Kaupallinen yhteistyö: Maldon

 

Kesä ja syksy kuuluu molemmat mun lempi vuodenaikoihin – syystäkin! Lämpimien iltojen ja pitkien päivien lisäksi kiitokset voi heittää kiitokset ruokapuolelle, nimittäin suomalaisten vihannesten satoaika on tällöin parhaimmillaan. Mä olen parin vuoden aikana totutellut hieman muihinkin vihanneksiin kuin  tavallisiin perunaan ja porkkanaan ja olen heittänyt kaupan vihannesosastolla kärryyn sellaisia yksilöitä, joiden mausta tai valmistuksesta mulla ei ole mitään tietoa.

Vihannekset on kivoja siitä, että niitä saa valmistettua lähes lukemattomalla eri tavalla aina tilanteesta riippuen. Keittäminen, paistaminen, kuullottaminen, soseuttaminen, grillaaminen, friteeraaminen and the list goes on. Nyt kesällä kovassa huudossa ovat olleet erilaiset grillivihannekset, kun taas viileämpien ilmojen saapuessa sauvasekoitin pääsee vauhtiin sosekeittojen kanssa.

Venetsialaisia vietetään tänäviikonloppuna ja niissä nautitaan satokauden päättymisestä ja pimenevästä kesäillasta. Kumpaakaan en mielelläni pois antaisi, mutta jos nyt pakon edessä heilutan ainakin hyvästit siihen saakka, kun taas ensikerran tavataan.

 

 

Valmistin meille perjantai-illallisen venetsialaisia silmällä pitäen – paljon vihanneksia ja lohta, jota voisin syödä vaikka päivittäin viikosta toiseen. Poikaystävä ei arvosta mun innostusta mereneläviä kohtaan, mutta olen sitä mieltä, että kyllä siitäkin vielä kunnon kalansyöjä saadaan.

Hyvät raaka-aineet on ruoanlaitossa tärkeitä, mutta niin on myös mausteetkin. Ovelle saapui jokin aika sitten Maldonin tuotelähetys täynnä erilaisia suoloja. Laadukas ja perinteinen Maldon-merisuola on niin keittiömestareiden kuin kotikokkien suosikki ympäri maailman. Sitä on valmistettu jo vuodesta 1882 samoin perinteisin käsityömenetelmin, joita on vaalittu jo sukupolvien ajan. Maldon-suola on peräisin Blackwater joesta, joka virtaa Englannin Maldonin kaupungin läpi. Fun fact: Jokainen suolakristalli on pyramidin mallinen, jossa Maldonin keveys piileekin.

 

 

Ja seuraavaksi siihen ruokaan. Tein siis punajuuri-vuohenjuustosalaattia balsamico kastikkeella, bataatti-valkosipulikiekkoja sekä appelsiinilohta. Leipänä pöydässä oli valkosipuli-yrtti focacciaa.

Mä en ole aiemmin kokeillut tällaista lisuketta bataatista, mutta se sai vihreää valoa ja oli kuulema todella hyvää. Mä myötäilen hänen sanomisia, voisin tehdä tällaisia uudestaankin. Bataatti pilkotaan parin sentin paksuisiksi kiekoiksi ja laitetaan uuniin paistumaan 225 asteeseen. Laitoin kiekot kalan kanssa yhtäaikaan uuniin, jotta ne olisi samaan aikaan valmiita. 15 minuutin jälkeen bataattikiekkojen pinta murskataan, päälle levitetään sulatetusta voista, pilkotuista valkosipulinkynsistä, suolasta ja tuoreesta basilikasta tehty seos ja kiekot asetetaan takaisin uuniin. Pari minuuttia ennen valmistumista päälle ripotellaan parmesan-raastetta ja voilá, valmista!

Salaatti taas syntyi monista erilaisista salaattilajeista, tomaatista, kurkusta ja sipulista. Paahdoin salaatin sekaan punajuurikuutioita uunissa – 25 minuuttia 225 asteisessa uunissa  ja päällä vain loraus öljyä sekä suolaa. Lopulta vielä vuohenjuusto sekä balsamicoetikasta ja oliiviöljystä tehty salaatinkastike ja salaatti on valmis.

