MINUSTAKO OPISKELIJA?

Kaupallinen yhteistyö: Laurea Ammattikorkeakoulu

 

 

Kysymys ”mikä susta tulee isona” on tuntunut viimevuosina ahdistavalta, kun jatkokoulutusta miettiessä päässä pyörii vain iso kysymysmerkki.  En kuulu niihin, jotka tiesi jo lukion penkillä tarkan suunnan jatko-opiskeluille. Tällähetkellä tilanteeni on aika ihanteellinen. Teen työtä josta nautin, jossa on mahdollista kehittyä ja joka avaa mahdollisuuksia tulevaisuudelle, vaikkei mulla siihen mitään koulutusta olekaan. Harmillisen monta kertaa olen joutunut itsekin tilanteeseen, jossa toinen pitää mua automaattisesti huonompana ihmisenä tai keskustelukumppanina, sillä en lähtenyt heti lukion jälkeen kapuamaan uusia opintoja kohti. Täytin hetki sitten 22. Suoritin peruskoulun, suoritin vuoden High School -opinnot ja suoritin lukion. En missään vaiheessa ole ajatellut jättäväni opintojani tähän pisteeseen, odotan vain oikeaa hetkeä. 

 

Valmistuin ylioppilaaksi vuosi ikäisteni jälkeen, sillä päätin lähteä seitsemäntoista kesäisenä vuodeksi Yhdysvaltoihin. Vuosi vei opiskelumotivaationi huomatessani kavereiden päättävän kursseja hyvää vauhtia ja valmistuvan ajallaan. Sinnittelin kursseilla ja meinasin ottaa jopa ylimääräisen puolivuotisen valmistumiseeni. Tehokkaasti suoritin kuitenkin kaiken keväällä loppuun ja näin jälkeenpäin olen kiitellyt sitä Saraa, joka tämän päätöksen lopulta teki. Koska viimeisenä lukiovuotena raahauduin vain virran mukana, eikä mulla ollut mitään tiettyä opiskelupaikkaa mielessä josta olisin ollut erittäin kiinnostunut, niin päätin pitää välivuoden. Muutin juuri ennen valmistumista Helsinkiin ja elämä täällä oli aivan uutta. Sain lisää puhtia ja aloin jo seuraavana keväänä miettiä, jos löytäisin itselleni mieluisan paikan lähteä opiskelemaan. Rohkaistuin, ja laitoin pitkän pohdinnan jälkeen viimekeväänä nimeni yhteishakulomakkeeseenAloin kuitenkin lopulta miettiä motiivejani opiskeluun ja yksi suurimmista oli mieluisa opiskeluympäristö ja uudet tuttavuudet.

Hain opiskelemaan monimuotototeutuksella, jolloin suuri osa opinnoista suoritetaan lähiopetuksen sijaan etänä itsenäisesti. Vaikka tämä olisi töiden kannalta ollut paras vaihtoehto, jäi silti jumittamaan ajatukseen päivätoteutuksesta. Päätin harkita ja katsoa seuraavalla kerralla uudestaan. Olisiko monimuotototeutus ollut sittenkin se paras vaihtoehto tähän elämäntilanteeseen?

 

 

Laureassa on monia eri opiskelu- ja oppimistapoja, joista varmasti löytyy sopivat jokaiselle eri elämäntilanteisiin. Normaalin päivätoteutuksen lisäksi valittavana on myös monimuotototeutus tai täysin verkossa suoritettavat opinnot. Monipuoliset koulutusohjelmat tarjoaa vaihtoehtoja liiketaloudesta palveluelämysten tuottamiseen ja kehittämiseen tai vaikka fysioterapeutti ohjaajaksi. Olen itse pallotellut eri vaihtoehtojen välillä ja pyöritellyt päässäni juuri sitä kysymystä, ”mikä minusta tulee isona?”. Niin suureen kysymykseen on ollut hankala heittää tarkkaa vastausta ja sen vuoksi olen mielummin kerryttänyt välivuosia. En tahdo suunnata opiskelemaan muiden painostuksesta ja huomata vuoden tai parin jälkeen ajan menneen hukkaan, sillä kyseiset opinnot eivät ole kiinnostaneet minua lopulta lainkaan.

 

Laureassa yrittäjyys on vahvassa roolissa kaikissa koulutuksissa. Yrittäjän urasta kiinnostuneille tarjolla on palveluja ja opintojaksoja tueksi opintojen aikana. Vaihtoehtona on valita yrittäjyyteen syventäviä kursseja tai osan opinnoista voi suorittaa jopa omassa yrityksessä. Tällainen mahdollisuus kiinnostaisi kovasti itseänikin, sillä nämä asiat ovat olleet kovin pinnalla omassakin elämässä kuluneina vuosina.

