Kaupallinen yhteistyö: Nescafé Kulta

 

Ystävyyssuhteiden ylläpitäminen on tuntunut mulle paikoitellen todella haastavalta. Pakollisten päivän askareiden ja sosiaalisten tilanteiden jälkeen olo on ollut niin uupunut, että olen halunnut vaan rojahtaa sohvalle kaiken sen hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä. Yksinäisyys on silloin tuntunut hyvältä, vaikka näin jälkeenpäin ajateltuna olo olisi luultavasti ollut parempi, jos vieressä olisi maannut ystävä vaikka ihan vaan hiljaa pihahtamattakaan.

Mä olen saattanut ajatella tyrkyttäväni ystävyyttä ihmisille, jos kyselen heiltä kuulumisia tai tulevien päivien ohjelmaa esimerkiksi lounastreffejä varten. Olen helposti antautunut siihen asemaan, että odotan mielummin muiden yhteydenottoa. Tämä tuntuu myös todella väärältä, sillä näissä tilanteissa mä olen heittänyt pallon sille ystävyyden toiselle osapuolelle olettaen, että hän ilmoittaa kun kalenterista löytyy vapaata aikaa minua varten.

Olen viimeaikoina yrittänyt parantaa tapani ja heittää kysymystä, naputella viestiä eteenpäin parhaani mukaan ja pyytää vaikka kahville. Mä olen nyt alkuvuoden aikana nähnyt varmaan enemmän kavereita kuin mä näin koko viimevuoden aikana yhteensä – kuinka kurjalta se viimevuoden puolesta kuulostaakaan.

Mukana on onneksi edelleen niitä kavereita, joihin on tutustunut jo ala-asteella. On kavereita, joita näkee hieman harvemmin kauko (ystävyys) suhteen vuoksi ja on näitä ystäviä joiden seurassa voi olla vaan hiljaa mutta yhdessä tehtynä sekin tuntuu hyvältä. Tutustuttiin vasta muutama vuosi sitten ja heti alussa tuntui kuin oltaisi tunnettu jo pidemmän aikaa. Asuttiin vielä viimevuonna eri paikkakunnilla, mutta vietettiin koko kesä toistemme nurkissa pyörien. Tehtiin pieniä reissuja meidän itänaapuriimme ja käytiin yhdessä ihmettelemässä Eiffel-tornia Pariisissa. Juteltavaa riittää aina eikä haittaa vaikka ei hetkeen nähtäisi – on helpottavaa tietää että toinen on aina vähintään soiton päässä. Nämä on niitä kavereita, jonka seurassa ei tarvitse miettiä miten päin olisi. Niitä, jotka tulee sun ja poikaystävän väliin nukkumaan rankan lauantaiyön jälkeen ja niitä, joiden seurassa sä pystyt olla täysin oma itsesi. Ollaan mukavan erilaisia, sopivan samanlaisia ja se täydentää meitä todella hyvin.

 

 

”Mennäänkö kahville?” kysymystä on heitetty ilmoille jo silloin, kun en vielä edes juonut kahvia. Aina on tuntunut luontevalta istahtaa kupin äärelle kertaamaan kavereiden kanssa kuulumisia. Mulla meni pitkään, ennen kuin mä aloin edes totutella itseäni kahvin makuun. Aluksi kupissa oli maitoa kahvilla, mutta nyt ollaan saatu tasattua suhteet hieman normaalimpaan. Nykyään Nescafé KULTA kuuluu normaaleihin aamurutiineihin ja kavereita on helppo pyytää kahvipöydän ääreen vaihtamaan kuulumiset kiireessäkin. Nescafé KULTA –kahviperheen aromikas uusi jäsen sisältää vuoristossa viljeltyjä ja kullanruskeiksi paahdettuja arabica-papuja, jotka on jauhettu kymmenen kertaa hienommiksi kuin tavallisessa suodatinkahvissa. Näin kahvipavun syvin olemus vapautuu antaen kahville hienostuneen ja täyteläisen maun. Helppo, hyvän makuinen ja vaivaton kahvi on se, mistä saa ison avun moniin aamuihin!

Nescafé Kulta haluaa tehdä vanhojen ystävien tapaamisesta helppoa, joten se tarjoaa mahdollisuuden voittaa kuuden hengen gourmet-illallisen, jonka ammattikokki tulee valmistamaan voittajan kotona. Kilpailu löytyy Nescafén Facebook-sivulta.

