Tarkalleen vuosi sitten pakattiin rinkat ja lähdettiin kuukaudeksi Aasiaan ilman sen suurempaa reissusuunnitelmaa. Tarkalleen vuosi sitten nappasin itselleni myös lavantaudin, joka varjosti loppureissua ikävällä tavalla. Haluttiin Balilla ollessa lähteä päiväreissulle Ubudiin, mutta mun olo 40 asteen kuumeen ja lihassäryn vuoksi ei ollut kovin hohdokas. Otettiin taksi meidän käyttöön koko päiväksi ja kuski ajoi meidät paikasta toiseen odottaen aina parkkipaikalla. Tämä oli päivän viimeinen kohde, jonka jälkeen juostiin marketin kautta Pringles-purkin kanssa taksiin ja takaisin Cangguun hotellille.

 

 

Meidän ensimmäinen ilta Pariisissa ja käytiin väsymyksestä huolimatta katsomassa Eiffel-tornia. Käveltiin muutaman kilometrin matka jokea pitkin ja bongattiin valaistu nähtävyys jo kaukaa. Halusin meistä yhteiskuvan, mutta yhteiskuvat on kahdestaan matkustaessa aina pienen vaivan takana. Lopulta saatiin kameraan kuva, joka muistuttaa keski-ikäisten turistikuvia Pariisista. Mä kuitenkin tykkään paljon ja parinkymmenen minuutin odotus tasatuntien valoshowhun oli sen arvoista!

  

 

Ruisrock 2018. Mulla oli kova asukriisi toisen päivän aamuna – halusin pukea tämän mekon mutta koin sen todella yömekkomaiseksi. Kaverit sai lopulta puhuttua mut ympäri ja lopulta tämä oli sekä kivoin että mukavin asu koko kolmipäiväisillä festareilla. Kuvassa on muuten sama hattu kuin viime postauksessa – nahkainen nauha oli todella huonosti kiinnitettynä hattuun ja jouduin korjailemaan sitä kaksipuoleisella teipillä. Lopulta kyllästyin tähän ennen Lontooseen lähtöä ja korvasin ruskean nauhan mustalla satiininauhalla, joka oli tullut sattumalta jossain postipaketissa mukana.

 

 

Balilla ollessa meidän oli tarkoitus lähteä uudenvuoden jälkeen Gili-saarille. Sain kuitenkin matkustuskiellon ja ”jouduttiin” viettämään koko kolmeviikkoinen Canggussa. Päätettiin lopulta vuokrata viimeisiksi päiviksi yksityinen villa meidän käyttöön ja vietettiin kissan päiviä – mun kuumekin oli laskenut jo tähän mennessä. Tämä kuva on itseasiassa otettu puhelimella, koska kameralla otetuista kuvista ei jostain syystä tullut yhtään mitään.

 

Tämäkin reissukuva oli päässyt mun tykätyimpiin yhdeksään. Saatiin otettua muutama kuva ennen kuin molemmilla meni hermo – päät kolisi kokoajan yhteen, toisella oli pää huonossa asennossa tai silmän räpäytys käynnissä. Niiden parin kuvan joukossa oli kuitenkin yksi kiva kuva ja sehän on ihan riittävästi! Muokatessani tätä kuvaa tallensin niitä useamman peräkkäin niin, että meidän kuvat näytti yhdistyvän puolessavälissä. Näytti muuten aivan järkyttävältä, sen vain sanon…

 

Yksi ainoista reissuselfieistä, sillä kuumeisena ja lihassärkyisenä ei tullut mieleenkään poseerata kameralle. Mua harmittaa kuinka meidän matka meni mönkään eikä saatu koettua sitä, mitä olisi ehkä ollut mahdollisuus. Repaleiset kynsilakat, takaa kurkkiva poikaystävä ja uinnin jälkeinen fiilis. Lähdettiin tämän kuvan jälkeen skootterilla kavereiden luo jotka sattumalta tavattiin Thaimaassa. Heillä ei ollut reissunettiä, joten päädyttiin haahuilemaan kaatosateessa pimeillä kaduilla puolen tunnin ajan etsiessä oikeaa osoitetta. Päästiin lopulta perille ja syömään – tuntia myöhemmin tosin.

