Jeans Kappahl / Shoes Ellos* / Jacket Zara / Sweater&Hat H&M / Bag Esprit*

Ihanaa sunnuntaita tyypit! Kuukausi on taas hujahtanut ohi ja nyt ollaankin jo huhtikuussa. Mihin tää aika oikeen menee? Nyt on taas uusi kuukausi täynnä kaikkea jännää ohjelmaa ja tottakai ollaan kuukausi lähempänä kesää. Pelottaa ehkä vähän, että mä oon menossa kesää kohti liian suurin odotuksin. Arvosana viimekesälle oli aika korkea, joten siitä on hankala pistää paremmaksi. No saa nähdä, uusia  hulluja juttuja on ainakin suunnitelmissa. Tämän hetkinen arki alkaa ehkä jollain tavoin ärsyttämään ja olisi kiva saada toteutettua esimerkiksi se pidempään haaveiltu maiseman vaihdos. Koulukin antaa jo onneksi kohta periksi, tosin itse tapahtumaan saattaa mennä vielä pidempi hetki. Siskon kämppäpäivittelyjä seuranneena sitä tajuaa, että miellyttävän vuokra-asunnon löytäminen pk-seudulta ei välttämättä ole se helpoin homma.


Harvoin tulee koettua näin ihanaa aloitusta päivälle! Säätkin suosi meitä, nimittäin seuraavana aamuna satoi maahan lumipeite. Kävin tostai aamulla nappaamassa Liisan kyytiin ja ajettiin koti Löylyä. Meillä oli Marsaanan pr toimiston ja Röhnischin parillekymmenelle naiselle järjestämä liikuntahetki Nanna Karalahden johdolla ihan mahtavissa maisemissa. Aluksi tehtiin pieni juoksutreeni Löylyn ympäristössä ja sen jälkeen siirryttiin nauttimaan aamupalaa. Mä olen vieläkin ihan fiiliksissä kun katson näitä kuvia! Aurinkoiseen aamuun herääminen ei edes tällaisella unikeolla tehnyt tiukkaa ja päivä jatkui iltaan saakka hymy huulilla. Illalla oltiinkin himaan päästessä ihan väsynyttä tyyppiä. Näinä aamutreeni-päivinä tuntuu tuntuu saavan paljon enemmän aikaiseksi ja kaiken lisäksi on hyvä fiilis siitä, että tietää tehneensä jotain!

Tällä hetkellä maisemat ei tosiaan ole ihan samanlaiset, mutta onneksi niistä vähäisistä kuivista kaduista ja auringoista nautittiin ihan täysin rinnoin. Lisää näiltä päiviltä tulee näkymään täällä myöhemmin, mutta tämä täydellinen hetki ansaitsi musta aivan oman fiilistelypostauksen.

Sain muuten kuulla väliaikatietona, että te olette äänestäneet mut Indiedays Blog Awardsien tyylikkäin-kategoriassa johonkin top5 joukkoon! Ihan mahtavaa! Jos et ole vielä käynyt heittämässä ääntäsi ja koet mut jonkinlaisena inspiraation lähteenä oli se sitten pukeutumisessa, sisustuksessa tai vaikka ruoanlaitossa, niin sen pääset tekemään TÄÄLLÄ. Kiitos teille kaikille ihanat <3

”Vuoden tyylikkäin -kategoriassa ehdolla ovat tyylitaiturit ja trendsetterit, jotka tarjoilevat raikkaita ideoita aina rohkeista ratkaisuista klassisiin valintoihin.”


Näiden through my phone kollaasien eteen on kirjaimellisesti vuodatettu kyyneleitä ja huudeltu perkelettä pariin otteeseen. Mun puhelimen muisti alkaa olla niin täynnä, että kuvakansiot häviää puhelimesta välillä väliaikaisesti tottakai vieden kuvat mennessään. Mun on jo pitkään ollut tarkoitus heittää nämä tänne puolelle, muttei se ole vaan ollut niin helppoa. Ei välttämättä uskoisi, että tämän postauksen valmistumiseen on mennyt useita tunteja. Huh mikä homma! Näitä kuvia kertyy aina hullut määrät ja niiden julkaisu aina vähän ”unohtuu”. Materiaalia olisi ollut ainakin kymmenen kollaasin verran, mutta eiköhän nyt näillä pärjätä tähän hätään!