 


 

Kaupallinen yhteistyö: Prisma

 

Mulle on lapsuudesta jäänyt mieleen ruokakauppojen vaateosastot, joissa rekit oli täynnä päällä lököttäviä farkkuja ja mitä oudoimpia kangaskuoseja. Rullattiin aina nopeasti suoraan ruokapuolelle tekemään ne pakolliset ruokaostokset ja vaatteet hommattiin jostain muualta. Vaatemerkillä ei sinänsä ole koskaan ollut mulla pukeutumisessa väliä, mutta olen kuitenkin ollut tarkka mitä päälleni laitan.

 

Mulla meni pitkän aikaa, ennen kun mä pääsin vasta tämän vuoden puolella kunnolla farkkujen makuun. En meinannut millään löytää mulle mieluisia ja hyvin istuvia housuja mistään – kaikki housut tuntuu lähes poikkeuksetta olevan mulle liian pitkiä. Uskotteko muuten kun nyt sanon, että mun kahdet tämän hetken mieluisimmista farkuista on löytynyt juurikin päivittäistavarakaupoista ja hypermarketeista? Mä en olisi vielä muutama kuukausi sitten uskonut! Prisma yllätti uudistuneella vaatevalikoimallaan positiivisesti ja hinnatkin on pystytty pitämään maltillisina – muoti kuuluu kaikille.

 

Mulla oli nämä IJeansin farkut viimeviikolla mukana Roomassa ja pöksyt oli kuulema jo lentokoneessa kiinnittänyt kivan ulkonäön ansiosta mun matkaseuralaisen huomion. Käskin häntä suuntaamaan heti Suomeen päästyä Prismaan farkkuostoksille ja todistelin koko illan farkkujen mukavuutta erilaisin spagaatein ja venyttelyin. Farkut on niin joustavaa kangasta, että ne sopeutuu hyvin erilaisille vartalon muodoille. Näitä oli muistaakseni myös matalammalla vyötäröllä sekä erilaisissa väreissä, mutta itse tykästyin eniten näihin mustanharmaisiin pöksyihin. Samalla kauppareissulla nakkasin ostoskoriini samalta merkiltä farkkutakin, joka taisi alunperin roikkua jätkien puolella. Naisille taisi olla samantyylistä rotsia tarjolla, mutta kangasmerkit oli puolestaan kukkaa, sydäntä ja LOVEa.  Pyh mitkään miesten- ja naisten vaatteet, tämä oli mun mielestä todella kiva tällaisena boyfriend-mallina! Löysin myös yhdet tähän kampanjaan kuulumattomat housut joihin ihastuin kovasti, mutta ne te tulette näkemään vasta joskus myöhemmin!

 

Jeans IJeans Prisma | Shoes Dr.Martens | Shirt Ellos | Bag Nunoo | Jacket IJeans Prisma 

 

Sain teidän kesken arvottavaksi 50€ lahjakortin Prismaan, jonka voi käyttää esimerkiksi uusiin vaatehankintoihin. Osallistu kommentoimalla 17.4 mennessä onko Prisman vaatemerkit kuten IJeans, Boy Meets Girl tai ZooYork sulle entuudestaan tuttuja tai mitä mieltä sä olet normaalien hypermarkettejen valikoimista? Arvonnan säännöt löytyy täältä.

 

Pssst. Jos sä olet lähiaikoina menossa Prismaan ruokaostoksille niin poikkea edes hypistelemään näitä farkkuja, tuskin tulet pettymään!

 


 

Aloitetaan kuukauden toivepostaukset pienillä tatuointitarinoilla joita te pyysitte useampaankin otteeseen. Mun kaikki tatuoinnit on jollain tavoin poissa silmistä kokoajan niin, että niiden olemassaolon välillä jopa unohtaa. Ainakaan niihin ei kyllästy niin helposti ;-)

Tatuointeja on vuosien aikana tullut ikuistettua iholle yhteensä seitsemän ja ensimmäisen kävin ottamassa vaihtovuoteni aikana Yhdysvalloissa. Sittemmin olen ottanut tatuointeja niin ulkomailla kuin Suomessakin, mutta Suomessa otetut on tehty iholle stick and poke -tekniikalla.  Monet mun tatuoinneista on otettu ilman pidempää harkitsemista eikä niiden takana ole sen suurempia tarinoita. Mulla on kokoajan päällä pieni tatuointikuume ja tykkään kovasti näistä pienemmistä ja huomaamattomista kuvista. Saa nähdä kuinka monta kuvaa iholle on päivitetty esimerkiksi seuraavien 10 vuoden sisällä!

