VIHDOIN KOTONA: KOLME VIIKKOA REISSUSSA

 

 

 

Kolme viikkoa hujahti ohi nopeammin kuin sitä ehti edes tajuta ja laskeuduttiin eilen iltapäivästä takaisin Suomeen monia kokemuksia rikkaampana. Vietettiin kuluneet viikot Espanjan auringon alla ja tämä loma poikkesi aiemmista monellakin tapaa. Poikaystävä on jo useiden vuosien ajan matkustanut vähintään kerran kesässä Espanjaan työreissulle ja koska alkukesän matka meni päällekäin mun Sveitsin reissun kanssa, niin päätettiin yrittää uudelleen näin kesän lopulla sopivien lomaviikkojen osuessa kohdalle.

 

Viikot oli täynnä uusia tuttavuuksia, roadtripejä, upeita maisemia, valvottuja öitä, herkullisia juustonacho-annoksia, ruotsin kielen opettelua, sen käyttämistä ja siinä kehittymistä, allasbileitä, pisamia, paljon valokuvia ja mahtui mukaan myös pari rannalla vietettyä päivää. Vaatteet ja päänahka oli lähes poikkeuksetta täynnä pientä hiekanmurua, aurinkorasvaa kului purkki tai kaksi ja elämä oli huoletonta – en aukaissut blogia tuona aikana kertaakaan. Osittain mieli käski pitämään lomaa, mutta toisaalta syyttävällä sormella voi osoittaa teknologiaa. Wifi-yhteydet ei riittäneet edes viestien tai sähköpostien lähettämiseen, saati mitä se olisi sitten ollut isojen blogikuvien latauksen kanssa. Reissupostaukset tulee nyt hieman takautuvasti, mutta yritän saada ne pian pois alta.

 

Vaikka reissussa oli ihana olla, oli noin monen viikon jälkeen ihana palata kotiin. Sitä ehti kaivata kotiruokaa, omaa sänkyä, lähikaupan tuttua ruoka-ainetarjontaa, oman vaatekaapin sisältöä (vaikka suuret osat päivistä vietettiinkin uimapuvuissa) ja suomen kieltä, jolloin keskusteluista ymmärtää jokaisen sanan ongelmitta.

 

Borta bra men hemma bäst. Se on selvä.

 

Outfit – Mango


KUN KESÄVATSA PÄÄSI YLLÄTTÄMÄÄN

 

 

Suoraan sanottuna mä en edes muista, millon olisin viimeksi kokannut kunnolla oman hellan ääressä. Ruokahalu ei näillä helteillä ole välttämättä huipussaan ja yritän toivottomasti säästää sisäilman lämpötilaa pitämällä uunin ja hellan kylmänä. Noutoruoalla, vähäisellä vedenjuonnilla (joka on valitettavasti mun pahe ympäri vuoden) ja kesän viinitissutteluilla on näppinsä pelissä mun kropan muutoksissa monellakin eri saralla – alavatsalle on ilmestynyt pieni kesäpömppis ja naama kukkii hikinäppyjen lisäksi liiallisesta rasvasta ja suolasta. Hemmetti.

 

Ollaan loppuviikosta lähdössä useammaksi viikoksi etelään paremman puoliskon töiden perässä ja siellä jos missä haluaisin tuntea olevani iskussa. Oon tässä jo tovin miettinyt mikä mahtaa olla se kesäkunto, jota aina tavoitellaan ja kesäkuun saapuessa manataan, kuinka ei se taaskaan onnistunut. Onko jotain tiettyä muottia minkä sisälle toivotaan muovautuvan, vai onko se vaan henkilön omasta päästä kiinni. Mä olen tullut siihen tulokseen että sä olet kesäkunnossa silloin, kun tunnet olosi itsevarmaksi ja kauniiksi, etkä tunne tarvetta piilotella kroppaasi. Mutta minkätakia se on nimenomaa kesäkunto, kun näitä fiiliksiä pitäisi tuntea ympäri vuoden?

 

Oon yrittänyt putsata kasvoja aamuin ja illoin suolasaippualla (tosi hyvä tuote muuten, kuivattaa näppyjä tehokkaasti), kantaa juomapulloa mukana ja täyttää sitä päivän aikana säännölliseen tahtiin (kaksi päivää jo takana, jes!), syödä päivän aikana pieniä annoksia säännöllisesti ja niin hitaasti, että laitan haarukan aina välissä lautaselle lepäämään (hyvä ruokailukikka lämpöisillä keleillä, vaikka ei mulla ahmimisen kanssa ole koskaan ollut mitään ongelmia) ja hyväksyä sen tosiasian, ettei tämä pieni vatsakumpu tai näppylät naamassa haittaa ketään muuta kuin minua itseäni. Bikinikropan toteuttamiseen tarvitsee vain ja ainoastaan bikinit ja ihokin varmasti rauhottuu ajan myötä.

