Huomenta täältä Tukholmasta! Lensin eilen illalla parin bloggaajakollegan kanssa Diorin kutsuvieraaksi dinnerille sekä lanseeraustilaisuuteen. Illalla hotellille päästyä oltiin niin nälkäisiä ja väsyneitä, että mentiin raflan kautta suoraan nukkumaan. Unirytmi on selkeästi mennyt viimeaikoina parempaan suuntaan, sillä heräilin tänää ajoissa ja pirteänä aamupalalle. Päivän suunnitelma on täynnä ohjelmaa ja ajattelin pitää teidät ajantasalla Instagram storiesien avulla! Löydätte mut sieltä nimimerkin @saraollila takaa!

Tunnin päästä olisi mun aika hypätä meikkaajan tuoliin, joten nyt ensiksi hiukset ja kynnet kuntoon – super jännää. Ihanaa alkuviikkoa kaikille, palailen huomenna reseptin kera ;-)


 Huomenta tyypit! Ystäväkirjassa pari postausta taaksepäin mä ilmotin yhden bravuurini keittiössä olevan munakas. Tyhjiä munakennoja löytyy nykyään keittiöstä kokoajan, vaikkei kananmunat vielä vuosi sitten meinannut edes kuulua mun keittiön ”vakio varusteisiin”. Mun lempparimunakas punasipulilla ja basilikalla ei petä koskaan! Oon yrittänyt päästä myös sisälle tähän jo pitkään jatkuneeseen protskupannari villitykseen. Mun monet yritykset oli kaikkea muuta kuin fotogeenisiä ja maultaan ehkä jopa roskis kamaa. Nyt oon alkanut löytää ne oikeat suhteet tähän taikinaan ja tämän annoksen kruunaa kasvikuohu ja jäiset marjat, NAM!

Oon jo monta kertaa maininnut parhaisiin aamuihin kuuluvan pitkät unet ja hyvä aamupala. Arkiaamuina tämä kombo ei tosin ole kovin toimiva, yleensä noista tulee valittua ensimmäinen vaihtoehto. Viikonloppuisin mä tykkään panostaa ja kokeilla vähän uusia juttuja. Viikonlopun aikana unta riitti pitkälle päivään saakka viikolla kertyneiden univelkojen takia. Pitkät unet oli tähän viikkoon valmistautuessa tärkeät, sillä lukio urakan viimeiset ylioppilaskirjoitukset on perjantaina vihdoin ohi. Mun snapchattia seuraavat saattoi eilen huomata pienet stressailut matematiikan kirjoituksista. Ne on ainoat, josta mun lakin saaminen on voinut olla kiinni. Sanottaisiinko, että paniikki-itkut, koko kokeen kestävä käsien tärinä ja oksetus ei auttanut suorituksessa yhtään. No nyt on ainakin se ohi ja pitää vaan toivoa ettei mennyt ihan täysin penkin alle. Hyvän vastauksen piirteitä tsekkaillessa näyttää vahvasti siltä että tämä tyttö vetää alkukesästä lakin päähän, muttei mitään voi tietenkään sanoa varmaksi. Huomisen kirjoitusten jälkeen huokaistaan helpotuksesta ja pidetään peukkuja pystyssä.

Miten teillä tämän vuoden kirjoittajilla on kokeet menny? Ihanaa torstaita kaikille!


Kaikkea ei aina voi suunnitella etukäteen, ja mä olen huomannut sen varsin hyvin viimeaikoina. Mun oli tarkoitus viettää tällä hetkellä viimeisiä kuukausia koulussa kovaa tsempaten, käydä kaupunkilomalla mummin kanssa jotta kouluarkeen saisi pientä breikkiä, tehdä asioita joista pidän, tsempata täysillä ja ylipäätään mennä elämässä eteenpäin. Mitä mä olen tehnyt? Puolijuoksen paikasta toiseen, jotta saan reissun mahdollisimman nopeasti tehtyä. Pelkään kipua ja päivät mietin pystynkö liikkumaan enää illalla normaalisti jos yhden kaupan reissu venyykin kahden kaupan reissuksi. Makaan koulussa lattialla kirjoittamassa preliä, koska puolen tunnin istumisen jälkeen lantio sekä oikea reisi kipeytyy niin, ettei keskittymisestä tule mitään. Iltaisin ajan autoa niin, että toinen käsi on penkin reunalla tukena. Huomaan viikonlopun baarireissun pitkästä aikaa olevan väärä valinta, kun seuraavat kaksi päivää makaan sängyssä kipua valitellen. Käyn lääkäreillä, labroissa, fysioterapeutilla. Verikokeiden tulokset tulee normaaleina. Periaatteessa pieni helpotuksen huokaus, ei tulehduksia tai ennestään jo pelättyä selkärankareumaa. Kaipa se syöpäkin olisi tuloksissa näkynyt. Toisaalta tulehdukset olisi voinut olla helpompia hoitaa, tai ainakin kivun syy olisi selvinnyt.

Fysioterapeutti saattoi löytää jonkinlaista syytä näille kivuille, nyt vaan jumpataan ja odotellaan jos näille yliliikkuville nivelille olisi jotain tehtävissä. Valitettavasti mun elämässä ei kuluneisiin muutamaan kuukauteen ole tapahtunut mitään erityistä. Ei mitään, mistä mä innolla tulisin blogiin kirjoittamaan. Tämä vuodenaika kun ei muutenkaan ole paras tällaisen tavallisen tallaajan kuvailuille, kun päivän valoisa aika kestää parhaimmillaan muutaman tunnin. Valitettavasti ennaltaan sovitut yhteistyöt on pakko hoitaa ajallaan, vaikka koko viikkona ei olisi muuta tehty kuin maattu sängyssä ja syöty buranaa. Ei tämä munkaan mielestä ole ideaalitilanne ja otan myös stressiä siitä, kun en muuta materiaalia saa tänne tuotettua. Musta tuntuu, että teillä alkaa throw backitkin kohta pursuamaan korvista – toki voisin heittää tänne päivittäisen kuvan aamukahvista ja pienen lainin sen hetkisestä tilasta. Muiden päivittäin päivittyviä blogeja katsellessa toivoo, että itselläkin tulisi juttua samaan tahtiin. Sitä juttua on vaan aika mahdotonta repäistä tyhjästä. Toki jos teillä on jotain ideoita, postaustoiveita tai muita juttuja joita haluatte kuulla, niin mä mielelläni otan niitä vastaan, kunhan toteutus vaan on mahdollinen!

Saattaa olla, että ensiviikon fyssarilla huomataan edistystä jos teipattu selkä sekä kuntouttavat liikkeet on auttanut. Ehkä mä alan mennä parempaan jo ensiviikolla ja joulukuussa oonkin jo ihan liekeissä. Mä arvostan todella kaikkia lukijoita jotka aina on siellä ruudun toisella puolella lukemassa mun juttuja. Tilanne nyt on mitä on, mutta tästä todella on suunta ylöspäin ;-) Olisin itsekin enemmän kuin mielelläni kävelemässä alla näkyviä katuja, vaikka todellisuudessahan mä olen aamuannokseni istumista saanut tätä postausta kirjoittaessa ja pikkuhiljaa olisi aika raahautua makoilemaan sängyn pohjalle.img_7796 img_3896-2 img_7404-3 img_3680-2 img_4225-2 img_2536-4 img_2606-3 img_2555 img_4544-2 img_3359-3 img_9020 img_8679-2 img_8332-2 img_7341-2 img_8125-2 img_7775 img_3569-2 img_9398 img_7364