MITÄ MUN KROPALLE KUULUU?

Kaikkea ei aina voi suunnitella etukäteen, ja mä olen huomannut sen varsin hyvin viimeaikoina. Mun oli tarkoitus viettää tällä hetkellä viimeisiä kuukausia koulussa kovaa tsempaten, käydä kaupunkilomalla mummin kanssa jotta kouluarkeen saisi pientä breikkiä, tehdä asioita joista pidän, tsempata täysillä ja ylipäätään mennä elämässä eteenpäin. Mitä mä olen tehnyt? Puolijuoksen paikasta toiseen, jotta saan reissun mahdollisimman nopeasti tehtyä. Pelkään kipua ja päivät mietin pystynkö liikkumaan enää illalla normaalisti jos yhden kaupan reissu venyykin kahden kaupan reissuksi. Makaan koulussa lattialla kirjoittamassa preliä, koska puolen tunnin istumisen jälkeen lantio sekä oikea reisi kipeytyy niin, ettei keskittymisestä tule mitään. Iltaisin ajan autoa niin, että toinen käsi on penkin reunalla tukena. Huomaan viikonlopun baarireissun pitkästä aikaa olevan väärä valinta, kun seuraavat kaksi päivää makaan sängyssä kipua valitellen. Käyn lääkäreillä, labroissa, fysioterapeutilla. Verikokeiden tulokset tulee normaaleina. Periaatteessa pieni helpotuksen huokaus, ei tulehduksia tai ennestään jo pelättyä selkärankareumaa. Kaipa se syöpäkin olisi tuloksissa näkynyt. Toisaalta tulehdukset olisi voinut olla helpompia hoitaa, tai ainakin kivun syy olisi selvinnyt.

Fysioterapeutti saattoi löytää jonkinlaista syytä näille kivuille, nyt vaan jumpataan ja odotellaan jos näille yliliikkuville nivelille olisi jotain tehtävissä. Valitettavasti mun elämässä ei kuluneisiin muutamaan kuukauteen ole tapahtunut mitään erityistä. Ei mitään, mistä mä innolla tulisin blogiin kirjoittamaan. Tämä vuodenaika kun ei muutenkaan ole paras tällaisen tavallisen tallaajan kuvailuille, kun päivän valoisa aika kestää parhaimmillaan muutaman tunnin. Valitettavasti ennaltaan sovitut yhteistyöt on pakko hoitaa ajallaan, vaikka koko viikkona ei olisi muuta tehty kuin maattu sängyssä ja syöty buranaa. Ei tämä munkaan mielestä ole ideaalitilanne ja otan myös stressiä siitä, kun en muuta materiaalia saa tänne tuotettua. Musta tuntuu, että teillä alkaa throw backitkin kohta pursuamaan korvista – toki voisin heittää tänne päivittäisen kuvan aamukahvista ja pienen lainin sen hetkisestä tilasta. Muiden päivittäin päivittyviä blogeja katsellessa toivoo, että itselläkin tulisi juttua samaan tahtiin. Sitä juttua on vaan aika mahdotonta repäistä tyhjästä. Toki jos teillä on jotain ideoita, postaustoiveita tai muita juttuja joita haluatte kuulla, niin mä mielelläni otan niitä vastaan, kunhan toteutus vaan on mahdollinen!

Saattaa olla, että ensiviikon fyssarilla huomataan edistystä jos teipattu selkä sekä kuntouttavat liikkeet on auttanut. Ehkä mä alan mennä parempaan jo ensiviikolla ja joulukuussa oonkin jo ihan liekeissä. Mä arvostan todella kaikkia lukijoita jotka aina on siellä ruudun toisella puolella lukemassa mun juttuja. Tilanne nyt on mitä on, mutta tästä todella on suunta ylöspäin ;-) Olisin itsekin enemmän kuin mielelläni kävelemässä alla näkyviä katuja, vaikka todellisuudessahan mä olen aamuannokseni istumista saanut tätä postausta kirjoittaessa ja pikkuhiljaa olisi aika raahautua makoilemaan sängyn pohjalle.img_7796 img_3896-2 img_7404-3 img_3680-2 img_4225-2 img_2536-4 img_2606-3 img_2555 img_4544-2 img_3359-3 img_9020 img_8679-2 img_8332-2 img_7341-2 img_8125-2 img_7775 img_3569-2 img_9398 img_7364


34 Responses to “MITÄ MUN KROPALLE KUULUU?”

  1. Elina sanoo:

    Ootko kuullu semmosesta kun fibromyalgia? Tunnetaan myös pehmytkudosreumana, usein pahimmillaan juuri näillä keleillä.. Etsi tietoa ja tutustu sairaudenkuvaan ja kysy lääkäriltäsi! Monet lääkärit ei tunne kyseisistä sairautta.

