Kaupallinen yhteistyö: Sideways

 

Festareita – Mun festarikesän tulee aloittamaan Sideways-festarit heti kesäkuun alussa. Nordiksen ympäristössä järjestettävät kolmepäiväiset urbaanit festarit pitää sisällään musaa, monipuolisia aktiviteetteja (kuten eläinkaraoke tai yin & juice jooga!) sekä tietysti huikean ruoka –ja juomatarjoilun. Artistikattauksessa lavalla nähdään esimerkiksi NAS, SUEDE, Vesta ja Chisu! 6.-8.6 järjestettävät festarit on siis kaikkea muutakin kun musiikkia, joten ihana päästä alottamaan kesä näissä merkeissä. Toivotaan näille päiville lämpöä ja auringonpaistetta, jotta saadaan Sidewayseistä kaikki irti. Mun instagramista löytyy muuten arvonta, jonka voittaja pääsee nauttimaan kaverinsa kanssa näistä pippaloista kolmen päivän ajan. Käykää ihmeessä osallistumassa!

 

Jäätelö-överit – Jos sellainen on siis edes mahdollista? Viimevuosina on tullut niin paljon uusia hyviä jäätelömakuja, joten eiköhän kerralla maistella ne kaikki läpi.

Ostan tuulettimen – Viimekesän 45neliön päiväsauna ei tule enää tänäkesänä toteutumaan!

 

Luen kirjoja – Mikä on rennompi tapa viettää kesäpäivää. Kirja kainaloon ja puistoon!

 

Käyn piknikillä ainakin kymmenen kertaa – …ja ihan sama onko piknik järjestetty puistossa, parvekkeella vai esimerkiksi järven rannalla. Mieluiten toki vaikka näissä kaikissa.

 

Kirpputoripäivä – Mä olen kierrellyt Helsingin kirppiksiä aivan liian vähän ja kesä on tälle mahtavaa aikaa!

 

Kiertelen Helsinkiä pyörällä – Olen asunut täällä nyt tarkalleen kaksi vuotta, mutta edelleen eteen tulee paikkoja eteen jossa haluaisin mielelläni käydä tai nähdä. Täytyy siis tehdä lista paikoista, jotka on pakko nähdä ennen kesän loppua.

 

Viettää paljon aikaa ystävien kanssa ja tutustua uusiin ihmisiin – Tähän lupaan panostaa!

 

 

Telttailua – Vietin viimekesänä muutamat ihanat telttaretket Suomessa ja aion kaivaa teltan varastosta myös tänävuonna.

 

Suomi roadtrip – Tämä liittyy vahvasti ylempään kohtaan. Kävin viimekesänä ajelemassa läpi länttä, joten seuraavana vuorossa olisi itä ja idän kaupungit!

 

Viiniralli – Viimevuonna järjestetystä viinirallista voisi ottaa jonkinlaisen perinteen ja toteuttaa saman myös tänäkesänä. Ideana on siis se, että jokainen osallistuja ostaa pullon lempi viiniään ja miettii etukäteen yhden paikan valmiiksi. Päivän aikana kierretään istuskelemassa ennalta mietityissä paikoissa juoden aina henkilön päättämä viinipullo yhdessä loppuun. Tässä vierähtää päivä mukavissa merkeissä.

 

Mökkireissuja –  Sekä omalle, että mahdollisesti muiden mökeille. Näin vanhemmalla iällä perheen omaa mökkiä osaa arvostaa aivan eri tavalla ja siellä mieli rauhottuu.

 

Pelaan tennistä ulkokentällä – Onhan se nyt hemmetisti kivempaa ulkona kuin sisällä hallissa!

 

Syön paljon kotimaisia marjoja – Tarviiko tätä edes perustella. Käyn tänäkesänä myös poimimassa marjoja pakkaseen talven varalle.

 

 

 

Mitä teidän kesäsuunnitelmiin kuuluu?


 

Mulle kilahti jokin aika sitten sähköposti, josta innostuin hullun lailla. Mua pyydettiin yhdeksi BikBokin uuden #partylikebikbok -kampanjan kasvoista. Kampanja julkaistiin liikkeissä, verkossa ja someissa tänään vihdoin sen kaiken aherruksen jälkeen. Vietin alkukuusta vuorokauden Oslossa kuvauksissa ja otin sieltä vähän behind the scenes -materiaalia. Ajattelin, että jotain saattaa teistäkin kiinnostaa miten tällaiset kampanjat ylipäätään syntyy, joten tässä on kaikki sen jälkeen, kun lähettämäni tarjouspyyntö hyväksyttiin!