 

 

Yhteishaku alkaa ensiviikon keskiviikkona, eli 20.maaliskuuta. Olen viimeaikoina ottanut muutenkin useampaan otteeseen jo härkää sarvista, joten miksi en nytkin. Aion tulevan viikon tutustua vielä syvemmin vaihtoehtoihin, pohtia miten opinnot mahdollisesti istuisi tulevaisuuden suunnitelmiin juuri tällä hetkellä ja saa nähdä, mikäli rustaisin tänäkin vuonna nimeni yhteishakulomakkeeseen painaen lopulta lähetä-nappia!

 

Koetko sä painostusta ulkopuolelta lähteä opiskelemaan mahdollisimman nopeasti edellisten opintojen päätyttyä, tai oletko sä mahdollisesti tiennyt jo pitkään suunnan jota haluat lähteä tavoittelemaan?

 

 

Ps. Heräsin kuvausaamuna flunssaisena ja silmät kiinni muurautuneena. Tämä oli yksi niistä hetkistä, kun olisin erittäin mielelläni vetänyt kollarit jalkaan ja juossut luennolle kameran eteen hyppäämisen sijaan.


4 Comments
  • Hoitaja
    Posted at 19:43h, 14 maaliskuun Vastaa

    Itse koen samoja pulmia kuin sinäkin…
    Itse olen lähihoitaja, ja koen että ammattiani väheksytään. Moni ei usko ”ulkoisesti” että olen lähihoitaja. Sairaanhoitajaksi ei ole suurta hinkua palkankaan takia…. Peruskoulusta en saanut tukea lukio opintoihin minne olisin.halunnut. Joten.kilttinä tyttönä lähdin ammattikouluun.
    Haluisin opiskella, mutta en.tiedä mitä. Joten vuosi kerrallaan säästän rahaa ja elän ”hyvää arkea”.

  • Eveliina
    Posted at 22:08h, 14 maaliskuun Vastaa

    Pakko kommentoida tuota, että heittäisit hukkaan jos opiskeluala ei olisi mieluinen. Mielestäni mikään opiskelu ei mene hukkaan vaikka ensimmäinen ala olisikin väärä sinulle. Itse opiskelin 3 vuotta itselleni väärää alaa, jonka aikana löysin erilaisten sivuaineopintojen myötä sen oikean alan itselleni. Enkö koe kyseisten vuosien menneen hukkaan. Voihan olla, että ala johon et ikimaailmassa kuvittele itseäsi onkin sinulle se oikea :)

  • Aliisa
    Posted at 09:54h, 16 maaliskuun Vastaa

    Tämä kommentti tulee ehkä ”vääränä aikakautena”, sillä valmistuin viime joulukuussa. Vaikka olen ehdottomasti sitä mieltä, että opiskelun tulee alkaa hakijan omilla ehdoilla ja motivaatiolla, joskus taustalla voi olla mutkan kautta painostusta. Itse hain edelliseen opiskelupaikkaan osittain siksi, etten oikeasti halunnut työskennellä edellisen amk-tutkinnon mahdollistamalla alalla. Lähipiirissäni on korkeasti koulutettuja ihmisiä, ja ”maisteri” kieltämättä houkutteli ihan statuksena. Olin siis kyllä kiinnostunut valitsemastani alasta ja odotan innolla että pääsen siinä työskentelemään, mutta kyllä siinä jotain oli jotain haaveita ns. paremmuudesta. No, nyt olen ollut maisteri muutaman kuukauden verran. Käytän edelleenkin järkyttäviä kotivaatteita, en lue korkeatasoisempia kirjoja, harrasta aktiivisesti korkeakulttuuria yms. Olen siis sama puolijuntti kuin ennenkin, ja ne saamani paperit ovat kaapin kätköissä ylioppilas – ja amk-todistusten seurana :D Yhteenveto: Kannattaa tavoitella omaa tulevaisuutta, ei sitä miltä muut näyttävät :) Tsemppiä hakuun ja pääsykokeisiin!!!

  • Henna
    Posted at 11:40h, 20 maaliskuun Vastaa

    Mä oon ite valmistunut 2016 ylioppilaaksi ja samana kesänä lähin sit suorittamaan vuoden mittaista asevelvollisuutta. Sen vuoden aikana löysin ittestäni täysin uusia puolia ja täten en ollut varma, mitä lähtisin opiskelemaan. Päädyin siis ns. välivuodelle, minkä aikana aloitin valokuvaajan ammattitutkinnon aikuisopiskelijana sekä tein päivätöitä. Nyt kaksi (valmistumisesta kolme) vuotta myöhemmin valmistun ammattivalokuvaajaksi nyt keväällä ja tänään lähti hakupaperit yliopistoon! :-) Vaikka omat ystävät ovat opiskelleet korkeakouluissa jo useamman vuoden, ja vaikka välillä on tuntunu pahalta ”jäädä junasta pois”, en oo katunut näitä välivuosia yhtään! Oon saanut työkokemusta, inttikokemuksen sekä nyt saan vieläpä ammattitutkinnonkin taskuun <3

Post A Comment