Herätys oli 6.30 eikä matkaseuralla ollut vielä aavistustakaan missä päivä tultaisi viettämään. Yksi mun Black Friday -ostoksista oli päiväristeily Tallinnaan, jonka päätin pitää yllätyksenä viimeiseen hetkeen saakka. Alunperin oli tarkoitus matkustetaa pari tuntia Suomenlahden toisellepuolelle viettämään päivää jo viikko sitten, mutta spontaani tatuointiaika osuikin samalle päivälle. Uusien laivamatkojen varaaminen ei rokottanut lompakkoa onneksi kahta euroa enempää ja päästiin vihdoin eilen matkaan. Määränpää alkoi vihdoin selvitä raitiovaunuun noustessa ja kuulin pienen helpotuksen huokauksen, kun toinen oli jo varautunut ties minkälaisiin metsäseikkailuihin.

Koska Black Friday leikkasi lompakkoon (noin niinkun muilta osin :-D) aika ison loven, niin päätin tulevista veronpalautuksista huolimatta viettää älä osta mitään -päivää. Yhtä makusiirappipulloa huomioimatta mun laukku oli takasin palatessa yhtä tyhjänä kuin aamulla, joten onnistuin todella hyvin! Mun ei itseasiassa tehnyt edes mieli kierrellä kauppoja, joten vietettiin päivä onnistuneesti vanhaa kaupunkia kierrellen ja ravintoloissa istuskellen.

 

 

Käytiin illalla keittojen äärellä lämmittelemässä Clayhills-raflassa ja jos aikaa olisi riittänyt, niin olisin varmaan jäänyt odottamaan santsikuppia. Päivän keittona oli sattumoisin feta-punajuurisosekeitto, jota kohtaan olin aluksi vähän skeptinen. Olen kerran aiemmin maistanut punajuurikeittoa, joka oli mun makuun hieman liian imelää. Tämä oli kuitenkin ihan taivaallista ja yllätti mut täysin! Pitää yrittää valmistaa punajuurikeittoa kotonakin, jotta ei jatkossa tarvitse lähteä Tallinnaan saakka!

Palattiin seitsemän tunnin kiertelyn jälkeen väsyneinä laivaan. Koko päivän ulkona ollessa molemmat oli todella ryytyneitä ja valmiina kotiin. Oli kuitenkin todella kiva päivä takana eikä tämä rokottanut mun lompakkoakaan kokonaisuudessa 10 euroa enempää.

Tallinnan vanhan kaupungin joulutorilla on aina ihana fiilis käsityömyyjien joukossa ja kadut on täynnä valoja. Olisi ollut ihana jäädä noille nurkille vielä yöksi ja palata takaisin kotiin heti aamulla.

 

 

Kannattaa muuten yllättää joku läheinen vielä ennen joulua risteilyllä Tallinnaan vaikka joululahjaostoksille, kun ne ei muutenkaan ole kovin kalliita. Ihana tapa viettää vapaapäivää, kun Suomessa ollessa olisin luultavasti nukkunut ja viettänyt kokonaisen päivän kotona. Tuolla löytyy päiväksi niin paljon tekemistä että aika meinaa aina loppua kesken!


 

Kaupallinen yhteistyö: Nelly.com

 

Joulukuu on täällä, joulukalenterin ensimmäinen luukku on auki ja aamuja aattoon on enää 23! Pitää vissiin heittää nyt se kliseinen lause, kuinka vuosi hujahti ohi ihan yhtäkkiä. Olen saanut 12 kuukauden aikana vaikka mitä muistoja – henkisistä epäonnistumisista huolimatta vuosi on ollut mahtava! Loppuvuodelle on vielä paljon suunnitelmia ja joulukuu tulee varmasti olemaan tapahtumarikas!

