DISCOVERING PLANE CRASH

 

 

 

Pysähdyttiin sattumalta tienvarteen, huomattiin aavikolla pieniä muurahaisia muistuttava ihmisvirta. Aurinko paistoi eikä meillä ollut kiire, joten parkkeerattiin auto ja lähdettiin ottamaan selvää minne kaikki on oikein matkalla. Ensin meni vartti – tuntui ettei oltu liikuttu mihinkään. Matkaa oli vielä järkyttävän paljon edessä eikä tässäkään vaiheessa tiedetty mikä meitä odottaisi. Käveltiin toinen vartti ja vaivuin jo pieneen epätoivoon. Halusin kääntyä takaisin, sillä matka autolle tuntui lyhyemmältä kuin matka perille. Päätettiin kysyä vastaantulevalta pariskunnalta mitä tien päässä oikein odottaa. Plane crash! Miksi me ei heti tajuttu? Oltiin luettu Sólheimasandur lentokone onnettomuudesta ennen reissua useaan otteeseen, mutta oltiin kuitenkin onnistuttu skippaamaan se meidän listalta täysin.

Olihan se koko komeudessaan upea näky kun lentokone on maannut hiekalla 1970-luvulta lähtien ja sitä pääsi tutkimaan ihan kunnolla ilman minkäänlaisia kieltoja tai esteitä. Mun lapsuuden lentäjähaaveet nosti hieman päätä, vaikka nykyään olen mielummin koneen kyydissä kuin ohjaamossa. Lähdettiin hyvissä ajoin takaisin ja paluumatka sujui paljon sutjakammin. Astuessamme takaisin parkkialueelle huomattiin kyltti, joka kertoi lentokoneonnettomuudesta ja useiden kilometrien pituisesta patikoinnista perille. Kuinka me oikein oltiin onnistuttu missaamaan tämä.

Suurin osa Islannin nähtävyyksistä oli täysin luonnon luomia vesiputouksia, kuumia lähteitä tai geysirejä. Tällaiset nähtävyydet oli todella vaikuttavia, mutta liika on tosin liikaa. Viikon viimeisinä päivinä vesiputoukset alkoi tulla jo korvista ulos, eikä jaksettu enää edes pysähtyä ihmettelemään korkeita vuoren seinämiä pitkin laskeutuvia vesivanoja. Oli siis kiva nähdä myös näitä muutamia nähtävyyksiä, jotka ihminen on teoillaan ja toiminnallaan saanut aikaiseksi!

 

 

 

 

 

Jacket Weekday | Overall Junkyard | Shoes Dr.Martens | Shirt Zara


No Comments

Post A Comment