– Joulukalenterista on nyt jo kolme luukkua avoinna! Mulla on tänävuonna Kicksin kosmetiikkakalenteri ja poikaystävälle askartelin kuun vaihtuessa oman joulukalenterin. Keksin kalenteriin 24 luukkua, joista paljastuu esimerkiksi joulusukat, stand up -liput sekä 10 pusua (oma lemppari!).

 

– Päivän pituus on joulukuussa vain muutaman tunnin ja keli alkaa pimentyä jo pian puolen päivän jälkeen. Vuoden lyhimpään päivään on vielä pari viikkoa ja sitten on onneksi suunta vain parempaan päin. Sitä odotellessa…

 

– Meidän naapuriasunnon homeongelma saatiin kuin saatiinkin kahdessa kuukaudessa korjattua ja saatiin vihdoin loppuviikosta meille uudet naapurit. Heidän kanssa on tullut vietettyä sen verran aikaa niin muuttoapuna kuin illanistujaisten merkeissä, että näin heistä jopa viikonloppuna unta. Ihanaa saada kaveri (vielä entistä) lähemmäksi!

 

– Maanantai tarkoittaa sitä, että budjettiviikko on nyt vihdoin ohi! Mä suuntaankin pian Lidliin ja ostan nyt kaikkea sitä, mitä viimeviikolla jäi kaipaamaan. Kerron pian teille muuten, miten mun budjettiviikko oikein sujui.

 

 

– Ensiviikolla edessä on vuoden viimeinen reissu kaupunkiin, joka on ollut jonkinlainen perinne jo usean vuoden ajan, nimittäin Pietariin! Tälläkertaa matka tehdään kesäloman sijaan talvella ja mitä parhaassa matkaseurassa. Kyseessä on poikaystävän ensimmäinen kerta Venäjällä ja olen ollut innoissani tästä siitä lähtien kun reissu tuli tietoon.

 

 – Ensimmäinen viikko ihokuuria on nyt takana ja huomaan sekä hyviä, että ei niin kivoja muutoksia kropassani. Kasvojen iho on yleisesti jo rauhoittunut hieman, mikä on ollut positiivinen yllätys. Olen onnistunut pitämään pitämään kuivumisen kurissa armottomalla rasvaamisella, vaan huuliin eikä päänahkaan tunnu tepsivän mikään. Mun ennaltakin erittäin vähän rasvoittuva hiuspohja pärjäisi varmaan kuukauden päivät ilman pesua eikä sitä huomaisi missään. Onko teillä vinkata jotain apua kuivaan hiuspohjaan, sellaiselle olisi nyt todella suuri tarve?

 

– Halusin jakaa mun joulumieltä teillekkin ja Instagramin puolelta löytyy viikoittaisia arvontoja aina jouluun saakka. Kuluneen viikonlopun arvonnasta löytyy sellaisia tuotteita pikkujouluihin valmistautumiseen, jotka on kaikki käytössä itsellänikin. Käykää siis osallistumassa!

 

Mä lähden nyt juosten kauppaan ja jatkan iltaa salkkarit-maratoonin parissa. Pitkästä aikaa mulla on ihan hyvä maanantai ja toivon viikon jatkuvan samaan malliin. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

 

 


 

Luultavasti viimeistä kertaa tämän vuoden puolella pakattiin tavarat autoon ja ajettiin yöksi mökkeilemään. Taidettiin kaikki kaivata vuorokautta luonnonhelmassa ja rauhallisissa maisemissa maisemissa, joten oli harmi lähteä jo seuraavana päivänä kaupungin vilskeeseen ja arjen pariin. Viilenevät kelit houkutteli meidät pysymään normaalista poiketen sisätiloissa lähes koko vuorokauden, vaikka yritettiin uhmata kymppikelejä viettämällä viini-iltaa laiturilla. Mökille on aina ihana lähteä – edes vuorokaudeksi!

Palattiin eilen takaisin kaupunkiin ja arki iskikin voimakkaasti takaisin. Nyt takana on stressin vuoksi huonosti nukuttu yö, nimittäin meidän naapuriasunnosta seinän takaa löytyi hometta. Tämä lauantai taitaakin mennä kaapistoja purkaessa ja selvitellessä, onko ongelma levinnyt myös meidän vuoden vanhaan asuntoon. Ei jooko, nyt ei olisi voimia sellaiseen!

 


 

Bongasin siskoni blogista hauskan pienen kyselyn ja lueskellessani mietin myös omia vastauksiani tiettyihin kysymyksiin. Minkälainen on mun suhtautuminen avioliittoon tänäpäivänä, tai minkälainen on ollut mun viimeisin puhelu?

 

Avioliittoja: Nolla – onneksi! Mä olen alkanut lähiaikoina jopa miettimään, olisiko naimisiin meno edes nykypäivänä ”pakollista”. Upeista häistä olen haaveillut jo kauan, mutta voisihan ne epäviralliset juhlat pitää silti, vaikka avioliittoa ei kirkossa solmisikaan.