Uusi kuukausi on hyvä aloittaa vähän erilaisella asulla! Eikö tämä näytäkin pehmeältä!  Etelä-Afrikassa ollessa ihastuin Nelly.comin pitkään ruskeaan karvatakkiin, joka päällä on aika fiini fiilis. Takki on ollut mun vaatekaapissa jo usean kuukauden ajan, mutta mä olen hieman arastellut sen käyttöä – ehkä ihan syystäkin! Takki ei välttämättä ole se käytännöllisin ratkaisu jokaiseen arkipäivän tilanteeseen mutta sopi tähän asuun mielestäni todella hyvin! Farkut, kolmen eri ruskean sävyn yhdistäminen ja pehmeys, joka jatkuu takin lisäksi myös pipoon ja laukkuun – mä tykkään!  Nelly.comilla alkoi muuten tänää joulukalenteri, jossa uusia alekamppiksia paljastuu päivittäin. Huomasin myös  camokuosista trucker-takkia ihailleiden iloksi, että tämä on vihdoin tullut myyntiin!

 

 

 

Useissa blogeissa joulukuu alkoi joulukalentereiden merkissä. Mä duunasin blogikalenterin viimevuonna ja huomasin sen olevan erittäin tykätty. Tänävuonna mun rahkeet ei sellaiseen valitettavasti riitä, sillä  suunnitelmat vie mut pian ulkomaille. Kokonaisen 24 luukun joulukalenterin järjestäminen reissunpäältä käsin olisi ollut todella aikaavievää ja haastavaa, joten lykkäsin idean tällaisenaan roskakoriin jo kauan sitten. Mä tahdon kuitenkin tehdä joulun alla jotain hyvää mikä aikataulullisesti sopii mun elämään täydellisesti ja haluaisin haastaa myös teidät samaan! Jouluapua-sivusto Facebookissa on ollut mulla seurannassa jo varmaan vuodesta 2013 lähtien ja kirjoitinkin tästä vuosia sitten blogiin pätkän.

Meidän perheeseen kuuluu kuusi henkilöä, joka taitaa olla hieman keskivertoa enemmän. Meidän joululahjatoiveet (tottakai hyvän maun rajoissa!) on aina otettu huomioon ja ollaan oltu tässä asiassa jopa ehkä liiankin onnekkaita. Sanonta ”terveyttä pitää itsestäänselvyytenä niin pitkään kun sen menettää” on tullut tutuksi, mutta päästiin tilanteista yhdessä yli. Joululahjat on onneksi vähentyneet viimevuosina, eikä sellaisia oikeastaan enää odota edes saavan.   Jouluapua-ryhmää seuratessa on havahtunut siihen, kuinka lasten joululahjatoivelistalla ne vuoden kuumimmat lego-paketit ja siisteimmät barbiet on saatettu korvata niinkin   normaaleilla asioilla kuin puhtailla sukilla ja alushousuilla. Näissä tapauksissa perheessä saattaa olla  työttömyyttä, useamman lapsen yksinhuoltajuutta, tai vaikka sairaus, joka on ajanut vanhemman työkyvyttömäksi.

Mulle on kertynyt vuoden aikana esimerkiksi niin paljon kosmetiikkaa, että suuri osa niistä on edelleen kaapissa käyttämättömänä. Mun oli tarkoitus arpoa niitä teille, mutta edellisessäkin postauksessa kertomani hankalan elämänvaiheen vuoksi se asia jäi ja purkit lojuu edelleen kaapissa. Huomasin monen apua pyytävän perheen toivovan esimerkiksi juurikin kosmetiikka-apua ja nyt kun kerran mahdollisuus on, niin kannan korteni kekoon lähettämällä alkukuusta pieniä paketteja niitä enemmän tarvitseville perheille.

Koska lisäksi haluan muistaa tottakai myös teitä lukijoita, niin ajattelin koota yhden isomman jouluarvonnan teille ja järjestää sen 24.joulukuuta ulkomailta käsin, vaikka paketti arvonnan voittajalle lähtee tottakai vasta takaisin Suomeen päästyä. Olkaa siis 24.päivä hereillä ja osallistukaa!

Ja miksikö mä kirjoitin joulukalenterin vaihtamisesta jouluapuun? Nyt on mun ensimmäinen vuosi kun mä pystyn taloudellisesti osallistumaan tällaisiin hieman suuremmalla kaavalla ja oon venannut tätä hetkeä jo pidemmän aikaa. Se yhden pienen toiveena olleen lego-paketin ostaminen ja lahjoittaminen eteenpäin, tai vaikka Joulun ruoka-apuun osallistuminen ei vaadi 10 euroa enempää. Mä tottakai ymmärrän, että siellä ruudun toisellakin puolella on niitä pennin venyttäjiä ja opiskelijoita, joille toi 10€ saattaa tarkoittaa viikon ruokia. Näitä joulukeräyksiä kun nykypäivänä on niin paljon eikä esimerkiksi Joulupuu-keräyksessä tarvitse lahjoja postittaa itse, niin haastan teidät siihen kykenevät auttamaan edes yhtä perhettä paketilla – heidän toiveet saattaa olla todella pieniä!