 

Oltiin alkutalvesta matkalla Tahkolle mökkeilemään ja matkaseura bongasi ”siistin puupinon” tien varresta. Mun ilme oli auton tehdessä u-käännös lähes sama kuin tässä kuvassa – en millään olisi halunnut mennä ulos pakkaseen ja lumipyryyn lämpöisestä autosta. Pienen ärrinpurrin ja kiukuttelun jälkeen saatiin kuvat otettua ja lopulta kiitin illalla poikaystävää, sillä kuvista tulikin yllättävän kivoja!

 

 

Matka tänne vesiputoukselle Islannissa ei ollut yhtä rauhallinen mitä tämä kuva ehkä antaa olettaa. Kinattiin matkareitistä poikaystävän kanssa muutamaan kertaan – halusin käydä näillä vesiputouksilla, kun poikaystävä taas halusi mennä jonnekin muualle. Oli hetki ennen auringonlaskua ja olin varma ettei me ehditä tänne enää valoisan aikaan. Laitettiin Jeeppi koville, ajettiin tuhatta ja sataa (oikeasti varmaan 20km/h mitä kivisellä tiellä nyt pystyi edes…) ja hyppäsin autosta ulos sen ollessa vielä liikkeellä. Saatiin jakaa nämä upeat maisemat kahdestaan ollessamme ainoita paikalla  ja laitettiin kamera suuren kiven päälle ottamaan meistä yhteiskuva. Hetki tämän kuvan jälkeen laskin hattuni kiven päälle ja laitoin kameran sen sisään painoksi. Poikaystävä nappasi kameran ajattelematta kevyttä hattua ja tuuli nappasi sen välittömästi mukaansa suoraan rotkoon. Kyyneleethän siinä väsyneeltä matkailijalta pääsi ja tunnen edelleen harmitusta siitä, että purin harmitukseni poikaystävään. Nähtiin kuitenkin lopulta upea auringonlasku ja ajettiin Coldplaytä kuunnellen. Muistan ne hetket varmasti ikuisesti!

 

 

Yhteiskuvat on näköjään olleet tykätyimpiä kuluneen vuoden aikana! Kuvan maisema näyttää upealta, mutta tosiasiassa kameran takana oli suuri tie, jonka varteen me parkkeerattiin auto. Mun toisessa kädessä, jalkani takana, on kameran etälaukaisin ja kamera itse seisoo kolmijalan päällä. Kuvat ei todellakaan aina kerro sitä lopullista totuutta, mutta nautin näiden toteuttamisesta erittäin paljon!

 

 


 

Ajelin aamulla kotikotiin, radiosta soi sattumalta mun lempibiisi, sää oli ihanan kirkas hennosta lumipeitteestä johtuen ja vietin sadan kilometrin matkan käyden läpi ajatuksia pääni sisällä. Lääkekuuri on saanut mielen aika väsyneeksi ja päivien kohokohtana on ollut naapurin koiran kanssa tehty iltalenkki, kotiovelle tilattu ruoka tai elokuva, joka on jouduttu katsomaan kahdessa osassa mun nukahtaessa kesken kaiken. Pakko myöntää, että positiiviset ajatukset ovat tällöin harvassa, jos niitä ilmenee edes laisinkaan. On väsy, kylmä, stressi ja nälkä, enkä kiinnitä huomioa nättiin auringonnousuun, poikaystävän pyytämättä valmistamaan ruokaan enkä ohikulkijan kehuun. Keskityin hetken pelkkiin positiivisiin asioihin ja niitähän riitti…

 

 

 

Ohikulkija sai eilen hymyn mun huulille viittoessaan etäisyyksiä muihin autoihin mun yrittäessä taskuparkkia. En ole koskaan ollut hyvä parkkeeraamaan autoa pieneen väliin ja parin vuoden tauko sai mun vähäisetkin taidonrippeet ruosteeseen.

 

 

Ajatus viikon viettäminen kotikotona perheen kanssa saa mulle jokainen kerta hymyn huulille.

 

Ripsihuolto ja kampaajakäynti samana päivänä. Paljon hemmottelua, mutta oli jo aikakin!

 

Radiosta pärähti soimaan mun lempibiisi, joka oli itseasiassa mun ja poikaystävän yhteisen Spotify-tilin kuunnelluin vuonna 2018. Marshmellon Silence rokkaa edelleen!