    • saralovesyou sanoo:

      Nää on aina näitä, kun googletellaan ja oireet osuukin lopulta yks yhteen :-D Pitää kuitenkin etsiä vielä vähän lisää tietoa jos noi selän jumppailut ei muuten auta!

  2. mia sanoo:

    Hei, säpsähdin kun luin sanan ”yliliikkuvat nivelet”. Itse sairastan Ehlers-danlosin syndroomaa(lyhyemmin EDS) johon oireisiin kuuluu mm. Yliliikkuvat nivelet, sekä myös niiden kipuilu. Sairauteen kuuluu myös paljon muita oireita ja eri ihmisillä tämä sairaus esiintyy eri tavoin. Tästä kannattaa ainakin mainita lääkäreille/muille ammattilaisille jotta mitään ei jää huomaamatta! Tsemppiä loppuvuoteen :)

    • saralovesyou sanoo:

      Nää yliliikkuvat nivelet on huomattu mulla aina ilman sanomistakin :-D Mun sormia aina kauhistellaan ja esimerkiksi selkä kuulema vääntyy erilaisiin asentoihin vähän liiankin hyvin. Kiitos paljon <3

  3. Janette sanoo:

    Ensinnäkin tsemppiä ja paranemisia!! Postaustouve joka helppo toteuttaa vaikka sängynpohjalta olisi joululahjaideakollaasit esim poikaystävälle, äidille, siskolle, veljelle, isälle.

    • saralovesyou sanoo:

      Nää joululahjaideakollaasit tuntuu olevan aina loppuvuodesta tosi odotettuja! Laitan tän siis listalle ylös, ja kiitos paljon! <3

  4. Mietteliäs sanoo:

    Moi! En tiedä onko joku tätä aiemmin kommentoinut, tai onko sulta jo tää tutkittu, mutta ootko varma ettei sulla oo välilevynpullistumaa? Oireesi kuulostavat siihen viittaavalta! Itselläni tämä on lähes varmasti tullut vuosi sitten(fyssari teki pari koetta mutta ei tietenkään pysty 100 prossan varmuudella sitä vahvistamaan kun ei oo selkälääkäri). Mulla ei tosin (ainakaan toistaiseksi) kivut noin pahaksi ole menneet..:/

    • saralovesyou sanoo:

      Mulle sanottiin että oon tosi nuori välilevynpullistumiin ja suurin osa näistä kiputapauksista johtuu jostain muusta kun välilevynpullistumista tms. Sitä ei siis ees tutkittu :-/

      • Minna sanoo:

        Hei, nyt oli pakko kirjoittaa. Ystävälleni tuli välilevyn pullistuma 22 vuotiaana. Hän ei pystynyt loppupeleissä astumaan edes toiselle jalalleen kun teki kipeää ja tilanne oli aika paha. Nyt tosin reilusti parempi, mutta toki liikunta, venyttely on auttanut.

      • Diagnosoitu sanoo:

        Moi, mulla todettiin ”synnynnäinen” välilevynpullistuma 13-vuotiaana, joka oli siis selässäni ollut aina mutta äityi pahaksi tuossa iässä. Voi siis olla siitäkin kyse, ja musta on tyhmää että lääkärit sanoo että olet liian nuori. Magneettikuvissahan tuo selviää, toivottavasti ne sen sun selän kuvauttaa…

      • ROOSA sanoo:

        Itselläni todettiin välilevynpullistuma kuuaitoistavuotiaana, joten ne ei katso ikää. Kannattaa vaatia swn tutkimista!

