Varastin nuorena pyyhekumin – äiti älä pelästy, se oli vahinko! Laitoin huulipunan tapaisen pyyhekumin kaupassa kiertelyn ajaksi taskuuni ja kotona tajusin lähteneeni maksamatta; pyyhekumi oli tottakai edelleen siellä taskussa. Hiivin seuraavana päivänä vähin äänin takaisin kauppaan, palautin kumin takaisin hyllyyn ja välttelin kyseistä putiikkia useamman vuoden ajan. Tapauksesta on yli 10 vuotta aikaa, mutta nuorena etenkin sitä oli ihan sydän kurkussa jos poliisisedät tulee hakemaan mut kotiovelta. Long story short, kaikki päättyi hyvin ja mä olen ollut todella hiljaa tapahtuneesta ennen tätä päivää. :-D

Game of Thrones; jouduin itseasiassa Googlaten varmistamaan oikean kirjoitusmuodon. Olen jotenkin onnistunut sivuuttamaan  koko sarjan. GOT-juttuja näkyy tällähetkellä jokapuolella, mutta to be honest, mulla ei ole mitään hajua jutun juonesta tai juonikäänteistä. Ehkä se voisi olla mun seuraava valloitus!

Menin ala-asteella mummin mukana ulkomaalaiselle kotikampaajalle. Meidän ajatukset ei tämän kampaajan kanssa mennyt ihan yksi yhteen ja palasin kotiin kirkkaan oransseilla hiuksilla ja sentin (okei korkeintaan 2cm) pituisella otsatukalla. Tästä aiheutui pieni kampaajakammo ja pitkään aikaa sisko leikkasi ja värjäsi mun hiukset kotona. Saadaan tästä perheen kanssa edelleen hyvät naurut aikaiseksi, vaikka siinä tilanteessa ei naurattanutkaan.

Mä olen naurettavan huono valehtelemaan! En osaa pelata edes kusetus-korttipeliä sen oikeilla säännöillä. Mulle tulee hymy huulille heti kun koitan juksata, oli kyse sit jostain pienestä tai isommasta asiasta. Rehellisyydellä pärjää ja sillä mä olen monta korttipeliä voittanutkin! Nuorempana saatoin repäistä housut pois kotiin päästessa ja jättää ne yhteen myttyyn lattialle. Tässä mytyssä oli myös sukat tai mahdollisesti talvella housujen alla olleet sukkahousut. Nämä on näitä ala-asteen epähohdokkaita hetkiä, kun olin aamulla vetänyt housut jalkaan ja päivän aikana tajusin, että lahkeesta pilkottaa parikymmentä senttiä sukkahousua. Nykyään mua usein pelottaa, että lahkeesta putoaa sinne vahingossa jäänyt sukka. Normaali pelko hei! :-D

Vihaan ruoan heittämistä roskiin enkä tämän vuoksi noudata parasta ennen-päiväystä tai viimeistä käyttöpäivää kovinkaan tarkasti. Tämä saattaa olla omalla terveydellä leikkimistä mutta monesti mä luotan  näkö- haju- ja makuaistiin enemmän kuin pakettiin kirjoitettuun päivämäärän. Parhaimmillaan/pahimmillaan mä olen syönyt viikon tai pari vanhaa lihaa, joka ei eronnut millään tavoin lihasta, jossa oli vielä päiväystä jäljellä. Aina pitää toki olla järki päässä mutta tyhmä saa olla jos kaiken heittää vaan the päivän lähestyessä roskiin. Ollaan tässä asiassa poikaystävän kanssa yö ja päivä, joten monesti pimitän näitä tietoja häneltä laittaessani ruokaa. Edelleen ollaan elossa eikä kertaakaan olla sairastuttu tämän vuoksi.

Mun host-perhe jenkeissä fanitti Star Warsia. Yritettiin moneen kertaan katsoa nämä elokuvat läpi, mutta leffahuoneen tuolit oli liian mukavat ja mä nukahdin jokaisella kerralla. Yritin antaa vielä yhden mahdollisuuden ja menin pari vuotta sitten leffaseuraksi katsomaan The Force Awakens, mutta silmät painui kiinni alun minuuteilla.  Mut herätettiin lopputekstien aikana mutta oletettavasti koko elokuva oli mennyt multa ohi. No mut hei, mä yritin!