 

Mun hyvä jenkkikaveri palasi eilen puolentoistavuoden pituiselta Mormoni missionilta ja päästiin vihdoin juttelemaan pitkän tauon jälkeen. Mun oli tarkoitus alunperin mennä yllätyksenä Salt Lake Cityn lentokentälle ottamaan tämä kaveri vastaan, mutta tammikuun kiireistä johtuen reissusta olisi tullut aika lyhyt. Suupielet kohosi aamulla kuitenkin korviin kun huomasin kaverilta kilahtaneen viestin puhelimen näytöllä.

 

Tulevan viikon miniloma Tahkolle, jes. Olenkin jo hetken odottanut että pääsisi taas laskettelemaan.

 

 

 Oldschool RuneScape, jossa meillä on poikaystävän kanssa yhteinen ukko. Pelistä yhtään sen enempää tajuamatta olen ottanut tehtäväkseni kypsentää kerättyjä lihoja syömäkelpoisiksi ja tallettaa ne tämän jälkeen pankkiin. Tämä ei kuitenkaan ilmeisesti ole pelin tarkoitus, kai?

 

Valkoinen maisema, joka ilmestyi pian Vantaan ohi ajaessa. Talvinen luonto on niin kaunista!

 

Päiväunet, jotka kesti vain 30minuuttia aiempien 20tunnin päiväunien sijaan.

 

Black Fridayn aikoihin tilatut sohvanpäälliset, jotka vihdoin saapui perille. Sohva näyttää muuten ihanan siistiltä taas pitkästä aikaa!

 

 

Tieto siitä, että huomenna on vuoden lyhin päivä saa mut pomppimaan innosta. Sen jälkeen suunta on taas parempaan (ja valoisampaan!).

 

 

 

Pants Gina Tricot / Hat ASOS / Shoes Nelly.com / Bag Monki / Jacket Nelly.com

 

 

– Sisältää mainoslinkkejä –


 

– Joulukalenterista on nyt jo kolme luukkua avoinna! Mulla on tänävuonna Kicksin kosmetiikkakalenteri ja poikaystävälle askartelin kuun vaihtuessa oman joulukalenterin. Keksin kalenteriin 24 luukkua, joista paljastuu esimerkiksi joulusukat, stand up -liput sekä 10 pusua (oma lemppari!).

 

– Päivän pituus on joulukuussa vain muutaman tunnin ja keli alkaa pimentyä jo pian puolen päivän jälkeen. Vuoden lyhimpään päivään on vielä pari viikkoa ja sitten on onneksi suunta vain parempaan päin. Sitä odotellessa…

 

– Meidän naapuriasunnon homeongelma saatiin kuin saatiinkin kahdessa kuukaudessa korjattua ja saatiin vihdoin loppuviikosta meille uudet naapurit. Heidän kanssa on tullut vietettyä sen verran aikaa niin muuttoapuna kuin illanistujaisten merkeissä, että näin heistä jopa viikonloppuna unta. Ihanaa saada kaveri (vielä entistä) lähemmäksi!

 

– Maanantai tarkoittaa sitä, että budjettiviikko on nyt vihdoin ohi! Mä suuntaankin pian Lidliin ja ostan nyt kaikkea sitä, mitä viimeviikolla jäi kaipaamaan. Kerron pian teille muuten, miten mun budjettiviikko oikein sujui.

 

 

– Ensiviikolla edessä on vuoden viimeinen reissu kaupunkiin, joka on ollut jonkinlainen perinne jo usean vuoden ajan, nimittäin Pietariin! Tälläkertaa matka tehdään kesäloman sijaan talvella ja mitä parhaassa matkaseurassa. Kyseessä on poikaystävän ensimmäinen kerta Venäjällä ja olen ollut innoissani tästä siitä lähtien kun reissu tuli tietoon.

 

 – Ensimmäinen viikko ihokuuria on nyt takana ja huomaan sekä hyviä, että ei niin kivoja muutoksia kropassani. Kasvojen iho on yleisesti jo rauhoittunut hieman, mikä on ollut positiivinen yllätys. Olen onnistunut pitämään pitämään kuivumisen kurissa armottomalla rasvaamisella, vaan huuliin eikä päänahkaan tunnu tepsivän mikään. Mun ennaltakin erittäin vähän rasvoittuva hiuspohja pärjäisi varmaan kuukauden päivät ilman pesua eikä sitä huomaisi missään. Onko teillä vinkata jotain apua kuivaan hiuspohjaan, sellaiselle olisi nyt todella suuri tarve?

