POHJOISEEN MATKA KÄY

P2290568
P2290566
Kävin lääkärissä varmuuden vuoksi, ja palailin kotiin sivuontelo tulehduksen antibioottien, sekä sidekalvo tulehdukseen tarkoitettujen silmätippojen kera. Oloa on onneksi saatu parempaan päin ja elävien kirjoissa ollaan taas! Poskiontelo tulehduksista ja sivuontelo tulehduksista huolimatta päästiin perjantain ja lauantain välisenä yönä matkaan, ja nyt ollaan vähän pohjoisemmassa Suomessa viettämässä hiihtolomaa. Miinuksen puolella parissa kymmenissä oleva pakkanen oli pieni shokki kun kuluneet viikot on etelässä pyöritty nollassa ja sen yläpuolella, mutta se valoilmiö jota ei Lahdessa ole paljoa näkynyt on tuolla taivaalla paistanut aamusta iltaan, ihana keli siis kaiken kaikkiaan! Pieni pakkasen purema iho on siis tullut eilen tutuksi, ja univelkoja on yritetty keräillä takaisin. Ihana rentouttava loma nyt siis tulossa ja kaikki on otettava irti!

Paistava aurinko – Aamupuuro – Hyvässä kunnossa olevat rinteet – Laskettelu pitkästä aikaa – Tazza-kaakao – Jäätyneiden varpaiden lämmittely reissut – Laskettelurinteessä vietetyt päivät – Fiilis pitkän ajomatkan jälkeen – Juuri oikein arvioitu kerrospukeutuminen – Vasta satanut puuterilumi – Valmis päivällinen – Yhteinen aika rakkaiden kanssa – Ilo – Niistä on mun hyvän fiiliksen viikko tehty!


TÄHÄN ON NYT TULTU

Mun bloggaaminen alkoi vuosia sitten blogilla, jossa postauksissa esiintyi ”muka taiteellisia” kuvia kaikesta mitä nyt eteen sattuikaann. Bloggaajan siskona jouduin ala-aste ikäisenä kuvaustytöksi, sillä asukuvat oli jo silloin se juttu minkä eteen nähtiin muotiblogissa kovaa työtä. Kuvia kertyi näin kameraan myös minusta, huh sitä aikaa. No kuitenkin, se aivan ensimmäinen teiniblogi on jossain jo piilotettuna, mutta näin mun blogin tarina alkoi. Tätä taivalta ollaan asteltu jo useampi vuosi, ja mukaan mahtuu turhautuneita poikaystäviä, huonoja hiuspäiviä, paljon viha kommentteja, vieläkin enemmän tsemppaavaa palautetta ja miljoonia sivunäyttöjä. Useaan vuoteen ja muutamaan miljoonaan sivunäyttöön mahtuu hurjasti ihania lukijoita siellä ruudun toisella puolella, ja mä haluan kiittää teitä kaikkia että tähän on päästy!

Nyt on nimittäin mun aika ottaa hurja harppaus ylöspäin tämän blogin kanssa, ja vihdoin saan ilmottaa tästä teillekin! Monet teistä on jo varmaankin nähnyt uutisen Instagramissa, mutta täälläkin nyt ilmoittelen tämän blogin siirtyvän ensimmäinen päivä maaliskuuta Indiedays Inspirationin puolelta Indiedays-blogiksi, jee! Kaikki pysyy kuitenkin ennallaan, postaustahti saattaa vaan tiheentyä. Blogiin pääsee 1.3 entiseen tapaan klikkaamalla tänne vanhoille sivuille, ja teidät ohjataan suoraan ”uuteen” blogiin. Ihanaa päästä jatkamaan tätä matkaa yhdessä teidän kanssa näin pitkälle, ja nyt siis innostunein fiiliksin eteenpäin katsomaan mitä tämä kaikki tuo tullessaan!

