Hihkaiskaa ihmeessä jos nämä ainaiset brekupostaukset alkaa käydä teidän hermoille! Mulla on kamera täynnä kuvia kaikista mahdollisista ruoista mitä viikon aikana on tullut kokeiltua, ja monesti ne kasvissosekeitot sun muut eivät edes päädy tänne blogiin teidän nähtäväksi. No näitä aamupaloja täällä tuntuu näkyvän kuitenkin sen edestä ja jos tilanne ei rauhoitu ollenkaan, niin pian ollaan jo enemmän ruoka ja reseptiblogin kuin lifestyle-blogin äärellä. Nappasin taas kuvia eilen aamulla, sillä kokeilin jotain uutta. Jos jotkut blogin lukijat eivät ole vielä päässyt kärryille, niin mulla on tapana kerran viikossa valmistaa meille vähän ”laadukkaampi” ja tuhdimpi aamupala. Tämä usein tapahtuu sunnuntaina, sillä arkiaamuina meidän heräämiset menee aivan liian aikaiseksi ja ristiin – tällöin usein laitan vaan valmispuuron hellalle. Lauantaisin taas on tapana nukkua pidempään. Tämän takia sunnuntai on hyvä päivä herätä aikaisin keittiöön ja koittaa saada jotain aikaiseksi samalla kun tämä toinen tuhisee vielä sängyssä. Pitkän viikonlopun takia meidän kunnon aamupalat alkoi perjantaista, ja näillä näkymin jatkuu aina maanantaihin saakka.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pakko myöntää, että eilen meidän aamupala meinasi jäädä todella vaatimattomaksi. Olin koulutöitä tehdessä syönyt jääkaapin tyhjäksi hedelmistä, ruissämpylät oli tarkoitettu tämän päivän hampurilaisiin, eikä kaapista suoraan sanottuna meinannut löytyä yhtään mitään. Pienen soveltamisen jälkeen repäsin banaanipannareiden reseptin nenän alle, otin lehtitaikinalevyt pakastimesta sulamaan ja laitoin uunin lämpeämään. Näistä lehtitaikinaneliöistä mä kerroinkin jo täällä aiemmin, mutta tällä kertaa mä kokeilin samaa kinkun ja fetan kanssa. Oli muuten oikeasti hyvää!

Koska pöydällä oli jäljellä yksi ainoa banaani, mun täytyi päättää käytänkö mä sen pirtelöön vai keksinkö mä sille jotain muuta. Löysin aivan superhelpon banaanipannari ohjeen yhdellä banaanilla, ja päätin keksiä pirtelön sekaan jotain aivan muuta. Banskupannarit onnistui todella hyvin maun kannalta, mutta ulkonäöstä mä en menisi sanomaan samaa, heh! No harjoitus tekee mestarin, thumbs up siis!

Pirtelöön mun oli pakko keksiä jotain muuta, sillä eihän meillä tietenkään ollut edes appelsiinimehua aamupalan seuraksi. Otin pakkasesta jäisiä marjoja, puristin viimeiset jogurtin rippeet blenderiin ja lisäsin vähän sitruunamehua. Ei makeutusaineita, pientä kirpeyttä, mutta oli muuten yksi mun parhaimmista pirtelöistä! Juuri sopivan raikas!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Banaanipannarit:

1 banaani

3 kananmunaa

1rkl chia siemeniä

ripaus kanelia sekä kaardemummaa

Sekoita ainekset todella hyvin keskenään blenderissä. Paista pannulla molemmin puolin ja nauti marjojen kera. Mä itseasiassa lisäsin tonne joukkoon vielä vähän suklaan makuista protskujauhetta, mutta se ei lukenut ohjeessa joten eiköhän hyviä tule ilmankin!