Pientä unelmointia stadin asunnosta. Kyllä mä vielä, ennemmin tai myöhemmin! /Poikettiin Lissun kanssa pikaisille smoothieille kaivopihan Well kahvilaan. / Mä oon kunnon pastafriikki, eikä samanlaista pastaa oo mun tekemänä toista. Aina on siis pieni ylläri, miltä mun tekemä pastaruoka tulee maistumaan. Tää kyseinen kanapasta oli todella yksinkertaista mutta sitäkin parempaa. / Treffailtiin tän tytön kanssa pari viikkoa sitten H&M showroomilla eikä sitä ennen oltu hetkeen nähty kiireiden takia. Nyt tänää illalla istahdetaan taas viinipullon ääreen juhlimaan meidän molempien synttäreitä, ystävänpäivää, mun ohi olevaa ylppäriurakkaa, meidän ensitreffien vuosipäivää ja ihan vaan ystävyyttä. On niin paljon höpötettävää kasvotusten, ettei pitkät puhelutkaan oo enää riittänyt!

 Tällanen aamupala mua odottaa melkeen jokainen aamu. En vielä puoli vuotta sitten olisi voinut kuvitellakaan ahmivani kananmunia ja maitorahkaa näin paljon, mutta nyt noi maistuu jo todella hyviltä! / Siskon kämpän sisustus, mä tykkään! / Well coffeen sisustus oli musta jotenkin todella miellyttävä. / Kahvihetki.

 Tästäkin kuvasta on aikaa vaikka ja kuinka! &otherstories liikkeen avajaiset, joissa oli ihan hullu määrä ihmisiä. / Marsaanalla mallistoja tsekkailemassa. / Siis mikä tämä edes on *sydänsilmäemoji*. Tää pieni hurmuri valloitti mun sydämen ihan kokonaa! / Salin jälkeiset. Mun lihasten palautumiseen viimeviikolta on mennyt useempi päivä ja nyt mä jo himoitsen salille. Tää salin aiheuttama kipu on vaan niin hyvä kun tietää tehneensä jotain ;-)

Naistenpäivän kukat multa mulle. / Tältä mun kämppä näytti vielä pitkään synttäreiden jälkeen. Kunnon bilemesta sanoisinko. / Mun ensikosketus kipparilakkiin ja rakastuin tähän täysin. Mun oman lakin metsästys kesti pitkään, sillä nämä on ollut kaikista kaupoista loppu. Nyt viimeviikolla mä kuitenkin löysin mulle Gina Tricotista upeen lätsän ja yllärinä postissa tuli parin päivän päästä toinen! Pian on tulossa asua tän hatun kanssa, stay tuned! / Nää on ihan huiput sandaalit sekä sisällä kylmien lattioiden takia, että kesällä kauppareissuilla!


Mielessä on ollut jo hetken aihe, mistä oon halunnut tulla puhumaan teille. Sivuutin tätä jo hieman muutama postaus taaksepäin, mutta koska asiasta on vaihdettu pitkiä whatsapp-keskusteluita ja facetime-puheluita blogikollegojen kanssa, voisi tästä kirjoittaa jo oman postauksenkin. Tällainen pieni illan höpöttely siis tulossa, joka avaa ehkä vähän enemmän omia ajatuksia tietenkään kenenkään työtä ja panostusta vähättelemättä!

Mun historia bloggaajana on aika pitkä. Tätä hommaa on tehty jo vuosia eri blogi osotteiden alla, vaikka siirryin vasta vuosi sitten maaliskuussa Indiedaysin alle. Tottakai se boostasi hommaa aivan uudella tavalla ja on vakavoittanut tätä kirjoittamista ainakin omalta osalta. Esimerkiksi kesälomalla ainoa ”huoli” oli blogi, enkä pystynyt käydä nukkumaan ennen seuraavan päivän postauksen hiomista valmiiksi. Postauksia syntyi silloin aivan eri tavalla verrattuna nykyiseen. No nyt blogin vastapainona on vielä pari kuukautta koulu ja itseasiassa tämän viikon jälkeen olen suorittanut mun urakan ylioppilaskirjoitusten osalta. Koska intoa riittäisi, on harmi että aika tai voimat ei meinaa aina antaa periksi. Bloggaamiseen kuluu huomattavasti enemmän aikaa kuin monet siellä ruudun toisella puolella voikaan edes kuvitella. Postauksen suunnittelu, toteutus, jälkikäsittely, valmistus ja julkaisu jo itsessään vie päivästä tunteja, mutta tämän ohella on vielä sähköposteihin vastaamisia, laskutuksia sun muita. Keskustelupalstoja lukeneena bloggaus ei monien teistä mielestä käy työstä, vaikka todellisuudessa tätä varten voi käyttää melkeempä kokonaisia työpäiviä. Onnekkaan musta tekee tosiaan se, että mulla on mahdollisuus elättää itseni työllä, josta mä pidän aivan hurjasti.