 

 

Lensin aamusta Osloon ja kentällä mua oli vastassa Ruotsin vahvistukset kyseiseen kampanjaan. Otettiin taksi suoraan kentältä Varnerin pääkonttorille, jossa meillä oli ensimmäisenä päivänä sovitukset. Tsekattiin ennalta valitut asut läpi, valittiin niihin kengät, korut ja asusteet. Jokaisesta asukokonaisuudesta otettiin kuvat, jotta stailaajat ehti illan aikana hioa kuvauspaikkoja ja kokonaisuutta kuntoon illan aikana.

Kun kaikki oli valmista, lähdettiin keskustaan hotelliin. Meillä oli tässä välissä ennen illallista hieman vapaata aikaa, joten lähdettiin kiertelemään Oslon Uffeja ja muita kirppiksiä läpi. Illallisen jälkeen painoin pian pään tyynyyn, sillä tulossa oli kiireinen päivä!

Heräsin seitsemän aikoihin ja suuntasin kasvot freeseinä meikkaukseen, hiustenlaittoon ja yleiseen ajanviettoon varattuun huoneeseen. Kuvaukset oli Oslon The Hub hotellilla ja vietettiin siellä koko päivä. Edelliset meikit ja hiukset oli edelleen kesken, joten kävin nappaamassa alakerran aamiaiselta syötävää.

 

 

Seuraavaksi oli mun vuoro istua penkkiin. Normaalisti mua hieman jännittää olla muiden meikattavana, sillä sieltä saattaa tulla ties minkälaisia lopputuloksia, jotka poikkeaa siitä omasta meikkaustavasta. Tälläkertaa meiltä kuitenkin kysyttiin todella tarkkaan mitä me halutaan ja oltiin jo ennen Osloon matkustusta saatu laittaa vähän toivetta meikkaajille ja kampaajille, jos toiveissa oli jotain erityistä. Mä halusin vaan mahdollisimman luonnollisen lopputuloksen ja sen mä todentotta sain. Ei tummia silmämeikkejä, paksua meikkikerrosta tai övereitä rajauksia. Näin mulla oli todella hyvä olla kameran edessä eikä fiilis ollut ”kiusaantunut”.

 

 

Kuvattiin mulle yhteensä neljät eri kuvat – kaksi yksinkuvaa, yksi parikuva ja yksi ryhmäkuva. Näihin jälkimmäisiin mulla ei loppupeleissä ollut hirveästi sananvaltaa, sillä homma olisi mennyt liian sekavaksi jokaisen valitessa omat (luultavasti eri) lempparit kuvista. Omista kuvista sain kuitenkin muutamat vaihtoehdot joista valita. Kuvien lisäksi tehtiin myös videoita – jokaisesta yksinään sekä kaikista yhdessä.

Saatiin kuvat esikatseluun pari päivää kuvausten jälkeen ja meillä oli pari päivää aikaa lähettää omat kommentit ja valinnat eteenpäin. Kuvattiin myös muutamat haastattelut, jotka ilmeisesti on tulossa vielä sosiaaliseen mediaan.

 

 

Ja vihdoin, valmiit kuvat! Näistä vaatteista mun ehdoton lemppari oli valkoinen pallomekko, joka sopii täydellisesti tulevan kesän helteisiin niin arjessa kuin juhlassa. Lopputuloksesta tuli musta todella kiva ja oli mahtava päästä mukaan tällaiseen kampanjaan malliksi jo toistamiseen.

Nyt jäljellä on tänää illalla pidettävä lanseerausillallinen, Instagram-postausten yhteenveto ja raportin lähettäminen sekä laskutus, joka hoidetaan kunhan kaikki some-materiaalit on saatu ulos.

  

 

Mitä mieltä te olette? 


 

 

Pudotin viikonloppuna vähintäänkin kilon. Se ei lähtenyt vyötäröltä tai reisistä, vaan kilo putosi sydämeltä.

