MINÄ JA URHEILU

Mä olen aina ollut semmonen tyyppi joka kokeilee kaikkea uutta ja menee eikä meinaa. Mulle on kertynyt lajikokemusta nuorena alppihiihdosta tennikseen ja erilaisiin luisteluihin. Kaikissa on ollut jotain hauskaa ja toisissa sit taas ei niin paljoa kuin toisissa. Yksinluistelussa mä taisin ihan alkuunsa olla mukana, ja aloitinkin sen sellaisena lähes vaahtosammuttimen kokoisena tirppana. Hypin hypyt periaatteessa ”väärään” suuntaan, ja mua käskettiin aina opetella asiat siihen suuntaan joka mulle ei ollut se luontevin. Kisoissa saatoin lähteä vahingossa luistelemaan ohjelmaa peilikuvana siihen verrattuna mitä olin harjoitellut. Jossain vaiheessa tajusin että ei hemmetti mitä mä teen, ajatukset meni aivan sekaisin ja tajusin mitä oli tapahtunut. Ei siinä muuta kuin pieni kertaus valmentajan kanssa miten se pitikään tehdä, ja koko homma uudestaan. Luistelun ohella mulla oli aina kaikkia mahdollisia harrastuksia, olin semmonen energiapommi että jos en jotenkin saanut energiaa purettua niin olin kokoajan hölisemässä ja riehumassa kotona.

Kokeilin alppihiihtoa ja se itseasiassa olikin superkivaa. Tai siis kivaa siihen asti, kunnes en enää jaksanut käydä treeneissä. Aina pohjoisessa hiihtolomareissuilla tein niitä samoja harjoitteluja, jätin toisen suksen hissin alas ja laskin yhdellä suksella rinteitä alas. Se oli just tällaiselle hurjapäälle sopivaa touhua, mitä nopeammin sen parempi! Kun treenit ei enää kiinnostanut niin suksetkin alkoi pikkuhiljaa tuntua tylsiltä. Kaipasin jotain uutta ja haasteellisempaa, joten kilpailusukset heitettiin nurkkaan ja seuraavaksi kinuttiin lumilautaa. Kun mä laudan sain alle niin sillä ollaan laskettu tähänkin päivään saakka. Vaihtoa suksiin ei myöskään näy lähitulevaisuudessa.IMG_9650 IMG_9647-3IMG_9640-3 IMG_9656-3 IMG_9667-3Luisteluaikoina mukana oli telinevoimistelu. Hypittiin ja pompittiin mustankalliontunnelin väestönsuojassa jumppapuvut päällä. Aina kesäisin olin myös tenniskoulussa. Meidän äiti on kunnon urheiluhullu, ja siltä sujuu kaikki pallopelit paljon paremmin kuin multa. Mun pallosilmä on aivan surkea, joten ei se tenniskään ollut mun laji. Kun äiti valmensi tennistä, niin käytiin aina hallilla pelailemassa ja lyömässä ihan muuten vaan. Ollaan myös aina kerätty vapaa-ajalla porukka kasaan ja lähdetty pelaamaan pesäpalloa koulun kentälle. Kaikkea mahdollista siis on tullut tehtyä myös reenien ohella vapaa-ajalla.

No seuraavana taisi olla se vaihe että kyllästyin yksinluisteluun. Vaihdoin muodostelmaluistelun pariin, vietin minoreissa muistaakseni kauden tai kaksi, ja aika äkkiä pääsin luistelutaustan jo omaavana vähän vanhempien joukkoon. Olin niissä vaiheissa joukkueen lyhimpiä sekä nuorimpia. Se oli aina mukavaa, joukkueharrastus oli paljon mukavempaa kuin harrastus yksilönä, ja mä nautin siitä paljon enemmän. Muodostelmaluistelun parissa oltiin vuosia, mutta sitten töppäs. Tuli useampi asia joka sai mut lopettamaan, ja sitä päätöstä mä olen katunut jo aika pitkään. Kun lähes koko muu perhe on kokoajan kiinni luisteluharrastuksen parissa niin onhan sitä tullut mietittyä miksi en lopetettuani vaihtanut ringeten puolelle. Onhan se helppoa olla jälkiviisas ja miettiä asioita joita olisi pitänyt aiemmin toteuttaa. Tuolla seassa harrastin myös rytmistä voimistelua, jonka lopetus tuli jalan pahan murtumisen myötä. Jalkapöydässä kiinni oleva jänne repesi irti ottaen palan luuta mukana. Ennuste oli, etten koskaan pystyisi harrastaa lajeja, joissa tarvitsisi kunnolla hyppiä. Tällä hetkellä tilanne jalan kanssa on ihan normaali enkä hyppyjä ole mitenkään rajoittanut. Näin vanhana on enää hankala aloittaa mitään uutta lajia, mutta toisinaan mä mietin kuinka mukava olisi, jos elämässä olisi vieläkin mukana jokin harrastus jossa ollaan täysillä mukana.IMG_9716-3


3 Comments
  • Jenni
    Posted at 16:51h, 18 huhtikuun Vastaa

    Ihana postaus, voin niin samaistua suhun monen lajin kokeilijana. Itse kanssa lopetin pitkä aikaisen harrastukseni ylä-aste ikäisenä, mitä oon näin jälkikäteen katunut todella paljon.

  • Katri
    Posted at 20:01h, 20 huhtikuun Vastaa

    Koskaan ei ole liian vanha aloittamaan uutta harrastusta! Mäkin luulin, et yläasteella oli liian vanha. Mut kuinkas ollakaan aloitin uuden harrastuksen nyt 22-vuotiaana, ja oon enemmän innoissaan kun koskaan. Enkä edes ollut koskaan aikaisemmin harrastanut pallopelejä, mut tää nyt vei mukanaan :)

    Jos joku laji kiinnostaa nii varmasti löytyy aikuisten alkeisryhmiä tai muita vastaavia mihin pääsee mukaan kokeileen! Rohkeesti vaa :)

  • Anonyymi
    Posted at 13:01h, 24 huhtikuun Vastaa

    Suosittelen kokeilemaan tankotanssia! Se on laji, jonka suurin osa aloittaa vasta aikuisena, mut siinä kehittyy ihan älyttömän nopeeta! Itelläkin on voimistelutaustaa ja voin sanoa et vei heti ekoista treeneistä lähtien mukanaan :)

Post A Comment