Se ei tietenkään riitä, että mä olen itse kehittynyt bloggaajana. Myös koko blogimaailma on kehittynyt viimeaikoina. Jotkut ajattelee, että parempaan suuntaan, toiset taas ei. Yhä useamman blogin kohdalla tuntuu, että lukisi naistenlehden artikkelia kuin blogia. Tämä toki on hienoa, että sisältö on visuaalista ja nättiä, mutta esimerkiksi musta ei vain olisi siihen. Musta ei olisi julkaisemaan pelkkiä huoliteltuja flat lay-kuvia blogiin aamukahvista, kun samassa kuvassa näkyy saman väriskaalan esineitä huonekasvista huulipunaan.

Mä pidän siitä, että omassa blogissa on alusta lähtien ollut todella vapaa kaava – julkaisen mitä huvittaa. Täällä on näkynyt asukuvia, täällä on näkynyt kosmetiikkaa, täällä on näkynyt elämän iloja sekä suruja. On ruokaa, on sisustusta, on puhelinkuvia ja jatkossa tulee olemaan vielä enemmän hyvinvointiakin. Todella rönsyilevää, mutta se olen minä. Tämä on tuonut monilta teiltä positiivista kommenttia ja on todella ihana kuulla että tekin tykkäätte.

”Onnekkaan musta tekee tosiaan se, että mulla on mahdollisuus elättää itseni työllä, josta mä pidän aivan hurjasti.”

Blogien suosio on hiipunut ehkä vähän vlogien varjoon ja monet lukijat on hypännyt juurikin näiden liikkuvien videokuvien pariin. Mä en itse ole päässyt mukaan tohon hössötykseen, en videoiden katsojana yhtään enempää kuin niiden tekijänäkään. Erilaiset my day-videot voisi helposti sopia mun blogin sisältöön jossain vaiheessa, mutta ainakin säännöllinen panostus säilyisi silti blogissa.  Tämä blogimaailman muuttuminen ammattimaiseen suuntaan luo tällaiselle oman tien kulkijalle paljon kysymyksiä mieleen. Tietynlainen täydellisyyden tavoittelu tuntuu olevan sekä blogeissa että muualla sosiaalisessa mediassa tällä hetkellä pinnalla. Tuntuu hassulta, että Instagram feedin kuvien yhteensopivuutta tarkastellaan nykyään niin monin eri keinoin ja niissä vallitsee monesti tietynlainen väriskaala. Älkää ymmärtäkö mua väärin, on upeeta nähdä kuinka jotkut tekee asioita päämäärätietoisesti blogin ja sosiaalisen median eteen, mutta mä kaipaan sitä aikaa, kun blogit ja sosiaalisen median julkaisut oli spontaaneja.

Instagram myötäilee monilla blogin linjaa ja Snapchat sit taas on se kanava, jossa elämän tilanteita jaetaan vähän vapaammin. Some tarjoaa inspiraatiota ja mä suorastaan rakastan sitä. Mä rakastan, että asuvinkkejä saa helposti, nopeasti ja ilmaiseksi sosiaalisen median kautta ja reissu kuvia seuraillaan ainakin täällä aina todella aktiivisesti. Mutta silti, spontaanisuus!

Oman blogi historian alussa asukuvat otettiin pihatiellä ja blogit oli persoonallisempia. Nyt melkein mihin tahansa blogiin klikkaakaan, on sisältö ehkä pelottavan samanlaista ja täydellistä. Tottakai sisältö voi olla laadukasta ilman sitä täydellisyyden tavoittelua, mutta persoonallisuus puuttuu. Nykyään lukijoita saatetaan kalastella monin keinoin ja blogia tyrkytetään esille. Onhan se kiva nähdä seuraajien kasvavan, mutta tämä samalla vie ihmiseltä pois yksityisyyttä. Yksityisyys on varsinkin viimeaikoina ollut mulle todella tärkeää ja toivon, että lukijat blogin toisella puolella ymmärtäisi asian samalla tavalla.

Vähänkään isommat lukijakunnat omaava blogi vie itsensä julkisuuteen ja monet ihmiset käsittävät tämän asian hieman väärin. Vaikka toisen menestys ei yleensä ole muilta pois, nähdään se silti pahana asiana, ja bloggaajaa lähdetään yhdessä tallaamaan alas tilaisuuden tullen. Ja ”tilaisuuden tullen” meinaa hetkeä, kun joku saa päähän ettei bloggaaja yhtäkkiä olekaan ihmisenä yhtä arvokas kuin hän itse.

Työsuhteita yritetään sabotoida, tulevaisuuteen pyritään vaikuttaa ja hänen ihmissuhteet on yhtäkkiä julkisia ihmissuhteita, jotka monesti arvostellaan ja ruoditaan läpi pienimpääkin yksityiskohtaa myöten. Nyt mentiin postauksen aiheesta ehkä hieman sivuun.

