Huomenta tiistaihin!

Thaimaan matkasta on kulunut jo useampi viikko ja kuvat on pyörineet koneella pitkän aikaa. Mä sain vihdoin aikaiseksi käydä kaikki läpi ja heittää teille kunnon kuvapommin viikon kestäneeltä reissulta. Aloitettiin matka Bangkokista, josta lennettiin Ranongiin. Käytiin katsomassa paikallisia temppeleitä, laskettiin bambulautoilla virtaavaa jokea pitkin (upea kokemus!!) ja vierailtiin sademetsässä. Täältä suunnattiin parin päivän jälkeen Chumphoniin, jossa meitä odotti banaanifarmit, kauniit rannat sekä snorklausretki kirkkaassa turkoosissa vedessä. Oli ihana nähdä vähän erilaisempaa Thaimaata paikallisten oppaiden johdolla, tutustua kunnolla alueisiin jotka eivät olekeränneet niin paljoa turistimassaa sekä viettää täysin erilainen loma kuitenkin samoilla leveyspiireillä, missä mä muutama kuukausi sitten olin.

 

Psst. Ja tälläkertaa mä selvisin terveenä kotiin asti!

 


 

Vietettiin päivä veneellä, käytiin snorklaamassa koralliriutoilla ja nautittiin siitä auringonpaisteesta joka meille nätisti suotiin. Vesi oli turkoosia ja nautittiin näistä hetkistä täysin rinnoin. Snorklaamisen jälkeen ruoka maistui ja meille oltiin onneksi valmistettu taas kerran mahtava lounas veneelle. Tällä reissulla nälkä ei ehtinyt yllättää kertaakaan, sillä sekä ruoka- että juomapuolesta pidettiin hyvää huolta.

 

Kuinka hellyyttävä! Paikalliset otti meidät ilolla ja innolla vastaan, mutta piti meitä samalla jollain tapaa erityisinä. Meidän kanssa otettiin sekä tietoisesti että ”salaa” kuvia ja autot tööttäili niin meidän ollessa tuktukin kyydissä kuin myös matkalla läheiselle huoltoasemalle. Käveltiin Chumphonin luonnonpuistossa ja nähtiin pieniä läheisessä virrassa kylpemässä. Sieltä vilkutettiin vimmatusti ja yritettiin napata meidän huomio – ja hän onnistui siinä erinomaisesti!

 

 

Paikalliset varoitteli meitä kulkukoirista eikä niihin saanut missään nimessä koskea. Kulkukoirat sulatti mun sydämen jo edellisellä Thaimaan reissulla, jolloin yritettiin ruokkia niitä parhaamme mukaan märkäruoilla, joita kannettiin mukanamme. Oltiin tottakai varuillamme, mutta tämä koiraherra vaikutti täysin viattomalta ja oli kunnon rapsutuksia vailla!

 

 

Vierailtiin Chumphonissa tehtaalla, joka valmistaa cashew-pähkinöitä alusta loppuun saakka. Nähtiin valmistus vaihe vaiheelta ja siihen kuului kuivaamista, avotulella paahtamista sekä kuorimista. Mä en yhtään ihmettele minkä takia kyseisten pähkinöiden kilohinta monesti huitelee taivaissa – kokonaisina kuoritut pähkinät on kalliimpia kuin halkaistut.

 

 

Oletteko te käyneet näillä alueilla Thaimaassa, jotka eivät (vielä) ole keränneet suurta turistimassaa ympärilleen? Mitä piditte?


 

Odotin viimeiseen saakka, kunnes oli vihdoin pakko kävellä sisään pankkiin. Halusin hoitaa velvoitteet mahdollisimman nopeasti pois alta, mutta innokas asiakaspalvelija sai mun pääni käännettyä ja katsottiin lopulta useampikin asia kuntoon.