Shoes H&M / Pants Zara / Bag Monki / Glasses RayBan / Shirt Defend Paris


 

Ihanaa keskiviikkoa tyypit! Mun kuvankäsittelystä kysytään usein ja heitin jokin aika sitten tänne blogin puolelle muutamat vinkit mitä käytän puhelinkuvien muokkaukseen. ASUS haastoi kaupallisen yhteistyön merkeissä mut kertomaan myös kuvien muokkauksesta tietokoneella ja käytin tässä postauksessa ZenFone Zoom S-puhelimella kesän aikana otettuja kuvia. Kuvien käsittelyssä mulla on käytössä Adobe Lightroom monen muun bloggaajan tavoin. Mä olen pärjännyt tällä paremmin kuin hyvin, ja ohjelmalla saa aikaiseksi juuri ne muutokset mitä mä kaipaankin. Oikeastaan kaikki kuvat tänne blogin puolelle otan RAW-muodossa, sillä niille saa tehtyä eniten muutoksia jälkikäsittelyssä.

Säädöt saa helpoiten tehtyä käymällä Lightroomin sivupaneelissa olevia asetuksia ylhäältä alas. Mä koitan pitää kuvat mahdollisimman neutraaleina, mutta erilaisiin kuviin sopii tottakai erilaiset muokkaukset. Jokaisella on kuvien käsittelyssä se oma tyyli ja jossain vaiheessa löytyy se oma tyyli. Ensimmäisenä mun kuvissa exposure lähtee hieman ylöspäin ja kontrasti taas miinukselle. Lisäilen vähän korostuksia ja varjoja aina kuvasta riippuen.  Tone Curve on muuten todella hyvä tässä! Kuvassa saattaa olla joitain häiritseviä sävyjä, joita saatan monesti neutralisoida HSL-työkalulla. Kun noilla alkaa kunnolla leikkimään niin niillä saa vaikka mitä aikaiseksi!

Näiden käsisäätöjen lisäksi Lightroomiin pystyy ostamaan erilaisia presetejä. Mulla on muutama paketti valmiita VSCO-filttereitä, mutta todella harva niistäkään on päässyt sellaisenaan käyttöön. Saatan napata VSCO-preseteistä jotain tiettyjä ominaisuuksia, lisätä vähän omia säätöjä ja lopulta tallentaa sekatuotantona valmistetun presetin omalla nimellä mun omien filttereiden kansioon. Näissä alla olevissa kuvissa on jokaisessa käytetty erilaisia säätöjä – kuvien käsittely harvemmin on mitään copy paste-hommaa.

Taltioimisvaiheessa yritän saada kuvat tottakai mahdollisimman tarkasti oikean sävyisiksi. Joskus kuitenkin on tilanteita, joissa aurinko esimerkiksi paistaa huonosta suunnasta. Tarvittaessa adjustment brushilla saa liian valoisia tai liian tummia kohtia neutralisoitua kuvaan sopivammaksi.  Sit on tottakai spot removal, jolla saa siistittyä esimerkiksi pöydän likatahran, taustassa olevan sotkun tai kasvoissa olevan epäpuhtauden.  Mä en itse uskalla sen suuremmin tätä spot removalia käyttää, sillä toisinaan tulos saattaa olla aika epäaito. Photoshopissa näytti olevan paremmat mahdollisuudet tällaiseen suurempaan editointiin,  mutta Lightroomilla saa tottakai näitä pieniä häiritseviä säätöjä tehtyä. Yksi asia, joka tekee monesti kuvalle todella paljon on crop overlay-tool. Mä käytän sitä aika useasti, sillä tällä saa rajattua kuvaa vähän paremmin tai suoristettua horisontin. Mua itseä häiritsee, jos horisontti on ”vahingossa” pari astetta vinossa.

Lightroomissa saa tottakai myös lisättyä tarkennusta (tämän käytön kanssa kannattaa olla tarkkana, ettei kuvaa tarkenna liikaa. Tällöin siitä tulee rakeinen ja sharpening toolin käytön huomaa helposti) Sharpening-työkalun käyttäjän kannattaa kiinnittää huomioa myös noise reduction-tool, jolla tätä liiallista tarkennusta saa vähän neutralisoitua.

Ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä valmiiden kuvien exporttaus tietokoneelle. Näissä on tärkeetä olla oikeat luvut, jotta kuva säilyy hyvän laatuisena. Googlettamalla sekä Youtubesta löytyy hyvin erilaisia lukuja ja kokoja eri tilanteisiin – ne kannattaa ehdottomasti ottaa haltuun!

Tykkään henkilökohtaisesti käsitellä kuvat illalla/yöllä tai vähintään edes pimeämmässä tilassa. Sävyt näkyy parhaiten silloin, eikä luonnonvalo häiritse. Meillä on kevään ja kesän aikana ollut kolme workshoppia, joissa ollaan Lars Johnsonin opastuksella käyty läpi sekä Lightroomia, Photoshopia että  Adobe Premiere Prota. Workshopeissa meillä oli käytössä ZenBook 3 läppäri yhdistettynä ASUS VZ27AQ 27″ IPS LED -näyttön. Sain tämän näytön mun työpisteelle kotiin ja tällä on ollut ihan huippu tehdä töitä. Aiemmin pientä läppäriä käyttäneenä kunnon hiiren ja ison näytön on huomannut helpottaneen käsittelyä huomattavasti. ZenBook3 sekä ZenFone Zoom S on molemmissa muuten  todella hyvä akun kesto – puhelin on säilynyt mulla parhaassa tapauksessa useamman päivän lataamatta! Youtubesta löytyy muuten worshopien aikana kuvatut informatiiviset videotutoriaalit muun muassa Lightroomin käytöstä, ja ne löytyy Asus The Next Level-soittolistalta. Lightroomin opastusvideo on muuten aika mahtava varsinkin jokaiselle aloittelijalle, suosittelen ehdottomasti käymään sen läpi.

