ELÄMÄN PIENIÄ TÖYSSYJÄ, VAI ONKO SITTENKÄÄN?

Mun vastoinkäymiset elämässä on viimeaikoina ollut niinkin pieniä ja mitättömiä asioita kuten baari-illan skippaaminen rahan niukkuuden takia, tai vaikka kivan näköisen paidan jättäminen kauppaan niinä viimeisinä päivinä ennen rahan ilmestymistä tilille. Aika moni teistä lukijoista (ihan huolimatta siitä onko siellä lukemassa äiti, kaveri, vai ihan joku tuntematon tyyppi) tarttui kiinni mun edellisessä postauksessa mainittuihin ylä- ja alamäkiin. Mulla menee suhteessa ja muutenkin elämässä hyvin, niillä mutkilla ja mäillä nyt tarkoitin lähinnä odotusta poikaystävän opiskelupaikan hyväksymisestä, josta seuraisi hänen muutto tuntien päähän. Näin ollen myös mun asuinjärjestelyt kokisi pienen kolhun, ja siinä vaiheessa tällaisia asioita näin opiskelijana täytyisi pohtia vähän huolellisemmin. No hätä ei ole suuri, sekä siitä varmasti selvittäisi kunhan vaihtoehtoja mietittäisiin suuntaan ja toiseenkin.

Mä veikkaan että monet teistäkin on tällä hetkellä siinä tilanteessa että nämä elämän pienet töyssyt tuntuvat todellisuutta suuremmilta – tietenkään kenenkään ongelmia vähättelemättä. Mä ainakin itse lähinnä nauran tällä hetkellä mun pienille olemattomille ongelmille, mullahan on kaikki hyvin. Vaikkei mulla ole sitä kaupan hienointa autoa, niin silti aina on jonkinlainen menopeli käytettävissä. En muuten vielä kertaakaan ole tainnut jäädä jostain tärkeästä paitsi menopelin puuttumisen vuoksi. Mulla on katto pään päällä ja jääkapissa just sitä ruokaa mitä halutaankin syödä. Vielä ei olla jouduttu heittämään ostoskoriin pelkkää makaroonia ja hernekeittoa viikon ruokaostoksilla ollessa sen takia, että rahat olisi aivan finaalissa. No mites sitten sen vaatteiden puoli. Mulla on niitä liikaa, siis aivan liikaa. Mä olisin valmis heittämään puolet mun kaapista ja kengistä veke, ja kaiken lisäksi niitä tulee mulle melkeempä viikoittain lisää.

Perhe toivoo apua jouluruokaan ja joulukoristeisiin –
 ottaa kiitollisena vastaan kaiken avun.”

Kaiken lisäksi mä olen saanut viettää joulua pukin kera aivan vauvasta lähtien, eli 18 vuoden ajan. Pienenä valittiin siskojen kanssa lelulehdistä ne sen ajan kuumimmat lelut pukin listaan korvatunturille lähetettäviksi. Nyt vanhemmiten – ja vaihtovuoden vieton ansiosta varsinkin – joulu on ollut mulle tärkeä perheen kanssa vietettävän ajan takia, mutta silti niitä lahjoja tulee vanhemmilta ja mummeilta aivan pyytämättäkin. Meillä on joulupöydässä ollut just niitä ruokia mitä ollaan haluttu, eikä varmaan koskaan ei olla jääty ilman jotain mitä ollaan pöytään pyydetty, vaikka se kauhealta saattaa kuulostaakkin.