Kihloissa: Ei vielä, eikä sillekään ole mitään kiirettä.

Lapsia: Tulevaisuudessa toivottavasti useampikin. Jännä kuinka kymmenen vuotta sitten ajatteli parikymppisen elämän olevan täysin erilaista kuin se oikeasti on. Halusin olla nuori äiti – nykypäivänä ajattelen olevani tarpeeksi nuori äiti vielä seitsemänkin vuoden päästä.

Lemmikkejä: Non-stop koirakuume on ollut päällä jo vuosia, mutta mä olen toistaiseksi nähnyt paremmaksi lieventää lemmikki-kiinnostusta paijaamalla kavereiden ja siskojen lemmikkejä. Tähän mennessä mun ainoat omat lemmikit ovat olleet hamstereita.

Leikkauksia: Nuorempana kyllä, mutta vanhemmalla iällä olen onneksi säästynyt niiltä vaikka sairaalareissuja on muuten tullut yksi jos toinenkin.

Tatuointeja: Niitä on tähän mennessä kertynyt seitsemän, ja kokoajan on pieni kutkutus ottaa vielä muutama lisää. Aina välillä Instastoryssä on tullut vastaan vapautuneita tatuointiaikoja tyypiltä, joka teki mulle mun viimeisimmät stick and poke -leimat. En ole vielä viitsinyt varata, mutta pari kertaa on oltu jo todella lähellä!

Lävistyksiä: Näitä ei onneksi ole kertynyt niin paljoa, mitä joskus olisi tehnyt mieli! Mä olen halunnut ties mitä lävistyksiä hymykuoppaläväreistä nenäkoruun mutta ONNEKSI mä olen pitänyt järjen päässä ja kasvot rei’ittöminä!

Muuttoja: Seitsemän näitäkin! Kaksi nyt vanhemmalla iällä ja loput on siltä ajalta mistä tuskin muistan edes mitään.

Ottanut lopputilin: nolla.

Ollut saaressa: Useaan kertaan sekä Suomessa että ulkomailla.

 

 

Autosi: Autoa ei ole, sillä keskustassa asuvana näen siitä olevan enemmän haittaa kuin hyötyä. Sain muuten ajokortin takaisin viimeviikolla, siis lähes puolentoista vuoden jälkeen!!

Ollut lentokoneessa: Kyllä. Rakastan lentämistä, mutta nykypäivänä valitsisin ehkä automatkailun ja roadtripit jopa mielummin. Niin sitä ihmismieli muuttuu!

Onko joku itkenyt vuoksesi: On.

Ollut rakastunut: Paraikaa!

Ollut ambulanssissa: Toistaiseksi olen selvinnyt ilman ambulanssikyytejä.

Luistellut: 4-vuotiaasta lähtien ja jossain vaiheessa lähes asuin jäähallilla. Mun tekisi kovasti mieli aloittaa jonkinlainen harrasteluistelu näin aikuisena, mutta uskon sen olevan Helsingissä hieman haasteellista. Pitää ehkä ottaa selvää asiasta enemmän.

Surffannut: En, vaikka kovin olisin halunnut. Meidän Balin matka meni aivan penkin alle mun sairasteluiden ja aktiivisuuskiellon vuoksi. Ehkä mä vielä saan toisen mahdollisuuden!

Ollut risteilyllä: Kunnon risteilyllä olin viimeksi viimevuoden itsenäisyyspäivänä. Oli muuten hauskaa!

Ajanut moottoripyörällä: Olen nuorempana valinnut polkupyörän moottoriajoneuvojen sijaan, enkä itseasiassa omista edes ajokorttia, jolla saisin ajaa kaksipyöräisiä.

Ratsastanut hevosella: Ratsastin ensimmäisen (ja toistaiseksi myös viimeisen) kerran vaihtovuoteni aikana ja sitä ennen jopa pelkäsin hevosia.

Lähes kuollut: En tietääkseni.

Ollut sairaalassa: Korvien putkituksia, murtumia, munuaistulehduksia, selkävaivoja, aivotärähdyksiä, haavoja, lavantauti, risaleikkauksia…mun sairaalahistoria on varsin pitkä ja monipuolinen.

Suosikkihedelmä: Passionhedelmä, satsuma, granny smith-omena tai vesimelooni. En millään osaa valita – rakastan hedelmiä!

 

 

Aamu vai ilta: Ilta, ehdottomasti! Olen kaikkea muuta kuin aamuihminen ja tehokkaimmillani aina iltaisin.

Lempiväri: Mulla ei ole vuosiin ollut tiettyä lempiväriä.

