Mä kävin eilen Helsingissä keitolla. Mulla oli tosiaan viimeinen niin sanottu lomapäivä, eli pieni vapaa koulusta. Tekstailin kaverin mun seuraksi ja hyppäsin junaan. Atrian ja basson pop-up-lounasravintolassa oli kutsuvierastilaisuus, ja kävin maistelemassa uusia thaimaustettuja Red Curry- ja Green Curry-kanakeittoja. Nämä pop-upit on musta aina aivan ihania, ja oli ihana käydä tsekkaamassa tämäkin paikka läpi. Red Curry kookos-kanakeitto oli näistä kahdesta se miedompi vaihtoehto, ja ainakin mun lemppari. Tilaisuudessa oli myös Elias Gould vetämässä meille muutamat biisit keittojen ohella.

Vaikka eilinen tilaisuus oli vaan kutsuvieraille, niin tänään ovet on auki myös teille muillekkin! Pop-up-lounari sijaitsee Helsingissä Unioninkatu 25. Keittola on siis avoinna 10.-19.2 maanantaista perjantaihin klo 11-14 ja 16-19. Käykää tekin pistäytymässä pop-upissa keitoilla, ja tulkaa tänne kertomaan kumpi thaimaustetuista keitoista oli teidän lemppari!
P2090242
P2090227
P2090231
P2090252
P2090234
P2090246
P2090249
P2090257


P2090222
P2080131
P2080141
P2080176
Heippa tyypit! Mun tiistai-aamu on lähinnä mennyt tapellessa koneen kanssa, ei siis sen kummempia. Kovalevyä kun oon saanut kuvilla ja muilla ohjelmilla täytettyä tässä muutaman vuoden aikana ihan kiitettävästi, niin olihan tämä ”tarvitset lisää tallennustilaa jatkaaksesi” ilmoitus näytölle pompatessaan jo aika odotettu juttu. Kaivoin ulkoisen kovalevyn laatikosta ja aloin siirtämään kaikkea ylimäärästä ulkoiseen muistiin, mutta eikös se hidastanut koko koneen käytön ihan miniminopeuksiin. Tämä ei siis ole mikään ideaali lähtötilanne lyhyt pinnaiselle bloggaajalle jolla on kuvien muokkaukset vielä aivan vaiheessa ja postausta pitäisi saada piakkoin ulos jotta päästään päivän muiden hommien kimppuun.

Mun oli tarkoitus viettää tämä päivä kotona flunssaillessa ja vaatekaappia siivotessa. Tarkoitus oli sitä käydä läpi periaatteella jos mä en tätä ole jenkeistä palattuani käyttänyt, niin se joutaa pois. Mulla kuitenkin tuli illaksi pieni reissu Helsinkiin, joten vaatteiden siivoamiset saa nyt odottaa. Mä laitan nyt koneen sivuun latailemaan, ja itse pitäisi vielä vähän freesautua ennen kun lähden juoksemaan junaan!


Ulkona on niin maanantai-ilma kun vaan voi olla. Suoraan sanottuna mun maanantairytkyjen kuvaamisesta ei olisi tuolla tullut yhtään mitään. Kaiken kukkuraksi mun pari päivää pidennetty viikonloppu näyttää menevän kipeillessä. Olisihan se pitänyt arvata että näin käy, mä oon muiden sairastaessa pysynyt itse yllättävän terveenä ja flunssattomana. No toisaalta hyvä näin eikä niin, että flunssa olisi iskenyt viikon tai kahden päästä. Siinä oltaisi sitten tanssittu wanhojen aamuun silmät kiinni muurautuneina, ja tanssit oltaisi tanssittu punaisin silmin ja tukkoisella nenällä. Joku onni siis onnettomuudessa, mutta nyt pitäisi vaan ottaa rauhallisesti. Mulla oli vaikka mitä tehtävää tälle alkuviikolle, mutta musta tuntuu että nyt karsitaan sieltä ne turhat ja hoidetaan ne myöhemmin!
P2080161

Shoes – House of Brandon* / Shirt – Cubus* / Cardigan – Gina Tricot / Jeans – Levi’s / Bra – House of Brandon* / Bracelet – Thomas Sabo / Watch – Daniel Wellington*

P2080174
Joulun alla olleeseen Daniel Wellington alennuskoodiin oli aika paljon kysyntää, joten mä päätin hommata teille saman nyt ystävänpäivän alla. Koodilla SARALOVESY tilauksesta 15% pois, joten ei kun vaan ystävänpäivän kunniaksi hemmottelemaan rakkaita! Koodi on voimassa helmikuun loppuun saakka, mutta Daniel Wellingtonin nopeiden ja ilmaisten toimitusten takia kello kerkeää nyt tilattuna vielä ystävänpäiväksi perille!

