MIELEN VUORISTORATA; KUN EPÄVARMUUS NOSTAA PÄÄTÄ

 

 

 

Ongelmia oman itseni kanssa, niitä on viimeaikoina riittänyt. Mieliala menee sellaista vuoristorataa ettei siinä meinaa itsekään pysyä kyydissä. Toisena päivänä tuntuu siltä, että energiaa ja puhtia riittää vaikka mihin. Suunnittelen yhtä sun toista ja mieli kelluu kirkkailla vesillä – kaikki tuntuu olevan hyvin. Kun aikaa on kulunut tunti, päivä, viikko, ihan tilanteesta riippuen, tuntuu kuin ryömisin pohjamudissa. Pienetkin asiat tuntuu elämää suuremmilta ongelmilta. Enkä edes liioittele. Itken, turhaudun, harmistun, suutun ja masennun väärän värisestä kahvikupista, pöydälle jätetystä ketsuppipullosta tai juuri loppuneista kananmunista. Taistelin samanlaisten ongelmien kanssa viimesyksynä kun päivät lyheni, ilma pimeni ja sateet teki taas tuloa. Ajattelin pitkään, että kyseessä on jonkinlainen syysmasennus, joka iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olin unelmakohteessa lomalla ja itkin pahaa oloa yksin kylpyhuoneen lämmitetyllä lattialla. Palasin kotiin ja vietin päivät sängyssä peiton alla, en vaan yksinkertaisesti saanut liikutettua itseäni mihinkään. Poikaystävä lähti kouluun ja hänen palatessa olin edelleen samassa paikassa. Hän kävi töissä ja sillä aikaa olin selannut puhelimesta jokaisen some-kanavan läpi niin moneen kertaan, että tiesin postaukset lähes ulkoa.

 

Hyvinä päivinä rappiohetket on niin syvällä mielen perukoilla ettei ne estä mua nauttimasta ja elämästä hetkessä. Saan paljon aikaiseksi, suoritan mun to do-listat alusta loppuun, lähden kotiovesta jo aamupäivän tunneilla, pukeudun muuhunkin kuin päällä roikkuvaan printtipaitaan ja hiukset on pestynä mahdollisen viikon tauon jälkeen. Näinä päivinä mulla on hyvä olla.

 

 

No mistä tämä kaikki johtuu? Niimpä, sanopa se!

 

Paineen alla mun kroppa lamaantuu. Suuri stressi on mulle iso vihollinen, teen asiat mielummin rauhassa ja ajan kanssa.

Ehkä mulle on jäänyt jonkinlainen mörkö kiusaamaan reilun parin vuoden takaisista tapahtumista ja asioista, joiden yli luulin jo onnellisesti päässeeni. Enhän mä asiasta koskaan puhunut juuri kenellekään, vaan käsittelin kaiken aivan itsekseni.

Epävarmuus itsestä ja asioista joita teen nostaa pienenä peikkona päätä kolosta aina toisinaan. ”Mä pystyn tähän” vaihtuu hieman hiljaisemmaksi ”pystynköhän mä tähän”, tai ”tämä näyttää kivalta” on hetken päästä kysyvämpi ”näyttääköhän tämä kivalta?”.

 

Jos mä jostain saisin tällähetkellä hyvät mielipiteet ja omat lempparini kertoa, niin Netflixin tarjonnasta. Näiden fiksumpien sarjojen ja tunnettujen elokuvien lisäksi on tullut katsottua vaikka mitä hömppää. Kymmenen jakson Good Girls oli ihan hauskaa seurattavaa, The kissing booth söpö tyttöjen leffa, Goat liian raaka mun makuun, Samassa juonessa katsoisin uudelleenkin ja viimeviikolla katsoin jonkin huonon huumeleffan, jonka nimi ei jäänyt mulle edes mieleen.

 

Toivon että pian leffalempparit vaihtuisi kuitenkin kahvilasuosituksiin, matkavinkkeihin ja asukuviin, joita mä kaipaan itsekin. Kyllä se siitä. Näin mä uskon.