Pirtelö:

Jogurttia

Sulatettuja pakastemarjoja

Sitruunamehua

Blendaa keskenään ja nauti! Mä lisäsin marjoista sulaneen nesteen joukkoon myös, ja se teki pirtelöstä hieman juoksevampaa. Tämä pirtelöohje pysyy ehdottomasti muistissa vielä pidempään, pakko tehdä uudestaan!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA


Jossain vaiheessa viimevuoden puolella mä kirjoittelinkin kuinka päätin alottaa ”elää paremmin”. Hommasin salikortin, jolla pääsee myös vapaasti kaikille tarjolla oleville ryhmäliikuntatunneille. Tämä kuntosali on tuossa mäen alla, joten kovin pitkä matkakaan mulla ei siihen ole. Viimeaikoina mulla on ollut kuitenkin aivan järkyttävä väli, ja kuukausimaksuja tuli maksettua siitä pienestäkin palkasta joka tilille tipahti. Mä en edes kuitenkaan käynyt salilla koko rahan edestä. MIKSI? Niin…sitä en tiedä itsekään. Samassa taloudessa asuva mieheke käy salilla päivittäin ja jonkin aikaa käytiin aina samaa aikaa – eri saleilla tosin. Seuraavana päivänä tulikin yhdessä valitettua kuinka jalat on jumissa ja peppu kipeänä. Paras fiilis on se, kun portaita ylös tai jopa alaskin kulkiessa tuntuu pieni mukava polte pakaralihaksessa. Silloin tietää että on treenattu kovaa. Kaikessa hankalaa on vaan se alottaminen. Kun pienen hetken jaksaa raahata itsensä salille ja aloittaa sen kierteen kunnolla, niin siinä kierteessä sit myös pysytään ja reenisalille lähteminen on aina vaan helpompaa.

Kaiken lisäksi mulla on päivittäin reilu kymmenen ohjattua ryhmäliikuntaa maksettuna. Ne tunnit on aina ihan supereita kun vauhtiin pääsee mukaan, miksi mä en ole niitä hyödyntänyt? Olen tuntenut itseni todella kiireiseksi viimekuukausien aikana, ja kai mä olen katsonut treenaamisen olevan se juttu, joka täytyy heittää matkan varrelle. Ei välttämättä ihan loppuun asti mietittyä, sillä treeniä vetäessä muut asiat saa pois mielestä, ja perus jaksaminenkin paranee huomattavasti.DSC_0494-2 Ajattelin nyt tsempata itseni takaisin siihen kierteeseen henkisen hyvinvoinnin takia, ja onneksi täällä on joku toinen tsemppaamassa mun kanssa. Tavoite on saada peruskunto hyväksi, ja sen jälkeen olisikin vähän muita ajatuksia jatkoa varten. Mua on jo vuoden ajan koitettu patistaa CrossFitin pariin, mutta sekä hieman suolainen hinta nykyiseen parin kympin kuukausimaksuun verrattuna, että lähinnä mun aivan surkea peruskunto on ollut este. Jos nyt siis saataisiin jotain lihasta tähän tyttöön niin olisihan se hyvä alku! Musta tuntuu että mä olen laiminlyönyt omaa hyvinvointia aivan kaikista suunnista katsottuna. Kun mulla ei mitään tavoitetta painon pudottamiseen ole salilla käymisen kanssa ollut, niin säännöllisistä ajoista kiinni pitäminen on ollut senkin takia luultavasti haastavampaa. Olen muutenkin viis veisannut kuinka urheilu oikeasti on tärkeää monenkin asian takia. Mä olen muutenkin tosi rento ihminen, ja jos ei joku kiinnosta niin silloin ei kiinnosta. Asia jätetään hautumaan ja palaillaan sit kun oikeasti kiinnostaa.