Millä ohjelmalla sä muokkaat kuvat tietokoneella? Löytyykö sulta Lightroom vai kenties joku muu?


Mun oli pakko jakaa alkukesän Pietarin matka kahteen postaukseen, joista ensimmäisen kirjoitin jo kuukausi sitten. Nyt olisi toisen postauksen vuoro ja aikamoinen kuvapläjäys olisikin tulossa! Tämä oli mun muistaakseni neljäs (tai viideskerta Pietarissa, mutta toinen kerta niin sanotulla itsenäisellä reissulla. Pitkän venäjän lukijana käytiin luokan kanssa luokkaretkillä Venäjällä, muttei se tietenkään ole sama asia kulkea luokan kanssa ohjeistettuihin paikkoihin. Aiemmin vierailtiin Pietarissa tarkalleen vuosi ennen tämän kesän reissua – matkakaverina oli silläkin kertaa Liisa. Aiempi matka sujui yhteistyön merkeissä, mutta nyt lähdettiin ihan omin neuvoin matkaan. Tänäkesänä päätettiin kiertää  läpi parit paikat, joissa ei käyty viimevuonna. Ensimmäisenä päivänä poikettiin Loft Project Etagiin, joka oli yhtä siisti paikka kuin mä luokkaretkeltäkin muistin. Kyseessä on pieni ”taidekortteli”, josta löytyy niin ruokapaikkoja, pieniä putiikkeja ja katolla on iso terassi säkkituolineen. Parin euron sisäänpääsy ei ollut paha ja täällä kannattaa poiketa jos vaan aikaa on!

Löydettiin tänäkin vuonna toinen toistaan parempia ruokapaikkoja. Mä en ole kertaakaan tainnut pettyä Venäjällä syötyyn ruokaan – raflat on aina olleet ihan huippuja! Katselen täällä näitä kuvia vesi kielellä, pääsispä takas edes syömään, haha! Mulla on itseasiassa hieman ikävä Pietarin ravintoloiden kattavaa keittotarjontaa ja pariinkin kertaan tilattua borssi keittoa. Sitä mä en välttämättä itse uskalla alkaa kotona väsäämään, löytyisiköhän Helsingistä joku ravintola jonka borssi-keitto olisi ihan mukiin menevää?

  Matkan pakollinen museovierailu tehtiin Kunstkamera-museoon, jonka sisältö saattaisi järkyttää herkempiä vierailijoita. Näytillä oli erilaisia säilöttyjä sikiöitä, jotka oli jollain tavoin epämuodostuneita.  Pietari Suuri määräsi aikoinaan kaikki epämuodostuneet ja harvinaiset asiat toimitettavaksi tänne museon ja kaikki on edelleen näytillä. Toki museossa oli näiden lisäksi myös muutakin, kuten eri kansalaisuuksien löytöesineitä. Itselle ainakin mielenkiintoinen museovierailu, kun en muuten sellaisista oikein välitä!

Mä lähtisin samoille nurkille vaikka ensikesänä uudestaan, upea paikka! Venäjällä pärjää varmasti englanninkielentaidoilla, mutta mä olen onnekkaasti saanut aina mukaani sujuvaa venäjää puhuvan tyypin. Viisumi hoitui helposti, kokonaishinta tälle reissulle oli naurettavan pieni ja matkakin taittui helposti junalla. Jos et ole vielä Pietarissa käynyt ja kaupunki kiinnostaisi edes vähän, niin suosittelen ehdottomasti harkitsemaan sinne suuntaamista seuraavaksi ;-)


Me ei nyt saatu sitä pitkää kuumaa kesää. Toppatakit voidaan onneksi pitää varastossa vielä parin kuukauden ajan, mutta kumisaappailla olisi ollut kesällä käyttöä senkin edestä. Kaivoin viimeisten kuukausien asukuvia ja niistä kyllä huomaa, että kesän keskilämpötila oli mitä luultavimmin +20 alapuolella.