 

 

Kävin syksyllä ennen Thaimaan matkaa ottamassa oman horoskoopin tähtimerkkinä hauiksen sisäreunaan. Tämä tatuointi on tehty Suomessa stick and poke -tekniikalla ja tykkään kovasti sen siroudesta ja huomaamattomuudesta. Mä olen nähnyt tällaisia samanlaisia hieman suuremmassa mittakaavassa ja olen näin jälkikäteen tyytyväinen ettei siitä tullut yhtään massiivisempaa.

 

 

Tämä maailmankartta on mun ensimmäinen tatuointini ja otin sen ihooni ollessani 18. Halusin mulle jonkinlaisen pysyvän muiston vaihtovuodesta ja kävin hakkauttamassa tämän kuvan niskaani. Maailmankarttatatuointi on saanut paljon kehuja tuntemattomiltakin ja se on mun tatuoinneista ehkä näkyvin, sillä monien paitojen kaula-aukko paljastaa tatuoinnista edes puolet. Mulla oli alunperin useita vaihtoehtoja ensimmäistä tatuointiani varten, mutta näin jälkikäteen mä olen tyytyväinen valintaani ja lopputulokseen. Poikaystäväni on useaan kertaan maininnut tämän olevan mun tatuoinneista hänen lemppari ja en yhtään ihmettele miksi! Mä pidän tästä edelleen kovasti ja välillä on hauska leikkiä tietovisaa arvaillen jonkun muun osoittamaa kohtaa kartasta.

 

Mun oikeaa kylkeä koristaa origami-joutsen, joka on todella pelkistetty ja  tehty pelkkinä ääriviivoina. Tämän olemassaolo on mulla jostain syystä vähiten mielessä – ehkä mä tsekkailen mun kylkiä liian harvoin :-D Joutsenella ei mulle itselleni ole mitään  merkitystä, mutta sitä pidetään toivon ja paranemimsen symbolina. Tuhannen origamijoutsenen taittelun uskotaan antavan taittelijalle yhden toiveen, mutta mä päätin niiden tuhannen sijaan ikuistaa kylkeeni vain yhden.

 

 

Tässä toinen stick and poke -tatuointi jonka otin Suomessa ennen Thaimaahan lähtöä. Halusin nilkkaani siron mustavalkoisen kukkakimpun  joka tämäkin jätettiin todella pelkistetyksi.  Näissä neljässä oksasssa on tuskin ollenkaan mitään varjostuksia – ainoastaan ääriviivat. Tämä on melkeimpä mun lempparitatuointi ja ihastelen sitä edelleen aina kun vaan mahdollista.

 

 

Kainalorajalla oleva maatuska oli toinen mun ottamani tatuointi ja hakkautin sen ihooni ollessani  pari vuotta sitten Venäjällä. Varattiin todella nopealla aikataululla sekä mulle että matkaseuralleni  aika tatuoijalle pienen taustatutkimuksen jälkeen ja otettiin samanlaiset tatuoinnit samaan kohtaan.  Tää on nätisti tehty pieniä yksityiskohtia myöten, jotka ei tässä kuvassa tule niin hyvin esille.

Samassa kuvassa näkyy myös vasemman käden takana oleva käsimerkki, joka on sormet ristissä tuomassa onnea. Tämä vilkkuu lähes poikkeuksetta aina kesävaatteita pitäessä.

 

 

Käsivarressa mulla on teksti, jossa lukee brave. Tikkukirjaimilla tehty sana on mun ainoa tekstitatuointi ainakin vielä toistaiseksi. Otin tämän samalla kertaa kuin origami-joutsenen sekä onnea symboloivan käsimerkin, joten live, laugh, loven sijaan tatuoin itseeni onni, toivo ja rohkeus.

 

Psst. Postaustoiveita saa edelleen heittää ilmoille jos teillä on jotain, mitä toivoisitte täällä blogin puolella näkevänne :-)


 

 

Kolmas päivä roomassa lähti käyntiin hitaasti ja rauhallisesti – kadut oli hieman märät yöllisestä sateesta ja taivas täynnä pilviä. Suunnattiin heti ensimmäisenä aamupalalle läheiseen kahvilaan.  Lapsekas Sara oli innoissaan hieman vaativattovammasta ja suppeasta valikoimasta, johon kuului lähinnä makeita leivoksia. Aikuismaisempi Sara kuitenkin mietti kauhulla tulevia käveltyjä kilometrejä tyhjällä vatsalla (kilometrejä kertyi lopulta 15), sillä piirakkapala ei pidä nälkää kovinkaan pitkään loitolla.