No tähän pitää nyt asettaa tavoitteita ja tavoitteista pitää kiinni. Kyllä tähän vielä muutos saadaan!DSC_0481-2 Toinen mietityttänyt asia on ollut ravinto ja ruokailu. Säännölliset ruokailuajat on ollut aivan vieras käsite mulle. Mä olen syönyt silloin kun mulla on nälkä, eikä siitä kannattaisi olla huolissaan ettenkö söisi tarpeeksi. Pienen vatsalaukun omaavana tyyppinä mä olen tottunut jo todella pienen annoksen saavan mut ähkyyn. Varsinkin nyt omassa kodissa asuvana ruokaan on todella helppo vaikuttaa. Ihan vaan päivittäistä lämmintä ruokaa valmistaessa tavalliset pastat ja vaaleat leivät voisi vaihtaa täysjyväpastaan ja tummaan leipään. Pieni kokeilujakso ruokailun suhteen voisi kyllä olla paikallaan, näkisi miten pienet muutoksetkin vaikuttaa omaan hyvinvointiin. Ongelma herkkuja kohtaan on onneksi mulla aika mitätön, sillä herkkulakon tyyliset haasteet ei tälle tytölle sopisi ollenkaan. Tottakai sitä syötäisiin vielä suuremmalla himolla mikä olisi kiellettyä.

Nyt siis muutosta kehiin ja urheilemaan!DSC_0462-2Onko teillä tavoitteita urheilun ja liikkumisen suhteen?


Ihanaa maanantaita tyypit!

Viikonloppu meni ihan hujauksessa, mutta paljon saatiin aikaan. Mä olen kaikkea muuta kun kunnon tuhlari, ja varsinkin meikkituotteissa mä kokeilen ensin ne halvat markettikamat läpi, jos en jotain tiettyä tuotetta ole aiemmin todennut hyväksi. Kävin kuitenkin viikonloppuna kosmetiikkaostoksilla, ja mukaan tarttui kaikkea uutta testattavaa. Arkimeikin päivitystä siis tiedossa, saa nähdä miten mä onnistun sisällyttää valovoiteet ja eyelinerit aiemmin niin pelkistettyyn meikkiin! Kävin myös mummin kanssa lounaalla läheisessä kiinalaisessa, ja hän lupailikin totteuttaa meidän sisustuksessa parit DIY-jutut, jotka on pyörinyt mielessä. Projekteja on tällähetkellä siis useita, saa nähdä minkälainen lopputulos saadaan aikaan!

Mun sisko lähti reissuun, ja tämä kuvien karvapallo meni mummolaan hoitoon. Se saa siellä nauttia herkuista ja pitkistä lenkeistä, mutta me käytiin hakemassa Luka pariksi tunniksi, ja vietiin se mökille juoksemaan ja riehumaan. Vietettiin ihanan pirteä hetki mökillä, kun ei itsekään ole tullut juuri ulkoiltua viimeaikoina. Tänään Lahdessa satoi jo lähes sulaneille kaduille uusi lumikerros, mutta kyllä täällä toiveikkaina ollaan, että sulat kadut ja aurinkoinen kevätilma tulee pian tännekin ihan jäädäkseen!


Mä olen aina tykännyt kouluruoasta, mutta niinkuin varmaan kaikilla, joukossa on aina ollut jokin lemppari ruoka. Palermon pasta päivä on aina ollut sellainen, että ruokalasta lähdetään ihan ähkynä. Pyysin joskus äitiä koittaa palermon pastaa kotona, mutta eihän siitä mitään tullut. Mä olin kokonaan unohtanut tämän, mutta viikon ruokia miettiessä päätin yrittää omaa variaatiota kyseisestä ruoasta. Mun mielestä parhaat ruoat syntyy ilman reseptejä ihan vaan soveltamalla, ja näin itseasiassa tämäkin foodi tuli meidän lautasille. Suoraan sanottuna mulla ei ollut mitään hajua mistä aloittaa, mä käskin vaan napata kauppareissulla mukaan kanaa, pastaa sekä ruokakermaa. Mausteina mä ajattelin käyttää vaan kaikkea mitä kaapista löyty. Näin syntyi siis mun palermon pasta numero yksi. Pakko sanoa että maku oli aika lähellä sitä kouluissa tarjottavaa herkkua, mutta koostumuksessa oli vielä vähän paranneltavaa. Seuraavalla kerralla siis muutamat jutut täytyy muuttaa ja tulla infoamaan miten se sit onnistu. Koostumuksesta huolimatta tämä oli aivan mukiin menevä ruoka näinkin, ja syntyi todella nopeasti!