 

 

 

 

Coat Nelly.com (other colors here) / Shoes ecco (similar here) / Sweater H&M / Bag Mango / Beanie Zara (similar here)

 

Ihanaa joulukuun ensimmäistä kaikille!


 

Heräsin 17:30 poikaystävän lähtiessä töihin. Koti oli pimeänä niin nukkumaan käydessä kuin herätessäkin. Olen muutaman kerran kironnut, etten ole saanut aikaiseksi ostaa kirkasvalolamppua. Siitä voisi tällaisissa tilanteissa olla vähän apua, jotta en nukkuisi useampana päivänä viikossa kellon ympäri. Mulle on suotu hieman liiankin hyvät unenlahjat ja nukun sikeästi niin melussa, valossa kuin epätasaisella alustallakin. Kävin tekemässä päivän ensimmäiseksi ateriaksi kunnon hiilaripommin. Mietin kahdesti sen syömistä, jätin lautasen lopulta ikkunalaudalle ja hain jääkaapista kylmää vettä ja maitorahkaa.

Mä en ole koskaan urheillut laihduttaakseni. Kun itsekuri on viisivuotiaan lapsen tasolla, ei mitään tiukkaa elämäntapaa multa voi edes odottaakaan. Huonosti syöminen näkyy mun kropassa todella helposti ja näissäkin kuvissa huomaa, kuinka edellisen illan ruoat turvotti edelleen keskivartaloa. On niitä hetkiä, kun mä tykkään kropastani; kuvailisin tällöin itseäni normaalin sopusuhtaiseksi. Toisinaan on niitä päiviä, kun heti aamusta lähtien turvottaa ja kroppa tuntuu todella löysältä. Mä en onneksi ole ottanut mitään suurempaa pakkomiellettä tiukasta kropasta mutta etenkin nyt, kun reissuun on kaksi viikkoa, niin toivoisin, että tilanne olisi edes hieman paremmin ja viihtyisin kropassani päivästä toiseen.

 

  

 

Mä olen syönyt e-pillereitä viimeiset kuusi vuotta ja nyt tuli stoppi – mun on pakko antaa kropan levätä.  Jyrkät mielialan muutokset, ahdistuskohtaukset monet muut muutokset sai mut miettimään, voisiko oireet mahdollisesti johtua hormoneista, joita mä olen ahtanut kroppaani lähes pari tuhatta pilleriä. Alkoholi ei sovi mulle toistaiseksi lainkaan ja paniikkikohtaukset on vienyt mut pahimmillaan ambulanssiin saakka. Kun tietää, ettei päivittäin kehoon laitettavaa hormonivalmistetta suositella niiden vahvuuden vuoksi syötävän vuotta tai maksimissaan kahta pidempään negatiivisten terveydellisten vaikutusten takia niin sitä käy väistämättäkin miettimään, onko niitä terveellistä käyttää edes toistaiseksi. Pillereiden lopettamsisen jälkeen mun iho on räjähtänyt käsiin (joka nykypäivänä mun mittapuulla tarkoittaa 6 pientä finniä). Vaikka mun itsetunto muuten on ihan hyvällä tasolla, osaan myöntää olevani vähän epävarma kehon ja epätasaisen ihon vuoksi. Aknen kokeneena pelkään kokoajan, että tilanne pahanee kohta siihen samaan pisteeseen.

