Kaupallinen yhteistyö: Olympus

 

Kuukauden takainen matka Zimbabween saa tälläkertaa jatkoa pienten reissukertomusten muodossa. Musta tuntuu, että noiden päivien aikana tapahtui vaikka ja mitä. Edellinen postaus matkasta löytyy täältä kymmenien kuvien kanssa, jos haluat sen käydä lukemassa ensin.

 

 

Siirryttiin strutsien bongauksen jälkeen aukealle alueelle ottamaan kuvia ja juomaan jo perinteeksi muodostuneita iltaviinejä. Oltiin ajettu gepardin vilauksen toiveissa niin pitkään, että paluumatka tulisi kestämään tunnin. Sille illalle ei oltu ennustettu kovinkaan näyttävää auringonlaskua, joten ajateltiin jo lähtevämme takaisin leiriin ennen pimeän tuloa. Kysyttiin kuitenkin oppaaltamme, jos aikaa riittäisi hetken rauhoittumiseen ja luonnon kuunteluun kun päivän työt oli vihdoin saatu purkkiin. ”No hurry in Africa”. Istuttiin safariautomme takapenkillä ja taivas alkoi pikkuhiljaa värjäytyä pastellin sävyin. Bongattiin elefantti. Toinen. Kolmas. Lopulta oltiin viidenkymmenen elefantin piirittämänä upeassa auringonlaskussa yön hämärtyessä. Näky juurtui mieleeni varmaan loppuiäksi!

 

Psst. Paluumatkalla bongattiin myös reissumme ainoa hyeena, jes!

 

 

Tunnettiin tietyissä tilanteissa paikallisten huvittuneisuutta kahta matkustavaa nuorta naista kohtaan – näkihän meistä ettemme olleet esimerkiksi reppureissaamassa. Paluumatkalla saimme selville, että meille oltiin myyty menomatkalla toinen viisumi, vaikka olimme hommanneet sellaiset jo ennen lähtöä. Jäimme myös ”jumiin” check iniin, sillä meidän laukkujen kanssa väitettiin olevan ongelmia. Selvisimme tästäkin tilanteesta tosin virkailijan naureskellessa pientä paniikkiamme. Hän oli ilmeisesti käyttänyt ajan sähköpostiosoitteeni selvittämiseen varaustiedoista, nimittäin mailboxiin kilahti muutaman tunnin kuluttua vähintäänkin erikoinen viesti kysyen miten minä ja laukkumme voivat…

 

 

 

Herättiin hieman villimmän puoleisen yön jälkeen siihen, että iso lauma erilaisia eläimiä käveli ikkunamme ohi. Seeprojen ja erilaisten antilooppien joukossa oli myös apinoita, jotka pelleili luonnossa aina tilaisuuden tullen. Telttojemme kohdalla apinat näki ilmeisesti tilaisuutensa tulleen hypätessään teltan katolle ja sitä pystyssä pitäviin pylväisiin. Apinat laski teltan kattoa alas liukumäen tavoin samalla kun toiset heilutti pylväitä kaikin voimin. Siinä kohtaa tuli pieni paniikki jotta teltta ei romahtaisi niskaamme. Safarin aluetta ei tietenkään oltu aidattu millääntavoin, sillä oltiin ”vieraina eläinten luona”. Tänäkin aamuna huomasimme, minkä takia tarvitsimme aina pimeällä liikkuessa aseistetun vartijan mukaamme. Safarin alueella on kuulema välillä tullut vastaan jopa leijonia ja elefantteja.

 

 

Kuvattiin zoom-linsseillä leijonaa, joka yhtäkkiä lähti kävelemään meitä kohti. Opas käski pysymään hiljaa ja kertoi kaiken olevan kunnossa. Rullasin polttoväliä otos otokselta pienemmäksi kunnes en saanut kuvaan mahtumaan edes kokonaista leijonan päätä. Laskin kameran hiljaa alas huomatakseni, että eläin käveli metrin päässä autostamme. Huijaisin jos väittäisin, ettei sydän hakannut tuona hetkenä tuhatta ja sataa!