Koska mä tein ruokaa ihan vaan käsituntumalla, niin mulla ei tietenkään ole mitään hajua mausteiden määrästä kastikkeessa. Jos tämä resepti pääsee teillä testiin, niin tehkää samallailla kuin mä, eli mausteita sekaan mielen mukaan!OLYMPUS DIGITAL CAMERA

PALERMON PASTA

700g Maustamattomia kanasuikaleita

500g Cappelli pastaa

2dl Ruokakermaa

2dl Maustamatonta jogurttia

3lorausta Soijakastiketta

1tl Nestemäistä valkosipulia

0.5dl Hunajaa

Currya

Valkopippuri jauhetta

Kanat paistetaan pannulla ja makarooni keitetään pehmeäksi. Voitele vuoka ja sekoita kanat sekä makarooni sinne keskenään. Sekoita ruokakerma, maustamaton jogurtti, soijakastike, nestemäinen valkosipuli, hunaja, curry sekä valkopippurijauhe keskenään erillisessä astiassa. Kaada kastike vuokaan. Mä en ollut lämmittänyt kastiketta, joten laitoin vuoan vielä hetkeksi uuniin kunnes lämmintä. Tottakai tämän kaiken voisi myös tehdä ihan vaan kattilaan ja antaa siellä ruoan lämmetä. Tästä tuli todella nestemäistä, mutta super hyvää siitäkin huolimatta! Lueskelin ohjetta jonka palermon pastasta löysin, ja mausteet kastikkeessa oli täysin erilaiset. Onkin siis jännä miten mä sain maun näinkin hyvin mätsäämään sen oikean kanssa. Tämäkin ruoka sai peukun ylös, mutta palaillaan myöhemmin palermon pasta numero 2 kanssa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA


Tiedättekö sen fiiliksen, kun tsekkaatte peilistä ja asu näyttää yllättävän kivalta? Välillä ton fiiliksen jälkeen asukuvia ottaessa kuitenkin tajuaa, että siihen se sit jäi. Kotona peilin edessä asu on just mukavan rento ja omanlainen, mutta kamerasta kuvia tsekkaillessa miettii mitä hittoa sitä just on päällä. Mulla oli juuri sellainen päivä tiistaina, ja mä ehkä tiedän sille syynkin! Mä istuin maanantaina kampaajan penkkiin – just niin kuin mä uhosinkin. Paljon lyhyempi long bob oli ollut jo pidempään mielessä, mutta tämä väri oli suoraan sanottuna päähänpisto. Olen hyppinyt tumman ja vaalean välillä viimeiset pari vuotta aika tiheään tahtiin. Tämä tukka vaalenee ajan myötä ja auringossa aika nopeaan, joten en ole edes värinpoistojen ja muiden kanssa joutunut temppuilemaan. No kuitenkin, nyt on päässä lyhyttä ja tummaa, mä tykkään aivan hirveästi! Tarvitsihan se pientä totuttelua, kun peileistä ja ikkunoista heijastui tumma tukka vaalean sijaan. Mä olin tottunut niihin vaaleampiin niin kovasti, että tummat hiukset on aiheuttanut pienoisia vaatekriisejä. Mikään ei tummalla tukalla tunnu sopivan päälle ollenkaa, ja lyhyenkin kanssa kaikki näyttää täysin erilaiselta.

Tämä tukka tuntuu kaikesta huolimatta paljon enemmän omalta kuin se aiempi, ja mä olen aivan täysin ihastunut! Vähän arvelinkin näin käyvän, eikä tästä ole enää vaaleisiin asiaa vähään aikaan. Vaihtelu virkistää! Mitä mieltä te olette uudesta tukasta, peukkua ylös vai alas?

OLYMPUS DIGITAL CAMERAShoes Vans / Pants Gina Tricot / Sweater Cubus / Bomber H&M