 

Lähetän päivittäin satoja viestejä mutta yhden tietyn viestin kirjoittamiseen kului aika tarkalleen puoli vuotta. Miksi se on ollut niin hankalaa? Mitä mä siinä viestissä pelkäsin? Vaikka tiesin asian todellisen kannan, oli nettikirjoittelut juurtuneet mieleeni ja tunsin olevani todella huono ihminen. Pelkäsin ehkä etten tulisi saamaan vastausta ja jäisin entistä pahempaan tiedottomuuteen. Puhuin asiasta kunnolla poikaystäväni kanssa vasta viinilasillisen jälkeen illallisella viimeviikolla. Aiemmin olin vain sivunnut asiaa hieman.

 

Heräsin aamulla hyviltä unilta ja päätin sen olevan oikea päivä. Kirjoitin viestin ja painoin ”lähetä” nappia. Heitin puhelimen automaattisen refleksin lailla toiselle puolelle sänkyä. Aivan kuten tein pari vuotta sitten vihjaillessani ihastumisesta nykyiselle poikaystävälleni tiedostaen viestien olevan riski ja salaa jopa toivoin vastaamisessa kestävän raastavan kauan. Ei mennyt tuntia eikä kahta vaan pian mulla oli vastaus edessäni. Läheteltiin muutama viesti puolin ja toisin. Uskon kyseisten viestien auttaneen sekä mua että viestien saajaa – sain selvyyden mistä netistä lukemani syytökset kohtaan johtui. Kiusaamisen raja on häilyvä eikä kukaan voi päättää mitä toinen voi tuntea kiusaamisena. Tunsin loppupäivän helpottuneisuuden tunnetta siitä, että oltiin vihdoin saatu asia päätökseen ja selvitettyä. Olin puoli vuotta kehitellyt suuria mörköjä pääni sisällä – olenko mä oikeasti ollut tämä ihminen. Uskalsin onneksi tehdä asian, joka oli vaivannut mua takaraivossa aivan liian pitkään.

Laitoin viestiä entiselle kaverilleni koskien koulukiusaamisesta liittyviä syytöksiä. Asia josta mulla ei ollut vielä vuosi sitten hajuakaan ja joka tuli tietooni netistä mustamaalaten ja sysäten kaiken mun harteille. Aika jota en omassa elämässänikään kokenut kovin miellyttäväksi oli toisella ollut tätäkin epämiellyttävämpää.

 

Mä olen viimeaikoina tehnyt jonkinlaista tutkiskelua omaan mieleeni ja tullut siihen tulokseen, että mun paha olo johtuu useista pienistä asioista jotka on jääneet takaraivoon kaivelemaan syystä tai toisesta. Osa johtuu toisista ihmisistä, osa täysin itsestäni. Osa on tekoja ja osa tekoja, jotka on jäänyt tekemättömiksi. Kävin kaverin kehotuksesta hakemassa itselleni voimakiven ajatellen ettei siitä haittaakaan ole. Elämä harvoin soljuu tasapaksusti eteenpäin, vaan yleensä mukaan mahtuu onnistumisia, epäonnistumisia, itsensä haastamisia ja anteeksipyyntöjä. Ehkä seuraavien mörköjen karistamiseen ei mene toista puolta vuotta.

 

 


 

Olen suosiolla jättänyt videoiden teot aina muille ja keskittynyt mielummin valokuvaamiseen. Satunnaisia videopätkiä on tullut kuvattua välillä reissuissa ollessa muttei ne ole päätynyt edes tietokoneelle asti. Poikaystävän suuremman videoinnostuksen myötä kävin miettimään itsekin niitä ja lähinnä videoiden käsittelyprosessia. Valmiina oli iso kasa videopätkiä viimevuodelta Roomasta, joten otin hyvän asennon, videotiedostot eteeni ja kävin hommiin. Muutaman opastusvideon jälkeen perushommat sujui aika mallikkaasti, vaikkakaan mitään mestariteosta en ensimmäisellä kerralla saanut aikaiseksi. Jos ei muuta niin mukava muisto yhteisestä matkasta. Harjoittelu tekee muutenkin mestarin!

 

Mitä mieltä te olette ylipäätään videoista? Ne olisi ehkä kiva tapa tuoda tänne jotain hieman erilaista!

