LEIVOKSET JOILLA EI OLE NIMEÄ

Mun instagramin seuraajat varmaan on huomannut, että mä oon ollu nyt viimeaikoina vähän innokkaampi tekemään kaikkia herkkuja. Tätä vuotta on kohta mennyt vasta pelkkä tammikuu, ja mä oon syönyt jo nyt tuoreita mansikoita enemmän, mitä vuosi sitten koko kevään aikana. Oon syönyt mansikoita pannukakkujen päällä tuoreiden mustikoiden ja kermavaahdon kera, oon syönyt mansikoita kuorrutettuna suklaalla kun vietin leffailtaa tangon videopuhelun välityksellä, ja oon syönyt niitä ihan pelkästeen. Ehkä mä vielä niistäkin kehittelen jotain suurempia leipomisia! Tänään mä sain idean kehitellä jotain pientä, ja koulusta valmistelutunnilta päästyä mä kävin pikasesti kaupassa hakemassa keksejä ja suuntasin kotiin päin. Tässä vaiheessa mulla ei vielä ollut oikeestaan ihan vielä kunnon ideaa mitä mä meinaan tehdä, mutta tämmösiä sain aikaseks:
Untitled (P1290030 copy)
Mä oon oikeesti TOSI huono katsomaa mitään ohjeita tai mittaamaan aineita kunnolla, jos siis on kyse jostain tämmösistä taikinoista, tai vaikka letuista joissa ne määrät ei oo ihan niin tarkkoja. Teen aina kaikki tänlaiset vähän silmätuntumalta, eli jos näyttää että jotain voisi lisäillä ni sitte lisään aineita. Mä tykkään tosipaljon tehdä ruokaa ja leipoa, mutta mä yleensä en ole se kuka näitä ruokia syö (tai maustaa..niitä ei sen jälkeen syö kukaan muukaan kun mä pääsen mausteiden kanssa valloille!). Joten tää ohje ei ole mistään katsottu, eli noi määrät on ihan semmosia suurinpiirtein määriä.
Untitled (P1290315 copy)
Ensin laitoin uunin 250asteeseen lämpeämään, vatkasin kananmunat ja sokerin hyvin vaahdoksi, lisäsin maidon ja sulan margariinin joukkoon, ja lopuks vielä siivilän kautta noi kaikki kuivat aineet. Mitä paremmin kananmunat ja sokerin vatkaa, sitä parempaa tästä rakenteesta tulee. Mä lisäsin tonne taikinan sekaan semmosia suunnilleen neljään osaan paloteltuja keksejä. En osaa yhtään sanoa kuinkapaljon niitä sinne sekaan tungin, nimittäin tossa päällä ja seassa on yhteensä se 350grammaa. Sen kyllä osaa aika hyvin katsoa millon tuntuu että niitä palasia alkaa olla aika reilusti siellä seassa.

Tää taikina on aika paksua, joten kun sen kaataa pellille niin saa helposti levitettyä sen vaan toiselle pellinpuolelle minkäkokonen tää taikina on, vaikka silti näitä tuli aika paljon. Rypistelin ja käänsin leivinpaperin reunaa vähän semmoseks reunaks jottei se uunissa levisi ihan hirveesti. Sitte vaan melkeen kaikki loput keksit paloteltuina tohon päälle. Ite murensin osaa vähän pienemmiksi palasiksi, jotkut laitoin puoliksi ja jotkut meni kokonaisina.

Toi on uunissa jonkun 15minuuttia, ja noin minuutti ennen kun mä otin sen pois niin työnsin loput keksin palaset tohon päälle. Annoin hetken jäähtyä, leikkasin reunat pois ja palottelin noi aika pieniksi palasiksi. Tää ei tosiaan oo hirveen vaikee resepti, ja näitä on hävinny tästä pöydältä aika nopeeseen tahtiin. Mun tekisi vielä mieli kokeilla jonkunäköstä kakkua näiden samojen keksien kanssa, pitää katsoa…ehkä semmonenkin resepti ilmestyy tänne blogin puolelle jossain vaiheessa!
Untitled (P1290018 copy)
Kun katson tulevaisuuteenpäin, mä näen itseni joko vähän ylipainoisen miehen kanssa, tai itseni istumassa yksinään aina kotona kun mies taistelee kiloja vastaan kuntosalilla tai urheillen…niin niin, en mä yhtään tiedä mistä johtuu hah! Oon pienestä lähtien ollu tämmönen, että yhtäkkiä mä saatan alkaa leipomaan ihan mitä vaan, tai ala-asteikäisenäkin aloin yhtäkkiä tehdä perheelle ruokaa. Ehkä tää on ihan hyvä, en vaan itse ole koskaan tykännyt erityisemmin kakuista/pullista tai mistään muistakaan leivoksista, niin jätän ihan mielelläni kaiken parempiin suihin.