 

Pants H&M / Shoes Nelly.com / Shirt NA-KD / Sweater Samsøe & Samsøe (adlink)

 


13 Comments
  • lindamanuella
    Posted at 16:38h, 13 heinäkuun Vastaa

    Sara <3
    Mä kamppailen tosi paljon samanlaisessa vuoristoradassa vuodesta toiseen ja oon vaan iän myötä hyväksynyt sen, että sellainen mä oon. Lows and Highs. Mulla on auttanut, kun oon antanut itselleni luvan olla kotona tai eristyksissä kaikesta niin kauan kun haluan ilman painetta, jollon se olo helpottaakin nopeammin, kun kukaan ei "vaadi" , varsinkaan mä en itse vaadi itseltäni mitään. Välillä on tärkeää vain olla ja jotkut tarvitsee sitä enemmän kuin toiset.

    Sellainen väkisin vääntäytyminen johonkin mielikuvaan, miten tai millain sun pitäisi olla, ei oo koskaan mulle aiheuttanut kuin todella pahaa oloa, ahdistusta ja juuri sellasta "koko elämä kaatuu päälle" oloja ilman mitään suurempaa oikeaa hätää, joten oon päästänyt sellaisesta irti.

    Toivottavasti helpottaa, tsemppiä ! <3

  • Roosa
    Posted at 17:50h, 13 heinäkuun Vastaa

    <3

  • emma
    Posted at 18:23h, 13 heinäkuun Vastaa

    voi, tsemppiä sulle <3 voin hyvin kuvitella, miltä susta on tuntunut... oot tuottanut ja tuotat edelleen järjettömän hienoa sisältöä (esimerkiksi sun ig-storyt), joten voisitkohan ottaa niistä(kin) paineita. kaikki täytyy olla täydellistä, huonoja päiviä ei olekkaan yms. oon lukenut sun blogia monta vuotta ja lähiaikoina on tuntunut että sellainen yhteys suhun on kadonnut, ehkä siis johtuu tästä sun elämäntilanteesta. kiva, että tavallaan infosit meitä lukijoitakin, voimia ihan hurjasti ja muista nauttia niistä pikkujutuista, mitä sun arki tuo tullessaan <3

  • Saara
    Posted at 19:44h, 13 heinäkuun Vastaa

    Tsemppiä Sara! Mulla on ollut nyt kesällä tosi paljon samanlaisia hetkiä ja päiviä. Viimeksi viime yönä itkin poikaystävän sylissä omaa arvottomuuttani ja huonouttani ja sitten tänään onkin yhtäkkiä ollut taas tosi hyvä ja toimelias päivä. Muistathan (varmasti muistat mutta sanon silti!), että apua on saatavilla eikä sen piiriin ole mitenkään noloa/väärin hakeutua. Itsellä sen tajuaminen kesti nimittäin aika kauan… Mutta säkin – kuten kaikki muutkin ihmiset – ansaitset voida hyvin ja nauttia elämästä!

    Kiitos tästä postauksesta, helpottaa tietää ettei tällaisten fiilisten kanssa ihan oikeasti kamppaile yksin <3

  • J
    Posted at 03:47h, 14 heinäkuun Vastaa

    Ettei sulla vaan sattuis olemaan kaksisuuntainen mielialahäiriö? Siinä ei oo kuitenkaan mitään hävettävää, oikealla lääkityksellä pystyy elämään normaalia elämää. Kannattaa rohkeesti hakea apua jos on paha olla, itse kadun sitä etten kehdannut hakea apua tai ottaa sitä vastaan ajoissa ja nykyään joudun kantamaan sitä taakkaa vielä raskaampana kun masennus ja muut on kroonistunut. Tsemppiä!

    • Jo
      Posted at 08:22h, 14 heinäkuun Vastaa

      Hei, ei kannata mitään diagnooseja alkaa ehdottelemaan meidän muiden. Aiheuttaa turhaa googletusta ja huolta.