 

– Halusin jakaa mun joulumieltä teillekkin ja Instagramin puolelta löytyy viikoittaisia arvontoja aina jouluun saakka. Kuluneen viikonlopun arvonnasta löytyy sellaisia tuotteita pikkujouluihin valmistautumiseen, jotka on kaikki käytössä itsellänikin. Käykää siis osallistumassa!

 

Mä lähden nyt juosten kauppaan ja jatkan iltaa salkkarit-maratoonin parissa. Pitkästä aikaa mulla on ihan hyvä maanantai ja toivon viikon jatkuvan samaan malliin. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

 

 


 

Luultavasti viimeistä kertaa tämän vuoden puolella pakattiin tavarat autoon ja ajettiin yöksi mökkeilemään. Taidettiin kaikki kaivata vuorokautta luonnonhelmassa ja rauhallisissa maisemissa maisemissa, joten oli harmi lähteä jo seuraavana päivänä kaupungin vilskeeseen ja arjen pariin. Viilenevät kelit houkutteli meidät pysymään normaalista poiketen sisätiloissa lähes koko vuorokauden, vaikka yritettiin uhmata kymppikelejä viettämällä viini-iltaa laiturilla. Mökille on aina ihana lähteä – edes vuorokaudeksi!

Palattiin eilen takaisin kaupunkiin ja arki iskikin voimakkaasti takaisin. Nyt takana on stressin vuoksi huonosti nukuttu yö, nimittäin meidän naapuriasunnosta seinän takaa löytyi hometta. Tämä lauantai taitaakin mennä kaapistoja purkaessa ja selvitellessä, onko ongelma levinnyt myös meidän vuoden vanhaan asuntoon. Ei jooko, nyt ei olisi voimia sellaiseen!

 


 

Bongasin siskoni blogista hauskan pienen kyselyn ja lueskellessani mietin myös omia vastauksiani tiettyihin kysymyksiin. Minkälainen on mun suhtautuminen avioliittoon tänäpäivänä, tai minkälainen on ollut mun viimeisin puhelu?

 

Avioliittoja: Nolla – onneksi! Mä olen alkanut lähiaikoina jopa miettimään, olisiko naimisiin meno edes nykypäivänä ”pakollista”. Upeista häistä olen haaveillut jo kauan, mutta voisihan ne epäviralliset juhlat pitää silti, vaikka avioliittoa ei kirkossa solmisikaan.

Kihloissa: Ei vielä, eikä sillekään ole mitään kiirettä.

Lapsia: Tulevaisuudessa toivottavasti useampikin. Jännä kuinka kymmenen vuotta sitten ajatteli parikymppisen elämän olevan täysin erilaista kuin se oikeasti on. Halusin olla nuori äiti – nykypäivänä ajattelen olevani tarpeeksi nuori äiti vielä seitsemänkin vuoden päästä.

Lemmikkejä: Non-stop koirakuume on ollut päällä jo vuosia, mutta mä olen toistaiseksi nähnyt paremmaksi lieventää lemmikki-kiinnostusta paijaamalla kavereiden ja siskojen lemmikkejä. Tähän mennessä mun ainoat omat lemmikit ovat olleet hamstereita.

Leikkauksia: Nuorempana kyllä, mutta vanhemmalla iällä olen onneksi säästynyt niiltä vaikka sairaalareissuja on muuten tullut yksi jos toinenkin.

Tatuointeja: Niitä on tähän mennessä kertynyt seitsemän, ja kokoajan on pieni kutkutus ottaa vielä muutama lisää. Aina välillä Instastoryssä on tullut vastaan vapautuneita tatuointiaikoja tyypiltä, joka teki mulle mun viimeisimmät stick and poke -leimat. En ole vielä viitsinyt varata, mutta pari kertaa on oltu jo todella lähellä!

Lävistyksiä: Näitä ei onneksi ole kertynyt niin paljoa, mitä joskus olisi tehnyt mieli! Mä olen halunnut ties mitä lävistyksiä hymykuoppaläväreistä nenäkoruun mutta ONNEKSI mä olen pitänyt järjen päässä ja kasvot rei’ittöminä!