Lohen valmistin hieman mun normaaleista tavoista poiketen. Öljyllä, sitruunamehulla ja suolalla maustettujen lohiviipaleiden päälle laitoin appelsiiniviipaleita, tomaattia, kevätsipulia ja basilikaa ja annoin tämän kaiken paistua uunissa n.30 minuutin ajan.

 

Koko ruoka valmistui 40 minuutissa ja oli kiva panostaa kerrankin niin, että pöydässä oli montaa erilaista laatua.

 

Vietättekö te venetsialaisia erikoisemmin tai tykkäättekö ylipäätään erilaisista vihannesruoista joko lisukkeena tai kokonaisuutena?

 


 

Mun monien vuosien lemppari ja viikonloppunakin Weekend-festareilla nähty Macklemore jyrää edelleen mun soittolistoja. Macklemoren & Ryan Lewisin sekä Ed Sheeranin yhteinen Growing Up soi tälläkin hetkellä kaiuttimesta.

 

Pienen (tai ei enää niin pienen) koirakaverin kyläily sai mun pitkäaikaisen koirakuumeen ailahtelemaan niin hyvään kuin huonoonkin. Tämä energinen tapaus olisi voinut leikkiä vaikka kokonaisen päivän ja osotti mieltä niinä hetkinä kun huomio siirtyi hetkeksi johonkin muuhun. Mutta edelleen – kyllä tänne kaksioon yksi koira mahtuisi erinomaisesti ainakin mun mielestä (poikaystävä hieman vastustelee..).

 

Tänää on taiteiden yö, jota ollaan vietetty kavereiden kanssa Lahdessa nuoresta saakka. Tälläkertaa suunnitelmat poikkeaa kuitenkin hieman niistä pussisiidereistä läheisessä puistossa, nimittäin lähdetään hetken kuluttua Tavastialle kuuntelemaan Youngheartedia.

 

Espanjan huono netti oli esteenä monelle asialle, ja niihin lukeutuu Netflix-maratoonit iltaisin. Orange is the new blackista tuli juuri ennen lähtöä uusi kausi ja arvatkaa kuka on viettänyt entistä kauheampia maratooneja nyt kotiin palatessa.

 

Käytiin viimekuussa äidin kanssa viettämässä yhteistä aikaa elokuvissa Mamma Mia 2 parissa ja muistin eilen, että ostin tällöin paketillisen sarjalippuja. Mikä ajoitus! Leffoissa menee tällähetkellä pitkä liuta leffoja joita haluan nähdä – Mission: Impossible, BlacKKKlansman ja hieman kepeämpi The spy who dumped me.

 

 

Tein päivää sitten niin hyvää risottoa, että oikein harmitti kun poikaystävä oli syönyt seuraavana päivänä jääkaapista viimeiset leftoverit. Tein sen hieman pelkistetysti täältä löytyvän kukkakaalirisoton reseptillä – ilman kukkakaalia ja mascarponea tosin. Mä en välitä normaalista riisistä, mutta risotot uppoaa mukisematta.

 

Ollaan vihdoin saatu kaikki kolme matkalaukkua purettua pesukoneen kautta kaappeihin. Vaatehuone pursuaa yli äyräiden ja järjestelin sitä viimeyönä aamu neljään saakka. Minkä takia mä olen tehokkaimmillani silloin, kun pitäisi olla untenmailla?

 

Sateet ja viileät ilmat tuntuu nyt pari päivää kotona henganneesta luksukselta. Tänne ei paahdu, aamulla ei tarvitse herätä yöpaita hiestä märkänä ja ilmakin on paljon raikkaampi. Koko kesän kestänyt kuumuus pudotteli meidän taulutarroilla kiinni olleita tauluja ja peilejä seinältä alas – nyt ei onneksi tarvitse niistä enää huolehtia!

 

Mä olin jo valmis hyppäämään Mallorcan lämmöstä suoraan sweaterweathereihin ( :-D ) mutta mun yllätykseksi ja onneksi tämä on ollut aika pehmeä lasku viileämpiin säihin.

