Utelin varovasti poikaystävältä pari vuotta sitten tavattuamme, josko voitaisi mennä joskus telttailemaan. Hän oli niihin aikoihin armeijassa, eikä tästä syystä kovin innostunut ehdotuksestani. Jätettiin asia hautomaan ja päätin senkin päivän vielä joskus osuvan kohdalle. Ja niinhän se osui!

Meillä oli loppukesästä muutaman päivän vapaat, saatiin auto käyttöön ja lähdettiin ajelemaan ilman sen kummempaa päämäärää tarkoituksena tehdä pieni roadtrip Suomen sisällä. Hotellin bookkaus vaihtui mahtavan sään vuoksi hieman yllättäin teltanhakureissuun ja minä tottakai hihkuin innosta. Koska aikaa oli rajallisesti, valittiin kohde parin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Ehdittiin käydä juuri sopivasti Länsi-Suomessa ja poiketa paluumatkalla muutamassa teidän ehdottamassa paikassa.

 

Ajettiin Helsingistä 280km luoteeseen ja navigaattorissa määränpäänä oli Pinkjärvi. Säätiedote näytti onneksi pelkkää aurinkoa, sillä oltiin varauduttu teltalla ja kesämakuupusseilla. Saavuttiin perille ennen auringonlaskua ja ehdittiin pystyttämään teltta rauhassa. Olisin halunnut grillata laavulla iltapalamakkaraa, mutta kuivan kuukauden vuoksi metsäpalovaroitus oli päällä – ehkä seuraavalla kerralla sitten. Kuunneltiin musiikkia ja nautittiin toistemme seurasta taivaan punertaessa. Käytiin uimassa lämpimässä vedessä ja kuivateltiin rannalla illan pimentyessä. Ei ollut kiire mihinkään, olin ylpeänä siitä, että olin saanut poikaystäväni telttailemaan ja kaikenlisäksi hän totesi illan aikana, että hän jopa nautti siitä.

  Herättiin aamulla, pakattiin teltta kasaan ja alettiin suunnittelemaan seuraavaa kohdetta. Oltiin hieman nälissämme, joten ajettiin Poria kohti aikaiselle lounaalle. Käytiin syömässä, poikettiin Puuvillassa hakemassa aurinkorasvaa ja paahtava keli lähes pakotti meidät Yyterin rannalle loikoilemaan. Ranta näytti hieman eriltä kuin alkukesän reissulla, jolloin siellä ei ollut meidän lisäksi ristin sielua. Viihdyttiin palvomassa aurinkoa siihen asti, kunnes kuumuudesta kiivastunut ampiainen pisti allekirjoittanutta kainaloon. Edellinen telttayö sujui niin mallikkaasti, että palattiin samaan paikkaan pystyttämään teltta ja vietettiin toinenkin yö samoissa maisemissa.

  Kolmas päivä ja aika suunnata pikkuhiljaa takaisin kohti Helsinkiä. Tehtiin ensimmäinen stoppi Raumalla ja käveltiin hetki Vanhan Rauman katuja. Syötiin café Salissa lounasta, kierrettiin parit kirpputorit ja sisustusputiikit, joita täällä riitti hyvin! Vanhan Rauman kaduilla olisi voinut viettää aikaa enemmänkin, mutta aikataulut tuli vastaan ja jouduttiin jo pian jatkaa matkaa eteenpäin.

  Seuraavana ajettiin Uuteenkaupunkiin jossa pidettiin kahvitauko. Navigaattori opasti meidät ensin Uudenkaupungin autioon keskustaan ja oltiin jo jatkamassa matkaa pysähtymättä. Löydettiin kuitenkin viimehetkellä viihtyisämpi kahvila-alue, jonka lähistölle laitettiin auto parkkiin.  Toinen meistä oli hieman heikossa hapessa napattuaan huolimattomasti edellisenä päivänä auringonpistoksen, joten stoppi venähti pidemmäksi ennen kun jatkettiin taas matkaa eteenpäin.

  Uudestakaupungista ajettiin pikkuteiden kautta Naantaliin, jossa ei harmiksemme paistanut aurinko toivotulla tavalla. Naantali muistutti värikkäine puutaloineen hieman Porvoota ja nähtävää olisi varmasti ollut pidemmäksikin aikaa. Istuttiin laiturilla syömässä jäätelöä, ulkona oli paljon ihmisiä nauttimassa lämpimästä kesäillasta ja ulkoilmatapahtumia oli edelleen käynnissä, vaikka kello oli jo paljon. Täällä haluan vielä jokin päivä käydä uudelleen – ehkä samalla kertaa kun joskus päädytään ajamaan Turun saaristoreitti! Naantalista ajettiin suoraan takaisin Helsinkiin ja päästiin perille pimeän aikaan. Pieni roadtrip oli tullut päätökseen ja oltiin molemmat sitä mieltä, että lähdettäisi samanlaiselle mielellämme uudestaankin.