Viimesin puhelu: Pizzalähetiltä viimeyönä klo 5.17, joka kirjaimellisesti toivotti mut tervetulleeksi hakemaan pizzaa alaoveltamme. Taisi siinä muutamat ärräpäät päästä ilmoille, nimittäin tilattiin pizza useampi tunti aiemmin ja lähetyksemme saapui lopulta kylmänä.

Viimeisin viesti: Äiti lähetti mulle äsken kuvan upeasta taivaasta ääniviestien kera. Kuva on näkyvillä mun IG storyssä.

Kahvi vai tee: Kahvi – en välitä teen mausta juurikaan.

Kissa vai koira: Koira, eikä vastausta tarvinnut edes miettiä. Mun omat kokemukset kissoista on niin huonoja, että pelkään niitä jopa hieman. Monet tapaamani kissat on olleet arvaamattomia, ylimielisiä ja ilkeitä kuten esimerkiksi meidän hotellin kissa Thaimaassa. Hän seurasi mua kaikkialle ja yrittäessäni tehdä edes hieman tuttavuutta kissa sähisi ilkeästi.

Paras vuodenaika: Kesä, mutta olen alkanut tykkäämään syksystäkin. Tänää on ollut ihana aurinkoinen ilma ja lämpötilakin juuri sopiva!

 

Ihanaa sunnuntaita! <3


 

 

 

Kolme viikkoa hujahti ohi nopeammin kuin sitä ehti edes tajuta ja laskeuduttiin eilen iltapäivästä takaisin Suomeen monia kokemuksia rikkaampana. Vietettiin kuluneet viikot Espanjan auringon alla ja tämä loma poikkesi aiemmista monellakin tapaa. Poikaystävä on jo useiden vuosien ajan matkustanut vähintään kerran kesässä Espanjaan työreissulle ja koska alkukesän matka meni päällekäin mun Sveitsin reissun kanssa, niin päätettiin yrittää uudelleen näin kesän lopulla sopivien lomaviikkojen osuessa kohdalle.

 

Viikot oli täynnä uusia tuttavuuksia, roadtripejä, upeita maisemia, valvottuja öitä, herkullisia juustonacho-annoksia, ruotsin kielen opettelua, sen käyttämistä ja siinä kehittymistä, allasbileitä, pisamia, paljon valokuvia ja mahtui mukaan myös pari rannalla vietettyä päivää. Vaatteet ja päänahka oli lähes poikkeuksetta täynnä pientä hiekanmurua, aurinkorasvaa kului purkki tai kaksi ja elämä oli huoletonta – en aukaissut blogia tuona aikana kertaakaan. Osittain mieli käski pitämään lomaa, mutta toisaalta syyttävällä sormella voi osoittaa teknologiaa. Wifi-yhteydet ei riittäneet edes viestien tai sähköpostien lähettämiseen, saati mitä se olisi sitten ollut isojen blogikuvien latauksen kanssa. Reissupostaukset tulee nyt hieman takautuvasti, mutta yritän saada ne pian pois alta.

 

Vaikka reissussa oli ihana olla, oli noin monen viikon jälkeen ihana palata kotiin. Sitä ehti kaivata kotiruokaa, omaa sänkyä, lähikaupan tuttua ruoka-ainetarjontaa, oman vaatekaapin sisältöä (vaikka suuret osat päivistä vietettiinkin uimapuvuissa) ja suomen kieltä, jolloin keskusteluista ymmärtää jokaisen sanan ongelmitta.

 

Borta bra men hemma bäst. Se on selvä.

 

Outfit – Mango


 

Mulla on monesti paha tapa säästellä ottamiani kuvia, jotka lopulta unohtuu ja jää kokonaan julkaisematta. Olen ottanut harmillisen laiskan linjan sosiaaliseen mediaan viimeaikoina ja tietokone suorastaan pursuaa uusia kuvia. Siinä tosin saattaa olla syy, minkä vuoksi mä en ole jaksanut edes yrittää istahtaa tietokoneen äärelle moneen päivään. Menen totaaliseen lukkoon ja stressaannun siitä, kun vaihtoehtoja on liikaa. Toisaalta haluan kuitenkin julkaista alkukuun Rooman kuvat ennen tulevien päivien Islantikuvapommeja, nimittäin uskokaa tai älkää, niitä on takuuvarmasti tulossa!

Meidän viimeinen kokonainen päivä Roomassa sujui aurinkoisissa merkeissä ja suunnattiin heti aamusta Trasteveren alueelle. Tämä osa Roomaa oli täynnä kapeita katuja, värikkäitä taloja ja ihania pieniä pubeja joihin olisi jokaiseen tehnyt mieli jäädä lasilliselle. Harmittaa jopa vähän että kuljin lähes poikkeuksetta kamera kainalossa ja katsoin maisemia linssin läpi, kun taas toinen sai nauttia Rooman kaduista täysin rinnoin ilman kameraa. Ehkä mun pitää seuraavalla kerralla ujuttaa kuvaamiinen jonkun muun harteille!