DANDELION FIELD

Miten voikaan sää vaikuttaa mielialaan näin huomattavasti. Mulla ei ole enää koulua jäljellä, joka periaatteessa tarkoittaa kesäloman alkua! Ihan hullua, miten aika onkaan mennyt näin nopeasti ja tulee varmasti kesällä menemään vieläkin ripeämmin. Loman alun ainakin pitäisi vähän piristää fiiliksiä, onhan mulla nyt nimittäin paljon aikaa rentoutua, laittaa aikaa blogille ja nauttia. Toivottavasti huomenna on päivä erilainen, nyt nimittäin on ajatukset sekaisin ja todella haikea olo. Oli kamalaa palauttaa viimeinen koe opettajalle. Kuuntelin vain musiikkia, istuin luokassa viimeisten joukossa ja lopulta keräsin tavarat ja lähdin ovesta ulos. En ole saanut mitään aikaseksi kotiin päästyäni, vaan istunut, nukkunut ja miettinyt. Ajattelin nyt kuitenkin ainakin yrittää piiristää tunnelmaa näillä kesäisillä kuvilla, joiden ottaminen ei tulisi tällä säällä kuuloonkaan. Tässä siis muutamat otokset kaikkine ihon virheineen ja pisamineen olkaahyvät. (Sille jokaisen postauksen valittajalle on myös mitäkäs muutakaan kuin aurinkolasittomia kuvia muutama joissa silmät eivät ole kokonaan kiinni) 
Untitled (IMG_3793 copy)
Untitled (IMG_3885 copy)
Untitled (IMG_3837 copy)
Untitled (IMG_3878 copy)
Untitled (IMG_3789 copy)
Untitled (IMG_3848 copy)
Untitled (IMG_3879 copy)
Untitled (IMG_3852 copy)
Untitled (IMG_3786 copy)
Untitled (IMG_3919 copy)
Untitled (IMG_3891 copy)
Untitled (IMG_3909 copy)


HALUATKO SINÄ TESTATA MAYBELLINEN BABY LIPSEJÄ?

Oletteko te jo kuulleet näistä paljon hehkutetuista Maybellinen Baby Lips-huulivoiteista. Itse olen ainakin törmännyt näihin sekä ulkomaalaisten- että suomalaisten videoblogeissa, ja muutenkin blogien puolella.  Tuote lanseerataan Suomeen vasta elokuussa, mutta sitä ennen sinulla on mahdollista päästä mukaan 200 hengen testiryhmään!

Itse pääsin mukaan Indiedaysin ja Maybellinen Baby Lips-kampanjaan, ja sain mahdollisuuden sekä testata näitä monien hehkuttamia huulivoiteita, että vinkkailla myös teille tästä mahtavasta mahdollisuudesta. Kuudessa erilaisessa ihanassa karkkivärissä löytyvä tuote lupaa kosteuttaa huulia 8 tuntia, ja viikon kuluttua huulet ovat uudistuneet ja aivan pehmeät. Sain testiin sekä värittömän, että pinkin sävyisen voiteen. Rohtuneiden huulien omistaja ruudun tälläpuolella voi ainakin nostaa kätensä ilmaan jos kyseltäisiin tyytyväisyyttä tähän tuotteeseen.

No mites sitten tämä testiryhmä. Haluaisitko sinä mukaan testaamaan baby lipsejä kun lanseeraamiseen on vielä hetki aikaa? Se käy tosi helposti ja nopeasti, sillä sinun tarvitsee vain lisätä Instagramiin omannäköisesi kuva kesähuulista, ja käyttäkää hashtagejä #babylipssuomi ja #kesähuulet. Ryhmään valitaan 200 henkilöä ja heille toimitetaan tarvittavat tuotteet. Kuvat tulevat myös näkyviin Indiedaysin kampanjasivuille, josta voitte jo nyt käydä hakemassa inspiraatiota omiin kuviinne, ja täyttää pienen lomakkeen joka koostuu yhteystiedoista ja instagram nimimerkistä.

Osallistumisaika päättyy 1.6, eli alle viikon päästä. Kaikenlisäksi kaikkien osallistujien kesken arvotaan kolme 50€ arvoista Maybelline NewYork tuotesettiä. Testiryhmään voitte osallistua täällä.
Untitled (P5220531 copy)
Untitled (P5220554 copy)
Untitled (P5250731 copy)
Untitled (P5220542 copy)


MISSÄ ON ARVOSTUS?

Jo aiemmin mä olen halunnut kirjoittaa tänne asiasta, johon en oikeen muualla pysty kirjoittaa omaa kantaani. Tämä teksti on odotellut luonnoksissa viikosta toiseen, kun mä olen miettinyt julkaisenko tätä kuitenkaan. Nyt koin oikean hetken, sillä muutamana päivänä tämä on ollut mielessä aamusta iltaan ja illasta aamuun.