Tilasin mulle lähimaksukortin (vihdoin!!!), otettiin puhelimella maksaminen käyttöön ja latasin sovelluksen, jolla näen mun kaikki tilitapahtumat vaivattomammin. Uppouduin yhtenä iltana sovellukseen oikein kunnolla ja päädyin lopulta tarkastelemaan kuinka paljon mulla on mennyt rahaa tiettyihin kauppoihin ja nettikauppoihin vuoden aikana. Sovellus erottelee jokaisen kaupan ja kuukauden tapahtumat erikseen ja sen kaiken mielenkiintoisuuden lisäksi näiden selaaminen oli erittäin silmiä avaavaa. Mä olen aika huono säästämään, teen rasittavia heräteostoksia ja jos kyse on ruoasta, en mieti hintoja sen kummemmin. Klikkasin meidän lähikaupan tietoihin ja pelkästään minulla on uponnut heidän kassaan 1300€ vuoden päivien aikana. Tähän kun lisätään samanlainen summa jonka poikaystävä on kortillaan maksanut, niin lähikauppaan on kaikki reissut huomioiden mennyt keskimäärin 290€ kuukaudessa. Tuolla summalla on saanut jonkin verran kärrätä ruokaa Lidlistä kahden hengen talouteen ja ollaan kaiken lisäksi ostettu ruokaa myös muista kaupoista ja syöty vähintään kerran viikossa ulkona.

Ajattelin haastaa itseni, siirtää pankkikortilta ylimääräiset rahat säästötilille ja laskea viikkobudjettia puoleen – kuitenkaan ruoan terveydestä tinkimättä. Pidän myös huolen, ettei heräteostoksille ole lompakossa tällä hetkellä tilaa!

 

 

Saa nähdä kuinka tämän päivän kauppareissu sujuu – palailen tähän asiaan viikon kuluttua!

 


Kaupallinen yhteistyö: Pepsodent

Tuntemattoman vastaantulijan hymy ja kehut kadulla piristää yllättävästi omaa päivää ja saa harmistuneen mielenkin hieman paremmaksi. Se jää monesti loppupäiväksi mieleen ja hymyä jakaa näin aina eteenpäin seuraaville ihmisille. Itsevarma ihminen hyväksyy itsensä ehdoitta eikä anna esimerkiksi vinojen hampaiden olla este hymyilylle.

Olen aina ollut perustyytyväinen hampaisiini, enkä ole koskaan tarvinnut esimerkiksi hammasrautoja. Muutama vuosi sitten sain blogiini kommentin, jossa ”rumat pupuhampaat” oli pääosassa ja sillä yritettiin selvästi päästä mun ihon alle. Hampaita kun ei tosta noin vaan voi vaihtaa ja ne on osa jokaisen persoonallisuutta. Tottakai sitä aina toivoisi valkoisempia ja suorempia hampaita, mutta musta saattaisi olla jopa outoa nähdä itseni täysin erilainen hammasrivistö koristamassa hymyäni.

 

Kauniita asioita kehossa saa korostaa. Highlighterillä saa poskipäät paremmin näkyviin, oikeanlaisella silmämeikillä voi korostaa silmiä ja hampaidenvalkaisulla saa korostettua jo vaikka ennestään valkoisia hampaita. Hampaiden kotivalkaisut tuli teinivuosina mulle harvinaisen tutuksi, mutta näin vähän vanhentuneena (ja laiskistuneena) en ole jaksanut laittaa sellaiseen enää ylimääräistä aikaa; ne on kaikenlisäksi todella epämukavia. Tällainen valkaisukynä onkin juuri mulle juuri sopiva ja sitä voi käyttää silloin kun on aikaa ja fiilistä sellaiseen.

Pepsodentin White Now -kynä valkaisee hampaita välittömästi ja on täydellinen lisä päivittäisiin meikkirutiineihin, sillä se ei sisällä hammaskiillettä vahingoittavia ainesosia. Tämä on kuin hampaiden meikki – pientä touch upia voi tehdä pitkin päivää välittämättä siitä missäpäin sitä ikinä viilettääkään. Nopea ja helppokäyttöinen kynä saa aikaan jopa 2 astetta valkoisemmat hampaat ja vaikutus pysyy väliaikaisesti.

Valkaisen hampaani nykyään aina aamulla meikatessa ja mahdollisesti illalla tarvittaessa vielä toiseen kertaan. Seerumi levitetään puhtaille hampaille, annetaan sen kuivahtaa noin minuutin ajan pysyvämmän lopputuloksen takaamiseksi jonka jälkeen ollaankin jo valmiita! Parhaimman tuloksen saa kun käytössä on koko White Now -valkaisusarja, mutta tuote toimii kyllä yksinäänkin.

 

 

 

Psst. Mun Instagramissa avautuu hetken kuluttua arvonta, jossa voit voittaa itsellesi White Now -tuotepaketin! Nyt äkkiä siis osallistumaan! <3

 

Rentouttavaa sunnuntai-iltaa!


