Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Olympus kanssa

 

 

 

Viikon takainen matka Afrikkaan oli silmät avaava enkä kotiin palatessa en oikein tiennyt miten päin olla. Istuin tunteja sohvalla selittäen taukoamatta asioista joita tunsin, näin ja koin. Toinen ei saanut sitä pienintäkään suunvuoroa, joka multa normaalisti irtoaa. Tirautin kyyneleen ja toisenkin – tämä oli upein matka jolla olin koskaan ollut. Siitä ei ollut epäilystäkään.

 

Mun matka alkoi hieman takkuilevasti aikatauluongelmien vuoksi – olin tarkastanut lennon lähteväksi illalla ja heräsin laukut pakkaamatta matkaseuran tiedustellessa olenko jo matkalla lentokentällä. No en ollut, mutten myöskään valmis jättämään tätä seikkailua välistä. Tunnin kuluttua heräämisestä pulssi huiteli reilusti satasen yläpuolella mutta olin lentokentällä portilla hyppäämässä ensimmäiselle lennollemme, hullua!

 

”Kotiin palatessa illanvietot sohvan kulmassa Viaplayn ääressä ovat tuntuneet harvinaisen tylsiltä perjantai-illan elefantin bongauksiin verrattuna. ”

 

Lennettiin Pariisin kautta Zimbabween Linkwashaan Safari Campille. Päivien ohjelmassa oli safariajeluita, ruokaa, lepoa ja lisää ajeluita – juuri sitä mitä safarilta kuvittelinkin. ”No hurry in Africa” oli fraasi, jota kuulimme päivien aikana moneen kertaan oppaamme suusta. Lähes tuskaisen kuuma sää muuttui miellyttäväksi heti autoon istuessa. Tuuli puhalsi hiuksia ja käteen ojennettiin kellonajasta riippuen jääkylmä Coca-Cola tai viinilasillinen. Olo oli kuin live-elokuvassa. Kotiin palatessa illanvietot sohvan kulmassa Viaplayn ääressä ovat tuntuneet harvinaisen tylsiltä perjantai-illan elefantin bongauksiin verrattuna.

 

Herättiin apinoiden laskiessa liukumäen tavoin telttamme katolta alas, ajettiin tuhatta ja sataa pieniä teitä villikoirien perässä, käytiin ostoksilla läheisessä kylässä johon meitä varten oltiin pystytetty pienet käsityömyyjäiset. Vatsan pohjasta kutkutti leijonan kävellessä niin lähelle, että zoom-objektiivi oli siinä tilanteessa jo turha. Kippisteltiin auringon maalaaman taivaan väriloistossa, jaettiin lounaamme läheisten kyläläisten kanssa ja nähtiin niin paljon iloa, hymyä ja vilkutuksia, että ne tulee olemaan mielessä vielä pitkänkin ajan päästä.

 

Lähdettiin matkaan Olympuksen OM-D E-M1 II runko sekä kaksi PRO-objektiivia kassissa. Olympuksen yhteistyö Wilderness-safareiden kanssa mahdollisti kuitenkin safarikuvaukseen täydellisen 40-150mm PRO telezoomin lainauksen. Tämä yhdistelmä oli meille reissukuvaukseen täydellinen, sillä se mahdollisti eläinten lähikuvat, sekä laajemmat maisemakuvat. Olen viikon ajan tasaiseen tahtiin pyytänyt poikaystävää katsomaan reissukuvia kanssani ja tultiin lopulta siihen tulokseen, että telezoom taitaa olla meilläkin ostoslistalla seuraavana. Tykästyin erityisesti objektiivin suureen aukkoon (pieni aukkoluku: f/2.8) jolla sai kauniin sumean taustan kuviin koko polttovälin alueella (40-150mm). PRO-objektiiveissa aukon saa jopa niinkin suureksi kuin f/1.2, joka mahdollistaa erittäin hyvän kuvanlaadun myös hämärässä kuvaamiseen. Valokuvauksen nippelitiedosta ja kuvauskalustosta viimeaikoina kovin innostuneena tällaisia on mukava testata ja kokeilla mihin ne oikein pystyy!

 

Olympuksella ja Verkkokauppa.comilla on huippu tarjous päällä, jolla saatte mun reissussa käyttämäni kuvauspaketin (Olympus OM-D E-M1 Mark II – ammattirunko + mikä tahansa huippuvalovoimainen f1.2 PRO-objektiivi) yhteishintaan 2299,90€, joiden normaalihinta kipuaa jopa lähes 3000 euroon. Säästöä siis normaalihintaan jopa 650€. Tutustu tarjouksessa oleviin PRO-paketteihin tästä linkistäNäistä valitsisin itse luultavasti paketin 17mm objektiivilla, joka on todella monipuolinen erilaisiin kuvauksiin.

 

 

Noniin ja nyt vielä iso kasa kuvia! Päädyin lopulta karsimaan näitä ”hieman” (tähän postaukseen niitä oli alunperin käsittelyvaiheessa kaavailtu n.300…) ja haluaisinkin tietää onko siellä kiinnostusta kunnon kuvapläjäykselle jatkossa vai onko vähempi parempi?