MY EXCHANGE YEAR 2014-2015

Monet on toivonu mun kirjottavan tästä reissusta/kokemuksesta/elämäni vuodesta, mikskä sitä nyt haluaa kutsuakkaan. Se on nimittäin jo aika lähellä, tai no riippuu miten asian näkee. 8kk jäljellä enää aikaa suomessa, eli vähemmän mitä tulen siellä viettämään. Jos joku ei ole vielä saanut aijemmistakaan teksteistä selvää mihin mä tällä nyt viittaan, elokuun puolessavälissä mulla lähtee lento New Yorkiin soft landing campille, joka on alotus mun vaihtovuodelle. Mä en vielä tiedä perhettä, mä en vielä tiedä minnepäin jenkkejä mut sijotetaan, mä en vielä tiedä missä koulussa tuun opiskelemaan sen 10 kuukautta. Niistä mä varmasti kerron täällä kun saan tietää lisää. Joku varmasti kysyy oonko bloggailemassa sieltäpuolen maailmaa, ni jatkan tänne samaan blogiin varmastikkin päivityksiä.

dsfds
Ensinnäkin, mulla ei oo oikeestaan minkäänlaisia odotuksia perheen, sijotuksen tai vuoden tapahtumien suhteen yleensäkkään. Mä odottelen innoissaa tietoja missäpäin jenkkejä mä tuun vuoden viettämään. Heti ihan tän koko jutun alusta lähtien mun päässä ei oo pyöriny vaan ne california tai florida johon vaan suostun sijottumaan, sillä oon tiedostanu sen että mä ite teen siitä vuodesta semmosen mitä se tulee olemaan, ihansama sitten vietänkö sen jossain isommassa vai pienemmässä paikassa.
Elokuun aikoihin mulla on lähtö, ja niinkun mainitsin, meillä on viiden päivän pitunen soft landing camp nycissä heti alkuun. Mä en vielä tarkkaa päivää tietenkään tiedä, sillä se määräytyy sen mukaa millon mulla alkaa koulu siellä. Leiriin kuuluu shoppailua, kuuluisimpien nähtävyyksien kiertelyä, kiertoajelut manhattanilla ja brooklynissä, wall street, keskuspuisto, ground zero, päivä six flags-huvipuistossa (APUA, so excited!) ja valmistaudutaan tulevaan kärsien vähän varmasti aikaerosta hah! Vuoden lopussa meillä on sitte parin päivän year end camp washington D.Cssä jonka kautta palataan takasin suomeen monia kokemuksia rikkaampana. Siellä kanssa vähän jotain shoppailua ja nähtävyyksien kiertelyä, kokemuksien jakamista toisten vaihtareitten kanssa ja valmistaudutaan tähän kulttuurishokkiin palatessa suomeen!