Mitä mieltä te olette tällaisista asupostauksista paremman puutteessa?

Mulla on joku pieni himo tällä hetkellä burritoja kohtaan. Kävin kaupassa ja osuin meksikolaiselle hyllylle. Tietysti chilipavut, jalopenot sekä fajita-kana oli tarjouksessa. Nappasin tarvikkeet mukaan ja niistä syntyikin meidän eilisen iltapala. Mä olen itseasiassa kokeillut tällaisia erilaisia meksikolaisia burritoja, sweet pork tacoja sekä tacosalaatteja aika ahkeraan viimeaikoina. Nämä kun on tuntunut olevan ton toisenkin saman katon alla asuvan lemppari ruokaa.

Tällä kertaa burritot oli aika helppoja ja nopeita, eikä kanojen ja riisin paistumisaikakaan mennyt hukkaan. Tein nimittäin salsan sekä guacamolen itse vähän omin reseptein, ja niitä olikin mukava napostella burriton ohella. Normaalisti mulla on kasa tortillalettuja valmiina täyttöä keittiössä, sillä toi mieheke yleensä vetää niitä useammankin kappaleen. Tällä kertaa mä itse jaksoin puolikkaan, ja hänelle upposi vaan yksi…täyttävää se siis kuitenkin!
P2060110

BURRITOT

Isoja tortillalettuja
Maustettua kanaa (Lihaa voi myös soveltaa mielen mukaan)
Riisiä
Kidneypapuja
Chilikastiketta
Jalapenoja
Juustoa
Salsaa
Guacamolea
Kanat paistetaan normaalisti ja tarvittaessa maustetaan hyvin. Riisin annetaan kypsyä hyvin. Kun kana sekä riisit on valmiita, sekoitetaan ne keskenään. Joukkoon lisätään pavut, jalapenot sekä chilikastike. Millekkään näille mulla ei ole mitään mittoja, mutta täytettä mulla tuli ihan reilusti, kun lisäsin yhteen kanapaketilliseen about 6dl riisiä, tölkillisen papuja, kourallisen jalapenoja sekä puolikkaan pullon chilikastiketta. Kun seos on valmis, lisätään sitä hieman lämmitetyn tortillaletun päälle reilusti. Päälle ripotellaan juustoa, salsaa sekä guacamolea. Lettu rullataan kiinni ja nam, vamista!
Tämä on niin muokkausmahdollinen resepti että joukkoon voi lisätä vaikka mitä vuohenjuustoa sun muuta. Kannattaa testata ja sisältö kasata ihan mielen mukaan!

P2060106

ITSE TEHTY GUACAMOLE

 3 avocadoa
Muutama luumutomaatti
Puolikas sipuli
tl suolaa
1 lime
Chilijauhetta
Avocadot kuoritaan ja muussataan joko haarukalla tai sauvasekottimella. Tomaatit ja sipuli pilkotaan pieniksi paloiksi ja lisätään joukkoon. Lisää suola, chili ja purista limestä mehut. Sekoita hyvin.
Tämä resepti on niin helppo ja nopea, etten mä halua edes ostaa niitä kauppojen valmis guacamoleja meille enää. Niissä muutenkin on avocadoa se pieni määrä, alle prosentti yleensä, eikä ne itseasiassa ole edes mitään kunnon avocadoja mistä sitä tehdään, vaan dippijauhetta. Parempi vaihtoehto siis, paljon parempi!
ITSE TEHTY SALSA

Rasiallinen luumutomaatteja
1dl Chilikastiketta
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
3rkl sokeria
1tk suolaa
3rkl öljyä
2 chiliä
Tomaatit pilkotaan ja lisätään kulhoon. Joukkoon lisätään pieniksi paloiksi pilkottu sipuli. Halutessa sipulit voi kuullottaa pehmeiksi ennen lisäämistä, mä kuitenkin tykkään että siellä joukossa on jotain vähän purettavaa. Seokseen lisätään chilikastike, puristetut valkosipulinkynnet, sokeri, suola, öljy sekä pilkottu chili. Sekoita hyvin.

Tiedättekö sen tunteen kun kyyneleet valuu poskilla, mutta silti yllätät itsesi hymyilemästä? Mä tiedän, nimittäin mulla oli just äsken se outo virne kasvoilla ja aamutakin kaulukset kyyneleistä märkänä. Äiti laittoi aamulla viestiä, kuinka hän oli tsekkaillu näitä mun viimevuotisia videoita, ja alkumainoksessa oli näkynyt jotkut tutut kasvot. No ne kasvot ei ollut kuin joku sivupointti tässä, mutta kun hän muistutteli näistä videoista niin olihan mun pakko käydä itsekkin katsomassa. Availin videot ihan vaan muistoja terästääkseni, ja tässä sitä nyt ollaan. Kuuntelen country musiikkia olohuoneen lattialla.