 

 

Tälläviikolla ollaan lähdössä roadtripille Viroon, mutta syksyn aikana haluaisin käydä Itä-Suomessa samanlaisella reissulla. Mäntyharju, Rantasalmi (ja hotelli Järvisydän, tälläkertaa taitaa olla pakko skipata telttailut vaikka kuinka sitä haluaisinkin), Koli, Punkaharju ja Imatra. Suomessa on niin nättejä paikkoja, että pitäisi ehdottomasti matkustaa täällä jatkossa enemmän!


Hoop earrings / Round earrings / Leo pants / Leo skirt / Snake pants / Snake shirt / Beige sweater / Orange sweater / White sweater / Boots

Pants / Green jacket / Green sweater / Teddy jacket / Snake boots / Snake loafers / Fur loafers

Beige sweater / Green sweater / Boots / Black&white skirt / Dot skirt / Boots with studs / Leo skirt / Snake skirt

Eläinprintit ovat ehdottomasti tämän syksyn juttu, joka iski vaatekauppoihin todella kovaa! Otin viimevuonna hieman kosketusta tähän muotiin leo-kuosisen takin kanssa (postaus täällä), ja nyt olen ihastunut leopardiprintin lisäksi myös käärmeennahkakuvioon. Ostin ensin varovasti pelkät käärmepöksyt, mutta nyt himoitsen saman kuosin bootseja sekä loafereita. Maanläheisten sävyjen, kuten beigen  ja harmaan lisäksi mä olen tykästynyt oranssiin sekä emeraldin vihreään, ja näitä sopiikin hyvin yhdistää keskenään.

Pitkää, pehmeää, rentoa ja rempseää, kuoseja, erilaisten materiaalien yhdistämistä ja yksityiskohtia. Tämän syksyn muoti iskee ainakin muhun – kiva päästä pukeutumaan hieman viileämpiin syyspäiviin.

 

– Postaus sisältää mainoslinkkejä – 


 

Juuri mieleen muistunut pizza-lahjakortti, joka on voimassa kuun viimeiseen päivään saakka! Tänään on kaikenlisäksi ensi-ilta elokuvalla, jossa pääosassa esiintyy poikaystävän ehdoton lempinäyttelijä. Taitaa siis tulla treffi-ilta mun piikkiin.

 

Heräsin iloiseen puheluun ystävältä, jota pian voinkin kutsua seinänaapuriksemme. Pitkään etsinnässä ollut kämppä tärppäsi meidän keittiön seinän takaa, ja lähdetään illalla juhlistamaan tätä viinilasillisten äärelle.

 

 Mä olen saanut jonkinlaisen päähänpinttymän isosta huonekasvista, jonka englanninkielinen nimi taitaa olla the Bird of Paradise Palm. Toiselta nimeltään villibanaani-huonekasvin saatavuus tuntuu olevan aika kiven alla – mä en ole löytänyt vielä mistään tätä kyseistä tai edes samanlaista kasvia. Onko jollain viherpeukalolla tietoa?

 

Tykkäämäni valmiskeitto oli hävinnyt lähiLidlin hyllystä meidän reissumme aikana ja luulin jo, että tuote on kokonaan poistunut valikoimista. Kävin monella kauppareissulla kurkkimassa hyllyjä, mutta paikalla oli jokin uusi tuote. Nyt tätä valmiskeittoa kuitenkin oli tullut uusi erä – liekö he oli huomannut mun pettyneet haikailut tuotteen perään :-D Mulla on muutamat valmis- ja pikaruoat joita syön usein silloin, kun olen yksin kotona enkä jaksa valmistaa isoa määrää ruokaa itselleni. Voisin heittää teille muutamat vinkit ruokiin, jotka olen todennut hyviksi. Kiinnostaisiko?

 

Törmäsin Facebook-ryhmässä ihonhoitotuotteeseen, joka kommenttien ja kokemusten perusteella vaikutti erittäin lupaavalta. Itseasiassa jopa niin lupaavalta, että tilasin sen heti kokeiluun. Parin päivän käyttökokemus on jo positiivinen, joten en malta odottaa mitä tapahtuu parin viikon käytön aikana.

 

Mulle aiemmin Snapchatissä tulleet yksityisviestit on siirtyneet Instagramin puolelle sen jälkeen kun suljin Snapchatin pelkästään ystävien nähtäväksi. Teiltä on viimeaikoina tullut ihania viestejä ja kysymyksiä, joihin vastaan mielelläni. On myös kiva saada nimimerkeille kasvot, ja tämä poikii monesti jopa asiallisempaan keskusteluun. Vanhat vaatteet joiden perään on kyselty on vaihtanut omistajaa, on tullut vinkkejä ja neuvoja puolin ja toisin, on käyty keskustelua mielen päällä olleista asioista ja on ihana huomata, että tästä blogin ja somen laiminlyönnistä huolimatta siellä on edelleen ihmisiä seuraamassa. Lupaan parantaa, sillä kyllä tämä työ todella antaa sen takaisin minkä ottaa. Mut löytää Instagramista nimimerkillä @saraollila, jonka kautta voi niin seurailla kun ottaa muhun myös yhteyttä yksityisviestien kautta.

 

Mitä teidän perjantaihin kuuluu?