 

 

Hat Brixton | Pants H&M | Shoes Junkyard | Sunnies RayBan (and Pull and Bear)

 

Ps. Tarkkasilmäiset varmaan tajusi pari päivää sitten tapahtuneen ulkoasun muutoksen täällä blogissa. Jos teille tulee mieleen jotain risuja sekä työpöytäversiossa kuin mobiiliversiossakin, niin heittäkää ne tänne suuntaan. Tarkoituksena on tottakai saada mahdollisimman miellyttävä lukukokemus teille!

 

Pssst. Vielä tarkkasilmäisemmät saattoi huomata aurinkolasien vaihtumisen toisiin kesken kuvien. Näin jälkikäteen harmittaa etten pitänyt noita ”vahinkolaseja” loppuun saakka – pienet ja soikeat lasit näyttikin yllättävän kivoilta!


 

 

 

Kolme viikkoa hujahti ohi nopeammin kuin sitä ehti edes tajuta ja laskeuduttiin eilen iltapäivästä takaisin Suomeen monia kokemuksia rikkaampana. Vietettiin kuluneet viikot Espanjan auringon alla ja tämä loma poikkesi aiemmista monellakin tapaa. Poikaystävä on jo useiden vuosien ajan matkustanut vähintään kerran kesässä Espanjaan työreissulle ja koska alkukesän matka meni päällekäin mun Sveitsin reissun kanssa, niin päätettiin yrittää uudelleen näin kesän lopulla sopivien lomaviikkojen osuessa kohdalle.

 

Viikot oli täynnä uusia tuttavuuksia, roadtripejä, upeita maisemia, valvottuja öitä, herkullisia juustonacho-annoksia, ruotsin kielen opettelua, sen käyttämistä ja siinä kehittymistä, allasbileitä, pisamia, paljon valokuvia ja mahtui mukaan myös pari rannalla vietettyä päivää. Vaatteet ja päänahka oli lähes poikkeuksetta täynnä pientä hiekanmurua, aurinkorasvaa kului purkki tai kaksi ja elämä oli huoletonta – en aukaissut blogia tuona aikana kertaakaan. Osittain mieli käski pitämään lomaa, mutta toisaalta syyttävällä sormella voi osoittaa teknologiaa. Wifi-yhteydet ei riittäneet edes viestien tai sähköpostien lähettämiseen, saati mitä se olisi sitten ollut isojen blogikuvien latauksen kanssa. Reissupostaukset tulee nyt hieman takautuvasti, mutta yritän saada ne pian pois alta.

 

Vaikka reissussa oli ihana olla, oli noin monen viikon jälkeen ihana palata kotiin. Sitä ehti kaivata kotiruokaa, omaa sänkyä, lähikaupan tuttua ruoka-ainetarjontaa, oman vaatekaapin sisältöä (vaikka suuret osat päivistä vietettiinkin uimapuvuissa) ja suomen kieltä, jolloin keskusteluista ymmärtää jokaisen sanan ongelmitta.

 

Borta bra men hemma bäst. Se on selvä.

 

Outfit – Mango


 

 

Suoraan sanottuna mä en edes muista, millon olisin viimeksi kokannut kunnolla oman hellan ääressä. Ruokahalu ei näillä helteillä ole välttämättä huipussaan ja yritän toivottomasti säästää sisäilman lämpötilaa pitämällä uunin ja hellan kylmänä. Noutoruoalla, vähäisellä vedenjuonnilla (joka on valitettavasti mun pahe ympäri vuoden) ja kesän viinitissutteluilla on näppinsä pelissä mun kropan muutoksissa monellakin eri saralla – alavatsalle on ilmestynyt pieni kesäpömppis ja naama kukkii hikinäppyjen lisäksi liiallisesta rasvasta ja suolasta. Hemmetti.

 

Ollaan loppuviikosta lähdössä useammaksi viikoksi etelään paremman puoliskon töiden perässä ja siellä jos missä haluaisin tuntea olevani iskussa. Oon tässä jo tovin miettinyt mikä mahtaa olla se kesäkunto, jota aina tavoitellaan ja kesäkuun saapuessa manataan, kuinka ei se taaskaan onnistunut. Onko jotain tiettyä muottia minkä sisälle toivotaan muovautuvan, vai onko se vaan henkilön omasta päästä kiinni. Mä olen tullut siihen tulokseen että sä olet kesäkunnossa silloin, kun tunnet olosi itsevarmaksi ja kauniiksi, etkä tunne tarvetta piilotella kroppaasi. Mutta minkätakia se on nimenomaa kesäkunto, kun näitä fiiliksiä pitäisi tuntea ympäri vuoden?