Mä olen iloinen että otin mun vuodesta kaiken irti, siis oikeesti ihan kaiken. Kun mä mietin mun viime lukukautta, on mulla heti mielessä vaan kaikki hyvät muistot. Muistan, että välillä soitin äitille itkuisia puheluita kuinka asiat ärsytti. Mulla ei kuitenkaan ole enää mitään muistikuvaa mitä ne asiat oli…hyvä niin! Mulla on tällä hetkellä ehkä enemmän ikävä takaisin jenkkeihin, mun perheen ja kavereiden luo, kuin mitä mulla jenkeissä ollessani oli ikävä takaisin Suomeen. Okei, jos mä olen rehellinen niin tunsin vain kerran siellä ollessani kunnon koti-ikävää, 23.12.14. Pitkin vuotta sain kysymyksiä mun koti-ikävästä sekä siitä, oliko mun hankala lähteä Suomesta perheen luota yksin maailmalle. Vastailin aina vaan kylmän rauhallisesti että ei. Helppohan täältä oli lähteä kun tiesi että se on enintään se 10 kuukautta kun poissa tulen olemaan. Hankalempi mun oli sieltä lähteä takaisin Suomeen sen kymmenen kuukauden jälkeen, sillä siinä vaiheessa ei ollut varmaa milloin mä pääsisin takaisin. Ei se vieläkään ole, mutta tiedän että kyllä mä vielä joskus.

Kaikki kokemukset mitä mä siellä sain tuntuu nyt aivan uskomattomilta. Muistan sen fiiliksen kun pakkasin kamat Hawaiia varten valmiiksi, ja lähdettiin ajamaan lentokentälle. Muistan kuinka mun host-äiti järjesti kavereiden kanssa 18-vuotis yllätys-synttärit. Muistan kuinka harjoitteleva opettaja sai tietää mun olevan vaihto-oppilas Suomesta, ja mun paikalla oli aina joku post-it lappunen jossa luki suomeksi ”Aurinkoista päivää, Sara” tai ”Hyvää viikonloppua”. Ne oli aina niin piristäviä. Muistan kuinka olin meidän koulun ainoa vaihtari, ja ensimmäisenä päivänä High Schoolissa olisin ollut aivan eksyksissä jos ennen koulun alkua saatu kaveri ei olisi ollut näyttämässä mulle paikkoja. Muistan kuinka kaveri pakotti mut ensimmäistä kertaa elämässäni ratsastamaan heidän hevosillaan, ja se oli itseasiassa aivan super siistiä! Muistan kaikki reissut joihin mun host-vanhemmat mut vei. Näin aivan uskomattomia paikkoja! Muistan kuinka näillä reissuilla monesti meillä oli RZR sekä crossipyörät mukana, ja ajeltiin niillä keskellä punaista hiekkaa ja kallioita johonkin määränpäähän. Muistan kuinka aivan perus huvittelu oli ottaa haulikko mukaan ja lähteä pellolle ampumaan värikiekkoja. Olin siinä kuulema luonnonlahjakkuus vaikken aiemmin ollut sellaista edes tehnyt.

Jos noiden muisteluiden jälkeen lähdetään miettimään asioita joita mulla on ikävä, niin pikaruoka tulee varmaan ensimmäisenä. Mä olen monesti himoinnut niitä kaikkia pikaruokaravintoloita joita oli siellä jokaisessa nurkassa. Panda Express, Costa Vida sekä Del Taco oli mun aivan lempparit! Ikävä mulla on myös sitä, kuinka vedettiin yökkärit päälle ja lähdettiin ulos syömään iltapalaa. Se oli aivan normaalia tuolla, ja joskus sitä iltapalaa saatettiin mennä syömään sairaalaankin. Sairaala oli itseasiassa mun lempi paikka käydä lounastamassa koulun ruokatunnilla! Mulla on ikävä niitä perheen ihania lapsia, mun host-sisaruksia siis, sekä perheen koiraa, joka oli vaan niin symppis. Ikävä Walmartia josta sai kaikkea mitä tarvitsi. Sieltä sai myös kaikkea mitä ei edes tarvinnutkaan. Ja sinne pystyi lähteä myös niissä yökkäreissä, nimittäin siellä oli porukkaa vielä oudommissa vermeissä.

Mä voisin jatkaa näitä listoja vaikka kuinka pitkään! Mä olen niin kiitollinen että sain kokea jo tässä vaiheessa elämää jotain niin suurta ja uskomatonta. Pakko päästä takaisin, mulla on koti-ikävä!