      • Heidi sanoo:

        Moikka Sara! Mullekin tuli sun oirekuvauksista mieleen välilevynpullistuma, joita aika nihkeästi kunnallisella puolella tutkitaan, koska pitää todentaa magneettikuvalla. Multa löydettiin 2 ja lisäksi välilevytyrä kun olin 22v. Puoli vuotta fysioterapiaa ja kotijumpat auttoivat ja nyt selkä taas vetreä. Mulla myös yliliikkuvat nivelet, löydettiin myös selkärankareumageeni (mutta ei itse reumaa) ja ensin virhediagnoosina fibromyalgia. Kesti yli puoli vuotta ennenkuin oikea diagnoosi selvisi magneettikuvista. Eli, jos ei ala helpottamaan, niin vaadi saada se kuvaus, mene yksityiselle, jos et ole vielä käynyt! Ne pullistumat voi ajaa sängynpohjalle ja mielen alhaiseksi, mä todella tiedän mistä puhun! Toiv. kuitenkaan sulla niitä ei olisi! :) Lahden terveystalolla ainakin hyviä lääkäreitä, fysiatrin vastaanotolle kannattaa hakeutua.

      • N sanoo:

        Hei! Kannattaa vaatia välilevynpullistuman tutkiminen. Tiedän monia alle 20-vuotiaita joilla se on ollut! Oireet täsmää hyvin heidän kertomiin..

  5. S sanoo:

    Todella paljon tsemppiä sulle! Älä murehdi, kyllä me lukijat täällä pysytään vaikka postaustahti hidastuisikin tai päivittelisit vaan niitä kuulumisia! Rakkautta sinne <3

  6. laura sanoo:

    Kyllä kaikki lukijat täällä on vaikkei postauksia tulisikaan vanhaan tahtiin, säkin oot vain ihminen ja sulla nyt on tollanen tilanne. Toivottavasti paranet pian, tsemppiä! ♥♥

  7. oonis sanoo:

    muista aina et oon täällä sun tukena <3 tiiän paremmin ku hyvin miten pepusta selkäkivut on, toivotaan et olis nyt jotain sellasta et oikeella hoidolla menis nopeesti ohi!

  8. Aaoo sanoo:

    Moi,

    haluaisin huojentaa sinua hieman, sillä erilaiset lantion virheasennot saattavat aiheuttaa yllättävänkin kovaa kipua. Itse kärsin vuoden erilaisista kivuista lantion, selän ja pakaroiden alueella, jonka jälkeen kalevalainen jäsenkorjaaja sai lantioni asennon suoraksi ja kivut hävisivät kolmessa päivässä (?!) :D. Sama kipu alkoi tänä syksynä ja suuntasin Lahdessa kuntohoitaja Timo Maaraselle, joka sai samat tulokset aikaan, eli suosittelen kokeilemaan!
    Kävin myös monella eri lääkärillä ja fyssarilla, joista ei silloin minulle ollut apua :)
    Tsemppiä!

  9. S sanoo:

    Tä aihe kosketti nyt niin läheltä, että pakko jakaa oma kokemus. Mulla oli todella todella paha kiputila jalassa, tarkemmin ottaen takareidessä, johon kipu säteili lantion seudulta. Istuminen pahensi kipua samoin kun seisominen, käveleminen, mikä tahansa pystyssä oleminen. Ensimmäisen lukiovuoden sinnittelin muiden mukana koulussa. Kipu oli kovaa, mutta lääkkeillä siedettävissä ja koulupäivän aikana koitin nostella jalkaa ylös aina istuessa yms. Kävin lääkäreillä, fysioterapiassa, hierojalla, kiropraktikolla, magneettikuvauksissa ja hermoratatutkimuksissa, kirjaimellisesti kaikkea kokeiltiin. Tuli erilaisia neuvoja, osa käski lepäämään, osa sanoi liikunnan olevan lääke ja tein miten itse parhaalta milloinkin tuntui. Kaikesta huolimatta kipu vain paheni ja kun toinen lukiovuosi alkoi, en palannut kouluun vaan suoritin kursseja itsenäisesti kotoa käsin. Tässä vaiheessa en pystynyt kuin makaamaan sängyssä. Kipu yltyi sietämättömäksi jo 10min seisomisella. Jo lyhyt kävelylenkki koiran kanssa tuntui ihan ylitsepääsemättömältä suoritukselta. Aina kun jouduin olemaan pystyssä vähänkin aikaa, ajatukset pyöri vaan siinä milloin ja mihin saisin itseni pitkäksi ja tällä kivut laantumaan edes hieman. Lääkkeitä lisättiin koko ajan ja pahimmassa vaiheessa söin todella kovia kolmio- ja hermolääkkeitä niin isoja määriä, että ne pistivät pään, vatsan ja koko muun kropan ihan sekaisin. Fysioterapiat, toimintaterapiat ja kipupoliklinikalla ravaamiset jatkuivat, mutta kaikki alkoivat nostamaan käsiään pystyyn, ei ollut enää mitään kokeiltavaa eikä mitään, mistä tuntui todella olevan apua. En oikein itsekään käsitä miten jaksoin tuon vaiheen yli ja koko aika tuntuukin olevan vähän hämärän peitossa. Mutta sitten, en tiedä miten tai mistä johtuen, kakkosvuoden keväällä tilanne alkoi parantumaan. Hyvin hitaasti, mutta kuitenkin. Aloin vähitellen käymään taas koulussa ja olemaan kaikessa mukana normaalisti. Kaikki kaverien näkemiset ja poisjääneet harrastukset alkoivat taas vähitellen mahdollisia. Kokonaisuudessaan pahin kiputila kesti n. 2 vuotta, mutta en voi sanoa, että se olisi kokonaan hävinnyt vieläkään. Edelleen pari vuotta myöhemmin sama tuttu kipu muistuttaa välillä olemassaolostaan ja rehellisesti voin sanoa pelkääväni, että olen joskus samassa tilanteessa kuin aiemmin.