No en mä kuitenkaan aikonut tässä availla sydäntäni sen enempää kuinka tajusin mun omien asioiden ja elämäntilanteen olevan itseasiassa todella hyvin – tässä kuitenkin ollaan terveitä ja kaikkea. Mä nimittäin eksyin Facebookissa jouluapua-ryhmään, ja muutamien perheiden selailun jälkeen mulla tuli fiilis että haluaisin myös teille vähän kirjoitella ja avata asiaa. Mulla on täällä kuitenkin aika iso joukko ihania tyyppejä siellä ruudun toisella puolen, ja tiedän tämän tavoittavan porukkaa eripuolelta Suomea – juuri niin kuin ryhmässä on perheitäkin. Pakko myöntää että auttamiseen ei kamalasti tarvita, joulukin on jo aika pian tulossa. Tuolta löytyi vanhempia jotka toivoivat jouluruokaa. Löytyi myös lapsia jotka toivoi joululahjaksi esimerkiksi suklaata, leluja tai monille meistä niinkin tavallista kuin sukkia! Ryhmässä on jo aika paljon porukkaa, mutta ei lisäjeesi varmaan siltikään pahaa tee. Tarkoitus ei siis ole toteuttaa kaikkia perheen toiveita kerralla, vaan pienestäkin avusta perheet ovat varmasti kiitollisia.

”– pojan suurin toive olisi jouluksi kunnon jouluruokaa ja suklaata.”

Juttelin poikaystävän kanssa asiasta, ja vähän näin alkuunsa jo sovittiin jos voitaisi edes yhtä perhettä Lahdesta tai Lahden lähettyviltä auttaa. Mä heitänkin teille pienen haasteen ja jos vaan mahdollista, niin te huipputyypit saisitte varmasti piristettyä jonkun joulua. Tuolta löytyy nimittäin aivan pieniäkin toiveita jotka auttaisi perheitä, joiden elämäntilanne ei ilman apua joulun viettoon mahdollisesti pysty. Käykää siis kurkkaamassa Facebookin jouluapua-ryhmä, jos siellä olisi joku sinunkin läheltä keiden joulua pysyisit yhdessä muiden kanssa auttaa!


13 Responses to “ELÄMÄN PIENIÄ TÖYSSYJÄ, VAI ONKO SITTENKÄÄN?”

  1. Tiia sanoo:

    Mä itse olen monta vuotta jo lahjoittanut vaatteita yms joululahjakeräykseen. Ovat olleet tosi iloisia kun nuorten tyttöjen vaatteita ei kuulemma oikein lahjoitella :/ Vaatteet tosiaan yleensä blogin kautta saatuja pari kertaa päällä olleita, joten menevät varmasti kuin uusista!

  2. Anonyymi sanoo:

    Tää postaus lämmitti kyllä mieltä kovasti Sara <3

  3. Saara sanoo:

    Oot kyllä oikeasti niin lämmin ja aito ihminen että ei mitään järkeä! Ihana Sara, just näin!

  4. Anonyymi sanoo:

    Olet kyllä ihana ihminen :)<3

  5. Mineca sanoo:

    Hyvä postaus ja täyttä asiaa! :)

  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

  7. Alina sanoo:

    Ihanasti kirjoitettu!

  8. Essi sanoo:

    Niin täyttä asiaa ihan jokainen kohta!

    essi-bltn.blogspot.fi

  9. Peppi sanoo:

    Oot kyllä ihana ihminen ♥ Tää postaus lämmitti sydäntä!

    aboutmylife-peppi.blogspot.fi

  10. Anonyymi sanoo:

    muhun ainakin vaikutit, lähden mukaan! :-) pistin jo yhdelle perheelle viestiä täällä lahdessa.

    – E

  11. Sofia sanoo:

    Aivan ihana postaus!:) Kumpa mahollisimman monet lähtis mukaan, itekkin ehdotan äitille tai näytän sivua. Oon tohon joskus törmännytkin, mutten oo muistanut myöhemmin :)

  12. Anonyymi sanoo:

    Milloin teet sen kysymyspostauksen mihin saatiin lähettää kysymyksiä silloin? :-)
    Ja täytyy vielä sanoa että tää postaus oli ihanasti kirjoitettu ja oon ite ihan samaa mieltä. Kun itellä on kuitenkin loppupeleissä aikki niin hyvin niin ei välttämättä tule ajatelleeksi miten joku tarttee oikeesti apua! Ihana idea sulta jakaa tää tänne blogiinkin :-)

  13. Katsku sanoo:

    Kiitos tästä, mä laitoin kans yhdelle perheelle viestiä :)

Kommentoi