Muuttoja: Seitsemän näitäkin! Kaksi nyt vanhemmalla iällä ja loput on siltä ajalta mistä tuskin muistan edes mitään.

Ottanut lopputilin: nolla.

Ollut saaressa: Useaan kertaan sekä Suomessa että ulkomailla.

 

 

Autosi: Autoa ei ole, sillä keskustassa asuvana näen siitä olevan enemmän haittaa kuin hyötyä. Sain muuten ajokortin takaisin viimeviikolla, siis lähes puolentoista vuoden jälkeen!!

Ollut lentokoneessa: Kyllä. Rakastan lentämistä, mutta nykypäivänä valitsisin ehkä automatkailun ja roadtripit jopa mielummin. Niin sitä ihmismieli muuttuu!

Onko joku itkenyt vuoksesi: On.

Ollut rakastunut: Paraikaa!

Ollut ambulanssissa: Toistaiseksi olen selvinnyt ilman ambulanssikyytejä.

Luistellut: 4-vuotiaasta lähtien ja jossain vaiheessa lähes asuin jäähallilla. Mun tekisi kovasti mieli aloittaa jonkinlainen harrasteluistelu näin aikuisena, mutta uskon sen olevan Helsingissä hieman haasteellista. Pitää ehkä ottaa selvää asiasta enemmän.

Surffannut: En, vaikka kovin olisin halunnut. Meidän Balin matka meni aivan penkin alle mun sairasteluiden ja aktiivisuuskiellon vuoksi. Ehkä mä vielä saan toisen mahdollisuuden!

Ollut risteilyllä: Kunnon risteilyllä olin viimeksi viimevuoden itsenäisyyspäivänä. Oli muuten hauskaa!

Ajanut moottoripyörällä: Olen nuorempana valinnut polkupyörän moottoriajoneuvojen sijaan, enkä itseasiassa omista edes ajokorttia, jolla saisin ajaa kaksipyöräisiä.

Ratsastanut hevosella: Ratsastin ensimmäisen (ja toistaiseksi myös viimeisen) kerran vaihtovuoteni aikana ja sitä ennen jopa pelkäsin hevosia.

Lähes kuollut: En tietääkseni.

Ollut sairaalassa: Korvien putkituksia, murtumia, munuaistulehduksia, selkävaivoja, aivotärähdyksiä, haavoja, lavantauti, risaleikkauksia…mun sairaalahistoria on varsin pitkä ja monipuolinen.

Suosikkihedelmä: Passionhedelmä, satsuma, granny smith-omena tai vesimelooni. En millään osaa valita – rakastan hedelmiä!

 

 

Aamu vai ilta: Ilta, ehdottomasti! Olen kaikkea muuta kuin aamuihminen ja tehokkaimmillani aina iltaisin.

Lempiväri: Mulla ei ole vuosiin ollut tiettyä lempiväriä.

Viimesin puhelu: Pizzalähetiltä viimeyönä klo 5.17, joka kirjaimellisesti toivotti mut tervetulleeksi hakemaan pizzaa alaoveltamme. Taisi siinä muutamat ärräpäät päästä ilmoille, nimittäin tilattiin pizza useampi tunti aiemmin ja lähetyksemme saapui lopulta kylmänä.

Viimeisin viesti: Äiti lähetti mulle äsken kuvan upeasta taivaasta ääniviestien kera. Kuva on näkyvillä mun IG storyssä.

Kahvi vai tee: Kahvi – en välitä teen mausta juurikaan.

Kissa vai koira: Koira, eikä vastausta tarvinnut edes miettiä. Mun omat kokemukset kissoista on niin huonoja, että pelkään niitä jopa hieman. Monet tapaamani kissat on olleet arvaamattomia, ylimielisiä ja ilkeitä kuten esimerkiksi meidän hotellin kissa Thaimaassa. Hän seurasi mua kaikkialle ja yrittäessäni tehdä edes hieman tuttavuutta kissa sähisi ilkeästi.

Paras vuodenaika: Kesä, mutta olen alkanut tykkäämään syksystäkin. Tänää on ollut ihana aurinkoinen ilma ja lämpötilakin juuri sopiva!

 

Ihanaa sunnuntaita! <3