27/11/2016 MITÄ MUN KROPALLE KUULUU?

Kaikkea ei aina voi suunnitella etukäteen, ja mä olen huomannut sen varsin hyvin viimeaikoina. Mun oli tarkoitus viettää tällä hetkellä viimeisiä kuukausia koulussa kovaa tsempaten, käydä kaupunkilomalla mummin kanssa jotta kouluarkeen saisi pientä breikkiä, tehdä asioita joista pidän, tsempata täysillä ja ylipäätään mennä elämässä eteenpäin. Mitä mä olen tehnyt? Puolijuoksen paikasta toiseen, jotta saan reissun mahdollisimman nopeasti tehtyä. Pelkään kipua ja päivät mietin pystynkö liikkumaan enää illalla normaalisti jos yhden kaupan reissu venyykin kahden kaupan reissuksi. Makaan koulussa lattialla kirjoittamassa preliä, koska puolen tunnin istumisen jälkeen lantio sekä oikea reisi kipeytyy niin, ettei keskittymisestä tule mitään. Iltaisin ajan autoa niin, että toinen käsi on penkin reunalla tukena. Huomaan viikonlopun baarireissun pitkästä aikaa olevan väärä valinta, kun seuraavat kaksi päivää makaan sängyssä kipua valitellen. Käyn lääkäreillä, labroissa, fysioterapeutilla. Verikokeiden tulokset tulee normaaleina. Periaatteessa pieni helpotuksen huokaus, ei tulehduksia tai ennestään jo pelättyä selkärankareumaa. Kaipa se syöpäkin olisi tuloksissa näkynyt. Toisaalta tulehdukset olisi voinut olla helpompia hoitaa, tai ainakin kivun syy olisi selvinnyt.

Fysioterapeutti saattoi löytää jonkinlaista syytä näille kivuille, nyt vaan jumpataan ja odotellaan jos näille yliliikkuville nivelille olisi jotain tehtävissä. Valitettavasti mun elämässä ei kuluneisiin muutamaan kuukauteen ole tapahtunut mitään erityistä. Ei mitään, mistä mä innolla tulisin blogiin kirjoittamaan. Tämä vuodenaika kun ei muutenkaan ole paras tällaisen tavallisen tallaajan kuvailuille, kun päivän valoisa aika kestää parhaimmillaan muutaman tunnin. Valitettavasti ennaltaan sovitut yhteistyöt on pakko hoitaa ajallaan, vaikka koko viikkona ei olisi muuta tehty kuin maattu sängyssä ja syöty buranaa. Ei tämä munkaan mielestä ole ideaalitilanne ja otan myös stressiä siitä, kun en muuta materiaalia saa tänne tuotettua. Musta tuntuu, että teillä alkaa throw backitkin kohta pursuamaan korvista – toki voisin heittää tänne päivittäisen kuvan aamukahvista ja pienen lainin sen hetkisestä tilasta. Muiden päivittäin päivittyviä blogeja katsellessa toivoo, että itselläkin tulisi juttua samaan tahtiin. Sitä juttua on vaan aika mahdotonta repäistä tyhjästä. Toki jos teillä on jotain ideoita, postaustoiveita tai muita juttuja joita haluatte kuulla, niin mä mielelläni otan niitä vastaan, kunhan toteutus vaan on mahdollinen!

Saattaa olla, että ensiviikon fyssarilla huomataan edistystä jos teipattu selkä sekä kuntouttavat liikkeet on auttanut. Ehkä mä alan mennä parempaan jo ensiviikolla ja joulukuussa oonkin jo ihan liekeissä. Mä arvostan todella kaikkia lukijoita jotka aina on siellä ruudun toisella puolella lukemassa mun juttuja. Tilanne nyt on mitä on, mutta tästä todella on suunta ylöspäin ;-) Olisin itsekin enemmän kuin mielelläni kävelemässä alla näkyviä katuja, vaikka todellisuudessahan mä olen aamuannokseni istumista saanut tätä postausta kirjoittaessa ja pikkuhiljaa olisi aika raahautua makoilemaan sängyn pohjalle.