    En ikinä saanut diagnoosia tähän ”sairauteen” enkä osaa itsekään sanoa mikä minut lopulta paransi, tai sen paremmin sitäkään mikä kivun alunperin aiheutti. Kuitenkin muutamia juttuja olen huomannut näiden vuosien aikana: liikunta on todellatodella tärkeää! Vaikka pahimmassa vaiheessa liikkuminen oli yksinkertaisesti mahdotonta, paraneminen alkoi kunnolla vasta, kun pystyin vähitellen lisäämään liikuntaa ja vähentämään paikallaanoloa. Kun olin vihdoin jotenkin toimintakykyinen, aloitin uudestaan salilla käymisen ja olen keskittynyt erityisesti selän ja vatsalihasten vahvistamiseen, jotka ennen olivat hyvin heikkoja. Olen ihan varma, että tällä on ollut iso vaikutus. En tiedä, johtuuko sun nämä selkäongelmat samasta syystä kuin mulla, mutta pystyin samaistumaan moneen kohtaan, täältä löytyy myös juurikin ne yliliikkuvat nivelet. Ihan hirmusesti tsemppiä ja paranemisia joka tapauksessa, toivottavasti löydät jotain joka helpottaa!! <3 Paras neuvo mitä voin antaa on, että yritä kivun rajoissa pysyä niin paljon liikkeessä kun pystyt ja välttää sänkyyn jäämistä. Meidän kehot on kuitenkin tehty liikkumaan. :)

  10. jessica sanoo:

    Jos saa antaa kerran postaustoiveita niin ihan omia kuulumisia, reseptejä ja minun päivä-postauksia. Eräs toive olisi myös, että vähemmän yhteistyöpostauksia. Tuntuu että sun blogi ei oo muuta kuin mainostusta täynnä ja välillä ei huvita joitain postausta lukea kun on pelkkää mainostusta. Jotenkin kaipaan sun vanhaa postaus tyyliä juuri kuulumisia ja arkisia kuvia eikä vaan yhteistyöpostauksia päivittäin. Ymmärrän, että sunkin pitää rahas saada mut sun sisältö on suppeampi kuin koskaan mikä on sääli.

    • saralovesyou sanoo:

      Niinkuin mä tässä postauksessa kerroin, niin ennalta sovitut yhteistyöt pitää hoitaa vaikkei muuta materiaalia tulis. Otan kuitenkin vastaan sellaisia yhteistöitä joista voisin kirjoittaa ihan myös ilman sitä yhteistyötä ja joita on kiva toteuttaa. Toki ideaali tilannehan olisi se että yhteistöiden lisäksi erilaista materiaalia olisi paljon, jolloin yhteistyöt sekoittuisivat mukaan. Mä yritän kuitenkin nyt toteutella näitä postaustoiveita esim. reseptin muodossa. Minun päivä-postaus vois tulla joskus ehkä pidemmällä aikataululla, nimittäin kerroinkin just että mun päivät on periaatteessa pelkkää makoilua ja päivistä ”selviämistä” :-)

  11. . sanoo:

    Snapchatissa kun on niitä discovery-lehtiä niin cosmopolitanissa oli juttua naisesta jolla oli selkäongelmia ja syynä oli Si-joint (si-nivel?) ongelmat, onko tällaisesta sulle mitään puhuttu/kerrottu, täsmääkö yhtään? :) Juttu on tämän päivän discoveryssä niin löydät sen sieltä nyt jos haluat.