”Ja ”tilaisuuden tullen” meinaa hetkeä, kun joku saa päähänsä, ettei bloggaaja yhtäkkiä olekaan ihmisenä yhtä arvokas kuin hän itse.”

Vaikken itse ole millään lailla halukas muuttamaan blogin sisältöä muotilehtimäisempään suuntaan, luo tämä silti jonkinlaiset paineet ja vähemmyyden tunteen. Kun osa blogin seuraajista on hävinnyt vlogien suuntaan ja enemmän on näitä blogeja harkitusti mietityllä sisällöllä niin miettii pakostakin, olisiko kiinnostavuuden vuoksi ”pakko” ottaa jonkinlainen ryhtiliike ja muuttua muiden mukana. Siinä tilanteessa nämä turhanpäiväset löpinät jäisi pois ja ehkä se silmätikkuna oleminen jäisi, kun ei enää olisi niin paljoa asioita mitä blogin ulkopuolella voisi spekuloida.

Haluan tietää teidän mielipiteen, toivottavasti tämä aihe herättäisi kommenttia myös kommenttiboksin puolella. Mitä ajatuksia blogimaailman muuttuminen herättää teissä? Mistä tykkäätte ja mitä kaipaatte. Edelleen saa antaa mulle risuja ja ruusuja, otan niitä todella mielelläni vastaan.

Ja koska nyt blogihommista on puhe, ajattelin vinkata tänne loppuun mun olevan ehdokkaana vuoden tyylikkäin-kategoriassa Indeidays Blog Awardeissa! Ihan hullua, sillä samassa kategoriassa mun kanssa ehdolla on todella tasokkaita blogeja ja kilpailu on varmasti kova. Jos siis ajattelet, että multa saa inspiraatiota vaatekaappiin, sisustukseen, päivän meikkiin tai koet vaikka ruokapostaukset inspiroivina, niin käy antamassa mulle äänesi TÄÄLLÄ! Pääsin viime gaalassa todella hyville sijoituksille ja fiilikset oli todella yllättyneet ja iloiset.

Mä olen todella kiitollinen kaikista äänistä, joista olette laittaneet mulle kuvia jo ennen kuin mä olen missään ilmoittanut ehdokkuudestani. Äänestämään pääsee myös klikkaamalla tämän postauksen kuvia ja mut löytää joko tyylikkäin-kategorian alta tai kirjoittamalla Sara Ollila hakukenttään.


Joskus sitä miettii, miksi ei jotain ole tajunnut tehdä aiemmin. Tänää nää ajatukset oli mun päässä päivällistä kokatessa. Mä olen aina ollut rakastunut pinaattilettuihin. Kaupan eines letut on mennyt hyvin alas milloin makeiden ja milloin happamien hillojen kanssa. En koskaan ole ollut mestari lettujen paistossa, joten oon ajatellut tämän olevan aivan liian hankala homma. Maanantain himottu ruoka oli pinaattiletut ja päätin tehdä ne alusta lähtien itse. Valmistus ei tosiaan ollut mikään hankala homma eikä maustakaan löytynyt mitään valittamista. Tein ensimmäiset letut ihan normaaleina suolaisina versioina, mutta viimeisiin pariin mä lisäsin vanilja heraa makeuttamaan. Suolaiset versiot meni hyvin punaviinimarjahillon ja jauhelihan kanssa, mutta makeita lettuja mä olisin voinut syödä herkutellen vaikka kuinka paljon!

Pinaattilettujen ainekset pitäisi löytyä lähes jokaisesta keittiöstä ja pakastepinaattia on hyvä pitää pakkasessa aina varmuuden vuoksi. Mä itse käytin tässä yrtin makuista valmiiksi maustettua Neito-rypsiöljyä. Nämä valmiiksi maustetut öljyt on ihan parhaita, kun ruokaan saa samalla hyvän maun. Vinkkinä valkosipulin ystäville, kyseinen valkosipulilla maustettu öljy on ainakin mun oma lemppari ja sopii todella hyvin esimerkiksi valkosipulileipien paistamiseen!

PINAATTILETUT

2 Kananmunaa
2dl Kuohukermaa
3dl Maitoa
3dl Vehnäjauhoja
2rkl Öljyä
1tl Suolaa
Pakastepinaattia

Hieman sulatetut pakastepinaatit lisätään muiden aineksien kanssa blenderiin. Kaikki sekoitetaan keskenään. Pannu laitetaan kuumalle, paistorasva sulatetaan pannulle ja taikina annostellaan pannulle ohueksi letuksi. Molemmat puolet paistetaan ruskeiksi ja lopuksi herkutellaan valinnaisten täytteiden kanssa. Makeampiin pinaattilettuihin lisäsin n.25g vanilja heraa, nam!