 

 

 

Kolme viikkoa hujahti ohi nopeammin kuin sitä ehti edes tajuta ja laskeuduttiin eilen iltapäivästä takaisin Suomeen monia kokemuksia rikkaampana. Vietettiin kuluneet viikot Espanjan auringon alla ja tämä loma poikkesi aiemmista monellakin tapaa. Poikaystävä on jo useiden vuosien ajan matkustanut vähintään kerran kesässä Espanjaan työreissulle ja koska alkukesän matka meni päällekäin mun Sveitsin reissun kanssa, niin päätettiin yrittää uudelleen näin kesän lopulla sopivien lomaviikkojen osuessa kohdalle.

 

Viikot oli täynnä uusia tuttavuuksia, roadtripejä, upeita maisemia, valvottuja öitä, herkullisia juustonacho-annoksia, ruotsin kielen opettelua, sen käyttämistä ja siinä kehittymistä, allasbileitä, pisamia, paljon valokuvia ja mahtui mukaan myös pari rannalla vietettyä päivää. Vaatteet ja päänahka oli lähes poikkeuksetta täynnä pientä hiekanmurua, aurinkorasvaa kului purkki tai kaksi ja elämä oli huoletonta – en aukaissut blogia tuona aikana kertaakaan. Osittain mieli käski pitämään lomaa, mutta toisaalta syyttävällä sormella voi osoittaa teknologiaa. Wifi-yhteydet ei riittäneet edes viestien tai sähköpostien lähettämiseen, saati mitä se olisi sitten ollut isojen blogikuvien latauksen kanssa. Reissupostaukset tulee nyt hieman takautuvasti, mutta yritän saada ne pian pois alta.

 

Vaikka reissussa oli ihana olla, oli noin monen viikon jälkeen ihana palata kotiin. Sitä ehti kaivata kotiruokaa, omaa sänkyä, lähikaupan tuttua ruoka-ainetarjontaa, oman vaatekaapin sisältöä (vaikka suuret osat päivistä vietettiinkin uimapuvuissa) ja suomen kieltä, jolloin keskusteluista ymmärtää jokaisen sanan ongelmitta.

 

Borta bra men hemma bäst. Se on selvä.

 

Outfit – Mango


 

 

Suoraan sanottuna mä en edes muista, millon olisin viimeksi kokannut kunnolla oman hellan ääressä. Ruokahalu ei näillä helteillä ole välttämättä huipussaan ja yritän toivottomasti säästää sisäilman lämpötilaa pitämällä uunin ja hellan kylmänä. Noutoruoalla, vähäisellä vedenjuonnilla (joka on valitettavasti mun pahe ympäri vuoden) ja kesän viinitissutteluilla on näppinsä pelissä mun kropan muutoksissa monellakin eri saralla – alavatsalle on ilmestynyt pieni kesäpömppis ja naama kukkii hikinäppyjen lisäksi liiallisesta rasvasta ja suolasta. Hemmetti.

 

Ollaan loppuviikosta lähdössä useammaksi viikoksi etelään paremman puoliskon töiden perässä ja siellä jos missä haluaisin tuntea olevani iskussa. Oon tässä jo tovin miettinyt mikä mahtaa olla se kesäkunto, jota aina tavoitellaan ja kesäkuun saapuessa manataan, kuinka ei se taaskaan onnistunut. Onko jotain tiettyä muottia minkä sisälle toivotaan muovautuvan, vai onko se vaan henkilön omasta päästä kiinni. Mä olen tullut siihen tulokseen että sä olet kesäkunnossa silloin, kun tunnet olosi itsevarmaksi ja kauniiksi, etkä tunne tarvetta piilotella kroppaasi. Mutta minkätakia se on nimenomaa kesäkunto, kun näitä fiiliksiä pitäisi tuntea ympäri vuoden?

 

Oon yrittänyt putsata kasvoja aamuin ja illoin suolasaippualla (tosi hyvä tuote muuten, kuivattaa näppyjä tehokkaasti), kantaa juomapulloa mukana ja täyttää sitä päivän aikana säännölliseen tahtiin (kaksi päivää jo takana, jes!), syödä päivän aikana pieniä annoksia säännöllisesti ja niin hitaasti, että laitan haarukan aina välissä lautaselle lepäämään (hyvä ruokailukikka lämpöisillä keleillä, vaikka ei mulla ahmimisen kanssa ole koskaan ollut mitään ongelmia) ja hyväksyä sen tosiasian, ettei tämä pieni vatsakumpu tai näppylät naamassa haittaa ketään muuta kuin minua itseäni. Bikinikropan toteuttamiseen tarvitsee vain ja ainoastaan bikinit ja ihokin varmasti rauhottuu ajan myötä.

 

Ja kun ne vaa’an näyttämät kilotkaan ei kerro lopulta mitään. Tässä on 53kiloa tyytyväistä tyttöä, jolla on muuten mielialojenkin kanssa mennyt viimepäivinä aika sujuvasti. Päätin lähteä reissuun kehopositiivisena ja jättää murehtimiset suosiolla kotiin – niille ei matkalaukussa ole tilaa lainkaan.

 

  Swimsuit H&M / Dress Zara / Shoes Zara