 

Ja kun ne vaa’an näyttämät kilotkaan ei kerro lopulta mitään. Tässä on 53kiloa tyytyväistä tyttöä, jolla on muuten mielialojenkin kanssa mennyt viimepäivinä aika sujuvasti. Päätin lähteä reissuun kehopositiivisena ja jättää murehtimiset suosiolla kotiin – niille ei matkalaukussa ole tilaa lainkaan.

 

  Swimsuit H&M / Dress Zara / Shoes Zara


VIIKONLOPPU MÖKILLÄ SYNTTÄRIHULINOISSA

 

 

Vaihdeltiin keväällä siskon kanssa vuorotellen maata ja mannerta aika tiheään tahtiin ja oltiin paljon pois kotoa. Keväällä oli myös äidin viisikymppiset, jotka tottakai ansaitsi kunnon juhlat. Viikonloput oli kaikilla jo täyteen buukattuja, eikä sopivaa aikaa pirskeille löytynyt. Päätettiin siirtää juhlimiset kesälle, sillä mikä olisikaan kivempi tapa viettää syntymäpäiviä kuin kesämökillä sukulaisten ja ystävien seurassa. Syötiin, saunottiin, pelailtiin, laulettiin karaokea ja pidettiin hauskaa yömyöhään saakka.

Meidän kesämökki sijaitsee Lahdessa eikä sinne ole kotikotoa muutamaa minuuttia pidempi matka. Nuorempana käytiin mökillä aina uimassa tai grillaamassa ja palattiin yöksi kotiin – se ei tuntunut kunnolliselta kesämökiltä vaan paikalta, jossa vietettiin aikaa silloin tällöin. Nyt mökki on kuitenkin remontoitu uuteen uskoon ja viettäisin siellä mielelläni vaikka koko kesän! Onneksi sinne ei täältä Helsingistäkään ole pitkä matka ja sinne hurauttaa hetkessä, kunhan vaan kalenterista löytyy sopiva vapaapäivä.

 

 

Mikä auringonlasku! Tällaisia on näkynyt ilta toisensa jälkeen viimeaikoina – oranssia taivasta ihastelee aina yhtä mielellään.

 

 

Mun koirakuume on viimeisten kuukausien aikana vaan jatkanut kasvamista ja se pomppaa aina huippuunsa kun tämä hurmuriherra ilmestyy maisemiin. Toinen nautti mökkeilystä täysin rinnoin kirmaillen nurmikolla ja ottaen rapsutuksia tyytyväisenä vastaan.

 

Valmistin (lue: yritin valmistaa) kahvipöytään muutaman pavlovan, jotka loppupeleissä epäonnistui täyttövaiheessa. Lämmin ilma ei ollut kerman vaahdotuksen puolella ja se meni pilalle alta aikayksikön. Onneksi varavaihtona oli juustokakku, joka ei pettänyt tälläkään kertaa!

 

Vanhalle surffilaudalle tulee aina kesäisin käyttöä, kun suppaillaan järveä pitkin auringon paistaessa. Ei yhtään huono tapa aloittaa päivä, eihän!


MIELEN VUORISTORATA; KUN EPÄVARMUUS NOSTAA PÄÄTÄ

 

 

 

Ongelmia oman itseni kanssa, niitä on viimeaikoina riittänyt. Mieliala menee sellaista vuoristorataa ettei siinä meinaa itsekään pysyä kyydissä. Toisena päivänä tuntuu siltä, että energiaa ja puhtia riittää vaikka mihin. Suunnittelen yhtä sun toista ja mieli kelluu kirkkailla vesillä – kaikki tuntuu olevan hyvin. Kun aikaa on kulunut tunti, päivä, viikko, ihan tilanteesta riippuen, tuntuu kuin ryömisin pohjamudissa. Pienetkin asiat tuntuu elämää suuremmilta ongelmilta. Enkä edes liioittele. Itken, turhaudun, harmistun, suutun ja masennun väärän värisestä kahvikupista, pöydälle jätetystä ketsuppipullosta tai juuri loppuneista kananmunista. Taistelin samanlaisten ongelmien kanssa viimesyksynä kun päivät lyheni, ilma pimeni ja sateet teki taas tuloa. Ajattelin pitkään, että kyseessä on jonkinlainen syysmasennus, joka iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olin unelmakohteessa lomalla ja itkin pahaa oloa yksin kylpyhuoneen lämmitetyllä lattialla. Palasin kotiin ja vietin päivät sängyssä peiton alla, en vaan yksinkertaisesti saanut liikutettua itseäni mihinkään. Poikaystävä lähti kouluun ja hänen palatessa olin edelleen samassa paikassa. Hän kävi töissä ja sillä aikaa olin selannut puhelimesta jokaisen some-kanavan läpi niin moneen kertaan, että tiesin postaukset lähes ulkoa.