      Saralle! Voimia paljon tilanteeseen ❤️. Itse suosittelisin hakemaan apua mielen vuoristoratoihin. Itse avun saaneena uskallan näin sanoa. Kaikilla meillä on joskus vaikeaa elämässä. Onneksi on ammattilaisia, jotka osaavat yleensä antaa työkaluja mielen koukeroihin. Olet kaunis ja varmasti pystyvä ja osaava nainen, kun sen itse vielä kunnolla oivallat!

      • J
        Posted at 23:33h, 15 heinäkuun Vastaa

        Ehdotin sitä ihan siks et Sara osais hakea itselleen tarvittaessa apua ja ehkä sen diagnoosin, elämä helpottuisi suuresti kun saa oireilleen selityksen. Siinä ei oo mitään turhaa eikä pelottavaa. Pelottavampaa on olla tietämättä mikä itseään vaivaa. Turha se on yksin kärsiä, yrittää epätoivoisesti pärjätä ja koetella rajojaan jos on todella paha olla kun siihen löytyy nykyään helposti apua, muuten siinä vaan palaa loppuun vahvimmatkin ihmiset. Tekstistä vain sai semmosen kuvan että voisi olla tuo kyseinen sairaus, ei tietenkään välttämättä ole. Auttaahan tässä vaan yritän, en pahalla sitä sanonut. Tsemppiä kuitenkin Sara sulle ja hyvää loppu kesää :)

    • A
      Posted at 08:29h, 14 heinäkuun Vastaa

      Tämä kanssa tuli mulle mieleen. Siis kaksisuuntainen mielialahäiriö. Terkuin lähihoitaja.

    • -
      Posted at 21:05h, 23 heinäkuun Vastaa

      Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä masennus- ja maniajaksot kestävät kerrallaan paljon pitempiä aikoja, puhutaan kuukausista tai jopa vuosista putkeen jompaakumpaa ennen kuin suunta vaihtuu. Lisäksi varsinkin mania on paljon muuta kuin vaan puhtia, energiaa ja hyvää mieltä, vaan suuria ongelmia jolloin mania voi olla vakavampi vaihe kuin syvä masennus. Eli mikäli ”mieliala on vuoristorataa” päivittäisellä syklillä, on tuskin kyse kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Terkuin psykologian opiskelija

  • N
    Posted at 15:31h, 14 heinäkuun Vastaa

    Tsemppiä Sara! <3

  • Anonyymi
    Posted at 15:38h, 15 heinäkuun Vastaa

    Syötkö e-pillereitä? Ilmeisesti voivat aiheuttaa masentuneisuutta ja alakuloisuutta, vaikka pillereitä olisi syönyt pitkään ilman oireita

  • Ph
    Posted at 19:04h, 15 heinäkuun Vastaa

    Hei. Postauksesi luettua tuli mieleen erityisherkkyydestä. Itsellä on tämä ja siksi koen kaikkea todella syvästi. Elää ns. täysillä jatkuvasti niin helposti ylikuormittuu kun ei osaa rajata elämää. Se ei ole mikään diagnoosi tai sairaus vaan enemmänkin ominaisuus, joka johtuu hermoston yliherkkyydestä. Kannattaa tehdä testin, löytyy googlettamalla. Kun saa tietoa jos on tää niin se selittää paljon ja antaa ymmärrystä itseään kohtaan ja siten työkaluja elämään <3

  • V
    Posted at 10:43h, 20 heinäkuun Vastaa

    Hei,
    Minulla e-pillerit aiheuttivat samankaltaisia ongelmia. Olin uupunut ja todella itkuherkkä. Noin vuosi sitten päätin lopettaa pillerit ja sen jälkeen oloni on ollut paljon parempi ja energisempi. Jos käytät e-pillereitä, suosittelen pohtimaan voisiko huono olosi johtua niistä. Tsemppiä!:)

Post A Comment