TALVEN ENSIMMÄISET LASKETTELUT TALMASSA

 

Kuluneet aamut on menneet hieman rennommissa merkeissä. Eilen annoin itselleni luvan nukkua muutaman tunnin pidempään, vaikka matkan jälkeisestä hyvästä unirytmistä yritänkin pitää kiinni kynsin ja hampain. Alkuviikon laskettelupäivä ryydytti ihan olan takaa ja jälkeenpäin on tullut ilmi liikkumisherkkiä lihaksia, joiden en tiennyt edes voivan kipeytyä! En tainnut viettää viimevuonna rinteessä päivääkään (voiko tämä muka olla mahdollista??), joten lasketteluun oli ehtinyt kertyä pieni tauko.

VitaminWell ja Peak Performance oli kerännyt kasaan mahtavan porukan ja lähdettiin aamupalan jälkeen kohti Talman laskettelurinteitä. Lämpöset vaatteet päälle, vuokraamosta laskukamat jalkojen alle ja aurinkokin muisti meitä näyttäytyessään. Ihana pureva pakkanen, kirkas auringonpaiste ja lumiset maisemat – ihana talvipäivä! Mun lasketteluinto alkoi vaahtosammuttimen kokoisena, kun äiti tyrkkäsi meidät sukset jalassa mäkeen. Tässä välissä on kokeiltu niin suksea kuin lautaa, harrastettu pari vuotta alppihiihtoa, vietetty iltapäivät kausikorttilaisina kavereiden kanssa Messilässä, temppuiltu streetissä ja rinteiden ulkopuolella metsäreiteillä ja ylipäätään kehitetty niin suuri into laskettelua kohtaan, että viihdyn rinteessä mielelläni aamusta iltaan. Näitä kuvia katsellessa tekisi mieli kaivaa oma tuttu lumilauta varastosta ja ajaa viikoksi Lappiin isommille rinteille!

Päivä sisälsi naurua, iloa ja onnistumisia ja oli kokonaisuudessaan onnistunut. Osa oli lasketellut jo pidemmän aikaa, toiset oli rinteessä pidemmän tauon jälkeen ja jotkut sai tiistaina sukset jalkaan ensimmäistä kertaa! Keskus oli päivällä suljettuna muilta asiakkailta, joten sai kerrankin viilettää menemään ilman ärsyttäviä jonotuksia. Tällaisia päiviä pitäisi ehdottomasti olla enemmän!

 

Photos: Sara Vanninen & Kira Kosonen


BACK IN BUSINESS

 

 

Palattiin loppuviikosta takaisin Suomeen ja ainoa mitä mä toistaiseksi jäin kaipaamaan on kuumat ja kosteat lämpötilat. Oli ihana palata kotiin, etenkin kun reissu jouduttiin viemään loppuun puolitemmolla. Mainitsinkin jo täällä aiemmin loppuvuonna nappaamastani pöpöstä, joka olikin lopulta meidän riesana pidemmän aikaa. Kuumeilut jatkui jo toista viikkoa ja kivenkovaan väitin kärsiväni auringonpistoksesta tai nestehukasta. Nesteytin itseäni kahta kauheammin enkä nähnyt ongelmaa – ruoka pysyi sisällä ja kuumelääkkeillä olokin oli moitteeton. Toisella kuumeviikolla myös poikaystävä sairastui, mutta hänen aamupahoinvoinnin mun iltakuumeiluiden vuoksi oltiin vuorokaudessa vuorotellen sänkypotilaina. Jouduttiin vaihtamaan pienemmille saarille siirtymisen ajankohtaa useampaan kertaan, eikä lopulta päästy edes sinne asti – onneksi.

Kymmenen päivää sairastettuani lupauduin lopulta lääkärireissulle siinä tapauksessa, jos asteet nousee 38 yläpuolelle. Tähän ei mennyt kauaa ja lääkärin tutkittavaksi päästessä kuumetta olikin jo 39 ja risat. Taisteltiin hetki verikokeiden kanssa ja jatkettiin kuumelääkkeiden avulla päivää normaaliin tapaan. Iltapäivällä mun puhelin soi ja sain kiireellisen lähetteen isompaan sairaalaan. Pienen alkuhysterian, muutamien google-hakujen ja äitille soiton jälkeen hypättiin taksiin. Lavantauti. Hyvä käsi- ja elintarvikehygienia ei tässä tilanteessa tehnyt tehtäväänsä vaikka käsidesikin kulki mukana paikasta toiseen. Sain lääkkeet, käskyn ottaa rauhassa ja käydä Suomen puolella kontrollissa. Miksi mä odotin näin pitkään saadakseni asiaan selvyyden? En tiedä.

Olo koheni parissa päivässä eikä tällähetkellä taudeista ole tietoakaan. Oli ihana palata arkeen ja nukkua omissa trikoolakanoissa. Tuntuu luksukselta tehdä ruokaa ravintolakäyntien sijaan ja maksaa tutulla valuutalla, joka on iskostunut päähän vuosien aikana. Kirpeä pakkanen saa poskipäät punaiseksi, eikä ulos lähtiessä tarvitse muistaa levittää suojakertoimia. Voin nyt onneksi hyvin ja sain pienen opetuksen, kun ensikerralla suunnataan sairaalaan sit vähän ripeämmin!

 

 

 

 

Jacket Monki / Cardigan Mango / Shoes Dr.Martens / Beanie Zara / Pants Mango / Bag Monki

 


YEAR’S FIRST IN PICTURES – MY BALI MONDAY

 

 

7:32 Herättelin poikaystävää ensimmäisen kerran. Oltiin rannalla vietetyn vuodenvaihteen jälkeen nukahdettu kavereiden sohvalle ja halusin suihkuun ja vaihtamaan vaatteet. 