 

 Kuvat: Svante Gullichsen

Oon tuntenut olevani vähän hukassa. Se on näkynyt varmasti täällä blogissa ja toivon että ymmärrätte. Sisältö on ollut aika tasapaksua ja olen vältellyt tiettyjä aiheita. Mulla on tiettyinä hetkinä ollut fiilis, että haluan luovuttaa ja jäädä viikoksi sänkyyn makaamaan. On ollut hankala saada blogiin sisältöä, kun päivässä saataa olla vaan pari tuntia hereillä. Koska blogi ja sosiaalinen media seuraa mihin ikinä menenkään, en ollut aluksi innoissani tulevasta matkasta. Kreikassa ollessa tunsin usein huonoa omatuntoa jos en päivittänyt sosiaalista mediaa tasaiseen tahtiin. Matkan jälkeen kuitenkin tajusin, että olen ollut pidempiäkin aikoja päivittämättä somea siksi, että olen maannut sängyssä kellon ympäri. Ajattelin Aasian reissun ajoituksen olevan huono ja pelkäsin ylikuormittavani itseni kokonaan. Tällähetkellä matka tuntuu kuitenkin hyvältä tilaisuudelta selvitellä päätä ja antaa aikaa ihmiselle, joka on seurannut huonoja hetkiä sivusta ja tehnyt kaikkensa auttaakseen.

Musta on tullut todella impulsiivinen ja se on vaikuttanut ihmissuhteisiin. Oon ollut henkisesti todella väsynyt ylläpitämään ystävyyssuhteita tai kehittämään uusia kaverisuhteita, joten jotkut on saattaneet kuvitella, ettei mua kiinnosta olla heidän kanssa tekemissä. Kaiken korjaaminen ottaa ehdottomasti aikaa ja täytyy mennä päivä kerrallaan.

Blogin kirjoittaminen viimeaikoina on tuntunut enemmän suorittamiselta kun asialta, jota tekee  vapauttaakseen omaa inspiraatioa ja omia ajatuksia. Tällähetkellä kuitenkin huomaan, että suunta on ylöspäin. Oon aliarvioinut teitä siellä ruudun toisellapuolella ja vältellyt näidenkin kirjoittamista mustalla valkoiselle. Tuntuu edelleen hieman sekavalta ja epämukavalta yrittää saada asiat mahdollisimman selvästi kerrottua, mutta ehkä oli jo aika edes yrittää.

Kiitos kuuluu kuitenkin teille, jotka olette pysyneet mukana tähänkin päivään saakka!


 

Miksi ilmaistilauksia ei koskaan osaa peruuttaa ajoissa?

Miksi tatuointitilanteessa jalka käy kramppaamaan tai käsi kouristelemaan, joka tuntuu lopulta paljon pahemmalta kuin itse tatuoiminen?

Miksi pankkikorttia on niin ”helppo” vinguttaa mutta käteiset säilyy rahapussissa kuukausia?

Miksi mä en aiemmin ole tajunnut tehdä lihakeittoa valmiista karjalanpaistilihoista?

Miksi nukun aina pienessä sykkyrässä sängyn kulmassa tyynyjen päällä?

Miksi kiinnitän nykyään asiakaspalvelutilanteisiin tuplasti enemmän huomiota ja pelkään kiukkupäivänä joutuvani Jodelin aasiakas-kanavalle?

Miksi vanhemmat ihmiset tuntuu nykypäivänä tarvitsevan enemmän ohjeistusta hyvistä käytöstavoista kuin nuoremmat?

Miksi mä tallennan Facebookissa tasty-videoita useamman päivässä enkä ole kuitenkaan koskaan noudattanut näitä reseptejä tarkalleen alusta loppuun?

Miksi toisen tekemä ruoka maistuu aina paljon paremmalta?

 

 

Miksi hiukset, vaatteet ja meikki näyttää paljon paremmalta ihon ollessa hieman päivettynyt?

Miksi talviaikaan on niin ylitsepääsemätöntä ajaa jalkakarvat kokonaan ja käyn läpi ainoastaan nilkat sekä polvet?

Miksi lentokoneen laskeutuessa kaikki ampaisee pystyyn, vaikka viimeisten rivien matkustajat saattaa joutua odottaa kymmenenkin minuuttia niskat vääntyneinä?

Miksi jumitun aina katsomaan turhanpäiväisiä reality sarjoja? (Tällähetkellä telkusta pyörii Bachelor in paradise…)

Miksi raitiovaunuihin ängetään sisään ennen kuin ihmiset on ehtineet sieltä edes ulos?

