NIITÄ OIKEITA KUULUMISIA

 

Oon istunut koko aamun keittiönpöydän äärellä erittäin epäergonomisessa asennossa tuijottaen tyhjää ruutua. Sama on tapahtunut mulle monena päivänä peräkkäin, kunnes vihdoin lämäytän näytön kiinni ja päätän jatkavani seuraavana päivänä. Sain yksi päivä niinkin arkipäiväisen viestin tiivistettynä kolmeen sanaan; ”mitä sulle kuuluu?”. Mulle kuuluu oikeasti ihan hyvää, mutta samaa ei olisi voinut arvata reaktiosta jonka tämä viesti mulle aiheutti. Kyyneleet valui poskilla samalla kun mä kirjoitin vastausta eteenpäin – positiivisia asioita lähinnä. Olen päivittäin ystävieni ja läheisteni kanssa viestien päässä ja he ovat täysin tietoisia elämäni ylä- sekä alamäistä – kuten myös minä heidän. Mulle on tärkeää kommunikoida pieniä juttuja viesteillä, mutta tarvitsen myös päivittäin seuraa, joka kuuntelee ja antaa mun kuunnella. Välillä olen matkustanut puolen tunnin matkan ystävän luo, jotta vieressä olisi henkilö, joka tarpeen mukaan kuuntelisi pienimmätkin ajatukset ja mietteet jota päässäni pyörii.

 

”Ihan hyvää kuuluu. Ei mitään ihmeellistä, normaalia arkea” on erittäin tyypillinen vastaus tutun kysyessä kuulumisia. Toisaalta tekisi mieli avata suunsa ja sanoa mitä oikeasti kuuluu, mutta ”miten menee?” tuntuu olevan se pakollinen fraasi tuttavan tavatessa, eikä kukaan odota siihen sen kummempia vastauksia.

 

Toisaalta taas ”ihan hyvää” kuvaa tällähetkellä myös sitä mitä mä tunnen pääni sisällä. En todella hyvää, en erityisen huonoakaan, vaan ihan jees. Huomaan aaltoilevani erittäin voimakkaasti tunnetilojen kanssa ja erityisesti viimeiset kuukaudet on olleet varsinaista myrskyä. Stressi vie mut usean tunnin päiväunille harva se päivä, luulen keskittyväni elokuvaan mutta huomaan puolessa välissä missanneeni viimeisen puolen tunnin tapahtumat ollessani aivan toisissa ajatuksissa. Ahdistun avatessani sähköpostikansion tai kuullessani postin liukuvan postilaatikosta sisään. Miten mä olen tällainen stressipallo, vaikka oikeasti asiat on ihan hyvin. Relaa Sara, relaa!

 

 

 

Olen viimeaikoina ollut aika paljon liikkeessä ja on saattanut mennä useita päiviäkin, joiden aikana olen tullut kotiin ainoastaan nukkumaan. On ollut kiva olla liikkeessä ja yrittää pitää ajatuksia muualla, mutta toisaalta aika jolloin olen päässyt viettämään aikaa itseni kanssa on ollut todella vähissä. Olen aina nauttinut olostani yksin ja oma aika on mulle tärkeää – on hyvä olla tietynlaisessa balanssissa.

Tuleva viikko tulee olemaan täynnä tekemistä. Sivuutin eilen illan kirjan kanssa rentoutuen, kun mahdollisuus tuli hypätä ystävän moottoripyörän selkään. Olen suoraan sanottuna odottanut tätä hetkeä kauan ja se oli yhtä mukavaa kuin kuvittelinkin. Huomenna on tiedossa ihana kesäpäivä ja illalla kesän ensimmäinen keikka Back Street Boysin tahtiin ystävien kanssa. Loppuviikolle suunnitelmissa on paljon aurinkoa, Sideways-festarit ja luultavasti ihania kesäpäiviä.

 

Nyt suuntaan suihkun kautta valmistautumaan illalliselle, joka itseasiassa alkaa jo puolen tunnin kuluttua. Mukavaa tiistaita tyypit!


No Comments

Post A Comment