  12. moikka sanoo:

    Heips!

    Neuvot on aina tosi ärsyttäviä, tiedän. Itsellä esim. alaselkä on sellainen, et tosi herkästi rutisee ym. eli yliliikkuvuutta löytyy. Onkin kerran nitkahtanut tosi pahasti.
    Tosiaan ongelmien myötä tärkeimpänä juttuna oon hoksannut, miten paljon lonkankoukistaja- sekä pakaralihakset vaikuttaa alaselän toimintaan ja voi todella kireänä ns. ”vetää selkää” väärään asentoon. Venytyksillä oon saanut paljonkin helpotusta selkä, lonkka ja reisikipuihin mitä usein mullakin on. Tärkeimmäksi ehkä nostaisin lonkankoukistajalihaksen, jonka olemassaolosta en vielä pari vuotta tiennyt mitään :) ja lantion alueen yleensäkin. Pakarassa ja ihan takayläreisissä, jos on kireyttä, voi jumiuttaa/painaa siellä menevää hermoa niin, että särkee alaselkää ja lonkkaa, jos olet pitkään paikallan eli esim istuessa.

    Toivottavasti helpotusta sulle löytyy fyssarilta, tosi jokapäiväiseen elämään vaikuttava vaiva on.

  13. J sanoo:

    Postaustoive : se mikä nyt on pyörinyt blogeissa se 3asiaa tai joku sen tapanen :| hitsi en muista sen nimee mutta joku tommonen, helppo toteuttaa ainakin ja kiva lueskella :) sit ne yllättävät faktat itsestäsi on kanssa aina hauskoja!

  14. s sanoo:

    Mulla kesti selkäkipuilu muutamia kuukausia, nyt on jo onneksi parempi. Kuitenkin fyssarin, lääkärin ja kiropraktikon diagnoosina oli että jokin nikama painoi välilevyä ja tämä taas painoi joitain hermoja, jonka vuoksi istuminen ja liikkuminen oli aika mahdotonta! Toivottavasti sä myös saat syyn vaivoille, se helpottaa oloa huomattavasti kun tietää mikä on vialla :)

  15. viivi sanoo:

    Terveys totta kai edellä, postailet taas sitten enemmän, kun oot saanut itsesi kuntoon :-) Lukijat, jotka oikeasti haluu lukea sun blogia ei hylkää myöskään huonoina aikoina!

  16. Emma sanoo:

    Täältä löytyy yksi myös kenellä samat oireet kun sulla ja kaikki nivelet yliliikkuvia myös! Magneetista löytyi rakennevikaa alaselästä, joka osaltaan selittää mun samaiset alaselän kivut kuin sulla. Autolla ajaminen on mahdotonta ja pitkä istuminen on tuskaa. Itsellä on ainakin auttanut, kun on salilla tehokkaasti treenannut keskivartaloa eli saa ”korsetin” kuntoon ja se tukee samalla myös alaselkää! Tsemppiä :)

  17. Nimetön sanoo:

    Ensinnäkin, sulla on aivan ihana blogi! Vaikutat niin eloisalta ja suloselta tytöltä :)
    Mä oon itse viitisen vuotta kamppaillut polvien kipuilun kanssa. Kokemuksen syvällä rintaäänellä haluan siis antaa sulle yhden neuvon: vaadi tutkimuksia ja hoitoa. Älä anna lääkäreiden vähätellä ja jättää jotain tutkimatta. Mulle on sanottu lukemattomia kertoja ettei mun polvista löydy vikaa ja että mitään ei ole tehtävissä. Pidin pintani ja aina palasin lääkäriin ja tutkimuksiin ja vaadin hoitoa sillä tiesin, ettei kaikki ole ok jos koko ajan sattuu. Yhden leikkauksen, piikityksen, teippausten, lääkekuurien ja lukuisten magneettikuvien jälkeen löytyi sitten vihdoin aika harvinainen ongelma, ja toivun nyt toisesta polvien leikkauksesta. Lääkärit ei voi aina huomata kaikkea eikä ne sun kipuja voi tuntea, pidä siis puolesi! :)