Untitled

Mä muistan ku joskus pari vuotta sitte kattelin lipdubeja youtubesta paljon (esim tässä ja tässä), ja sillon mä päätin tavallaan varmaks että joo, vaihtoon mä haluan lähteä. Tottakai me oltiin äitin kanssa puhuttu aina välillä vähän sillai jonku asian sivussa kuin kiva olis lähteä jenkkeihin (toinen vaihtoehto mulla oli australia) vaihtovuodeksi. Nyt viimekesänä mulla kuitenkin tuli semmonen että otin koneen, marssin alakertaan lomakkeet täytettynä ja pyysin äitiltä lupaa lähettää haastatteluaikahakemukset eteenpäin. Toi kaikki tapahtu oikeesti ihan hetkessä enkä ollu äitin kanssa puhunut kertaakaan kunnolla jos mä laittaisin hakemukset menemää ja veisin tätä asiaa oikeesti eteenpäin. Sitte mulla oli haastattelu jonka jälkeen mä jokapäivä juoksin hakemaan ihan innoissaan postit. Vihdoin tuli se kirje että mut on hyväksytty, ja tää kolme vuotta kestävä projekti alko. Odottelin innoissaa millon saan hakupaketin käsiini, ja nyt sekin on sitten jo täytetty ja lähetetty. Puolet rokotteista on jo saatu, puolet vielä edessäpäin. Aika kulkee ihan hirveen nopeesti, nimittäin sillon kun mä otin sen ihan ensimmäisen askeleen tässä koko hommassa ja varailin haastatteluaikaa, oli lähtöön vielä lähes kaksinkertanen aika mitä nyt, suunnilleen joku 14kuukautta nimittäin. Mä en oo koskaa tuntenu että aika menis oikeesti näin nopeesti. Oon tajunnu sen että kohta mä oikeesti oon hakemassa viisumia, sit farewell-partyissä, ja lopulta sanomassa lentokentällä moikat kavereille, perheelle ja tälle tutulle turvalliselle suomelle.

asdad
Niinku mä sanoin jo tossa aijemmassa postauksessa, musta on tullu tosi herkkä nyt, vaihtovuosi on mulla päivittäin mielessä. Se etten vietä esimerkiks seuraavaa joulua perheen kanssa oli mulle aika iso juttu nyt joulun aikaa. Se kävi mulla monesti mielessä, söin jouluruokaa ja kinkkua tosipaljon ja vaan nautin siitä ajasta. Mä tiiän että se ottaa koville ku näkee perheen lentokentällä viimestä kertaa pitkään aikaan. Onneks kuitenkin nyt on nää skypet ja whatsapit joiden kautta pystyy olla yhteyksissä sit sen vuoden aikanaki. Mä oon valmistautunu tulevaan kattomalla leffat ja sarjat ilman tekstityksiä englanniks, puhun itekseni aina englantia, mietin miten asiat sanotaan eri tilanteissa ja tuolla exploriuksen usa vaihtareiden whatsapp keskustelussa juteltu asioita paljon sekä siihen vuoteen, sen edeltävään- ja jälkeiseen aikaan liittyvistä jutuista, sekä vähän on kyllä poikettu asioista ihan muihinkin juttuihin. Me itseasiassa nähdään noitten vaihtareiden kanssa nyt sunnuntaina, ja musta on ainaki tosikiva että me ollaa sovittu tämmösiä yhteisiä tapaamisia keskenään missä vähän tutustutaan tosiimme ja joiden kanssa voi sitte sen vuoden aikanaki olla yhteyksissä ja vaihtaa kuulumisia kun he nyt varmasti muutenki ymmärtää jotain asioita paremmin kun suomessa olevat kaverit tai perhe.
dsfsdfs
Asiat mitä mä tossa vuodessa odotan näkeväni on kaikki uudet ihmiset mun elämässä, koulu, joulu, halloween, thanksgiving ja new year’s eve jenkkitapaan, soft landing- ja year end camp ymsyms, tätä listaa mä voisin jatkaa oikeesti niin pitkälle. Siinävaiheessa kun mä aloin tätä kirjottamaa, mulla oli paljon kaikkea asiaa ja tunteiden avauksia tähän postaukseen suunnitteilla. Nyt musta kuitenkin tuntuu että tältäosin mä olen asiani sanonut. Musta tuntuu että mä tuun jossain vaiheessa uudestaan ja varmaan kolmannenki kerran availemaan tunteita tänne tästä asiasta. Kohta on oikeesti jo kesäloman alku ja huomaan että lähtö on ihan lähellä. Pitäis alkaa jo vähän miettimään suomituliaisia host-perheelle, ja jatkaa tätä henkistä valmistautumista nyt tämän reilu puolvuotta. Mä jään odottelemaan nyt vaan niitä sijotus- ja perhetietoja. Jäikö teillä jotain kysyttävää mihin mä osaisin vastata tai mikä jäi vielä mietityttää? Jos teillä muuten on jotain hyviä vaihtariblogeja mulle linkata ni otan niitä kyllä mielelläni vastaan!

kuvat weheartit