 

Oon yrittänyt putsata kasvoja aamuin ja illoin suolasaippualla (tosi hyvä tuote muuten, kuivattaa näppyjä tehokkaasti), kantaa juomapulloa mukana ja täyttää sitä päivän aikana säännölliseen tahtiin (kaksi päivää jo takana, jes!), syödä päivän aikana pieniä annoksia säännöllisesti ja niin hitaasti, että laitan haarukan aina välissä lautaselle lepäämään (hyvä ruokailukikka lämpöisillä keleillä, vaikka ei mulla ahmimisen kanssa ole koskaan ollut mitään ongelmia) ja hyväksyä sen tosiasian, ettei tämä pieni vatsakumpu tai näppylät naamassa haittaa ketään muuta kuin minua itseäni. Bikinikropan toteuttamiseen tarvitsee vain ja ainoastaan bikinit ja ihokin varmasti rauhottuu ajan myötä.

 

Ja kun ne vaa’an näyttämät kilotkaan ei kerro lopulta mitään. Tässä on 53kiloa tyytyväistä tyttöä, jolla on muuten mielialojenkin kanssa mennyt viimepäivinä aika sujuvasti. Päätin lähteä reissuun kehopositiivisena ja jättää murehtimiset suosiolla kotiin – niille ei matkalaukussa ole tilaa lainkaan.

 

  Swimsuit H&M / Dress Zara / Shoes Zara


 

 

Vaihdeltiin keväällä siskon kanssa vuorotellen maata ja mannerta aika tiheään tahtiin ja oltiin paljon pois kotoa. Keväällä oli myös äidin viisikymppiset, jotka tottakai ansaitsi kunnon juhlat. Viikonloput oli kaikilla jo täyteen buukattuja, eikä sopivaa aikaa pirskeille löytynyt. Päätettiin siirtää juhlimiset kesälle, sillä mikä olisikaan kivempi tapa viettää syntymäpäiviä kuin kesämökillä sukulaisten ja ystävien seurassa. Syötiin, saunottiin, pelailtiin, laulettiin karaokea ja pidettiin hauskaa yömyöhään saakka.

Meidän kesämökki sijaitsee Lahdessa eikä sinne ole kotikotoa muutamaa minuuttia pidempi matka. Nuorempana käytiin mökillä aina uimassa tai grillaamassa ja palattiin yöksi kotiin – se ei tuntunut kunnolliselta kesämökiltä vaan paikalta, jossa vietettiin aikaa silloin tällöin. Nyt mökki on kuitenkin remontoitu uuteen uskoon ja viettäisin siellä mielelläni vaikka koko kesän! Onneksi sinne ei täältä Helsingistäkään ole pitkä matka ja sinne hurauttaa hetkessä, kunhan vaan kalenterista löytyy sopiva vapaapäivä.

 

 

Mikä auringonlasku! Tällaisia on näkynyt ilta toisensa jälkeen viimeaikoina – oranssia taivasta ihastelee aina yhtä mielellään.

 

 

Mun koirakuume on viimeisten kuukausien aikana vaan jatkanut kasvamista ja se pomppaa aina huippuunsa kun tämä hurmuriherra ilmestyy maisemiin. Toinen nautti mökkeilystä täysin rinnoin kirmaillen nurmikolla ja ottaen rapsutuksia tyytyväisenä vastaan.

 

Valmistin (lue: yritin valmistaa) kahvipöytään muutaman pavlovan, jotka loppupeleissä epäonnistui täyttövaiheessa. Lämmin ilma ei ollut kerman vaahdotuksen puolella ja se meni pilalle alta aikayksikön. Onneksi varavaihtona oli juustokakku, joka ei pettänyt tälläkään kertaa!

 

Vanhalle surffilaudalle tulee aina kesäisin käyttöä, kun suppaillaan järveä pitkin auringon paistaessa. Ei yhtään huono tapa aloittaa päivä, eihän!