Mä olen aikamoinen vilukissa ja asut olikin sen mukaisia. Pitkiä housuja näkyi enemmän kuin hameita tai mekkoja. Lähes aina päällä oli neule tai takki – välillä molemmat. Mulla oli hetki sitten fiilis, että olen kulkenut koko kesän samoissa vaatteissa. Näitä katsellessa kuitenkin huomasi, että on tässä ehtinyt koota erilaisia asuja vaikka kuinka paljon. Mun tyyli heittelehtii aika laidasta laitaan fiiliksen mukaan. Välillä päällä on kukkamekkoja ja korkoja, toisinaan taas kangaskasseja ja tennareita. Omat asulempparit on ehkä 15, 16 ja 17, mitä mieltä te olette?

Mistä näistä asuista tykkäätte eniten? Entä vähiten?

 

1. 2. 3. 4. 5. 6. 7.8. 9. 10. 11. 12. 13. 14. 15. 16. 17.


Huomenta! Viimeiset vuorokaudet on tullut vietettyä Keski-Suomessa ja kuluneen yön nukuin järvellä veneessä. Täällä on ollut ihanan rauhallista, mutta pikkuhiljaa alkaa kaipaamaan kotiin.

3 asuttua kuukautta, 99 yötä, 45 hyödyllisesti käytettyä neliömetriä, 9 hengissä säilynyttä huonekasvia, 1 maailman paras sohva, 2 mielipiteitä herättävää mattoa, 1 vaatehuone, 2 isoa ikkunaa ilman kaihtimia,  6 pienkodinkonetta, 52 juomalasia,  24 ruokalautasta, 1 hävinnyt avain, 23 ovea,  3 kertaa muotoaan muuttanut sänky,  2 olohuoneen kattolamppua, 7 taulua, 1 kotivakuutus ja 2 tyytyväistä ja onnellista asukasta.

Välillä mietin edelleen meidän asunnon etsintärumbaa. Muistan, kuinka kerta toisensa jälkeen jouduttiin pettymään. Unelmien asunto, joka oli periaatteessa jo luvattu meille, annettiinkin jollekin toiselle. Olin jo irtisanonut kämppäni Lahdessa ja pieni paniikki alkoi iskeä päälle. Sopivia koteja löytyi, muttei oltu ainoita jotka niitä halusivat. Kämppä löytyi sattumalta ja mentiin asuntonäyttöön  tunnin varoitusajalla ilman, että oltiin nähty kuvia asunnosta sisältä. Bingo! Meillä kävi hyvä tuuri, löydettiin koti jossa rakastetaan asua ja kaikki palvelut on lähellä. Ollaan molemmat niin tyytyväisiä! Pidetään asunnosta hyvää huolta ja varmistetaan, että voidaan asua täällä vielä pidemmänkin ajan kuluttua. Kirjoittelin tänne jo useampi kuukausi sitten kaupallisesta yhteistyöstä LähiTapiola Vellamon kanssa, kun otin heiltä vakuutukset muun muassa mun asuntoon Lahdessa. Vakuutuspaketin siirto uuteen kotiin Helsingissä onnistui helposti yhdellä puhelinsoitolla ja näin vakuutin jokaisen neliön uudessa asunnossa.     Löysin mun vierelle todella tunarin ihmisen, ja tässä on seurailtu vieressä kun lautasia poksahtelee rikki hellan kuumilla levyillä ja puhelimen näyttöjä on käyty korjailemassa yksi jos toinenkin kerta. Mulla on kotivakuutuksen lisäksi jatkuva matkavakuutus, joka on ollut kätevä, eikä siitä ole tarvinnut huolehtia erikseen ennen matkan alkua. Pietarin reissu tuli aika yllättäen ja viisumin haku ei olisi voinut tapahtua päivääkään myöhemmin. Onneksi mulla oli kokoajan voimassa oleva matkavakuutus, sillä muuten matkaa olisi jouduttu siirtämään. Mulla oli aiemmin laaja-kotivakuutus, mutta vaihdoin sen parikymmentä euroa kalliimpaan loisto-vakuutukseen. Näin multa poistuu tietyistä tilanteista omavastuu ja vakuutus luonnollisesti kattaa enemmän.

Meidän pyykinpesukone matkusti aiemmin kylpyhuoneen toiselle puolelle lingotessaan. Se huvitti monia Instagramin puolella mutta aiheutti mulle harmaita hiuksia. Saatiin vihdoin kone pysymään paikallaan ja pyykkiä on tullut pestyä paljon. Ollaan pidetty hyvää huolta siitä, ettei kotoa lähdetä koneiden ollessa päällä ja vesihanat suljetaan aina pesuohjelman ollessa valmis. Tähän mennessä suuremmilta vahingoilta ollaan onneksi vältytty ja vakuutuksista on ollut apua (onneksi vain!!) puhelimia korjatessa.  Toivottavasti näiltä isommilta vahingoilta vältytään tulevaisuudessakin,  vaikka vakuutus onkin  aina varmuudenvuoksi turvaamassa.