sara1-2


Q&A; EXCHANGE YEAR

Miten vaihto vaikutti sinuun? Muutuin todella paljon ihmisenä! Osaan nähdä asiat nykyään ihan eri valossa ja arvostaa sitä mitä mulla on. Tottakai mä myös aikuistuin vuoden aikana poissa vanhempien luota, onhan se nyt ihan sanomattakin selvää. Musta tuli semmonen strong independent woman, heh kyllä te tiedätte!
Oletko onnellisempi Suomessa kuin Amerikassa? Uskallan väittää että onnellisuus näillä molemmilla mantereilla on ollut mulla aivan erilaista. Jenkeissä kaikkien uusien asioiden kokeminen toi sellasta onnea, ja siellä onnellisuus oli just sitä uusien paikkojen näkemistä ja matkustamista. Musta tuntuu taas sitten että täällä Suomessa olen onnellinen kaikista läheisistä ihmisistä ja siitä vapaudesta mikä mulla on.
Mitä asioita kaipaat vaihdosta/Amerikasta? Host-perhettä ja kavereita ei nyt tässä lasketa, niiden kaipaaminen on itsestään selvää. Mutta kun mä olin siellä niin kaipasin Suomen kouluruokaa ja ruisleipää. Nyt taas täällä ollessa mulla on ikävä kaikkia jenkkiruokapaikkoja. Muutenkin kaikki sellaset ”wooooow”-fiilikset mitä sain kun kiivettiin arches-kansallispuistossa noiden kaarien päälle, tai vaikka kun olin patikoinut viisi päivää jenkkien lower 48 osavaltioiden korkeimmalle huipulle Californiassa. Sitä fiilistä minkä onnistumisesta, taistelemisesta ja kärsivällisyydestä sai!
Onko jotain minkä olisit halunnut vielä kokea Amerikassa? No olihan siellä nyt vaikka mitä! Roadtripit jenkkien halki ja monien eri paikkojen näkeminen, mutta mun host-perhe antoi mulle oikeastaan enemmän kuin mitä mä olisin edes voinut toivoa, niin noi kaikki muut mitä mä olisin halunnut kokea jää niille reissuille kun mä sinne matkaan tulevaisuudessa.
Oletko vielä paljon yhteydessä jennkiläisiin ystäviisi/perheeseesi? Oikeastaan päivittäin. Saan sieltä kavereilta snäppejä ja skypetellään ja jutellaan aina välillä. Perheenkin kanssa jutellaan aina välillä kuulumisia.
Muistan että puhuit joskus että jenkki perheesi muuttaisi suomeen tai ainakin harkitsi sitä niin ovatko he jo muuttaneet tai aikovatko muuttaa? Ne muutti loppuvuodesta toiseen kämppään siellä jenkeissä, ja pakko sanoa että mulla ei ole mitään hajua siitä mitkä niiden suunnitelmat nyt on ton kanssa.
Oletko suunitellut matkaa jenkkeihin näkemään ystäviäsi? Olen olen!
Nyt sun palattua takaisin Suomeen, löydätkö itses koskaan ajattelemasta englanniksi tai vaikka miettimässä jotakin hintaa dollareina? En oikeastaan, mutta löydän itteni kuuntelemasta leffojen tai sarjojen puhetta enkä niinkään lue sitä tekstiä!
Voisitko sanoa vaihtovuoden oleneen paras vuosi ikinä? Voin sanoa, sitähän se olikin!
Oletko onnellinen että lähdit vaihtoon vai kadutko sitä? En ole katunut sitä kertaakaan. Tottakai aina välillä tulee mieleen se, että vaihtovuoden takia mun koulusta valmistuminen venyi vuodella, mutta oli se kyllä sen arvoistakin!
Toivoitko missään vaiheessa voivasi jäädä USAan? Toivoin kyllä, mutta eiköhän sille USAhan muutolle tule vielä oma hetki jos on tullakseen.
Koitko paljon koti-ikävää ja milloin ensimmäisen kerran? Todella vähän. Mun ainoa kunnon koti-ikävä oli 23.joulukuuta, ja itkin siinä pari tuntia kun toi joulun vietto osui vähän niinkuin suoraan vasten kasvoja. Kyllä siitä selvittiin ja onneksi pärjäsin noin vähällä!
Miten sulla on mennyt nyt suomalaisessa koulussa jenkkivuoden jälkeen? Alkuun meni aika laiskasti, mähän olin vaan leikannut, liimannut ja värittänyt jenkkikoulussa viimeisen vuoden. Siinä tajusi kuinka tämän koulun eteen täytyy oikeasti tehdä vähän enemmän töitä eikä vaan pyöritellä peukaloita, ja kyllä tässä on moni mua joutunut tsemppailemaan ja patistamaan.