 

 

Rakastin kuvata läheisessä kylässä eläviä ihmisiä ja vietettiinkin siellä useampi päivä. Oppaamme kysyi tottakai kuvattavilta aina luvan, johon he suostuivat mielellään. Tultiin lopulta siihen tulokseen, että tulostan ja lähetän ottamani kuvat oppaallemme, joka toimittaa ne kylän asukkaille muistoksi – eihän siellä ole tietoakaan kameroista tai valokuvista.

Ylläolevia lapsia kuvatessamme yksi innostui niin kovin, että laski kantamuksissa olevan vesiämpärin maahan niin voimakkaasti, että iso osa vedestä loiskui yli. Hän alkoi oikomaan reikäistä hamettansa ja valmistautumaan kuviin leveästi hymyillen.

 

 

Esitettiin oppaallemme kiperiä kysymyksiä päivät pitkät ja yksi niistä liittyi salametsästykseen. Hän päätti viedä meidät salametsästystä vastustavan yksikön luo, jota Wilderness Safari sponsoroi. Nähtiin miten alueen salametsästys toimii ja suurimpana uhkana ovat paikalliset, eivät niinkään turistit. Oltiin lähdössä jo takaisin päin, kun miehet pyysivät kanssamme kuvaa. Luultiin muutaman ryhmäkuvan riittäneen,  mutta ei. Miehet kaivoivat taskuistansa älypuhelimet ja alkoi hieman salaillen ottamaan selfieitä kanssamme. Tilanne oli kaikessa kokonaisuudessaan huvittava ja opas nauroi hieman sivummalla ”fanilaumallemme”.

 

 

Kuusipaikkainen pienkone kuljetti meidät leiriin ja takaisin. Leirin päässä oleva kiitorata oli pelkkä hiekkatie ilman tietoakaan lennonjohdosta tai muusta yhteydestä lentokoneeseen. Saavuttiin paluumatkaa aloitellessa ajoissa kiitoradalle katsomaan, ettei tiellä olisi villieläimiä. Odotus muuttui 15 minuutista puoleen tuntiin eikä konetta kuulunut missään. Istuttiin ottamassa aurinkoa niin pitkään, että ylhäältä paistava aurinko alkoi jo jomottaa olkapäissä. Eläteltiin jo toiveita pidentyneestä matkasta, kunnes pienkone vihdoin laskeutui eteemme…kaksi tuntia myöhemmin. No hurry in Africa!

 

 

Vietettiin yleensä illat safarilla auringonlaskuun saakka. Yhtenä iltana kysyttiin, jos voitaisi palata vielä valoisan aikaan takaisin leiriin ja sehän sopi. Mitään odottamatta meidät johdatettiin leirin laidalle, jonne meille oli katettu gin-baari pienten naposteltavien kera. Leiri oli niin pieni, että heillä riitti mahdollisuudet pitää hyvää huolta kaikista vieraistaan ja tehdä matkasta paras mahdollinen. Tuntui mahtavalta, että kerrankin työreissun aktiviteetit oli ”arkipäivää” eikä kuvia varten suunniteltuja tilanteita.

 

Ihastelen näitä kuvia edelleen – meidän kamerakalusto oli kyllä mahtava! Olympuksen OM-D E-M1 II runko sekä kaksi PRO-objektiivia kassissa mahdollisti hieman laajemmat otokset ja täydellinen 40-150mm PRO telezoom taas lähikuvat eläimistä.  Tykästyin erityisesti objektiivin suureen aukkoon (pieni aukkoluku: f/2.8) jolla sai kauniin sumean taustan kuviin koko polttovälin alueella (40-150mm). PRO-objektiiveissa aukon saa jopa niinkin suureksi kuin f/1.2, joka mahdollistaa hyvän kuvanlaadun myös hämärässä kuvaamiseen.

Olympuksella ja Verkkokauppa.comilla on huippu tarjous päällä, jolla saatte mun reissussa käyttämäni kuvauspaketin (Olympus OM-D E-M1 Mark II – ammattirunko + mikä tahansa huippuvalovoimainen f1.2 PRO-objektiivi) yhteishintaan 2299,90€, joiden normaalihinta kipuaa jopa lähes 3000 euroon. Säästöä siis normaalihintaan jopa 650€. Tutustu tarjouksessa oleviin PRO-paketteihin tästä linkistäNäistä valitsisin itse luultavasti paketin 17mm objektiivilla, joka on todella monipuolinen erilaisiin kuvauksiin.