Miksi vessahätä iskee nollasta sataan heti kotiovesta sisään astuessa?

Miksi vaatekaappi on aina siisti tai sotkuinen, eikä mitään siltä väliltä?

Miksi kaikki epäonnenasiat, kuten pommiin nukkuminen, puhelimen näytön rikkoutuminen ja vesien tippuminen kahvilan markiisilta suoraan kameran päälle (siis oikeesti?!?) tapahtuu yleensä samana päivänä?

Miksi virallisten puheluiden hoitaminen vielä 20-vuotiaana on niin epämukavaa ja tilanteen hoitamiseen kirjallisesti käyttää mielummin viisinkertaisen ajan?

Miksi mun Instagramin tutki-sivusto on täynnä teethvids-käyttäjän videoita ja miksi niiden katsominen on niin kiehtovaa??

 

Sweater Zara / Jeans Nelly.com* / Shoes Vagabond*Beret Zara / Bag Loavies / Jacket House of Brandon

(*adlink)


 

Heippa!

Mä olen useamman päivän ajan pyöritellyt tekstejä luonnoksissa ja mitä pidempi tauko, sitä suurempi kynnys on julkaista mitään.  Mietin, pitäisikö kirjoitella vakavemmista asioista, vai ensin kertoa edes vähän kuulumisia. Pitäisikö mun kirjoittaa meidän tulevasta matkasta ja avata hieman syitä ja ajatuksia siitä, vai vaan lähteä sanomatta sen kummempia – tulettehan te kuitenkin huomaamaan lähdön ennemmin tai myöhemmin täällä blogin puolella.

Kirjotanko mä rahankäytöstä ja tavoitteellisesta säästämisestä, vai siitä impulsiivisesta kulutuksesta, joka on myös mulle aika tavallista. Entä diagnosoimattomasta masennuksesta jolle luultavasti näytettäisi vihreää valoa kunhan vaan saisin itseni puhumaan asiasta jollekin. Työuupumus – meidän duuni on niin monipuolista ja kivaa, että onko tämä edes mahdollista? Tuntuu että mä olen näitä kaikkia asioita käsitellyt täällä blogin puolella edes jonkun tekstin sivulauseessa ja aina tulee vaan negatiivista asiaa, mutta uskokaa tai älkää, näistä kaikista mun sisällä olevista käsittelemättömistä möykyistä huolimatta mä koen tällähetkellä olevani todella onnellinen ja asioiden menossa parempaan suuntaan. Kerroin Snapchatin puolella hetken mielijohteesta vähän senhetkisiä ajatuksia ja sain takaisin ison kasan viestejä, jotka antoi ymmärtää etten todellakaan ole yksin tässä tilanteessa.

 

 

Vaikka mulla on tuhat ja yksi asiaa tänne kerrottavana, niin päätin silti ottaa hieman pehmeämmän laskun takaisin blogimaailmaan (näin viikon jälkeen…tämä tuntuu todella pitkältä ajalta) ja kertoa vähän kuulumisia. Väsymys ja lyhyet päivät on vähän ristiriidassa keskenään, mutta eiköhän tämä  pienen totuttelun jälkeen ala rullaamaan paremmin. Tulevana lauantaina on Nellyn xmas hotel -bileet, joita on asukriiseilty päivä tai pari. Kaapista löytyy vaikka mitä, joten ehkä olisi parempi tutkia ne läpi ennen kauppojen kiertelyä. Toisaalta kaksiosainen kirjailtu housut ja bleiseri -setti houkuttelisi – näitä kun tuntuu kaikki kaupat ja nettikaupat olevan tällähetkellä pullollaan! Ennen lauantai-illan juhlimisia vietän nuorimman siskoni lanssa sisarusaikaa, nimittäin hänen fanittama poikaduo tulee keikalle Suomeen ja syksyllä syntymäpäiviä juhliessa hänellä oli ollut lahjatoive jo kauan etukäteen selvillä. Vauhdikas viikonloppu siis tulossa, mutta kerrankin on ohjelmassa jotain muuta kuin koti-iltaa ja elokuvia.

Mä menen nyt laittamaan itseäni valmiiksi ja lähden asioille vielä auringonpaisteen aikaan. Ihanaa tiistaita!