VIIKKO ILMAN PUHELINTA – MITÄ MÄ OPIN?

 

Vaikka mä kuinka työstäni tykkään, on siinä myös varjopuolensa. Loputtomat työtunnit, jatkuvat valokuvaukset ja sähköpostien kuittaamiset viikonpäivästä ja kellonajasta huolimatta. Tunnet olevasi kokoajan töissä etkä voi vaan laittaa vapaalle, koska työ seuraa mukaan lomamatkoillekin. Sain tällä viikolla kuitenkin kokea jotain normaalista poikkeavaa, sillä Thaimaan kosteus oli tuolle vuoden vanhalle elektroniselle kädenjatkeelle liikaa ja pyyhe lensi kehään jo kahden päivän jälkeen. Viikko ilman puhelinta. Alkuärsytys kesti vain parin tunnin verran, ilmoitin asiasta huolehtivalle äidille ja jatkoin viikon loppuun somettomana. Istuin pitkät automatkat ja lennot lukien kirjaa, kommunikoin tärkeimmät jutut eteenpäin Facebook-messengerin avulla illalla hotellille päästyä, jätin kuvien muokkauksen suosiolla odottamaan ja nautin siitä tietynlaisesta stressittömyydestä, jonka tämä mulle hieman tahtomattaan soi. Ja mitä mä opin sinä aikana kun mulla ei ollut puhelinta:

 

Se hemmetin riisi ei aina auta puhelimeen, joka on imenyt kosteutta itseensä. Terv. kuljin viisi päivää riisisäkki kourassa siinä toivossa, että puhelin näyttäisi jossain vaiheessa vielä elonmerkkejä.

Yhden ihmisen puhelimettomuus vaikuttaa selvästi kaikkiin – en joutunut missään vaiheessa katsomaan muiden ihmisten puhelimenkäyttöä haikeana vierestä vaan puhelimet pysyivät monesti muillakin laukun pohjalla.

VAKUUTUS! Mä en onneksi stressannut lainkaan sitä, minkälaisen kolon tämä jättäisi mun rahapussiin, sillä tiesin vakuutuksen olevan kunnossa. Onneksi!

En joutunut seuraamaan cashew-pähkinöiden valmistamista ruudun läpi ja pystyin täysillä keskittymään siihen, kun pienellä banaanifarmilla meitä opastettiin, miten monella erillä tavalla banaania voi jatkossa käyttää. (Banaanisipsit oli ehdottomasti mun lemppareita!)

Perinteinen rannekello oli käytössä muutenkin kuin vain asusteena ja kellon katsominen oli nopeampaa, kun ei tarvinnut kaivaa puhelinta aina laukun pohjalta.

Puhelimen varmuuskopio täytyy aina pitää ajantasalla! Mulla oli onneksi tallella kaikki muu paitsi kohtalokkaan päivän kuvat – olisi ärsyttänyt jos olisin menettänyt puhelimesta ihan kaiken!

Loma ilman puhelinta tuntui pitkästä aikaa taas lomalta. Vaikka mä olisin ottanut aiemmin äkkilähdön ulkomaille, niin työt on kuitenkin aina seuranneet perässä. Nyt tilanne oli eri ja mä nautin!

Pienen budjetin loma: Varmista pankkikortin saldoksi 13,05€, unohda siirtää kortille lisää rahaa, riko puhelin ja pankin tunnuslukusovellus tottakai sen mukana, nauti niistä euroista, jotka pankin palvelumaksujen jälkeen jää lopulta omaan käyttöösi.

Kuvat oli näin bloggaajana ainoa asia josta mä olin puhelimettomana huolissani. Kaverit kuitenkin pelasti tilanteen ja mulla jäi matkasta käteen lopulta kamerarulla täynnä valokuvia.

Oli kyseessä sitten bussimatka, pitkä lento tai junamatka, niin aika menee nopeasti kun on uppoutuu kirjaan jo heti alkumatkasta.

Jodelin aasiakkaat eivät hävinneet viikon aikana minnekään ja menetin tuskin mitään, kun en viikkoon päässyt kyseiselle kanavalle nostattamaan verenpainettani.

Mobiilijunalippu on sekä kätevämpi, halvempi kuin nopeampikin, mutta hätätilanteessa automaattilippu toimii myös todella hyvin.

 

 

Ja tottakai opin myös sen, että kaikesta selviää perinteisin keinoin ja puhelinriippuvuus on nykypäivänä harmillinen ongelma. Mä olen vähentänyt viimeisten kuukausien aikana puhelimen käyttöä 40%, joten tässä ollaan ehdottomasti menossa positiisisempaan suuntaan!


1 Comment
  • Saara
    Posted at 17:30h, 13 toukokuun Vastaa

    Voin samaistua tähän täysin. Olin itsekin vuodenvaihteessa reissun ilman puhelinta kun sattui menemään rikki just edellisenä päivänä, ja täytyy sanoa että oli ihan eri tavalla läsnä koko reissun ja todellakin tuntui enemmän lomalta! Loppupeleissä kaiken pystyy hoitamaan ilmankin vaikka vähän päänvaivaa tuottaiskin ;)
    http://www.saarapyykko.com

Post A Comment