 

 

Mustavalkokuvissa on tietynlaista mystisyyttä, juuri sitä mitä Marrakech oli täynnä. Oli jonkinlainen elämys pelkästään kierrellä katuja, katsoa ohi kulkevia ihmisiä ja miettiä, mistä he tulevat ja mihin ovat matkalla. Ihmiset puki paksuja toppatakkeja päällensä samalla kun me yritettiin heittää turhia vaatekerroksia takaisin laukkuun auringon porottaessa 25 asteen lämmössä. Oltiin selkeästi totuttu erilaisiin lämpötiloihin ja nautin katujen kiertelemisestä kesämekoissa. Toiset myi mattoja, toiset appelsiineja, toiset siisti kaloja vanhan kaupungin kujilla ja toiset yritti tyrkyttää pienen putiikkinsa astioita. Ihmiset puhui meille vaihtelevasti englantia ja ranskaa – huomasihan sen että oltiin turisteja.

 

Näissä kuvissa on mielestäni erilaista tunnelmaa kuin missään aiemmissa reissukuvissa!

 


 

 

Pudotin viikonloppuna vähintäänkin kilon. Se ei lähtenyt vyötäröltä tai reisistä, vaan kilo putosi sydämeltä.

 

Lähetän päivittäin satoja viestejä mutta yhden tietyn viestin kirjoittamiseen kului aika tarkalleen puoli vuotta. Miksi se on ollut niin hankalaa? Mitä mä siinä viestissä pelkäsin? Vaikka tiesin asian todellisen kannan, oli nettikirjoittelut juurtuneet mieleeni ja tunsin olevani todella huono ihminen. Pelkäsin ehkä etten tulisi saamaan vastausta ja jäisin entistä pahempaan tiedottomuuteen. Puhuin asiasta kunnolla poikaystäväni kanssa vasta viinilasillisen jälkeen illallisella viimeviikolla. Aiemmin olin vain sivunnut asiaa hieman.

 

Heräsin aamulla hyviltä unilta ja päätin sen olevan oikea päivä. Kirjoitin viestin ja painoin ”lähetä” nappia. Heitin puhelimen automaattisen refleksin lailla toiselle puolelle sänkyä. Aivan kuten tein pari vuotta sitten vihjaillessani ihastumisesta nykyiselle poikaystävälleni tiedostaen viestien olevan riski ja salaa jopa toivoin vastaamisessa kestävän raastavan kauan. Ei mennyt tuntia eikä kahta vaan pian mulla oli vastaus edessäni. Läheteltiin muutama viesti puolin ja toisin. Uskon kyseisten viestien auttaneen sekä mua että viestien saajaa – sain selvyyden mistä netistä lukemani syytökset kohtaan johtui. Kiusaamisen raja on häilyvä eikä kukaan voi päättää mitä toinen voi tuntea kiusaamisena. Tunsin loppupäivän helpottuneisuuden tunnetta siitä, että oltiin vihdoin saatu asia päätökseen ja selvitettyä. Olin puoli vuotta kehitellyt suuria mörköjä pääni sisällä – olenko mä oikeasti ollut tämä ihminen. Uskalsin onneksi tehdä asian, joka oli vaivannut mua takaraivossa aivan liian pitkään.

Laitoin viestiä entiselle kaverilleni koskien koulukiusaamisesta liittyviä syytöksiä. Asia josta mulla ei ollut vielä vuosi sitten hajuakaan ja joka tuli tietooni netistä mustamaalaten ja sysäten kaiken mun harteille. Aika jota en omassa elämässänikään kokenut kovin miellyttäväksi oli toisella ollut tätäkin epämiellyttävämpää.

 

Mä olen viimeaikoina tehnyt jonkinlaista tutkiskelua omaan mieleeni ja tullut siihen tulokseen, että mun paha olo johtuu useista pienistä asioista jotka on jääneet takaraivoon kaivelemaan syystä tai toisesta. Osa johtuu toisista ihmisistä, osa täysin itsestäni. Osa on tekoja ja osa tekoja, jotka on jäänyt tekemättömiksi. Kävin kaverin kehotuksesta hakemassa itselleni voimakiven ajatellen ettei siitä haittaakaan ole. Elämä harvoin soljuu tasapaksusti eteenpäin, vaan yleensä mukaan mahtuu onnistumisia, epäonnistumisia, itsensä haastamisia ja anteeksipyyntöjä. Ehkä seuraavien mörköjen karistamiseen ei mene toista puolta vuotta.