Onko mitään asioita, joista koet jääneesi paitsi jenkkivuotesi vuoksi? En oikeastaan osaa ajatella asiaa tolta kantilta, nimittäin jos mä jäin jostain yhdestä asiasta paitsi, niin ansaitsin siihen tilalle kymmenen muuta jotka mä sain kokea.
Tuliko sulle vaihtarikiloja? Ei mitenkään pahasti, ehkä kilo tai pari. Kävin heti paluun jälkeen hakemassa lääkäriltä lapun ajokorttia varten ja mitattiin siellä paino. Nyt taas kävin uudestaan lääkärillä ja mitattiin paino tälläkin kertaa, niin paino oli tippunut sen 5kg. Eli ihan semmonen normaali mitä siellä joku stressi tai vähän erilainen ruoka saattaa aiheuttaa, mutta sitten kun palaa takasin kotiin niin kilot lähtee vaikka mitään ei tekis.
Oliko vaikee totuttautua jenkkiruokaan, tai tuliko siinä jotain haasteita? Mun perhe söi aika vähän lihaa, ja olihan se aika totuttelu. Tein monesti itse sitten jotain liharuokia tai kokkailin perheelle. Käytiin myös aika usein sairaalassa syömässä (hyvää ja terveellistä kotiruokaa valmistettu siellä sairaalan keittiössä) niin sain siellä sit valittua lihaa tai kalaa kun muut söi hampurilaisia.
Koetko että jos olisit ollut vaihdossa vain puoli vuotta niin sulta olisi jäänyt jotain kokematta, tai ”vuosi” olis jääny ns. kesken? Koen. Musta tuntuu että sen alun puolen vuoden jälkeen olin vasta kunnolla kerennyt sopeutumaan sinne, ja jos siitä olisi heti lähtenyt menemään niin olisin varmaan ajatellut sen alun puolivuotisenkin olevan vähän turha. Omakohtainen mielipide siis, joillekkin se puolivuotinen sopii paljon paremmin kuin vuoden vaihto.
Miten hyvä olit englanninkielessä enne vaihtoon lähtöä? Oli mun englanti silloinkin ihan hyvää, mutta parantuihan se myös kovasti sen vuoden aikana!
Tuliko koskaa hetkiä, jolloin ei ymmäretty mitä yritit sanoa? Ei oikeastaan. Kyllä mä aina sain sanottua sen mitä oli tarkoituskin.
Piditkö päivittäin yhteyttä suomeen ollessasi vaihdossa? Pidin, enkä omalla kohdalla nähnyt sitä huonoksi vaihtoehdoksi! Sitähän suositellaan, että yhteydenpito olisi ainakin aluksi todella vähäistä, mutta mulla se vaan autto ettei koti-ikävää edes ilmennyt. Sain kuulla kokoajan kaiken olevan hyvin, mutta pystyin silti elää jenkkielämää ihan täysillä tehoilla.
Petyitkö johonkin vaihtovuodessasi? En pettynyt. Se oli oikeastaan just sellainen kokemus minkä kaikki vaihtoon lähtijät varmaan haluaisi, ainakin itse oon tosi tyytyväinen siihen miten kaikki asiat siellä päässä meni!
Oletko jälkikäteen katsottuna tyytyväinen siihen, että lähdit vaihtoon just Jenkkeihin? Todellakin! Olisihan vaihtovuosi vaikka Ausseissa ollut siisti myöskin, mutta mä kun olin just jenkkeihin halunnut pitkään niin en mä nähnyt oikeastaan edes siinä muita vaihtoehtoja.
Olisiko jokin muu osavaltio kiinnostanut ehkä enemmän kuin Utah? Ei! Se oli mahtava paikka viettää vaihtovuosi. Sain kuitenkin matkustaa ja nähdä niin paljon eri osavaltioitakin, etten mä olisi vuotta halunnut muualla viettää.
Mikä oli parasta koko vaihtovuodessa? No tähän kysymykseen mä en millään voi vastata! Koko vuosi itsessään oli parasta, ihan oikeasti! Las Vegasin Casinot, Californiassa Mt.Whitneyn huipulle kiipeäminen, the Great Salt Laken upea maisema, crossipyörillä ajelut, jenkkitanssiaiset ja high school, mahdollisuus käydä Hawaiilla, pitkät roadtripit perheen kanssa, häät, kaverit, KAIKKI!
Näitkö sun unet englanniksi? Aina välillä, ja mietinkin asioita monesti englanniksi.
Minkä järjestön kautta lähdit vaihtoon & suosittelisitko kyseistä järjestöä? Mä lähdin Exploriuksen kautta, ja vastaanottavana mulla oli ASSE. Mulla ei ollut kummankaan järjestön kanssa mitään ongelmia, eli omien kokemusten perusteella voin Exploriusta suositella!

Jos jäi vielä jotain kysyttävää niin laittakaa kommenttia, vastailen niihinkin!