Synnyin tammikuussa vuonna 1997, ja sairaalasta kotiin palatessa sitä punaista pientä toppa-asuista tyttöä oli hoivaamassa äidin ja isän lisäksi lähes 2-vuotias sisko. Hieman kasvaessa ja parin vuoden iässä mä olin häneen lähes kiinni kasvanut, päiväkodissa kuljin siskoni häntänä paikasta toiseen. Vieressä oli mun tuki, turva ja leikkikaveri, kaikki samassa paketissa. Tästä kun vähän kasvettiin, pikku-Sara 5v leikki ja pelasi vieläkin isosiskonsa kanssa, tosin tässä vaiheessa mukana oli muitakin, minua vuosia vanhempia lapsia samalta kadulta tai samasta naapurustosta.
Lopulta oltiin jo koulussa, ja ala-asteen viimeisillä luokilla usein kotiin päästessä sisko odotti kameran kanssa valmiina muutamiin kasvo- ja vaatekuviin. Jossain vaiheessa tuli ilmi, että hänellä on blogi, mutta siinä vaiheessa nykyisestä tilanteesta ei ollut mitään tietoakaan. Siskoni on siis Annika, 19-vuotias bloggaaja. Musta tuntuu, että monien lukijoiden on hankala pitää minun ja siskoni elämät erillisinä, omina ja erilaisina. Alkuvaiheessa kun meillä molemmilla oli blogit, ei sitä pystynyt kuvitellakkaan että tässä me ollaan nyt. En ajatellut että ihmiset ajattelisi toisista näinkin pahasti, ja käyttäisi vapaaehtoisesti aikaansa toisten haukkumiseen.

”If you can’t say something nice, 
don’t say nothing at all”
-Thumper
Mun oletetaan olevan samanlainen siskoni kanssa, mun oletetaan tietävän kaikki siskoni asiat. Multa udellaan tietoa siskostani ja verrataan häneen aivan liiankin usein. Saan kysymyksiä siskon vaatteista, hiusväristä, asioista joita lukijat hänestä ei tiedä, matkoista, koirasta ja no, lähes kaikesta mitä nyt vaan mieleen tulee. Tottakai se on aivan ymmärrettävää, ollaanhan hänestä kiinnostuneita ympäri maailmaa. Mä silti haluaisin elää elämääni itsenä, ja kirjoittaa blogia Sarana ihan kuin siskosta ei olisi mitään tietoa.

Viimein mulle tuli mitta täyteen kun luin muutaman keskustelun esimerkiksi täältä ja 106. viesti täältä. Nykyään siis samalla kun mustamaalataan Annikaa, minut saatetaan lisätä keskusteluun mukaan ihan vaan sen takia, että mä olen Annikan sisko. Onko tämä oikein? Tilanne, johon mulla ei ole mitään osaa tai arpaa laitetaan mun syyksi, ja kaiken lisäksi keksitään aivan perättömiä asioita ja laitetaan ne mun suusta tulleiksi.

 ”Your opinion of me doesn’t define 
who I am, it defines who you are”

Jollainlailla tuntuu, että mun ja siskoni välejä yritetään pilata perättömällä nettikirjoittelulla. Minun mainettani ainakin. En mä usko että monikaan kirjoittajista hyväksyisi samanlaisia kirjoituksia itsestään, tai ainakin ne saisi pahan mielen aikaan. Kirjoittaessaan asioita nettiin, ihmiset eivät mieti mitä he aiheuttavat tällä muille, ne ovat siellä kenen tahansa nähtävissä. Vaikka olen bloggaaja ja julkisesti esillä, tämä on silti väärin. Bloggaajien yksityiselämän asioita ruoditaan julkisesti netin keskustelupalstoilla, jonne ilmestyy oikeana pidettyjä asioita jotka voisi enemmän luokitella olettamuksiksi kuin varmaksi tiedoksi. 
On musta ikävää, että meistä löytyy niitä ihmisiä jotka eivät kohtele bloggaajia samalla tavalla kuin muita ihmisiä…heidän ystäviään, perhettä sekä läheisiä. Onhan nykyajan nettimaailmassa helppo piiloutua anonyymikommentoinnin taakse, ja laukoa asioita keskustelupalstoille hämmentääkseen ihmisiä. Se on kiusaamista sekin, vaikkei sitä välttämättä tule ajatelleeksi.
”Why is that we only believe 
the negative things people say 
about us?”
-Carrie Bradshaw

Kun mä olen lähdössä vaihtoon, mä en tiedä mitä asian kanssa tehdä. Pidänkö mun tulevan perheen lähes kokonaan blogin ulkopuolella, sillä mä en todellakaan halua heille mitään pahaa. Olen jopa miettinyt toista vähän suljetumpaa blogia vuoden ajaksi, joka ei tietenkään olisi kaikkien luettavissa, ja perheen kuvat siirtyisi kaikki täältä sinne. Eihän sitä koskaan tiedä miten asiat sujuu, samat ihmiset pyörii netissä silloinkin kun mitä nyt täällä suomessa ollessani.

Ensimmäisistä negatiivisista kommenteista blogin tähän päivään asti mä olen lukenut haukkuja ja valituksia, vertailuita ja mielipiteitä siitä kuinka mä en riitä, enkä ole yhtä hyvä kuin siskoni. Nyt niihin ei enää kiinnitä huomioa, eikä ne tunnu niin pahalta kuin vuosia sitten. Mielipiteitä saa olla ja ne onkin ihan suotavia, mutta nettikiusaaminen on asia erikseen. Missä nykyään on arvostus toisia kohtaan?