 

 

Rooman söpöjä katuja koristaa värikkäät talot kaikissa sateenkaaren väreissä, ihanat ja persoonalliset käsityöpuodit sekä vehreät kasvit ja köynnökset, jotka luo mukavaa tunnelmaa.

 

 

Päädyttiin lopulta hieman tahtomatta Colosseumin tienoille ja käytiin tottakai nappaamassa pakolliset turistikuvat. Tyydyttiin tsekkaamaan alue vaan ulkopuolelta läpi – saa nähdä keretäänkö tänään mestoille vielä uudemman kerran.

 

Pitsaa ja viiniä; niitä on syöty tässä kaksi päivää niin kovaan tahtiin että kohta kumpikaan ei tule hetkeen maistumaan kunhan kotiin pääsen.

 

 

Tänää pidetään peukkuja aurinkoisemman sään puolesta ja me otetaan suunnaksi Trastevere. Mä jätän nyt turhemmat löpinät sikseen ja menen laittamaan itseäni valmiiksi päivää varten. Vähäisten yöunien tuloksena silmät meinaa kokoajan painua hiljaa kiinni, mutta mä en millään haluaisi käyttää täällä vähäisiä tunteja nukkumiseen. Sitä ehtii tehdä sitten kun kotiin pääsee! ;-)


 

Buongiorno!

Myönnetään, tämänhetkinen sijainti yllätti minutkin täysin! Sain vain yhdeksän tunnin etumatkan pakkaamiseen ennen kuin lentokone nousi kohti Italiaa. Jokaisen kevään perinnereissu Liisan kanssa tuli hieman yllättäen, sillä löydettiin halpa äkkilähtö kirjaimellisesti keskellä yötä. Äkkiä kamat kasaan ja menoksi!

Oltiin jo hetken aikaa ehditty katsoa lentoja parin päivän minilomalle, mutta luovuttiin jo lähes toivosta päivien lähestyessä ja hintojen kalliintuessa. Alunperin suunnitteilla ollut Barcelona sai lykkääntyä huonojen lentoaikojen vuoksi, kun taas Milano oli listalla harmittavan hintavana. Aikaisempina vuosina ollaan koluttu tämän matkaseuran kanssa läpi niin Venäjää kuin Ranskaakin ja Italia oli juuri sopivasti meidän molempien toivelistalla.

Mulla on monesti matkustaessa yhden kerran periaate – samaa kohdetta yritetään välttää toistamiseen. Tälläkertaa mä kuitenkin häkellyin niin, ettei kolme päivää näissä maisemissa tule riittämään mulle alkuunsakaan. Upeat vanhat rakennukset ja rakennelmien jäännökset on jätetty paikoilleen, kaupungissa on aivan mahtava tunnelma ja värit sekä söpöt kadut pomppaa silmille mihin ikinä sitä katsookaan. Me tullaan takaisin Suomeen jo perjantaina (mä taisinkin poikaystävälle jo sivulauseessa mainita, että mitä jos me vaikka muutettaisi tänne kesäksi??), mutta voisin lähteä vaikka heti takaisin. Saavuttiin tänne eilen aika myöhään iltapäivällä, joten tänään saadaan vasta ensimmäisen kerran nauttia kokonaisesta päivästä. Aloitettiin hieman vitsillä kuvaamaan meidän matkasta vlogia ja muistikortti tulee varmasti täyttymään nopeaa vauhtia. Hauska kokeilla yhdessä jotain uutta, sillä kumpikaan meistä ei ole vielä uppoutunut videoiden maailmaan sen kummemmin.

 

Jos teillä on minkäänlaisia vinkkejä meille, niin otetaan ne avosylin vastaan. Etenkin ruokapaikoista tuntuu olevan pulaa – etsittiin eilen mieluista ravintolaa aivan liian kauan!

 

Pssst. Mut löytää sekä Instagramista että Snapchatistä nimimerkin saraollila takaa jos teitä kiinnostaa käydä kurkkimassa meidän matkaa blogin ulkopuolella reaaliajassa. Päivitin sinne esimerkiksi eilisen yritykset avata viinipullo ilman avaajaa ja pakko myöntää, onnistuttiin aika hyvin!