 

Hyvinä päivinä rappiohetket on niin syvällä mielen perukoilla ettei ne estä mua nauttimasta ja elämästä hetkessä. Saan paljon aikaiseksi, suoritan mun to do-listat alusta loppuun, lähden kotiovesta jo aamupäivän tunneilla, pukeudun muuhunkin kuin päällä roikkuvaan printtipaitaan ja hiukset on pestynä mahdollisen viikon tauon jälkeen. Näinä päivinä mulla on hyvä olla.

 

 

No mistä tämä kaikki johtuu? Niimpä, sanopa se!

 

Paineen alla mun kroppa lamaantuu. Suuri stressi on mulle iso vihollinen, teen asiat mielummin rauhassa ja ajan kanssa.

Ehkä mulle on jäänyt jonkinlainen mörkö kiusaamaan reilun parin vuoden takaisista tapahtumista ja asioista, joiden yli luulin jo onnellisesti päässeeni. Enhän mä asiasta koskaan puhunut juuri kenellekään, vaan käsittelin kaiken aivan itsekseni.

Epävarmuus itsestä ja asioista joita teen nostaa pienenä peikkona päätä kolosta aina toisinaan. ”Mä pystyn tähän” vaihtuu hieman hiljaisemmaksi ”pystynköhän mä tähän”, tai ”tämä näyttää kivalta” on hetken päästä kysyvämpi ”näyttääköhän tämä kivalta?”.

 

Jos mä jostain saisin tällähetkellä hyvät mielipiteet ja omat lempparini kertoa, niin Netflixin tarjonnasta. Näiden fiksumpien sarjojen ja tunnettujen elokuvien lisäksi on tullut katsottua vaikka mitä hömppää. Kymmenen jakson Good Girls oli ihan hauskaa seurattavaa, The kissing booth söpö tyttöjen leffa, Goat liian raaka mun makuun, Samassa juonessa katsoisin uudelleenkin ja viimeviikolla katsoin jonkin huonon huumeleffan, jonka nimi ei jäänyt mulle edes mieleen.

 

Toivon että pian leffalempparit vaihtuisi kuitenkin kahvilasuosituksiin, matkavinkkeihin ja asukuviin, joita mä kaipaan itsekin. Kyllä se siitä. Näin mä uskon.

 

Pants H&M / Shoes Nelly.com / Shirt NA-KD / Sweater Samsøe & Samsøe (adlink)

 


SUNSET ON THE BEACH

 

Tehtiin kesän alussa normaaliin tapaan bucket list kesäisistä asioista. Parhaassa tapauksessa saadaan kesän lopulla katsoa listaa, jossa kaikki kohdat on vedetty nätisti yli suorittamisen merkiksi. Mökkeilyä, urheiluaktiviteetteja, tyttöjeniltoja, brunsseja, hauskanpitoa, telttailua, roadtrippejä ja mukavia tekemisiä aurinkoisille kesäpäiville. Kesäkuu hujahti tuttuun tapaan ohi hetkessä, mutta meidän listan osalta tilanne näyttää ihan hyvältä.

Ajettiin pari viikkoa sitten Yyteriin muutaman päivän varoitusajalla, sillä työkalenteri näytti meidän kaikkien osalta mukavan tyhjältä. Tarkoituksena oli telttailla, juoda viiniä ja grillailla, mutta päällä olevat metsäpalovaroitukset ajoi meidät sisätiloihin valmistamaan maissit ja makkarat. Istuttiin rannalla, juoruttiin yömyöhään ja nautittiin auringonlaskusta, joka värjäsi taivaan oranssiksi. Nämä on niitä hetkiä mistä mä haluan muistaa kesän!

Päivät, jolloin olisin jäänyt vain sängyn pohjalle loikoilemaan oli kesäkuussa harvassa. Se saattaa tosin olla syy tämän päivä kaksille päiväunille, uupuneelle fiilikselle ja päivälliselle, jonka lähetti toimitti suoraan kotiovelle. Välillä tälläisetkin päivät on ihan sallittuja kaiken kiireen keskellä.