 

 



Kaupallinen yhteistyö: Daniel Wellington

 

Pian eletään jo helmikuun toista viikkoa ja ystävänpäivään on aikaa enää viikko! Omat suunnitelmat kyseiselle päivälle on vielä hieman avoinna, mutta tekisin mielelläni jotain erikoisempaa joko ystävän tai poikaystävän seurassa. Meillä ei oikeastaan koskaan ole ollut mitään suurempia perinteitä ystävänpäiväksi ja päivä on ollut yksi muiden joukossa. Haluaisin kuitenkin mielelläni muistaa tänävuonna läheisiä jollain tavoin ja viettää vaikka helmikuun treffipäivää juurikin tänä rakkauden päivänä. Kokosin muutamat vinkit yhteiselle tekemiselle joko ystävänpäiväksi tai mille tahansa muulle päivälle, kun tekee mieli tehdä jotain erityistä läheisten kanssa:

 

 

 

1. Rakentakaa olohuoneeseen maja ja viettäkää ilta siellä elokuvia katsellen. Älkää kuitenkaan unohtako ruokapuolta vaan valmistakaa helppo illallinen leffaevääksi (vinkki: jos romanttiset elokuvat ei nappaa, niin pitäkää kauhuleffamaratooni).

 

2. Skipatkaa ravintolat ja tehkää puolestanne kolmen ruokalajin kynttiläillallinen kotona. Kattakaa pöytä keskelle olohuonetta ja laittakaa mieluista ruokaa yhdessä esimerkiksi kaveripariskunnan kanssa. Kokkaaminen on ihanaa yhteistä ajanviettoa eikä ainakaan tarvitse muistaa tehdä pöytävarausta viikkoa aiemmin. Viikon päästä ravintolat tulee nimittäin olemaan tukossa!

 

3. Lähtekää kylpylään viettämään iltaa rakkaan tai rakkaan ystävän kanssa. Pieni miniloma yhteistä aikaa tekee varmasti hyvää. Jos vapaapäivät osuu yhteen, niin hemmotteluillan voi venyttää vaikka koko päivän mittaiseksi.

 

4. Yllätä poika- tai tyttöystäväsi aamulla pienellä lahjalla. Kukkia, kirje, koru tai kello tai vaikka elokuvaliput. Astetta erityisemmän elokuvakokemuksen saat suosimalla pienempiä teattereita, joissa voit elokuvan aikana nauttia esimerkiksi kuohuviinistä ja tapaksista.

 

5. Viettäkää rentouttava hemmotteluilta. Houkuttele toinen mukaan kokeilemaan erilaisia kasvohoitoja ja hiusmaskeja kotisohvalla.

 

6. Rusettiluistelu, pulkkamäki tai patikointireissu. Pirteä pakkassää tekee ulkona liikkumisesta ihanan virkistävää. Pakatkaa kaakaot termospulloon ja lähtekää fiiliksen mukaan ulkoilemaan.

 

 

 

Daniel Wellingtonilla on nyt ystävänpäivänä myynnissä lahjapakkaus, joka sisältää kellon ja rannekorun lisäksi myös söpön sydäncharmin, joka sopii kaikkiin DW nahkakelloihin. Ihana lahja rakkaalle! Nyt saat -10% alennuksen kaikista ystävänpäiväseteistä ja koodilla SARAOLLILA saatte vielä 15% lisäalennuksen!


 

 

 

Olen aina ollut kova uneksimaan. Unet on aina harvinaisen realistisia – en käy vampyyrien kanssa jäätelöllä eikä selässäni ole siipiä. Mukanani seikkailee aina tutut kasvot ja monesti ne liittyy johonkin edellisenä päivänä koettuun. Se on itseasiassa aika hauskaa ja mielenkiintoista. Kirjoitin aiemman unipostauksen muutama kuukausi sitten, jonka jälkeen sain idean kirjoittaa muistamani unet aina muistioon ylös. Sivut alkoi täyttymään kovaa vauhtia – muistin näkemäni unet lähes päivittäin. Osa kirjaamistani ”tarinoista” on jäänyt kiireessä vain parin sanan mittaisiksi eikä niistä ole tällähetkellä mitään muistikuvaa, mutta tarkemmin selostetut unimuistot muistan edelleen lähes täydellisesti alusta loppuun.

