TASAN VUOSI SITTEN MINÄ…

 

…Olin lentokoneessa matkalla takaisin Suomeen. Olin iloinen. Olin väsynyt. Olin poikki. Kuukauden reissu Aasiassa oli tullut päätökseen ja olo oli oikeastaan helpottunut. Kuukauden aikana oli ehtinyt tapahtunut vaikka mitä. Vietettiin joulu Thaimaan auringon alla uima-altailla, hoivasin poikaystävää, joka puolen laivan tavoin kärsi matkapahoinvoinnista matkustaessamme saarelta toiselle, säikähdin ajaessani lähes kolarin, maksettiin sakot poliisin omaan rahapussiin, vietin uuttavuotta rannalla kuumeisena ja palasin kotiin saastuneena tai siltä ainakin tuntui.

 

Kaikki alkoi joulupäivänä lihassärystä, jonka luulin johtuvan edellisen päivän hieronnasta. Olin hieman jumissa rinkan kantelusta ja ajattelin kuona-aineiden lähteneen vain liikkeelle. Olo oli voimaton mutta mahtava verrattuna siihen mitä oli vielä tulossa. Lennettiin kaksi päivää joulun jälkeen Indonesiaan ja lentokentällä vointi paheni. Poikaystävä kantoi kahden ihmisen kuukauden tavaroita samalla, kun itse yritin raahautua perässä lähtöselvityksen kautta portille.

 

Olin kuumeessa päivän. Olin kuumeessa toisen päivän. Olin kuumeessa viikon ja kroppaa särki edelleen. Normaalisti erittäin alhainen ruumiinlämpö nousi parhaimmillaan 40 asteen yläpuolelle eikä meinannut ottaa laantuakseen edes lääkkeillä. Jännitin lääkäriin menoa joten sinnittelin aivan liian pitkään. Ajattelin kyseessä olevan auringonpistos, nestehukka tai jokin, joka tulee kyllä menemään ohi.  No ei mennyt. Elettiin kuumeisena jo uutta vuotta ja lopulta lääkäri oli ainoa vaihtoehto. Käynnin jälkeen peräämme soiteltiin kiireellisen lähetteen kanssa – lavantautia täytyy lähteä hoitamaan suurempaan sairaalaan. Sain diagnoosin, lääkkeet ja matkustuskiellon. Kuume hävisi pian ensimmäisten lääkkeiden jälkeen ja olo oli parempi kuin pitkään aikaan. Itkin helpotuksesta.

Yritin lääkärin välttelyllä paeta mahdollisuutta vakavasta diagnoosista. Yritin olla huolestuttamatta perhettä, jolla oli läheisen sairastuttua jo tarpeeksi taakkaa harteilla. Yritin esittää vahvaa, vaikka tosiasiassa pieni pelko oli takaraivossa läsnä kokoajan. Jos yhden asian tästä opin, niin jatkossa suuntaan lääkäriin ripeämmin.

 

Mulla oli pitkään fiilis, että pilasin poikaystäväni reissun. Ei päästy Indonesiassa oikein Canggua pidemmälle matkustuskiellon vuoksi ja vietin suuren osan ajasta nukkuen hotellissa hänen kierrellessä yksin ympäriinsä. Valitin täristen kylmyyttäni ollessani Balin lämmössä pitkähihanen ja huppari päällä. Ruokahalu oli tipotiessään pitkään ja ”kiukuttelin” poikaystävän raahatessa mua johonkin syömään. Tiedän hänen tarkoittaneen vain hyvää. Reissu ei onneksi ollut pelkkää pahaa täynnä ja loppupeleissä se oli myös kasvattava kokemus.

 

Viikon lääkekuuri loppui vuosi sitten tänään ja kävin heti Suomeen palattua sairaalassa. Olin saanut aivan liian heikot lääkkeet tautiin nähden, vaikkakin se oli kuurin ansiosta poistunut mun kehosta. (fun fact: Yhden Google-haun jälkeen ilmeni, että syömäni lääke tepsii myös sukupuolitautiin…) Lavantaudin itämisaika on 7-21 päivää, joten olin saanut sen reissumme ensimmäisinä päivinä Thaimaassa. Rokotusta kysyttäessä saimme vastaukseksi ettei sille ole tarvetta. No olisi ollut. Sain kotiin palatessa pitkän ruoanlaittokiellon, jouduin välttelemään suurempaa kontaktia muiden ihmisten kanssa, vessamme oli ”eristettynä” vierailta ja säännölliset verikokeet jatkui vielä kotiin paluun jälkeen. Erityisesti harmittaa matka, joka koettiin vain puoliteholla. Säästyin onneksi taudin vakavimmilta oireilta kuten suolen puhkeamiselta.

 

Olin vuosi sitten helpottunut.

 


4 Comments
  • Nora
    Posted at 11:39h, 14 tammikuun Vastaa

    Moikka. Mekin ollaan lähdössä kohta saman tyyppiselle reissulle ja kiinnostais tietää (meillekkin lääkäri sanoi lavantautirokotteen olevan turha), että tiedätkö mistä sait taudin? :/
    Mietin, että pitäisikö kuitenkin vaatia rokote varmuuden vuoksi.

    • Sara
      Posted at 14:32h, 14 tammikuun Vastaa

      Me katsottiin tosi tarkkaan esimerkiksi mitä vettä juotiin – ”turvallisissa” jääpaloissa on muistaakseni aina reikä keskellä. Mä en tiedä mistä tai tarkalleen milloin mä taudin sain, yleensähän se tulee saastuneesta vedestä tai ruoasta. Poikaystävä selvisi kuitenkin lavantaudilta vaikka syötiin ja juotiin aina samoissa paikoissa! Jos mä lähtisin nyt uudestaan niin osaisin vaatia kyllä sitä rokotetta. Niitä on sekä pillereinä että pistoksina ja toisissa teho on alhaisempi. Kannattaa ehdottomasti ottaa selvää ja harkita sitä vakavasti. Kokemuksesta voin nimittäin sanoa ettei se riittävästä käsi- ja elintarvikehygieniasta huolehtiminen välttämättä auta.

  • Enni
    Posted at 18:41h, 14 tammikuun Vastaa

    Hei oliko matkustuskielto minkälainen? Tai siis kauanko keski ja päättyikö heti lääkityksen jälkeen vai koska? Oliko se matkustuskielto sen vuoksi, että et ollut matkustuskuntoinen vai sen vuoksi ettei tauti leviäisi?

    • Sara
      Posted at 20:16h, 14 tammikuun Vastaa

      Matkustuskielto kesti kuurin ajan ja johtui molemmista. Olisin luultavasti ollut voimissani heti kuurin toisena päivänä, mutta kun kyseessä on vakava tauti niin otettiin vaan suosiolla rauhassa. :-)

Post A Comment