    Haha, kuulostaapa ihan pelottelulta :D kyllähän ne lääkärit ammattilaisia on ja pitää pystyä luottamaan, mutta ole tässä asiassa itsekäs ja varmista että saat parhaan mahdollisen hoidon! Ihan oman mielenrauhankin takia. Kipu on inhottava elämänkumppani :(
    Tsempit sulle! <3 toivotaan että pian helpottaa

    • saralovesyou sanoo:

      Teiltä tulee hirmuisesti omia kokemuksia ja ihania tsemppejä nyt, kiitos paljon! <3 Kaksi kuukautta julkisella puolella venasin ihan vaan pelkkiä verikokeita, joten musta tuntuu että pikkuhiljaa olisi aika yksityisille ja selkään erikoistuneille lääkäreille :-/

  18. Lispe sanoo:

    Voi ei unohdin eilen kommentoida, mut kommentoin nyt. Ihanaa, että kirjotat avoimesti ja rehellisesti olostasi! Niin kiva lukee aitoja kuulumisia ja on rohkeaa kertoa niistä. Hyvä Sara<3

  19. kuntoutunut melkein. sanoo:

    Moikka, oon nyt hiljaisena lukijana täällä seurannut sun selkäongelmia. Kuulostaa täysin siltä mitä itse kärsin ja alettiin selvittämään kun olin 15 vuotias taitoluistelu uran lopettanut (olen nyt 22). Kivut ovat vieneet sairaalan päivystykseen koville kipulääkkeille monia kertoja, juoksemisesta jouduin luopumaan ja aloin kuluttamaan fysioterapiaa. Kaikki erikoislääkärit olen varmasti käynyt läpi. Mitään syytä koville kivuille ei ollut, eli tarkoitan reumaa tms. Toisaalta helpotus, toisaalta ei. itse olen huomannut, että kun liikun säännöllisesti miten omalle kropalle toimii eli uiminen ja spinning minulle, suurimmat kivut saa pois säännöllisellä urheilulla ja lihaskuntoa ylläpitämällä. En voi suurilla painoilla treenaa koska yliliikkuvat nivelet ärtyvät siitä. Tuomiona on vino selkäranka, mutta syytä miksi esim sormet ja lonkat kipeytyy ei ole kuin tuo yliliikkuvuus. fysiatrilla kävin, hän kysyi heti olenko ollut onnettomuudessa koska lantio on toiselta puolelta 4 cm alempana kuin toinen puoli ja kiertynyt eteenpäin. Hetken kävin hänen luona laittamassa nikamat ja nivelet kuntoon ja se auttoi. Nyt vuoden verran parempana ilman kortisoni kuureja, tai kortisonia kipeisiin niveliin. Työskentelen nyt sairaanhoitajana Lastenklinikalla, mitä en olisi uskonut, että voin tehdä kipeiden nivelten kanssa, mutta tässä ollaan.

    Tsemppiä sulle ihan hirmuisesti, tiedän täysiin miltä tuntuu!! Rankkaa aikaa, ota iisisti ja kuuntele kroppaa, sillä pääsee pitkälle. Ihanaa joulun odotusta sulle ja toivotaan, että saat nyt jotain helpotusta kunnolla kipuihin ja tasapainoon ettei tarvitsisi kärsiä pitkistä kipujaksoista :)

  20. Jenni sanoo:

    Hei!
    Tsemppiä selän kanssa. Tosiaan, kannattaa mahdollisimman monen eri lääkärin mielipide ottaa asiasta.
    Postausideoita voisivat olla esim. Lapsuuden jouluperinteet. Parhaimmat lahjat pienenä. Suhde isovanhempiin. Minä ja äitini. Iskä ja minä… tällaisia tuli mieleen. Ehkä ne voivat virittää ajatuksua, jos ihan sellaisinaan eivät innosta.

  21. mirkku sanoo:

    Sellainen kuin piriformis kipeytyy hyvin usein juuri oikeassa jalassa. Ja helposti säteilee aika pitkänkin matkan.

    Mulla oireili, jossain vaiheessa loppui kokonaan. Sänky voi vaikuttaa pahentavana, luulen ainakin omalla kohdallani.

    Sellasella rollerilla kun hieroo niin auttaa esim.

    http://anna.fi/hyvinvointi/terveys/alaselan-pakaran-kipujen-syyna-piriformis-4-helpottavaa-venytysta/

Kommentoi