 

– Olin Tukholman T-Centralenia muistuttavassa ympäristössä kavereiden kanssa ja päädyimme lopulta pakenemaan aseistettuja miehiä. Nämä tottakai tunnisti muun väen joukosta siitä, että jokaisella oli päällä punainen Canada Goosen untuvatakki.

 

– Laitoin Instagramiin uuden kuvan keskellä yötä ja ”herätessä” kommentit ja tykkäykset oli huipussaan. Jatkossa laitoin herätyksen aina keskellä yötä, jotta voin julkaista uuden kuvan parhaaseen aikaan.

 

– Olin edellisenä päivänä tehnyt perusteellisen siivouksen häkkikellariimme ja järjestänyt kaiken uusiin läpinäkyviin varastolaatikkoihin. Unessani olin unohtanut lukita häkkivaraston oven, joten joku varasti kaikki vaatteet jättäen kuitenkin uudet laatikot ja kengät paikalleen. Pettymys oli suuri :D

 

– Lyhyestä virsi kaunis: Ostin edellisenä päivänä sohvaamme uudet päälliset ja sain unessani täysin väärät kankaat.

 

– Olin juuri ottanut molempien polvieni päälle tatuoinnit ja reissussa ollessani käärme luikerteli molempien tatuointien päältä. Iho kuoriutui saaden molemmat tatuoinnit vereslihalle. Lopputuloksena erittäin kivuliaat arpitatuoinnit. (Minkä takia moniin mun uniin liittyy tatuoinnit???)

 

–  Jostain syystä tämä on uni jonka muistan alusta loppuun vielä tänäkin päivänä. Reissasin Hawai’illa FBI yhtäkkiä perässäni enkä ymmärtänyt minkä vuoksi minua aina kuulusteltiin. Unessa oli myös pahiksia, jotka antoi minulle erilaisia huumeita. Luulin niitä karkeiksi mutta tajutessani juoksin vessaan ja sylkäisin ulos. Pelkäsin FBIn saavan huumejäänteistä jotain selville jos huuhdon huumeet pöntöstä alas, joten piilotin ne lopulta kukkaruukkuun. Samalla kun itse olin sekoillut FBIn ja huumeiden kanssa ystäväni oli rentoutuneet ja ottaneet aurinkoa – itse lähdin kotiin tottakai paperinvalkoisena.

 

 

– Matkustin edellisenä päivänä poikkeuksellisesti sporalla ilman lippua: Juna lähti muutaman minuutin etukäteen ja ehdin juuri hypätä kyytiin. Olin ostamassa lippua vr:n sovelluksesta tarkastajien tullessa kohdalle. Onnistuin puhumaan itseni pois sakosta, olihan juna lähtenyt ennen aikojaan ja sovellus oli junaan hypätessä ollut kuitenkin auki. Yritin ostaa itselleni lipun, mutta sovellus oli kiinaksi. Sain lopulta sakot.

 

– Olin edellisenä päivänä rikkonut puhelimeni näytön: Söin unessa puhelimen suojalasin. Lasi muuttui liivatelehtimäiseksi ja maiskuttelin kunnes suu oli tyhjä.

 

– Luin edellisenä iltana nettikeskustelussa hieman ikäviä kommentteja: Menin Yhdysvalloissa ostoskeskuksessa olevaan kylpylään. Oltiin menossa ystävien kanssa saunaan kun aikuiset miehet alkoi laukomaan näitä keskustelussa tulleita kommentteja mulle. Onnistuneesti sivuutin kaiken ja yritin viettää aikaa ystävien kanssa. Lopulta saunasta palatessa mun pukukaapista oltiin varastettu kaikki ja miehet poistui naureskellen paikalta.

 

Oon laittanut merkille, että harmillisen monet unet liittyy joko puhelimeen tai muuhun ”sosiaaliseen paineeseen” jota päivisin puskee monesta suunnasta. Pitäisi ehkä tutkia unia enemmän ja ottaa selvää mitä ne oikein merkitsee.

 

 

Lue myös tämä:
Hyppy unien maailmaan – minkälaisia unia mä näen?