 


 

…Olin lentokoneessa matkalla takaisin Suomeen. Olin iloinen. Olin väsynyt. Olin poikki. Kuukauden reissu Aasiassa oli tullut päätökseen ja olo oli oikeastaan helpottunut. Kuukauden aikana oli ehtinyt tapahtunut vaikka mitä. Vietettiin joulu Thaimaan auringon alla uima-altailla, hoivasin poikaystävää, joka puolen laivan tavoin kärsi matkapahoinvoinnista matkustaessamme saarelta toiselle, säikähdin ajaessani lähes kolarin, maksettiin sakot poliisin omaan rahapussiin, vietin uuttavuotta rannalla kuumeisena ja palasin kotiin saastuneena tai siltä ainakin tuntui.

 

Kaikki alkoi joulupäivänä lihassärystä, jonka luulin johtuvan edellisen päivän hieronnasta. Olin hieman jumissa rinkan kantelusta ja ajattelin kuona-aineiden lähteneen vain liikkeelle. Olo oli voimaton mutta mahtava verrattuna siihen mitä oli vielä tulossa. Lennettiin kaksi päivää joulun jälkeen Indonesiaan ja lentokentällä vointi paheni. Poikaystävä kantoi kahden ihmisen kuukauden tavaroita samalla, kun itse yritin raahautua perässä lähtöselvityksen kautta portille.

 

Olin kuumeessa päivän. Olin kuumeessa toisen päivän. Olin kuumeessa viikon ja kroppaa särki edelleen. Normaalisti erittäin alhainen ruumiinlämpö nousi parhaimmillaan 40 asteen yläpuolelle eikä meinannut ottaa laantuakseen edes lääkkeillä. Jännitin lääkäriin menoa joten sinnittelin aivan liian pitkään. Ajattelin kyseessä olevan auringonpistos, nestehukka tai jokin, joka tulee kyllä menemään ohi.  No ei mennyt. Elettiin kuumeisena jo uutta vuotta ja lopulta lääkäri oli ainoa vaihtoehto. Käynnin jälkeen peräämme soiteltiin kiireellisen lähetteen kanssa – lavantautia täytyy lähteä hoitamaan suurempaan sairaalaan. Sain diagnoosin, lääkkeet ja matkustuskiellon. Kuume hävisi pian ensimmäisten lääkkeiden jälkeen ja olo oli parempi kuin pitkään aikaan. Itkin helpotuksesta.

Yritin lääkärin välttelyllä paeta mahdollisuutta vakavasta diagnoosista. Yritin olla huolestuttamatta perhettä, jolla oli läheisen sairastuttua jo tarpeeksi taakkaa harteilla. Yritin esittää vahvaa, vaikka tosiasiassa pieni pelko oli takaraivossa läsnä kokoajan. Jos yhden asian tästä opin, niin jatkossa suuntaan lääkäriin ripeämmin.

 

Mulla oli pitkään fiilis, että pilasin poikaystäväni reissun. Ei päästy Indonesiassa oikein Canggua pidemmälle matkustuskiellon vuoksi ja vietin suuren osan ajasta nukkuen hotellissa hänen kierrellessä yksin ympäriinsä. Valitin täristen kylmyyttäni ollessani Balin lämmössä pitkähihanen ja huppari päällä. Ruokahalu oli tipotiessään pitkään ja ”kiukuttelin” poikaystävän raahatessa mua johonkin syömään. Tiedän hänen tarkoittaneen vain hyvää. Reissu ei onneksi ollut pelkkää pahaa täynnä ja loppupeleissä se oli myös kasvattava kokemus.

 

Viikon lääkekuuri loppui vuosi sitten tänään ja kävin heti Suomeen palattua sairaalassa. Olin saanut aivan liian heikot lääkkeet tautiin nähden, vaikkakin se oli kuurin ansiosta poistunut mun kehosta. (fun fact: Yhden Google-haun jälkeen ilmeni, että syömäni lääke tepsii myös sukupuolitautiin…) Lavantaudin itämisaika on 7-21 päivää, joten olin saanut sen reissumme ensimmäisinä päivinä Thaimaassa. Rokotusta kysyttäessä saimme vastaukseksi ettei sille ole tarvetta. No olisi ollut. Sain kotiin palatessa pitkän ruoanlaittokiellon, jouduin välttelemään suurempaa kontaktia muiden ihmisten kanssa, vessamme oli ”eristettynä” vierailta ja säännölliset verikokeet jatkui vielä kotiin paluun jälkeen. Erityisesti harmittaa matka, joka koettiin vain puoliteholla. Säästyin onneksi taudin vakavimmilta oireilta kuten suolen puhkeamiselta.

 

Olin vuosi sitten helpottunut.