8:51 Toinen herätys. Juon vettä ja tajuan olon olevan jo parempaan päin. Edellisenä aamuna ennen lämpömittarin hankkimista kuume oli huidellut mitä luultavammin 40 asteen yläpuolella eikä lääkkeilläkään laskenut lähelle normaaleja lukemia. Hurraa siis!
9:20 Vihdoin! Pakataan laukut ja hypätään skootterin kyytiin. Välimatkaa ei ollut kilometriä enempää, mutta pienikin tuulenvire skootterin kyydissä tekee tässä kuumuudessa hyvää.
9:45 Pikainen suihku ja freesautuminen ja aamupalalle! Mittaan tässävaiheessa kuumeen: 38.5, joka tuntuu edelliseen aamuun verrattuna mitättömältä. Ei ole päänsärkyä, en ole kylmissäni ja voin muutenkin hyvin.
10:10 Aamupalapaikaksi valikoitui Machinery, joka sijaitsi aivan meidän homestayn nurkan takana.

 

11:37 Aurinko päätti meidän onneksi näyttää parhaan puolensa näin uuden vuoden kunniaksi, joten käytiin äkkiä vetämässä bikinit päälle ja takaisin kavereiden villalle. Ei olla kovinkaan montaa päivää voitu viettää altaalla pilvien tai sateiden vuoksi, joten rento aamupäivä auringon alla oli todellakin tervetullut!
14:06 Pieni sadekuuro yllätti meidät ja kerättiin kamat kasaan. Osalla oli päiväunien vuoro, toiset lähti surffaamaan ja me lähdettiin lopulta etsimään lounasmestaa. Päädyttiin Betelnutiin, josta olin saanut suosituksia useammalta eri taholta.
15:50 Kierrettiin parit Batu Bolongin kaupat läpi, joista Lost in paradise ja Nalu oli yhdet suosikeista. Vaatteiden hinnat on täällä aika huipussa ja esimerkiksi uimapuvuista saa pulittaa aika pitkän pennin. Jostain kumman syystä uudet vaatteet näyttää paljon kivemmilta kuin mukana tuodut ja pari viikkoa rinkka-käyttö-pesula sykliä kiertäneet kledjut, mutta oon onneksi pystynyt pitämään lompakon nyörit visusti kiinni.

16:45 Pyörähdettiin kavereiden luona pikaisesti. Muutama skootterilastillinen lähti illalliselle Kutalle, mutta oltiin vielä myöhäisen lounaan vuoksi täynnä. Skipattiin tämä ja jäätiin Cangguun.
17:07 Keskustelu kääntyi muutaman mutkan kautta auringonlaskuun ja päätettiin ajaa Old Man’siin katsomaan, miltä siellä näyttää auringonlaskun aikaan. Oltiin muuten tällä kyseisellä rannalla kun vuosi vaihtui ja oli hei hullut bileet, vaikka selvinpäin sen illan lääkityksen vuoksi vedinkin!
17:23 Perillä mutta damn it! Aurinkohan laskee vasta tunnin kuluttua :-D Oltiin totuttu Thaimaan auringonlaskuun tuntia aikaisemmin, eikä tajuttu tarkistaa Balin tilannetta etukäteen. Ei muuta kun u-käännös ja nopeasti käymään huoneella.
18:02 Kypärä takaisin päähän ja rannalle!

 

 

18:18 Tälläkertaa toinen kerta toden sanoi ja päästiin vihdoin nauttimaan upeasta auringonlaskusta. Ollaan reissussa ollessa nähty henkeäsalpaavia auringonlaskuja – niissä on vaan jotain maagista!
19:30 Palattiin päivän vakkarimestaan jossa hengattiin hetki.
21:48 Kun muiden viinahammasta alkoi kolottamaan, mun ennen näkemätön juustokakkuhimo hyppäsi yhdestä kymppiin. Harvoin nautin kakuista, mutta sillä hetkellä olisi luultavasti alkanut vispilä pyörimään jos vaan olisin ollut Helsingissä omassa kotona. Raflat alkoi sulkemaan ovia, GoJek-kuskia ei löytynyt ja jäin ilman kakkua..
22:51 Kun kakkua ei ollut saatavilla, ajettiin holleilla olevaan Pizza Fabbricaan iltapalalle. Mun kuume alkoi tässä vaiheessa hiipimään taas hieman ylöspäin, joten nappasin Panadolin ja hoputin vieressä syövää ehkä jopa vähän rasittavasti (onneksi hän ymmärtää!).
23:34 Äkkiä suihkuun, hampaidenpesulle ja peiton alle!
23:40 Öitä!

Täällä ollaan ainakin toistaiseksi menty todella hyvissä säissä, eikä alkuvuoteen ole tainnut sisältyä vielä yhden yhtä sadekuuroa. Käytiin tänää kurkkaamassa Ubudin riisipellot ja huomenna vaihdetaan vihdoin hotellia Canggun ulkopuolelle. Määränpää on (ylläri!!) vielä epäselvä ja se tulisi selvittää ennen nukkumaan käymistä. Reissua on vielä mukavan verran jäljellä ja on ihana lähteä pienemmille saarille täällä Balilla. Mua harmittaa nyt jo etukäteen, ettei voida viettää täällä aikaa yhtään pidempään, vaan paluulennot on lukkoon lyöty matkaseuralaisen kouluun palaamisen vuoksi. Oon viimeisten viikkojen aikana yllättänyt itseni pidättämässä onnen kyyneleitä ja jäisin mielelläni reissaamaan pidemmäksikin aikaa jos ihana koti ei olisi ei-niin-ihanan vuokran kanssa Suomessa meitä odottelemassa. No ei makeaa mahan täydeltä – jää ainakin nähtävää seuraavaksi kerraksi!