Kaupallinen yhteistyö: Ellos

Viikonloppu oli täynnä tekemistä niin ystävien kuin perheenkin puolelta. Vietettiin viinirallia Helsingissä, käytiin pitkästä aikaa Lahden satamassa katsomassa auringonlaskua kuten teinivuosina oli tapana ja vietettiin äitienpäivää koko perhe koolla mökillä ja grillaten. Vaihdan viikon parhaan päivän viikon parhaisiin päiviin, jotka oli ehdottomasti perjantai, lauantai sekä sunnuntai viikon takaa. En millään osaa valita yhtä noiden kolmen joukosta.

Ehdottomasti Ellokselta saapuneet kesävaatteet uudesta Joelle-mallistosta. Vaatteet saapui juuri sopivaan aikaan helteiden ollessa käynnissä, joten pellavahousut ja neulostoppi pääsi heti kunnon käyttöön. Otin laukkuun vielä mukaan helmikirjaillun jakun, sillä illat on etenkin viimeisinä päivinä olleet hieman viileämpiä. Mä olen vilukissana nauttinut näistä lämpimistä keleistä ihan pukeutumisenkin kannalta, sillä päälle on riittäneet rennommatkin mekot ja kesähepeneet.

Ellokselle tuli viimeviikolla myyntiin Caroline Winbergin kanssa kehitetty yhteistyömallisto, joka on täynnä trendikästä pilkkua, raitaa ja kukkaa, vaatteiden ollessa kuitenkin aika yksinkertaisia ja pelkistettyjä. Vaatteet on suunniteltu niin, että ne käy joka tilanteeseen joka päivä – vaatteet ja asusteet voivat silmänräpäyksessä vaihtaa lookisi rantabeibestä bilelookiin.

@travel_inhershoes! Olen katsonut Aggien kuvia jo pidemmän aikaa ja musta on ihana, kuinka paljon Aggie jakaa myös Instastoryjen puolella. Jos teillä on matkakuume, niin tämän Instatilin feed ruokkii sitä entisestään!


Mulla on ollut vaikka mitä mielessä viikon ruokailujen puolesta, mutta mä en tuntunut saavani mitään aikaiseksi. Kävin alkuviikosta lounastamassa työasioiden merkeissä ja söin kalasalaattia punajuurella ja vuohenjuustolla. Olen nyt useampana päivänä jälkikäteen himoinnut samanlaista salaattia, joka pitää yrittää kehitellä ehkä huomenna kotioloissa.

Erilaiset kotiinkuljetukset ja pikaruoat on myös tulleet kuluneen viikon aikana liiankin tutuksi. Ajattelin ottaa haasteeksi pienemmän ruokabudjetin, laittaa kotiinkuljetuspalvelut hetkeksi sivuun ja nauttia oman keittiön antimista ja raikkaan kesäisestä kotiruoasta!

Vastaus tähän on varmaan sanomattakin selvää – eilinen jääkiekko peli! Täytyy myöntää, etten ole seurannut jokaista peliä yhtä innolla. Nyt kuitenkin kun olin saanut itseni kotisohvalta ylös jännittämään pelin tuloksia, niin häviö tuli. Ensivuonna sit parempaa peliä ja uusi yritys!

 

Aurinko, joka piristi huomattavasti sekä itseä mutta myös muita ihmisiä. Kaupunki tuntui heräävän eloon, hymyt ja ystävällisyys paistoi ihmisistä huomattavasti voimakkaammin eikä yhtään ihme – auringonvalo saa monesti mielen koholle. Hyvällä säällä oli helpompi keksiä tekemistä, lähteä ulos viettämään aikaa ja nauttia päivistä, kun Suomessa pitkää kesää ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Toivoin tosin jo tälle päivälle sadetta, jotta voisi hyvällä omallatunnolla jäädä kotiin siivoamaan (eikä meidän koti olisi sateisella säällä samanlainen sauna…), mutta toisaalta en halua heittää yhtään poikittaista sanaa. Antaa auringon nyt vaan paistaa!

 


 

 

 

Pysähdyttiin sattumalta tienvarteen, huomattiin aavikolla pieniä muurahaisia muistuttava ihmisvirta. Aurinko paistoi eikä meillä ollut kiire, joten parkkeerattiin auto ja lähdettiin ottamaan selvää minne kaikki on oikein matkalla. Ensin meni vartti – tuntui ettei oltu liikuttu mihinkään. Matkaa oli vielä järkyttävän paljon edessä eikä tässäkään vaiheessa tiedetty mikä meitä odottaisi. Käveltiin toinen vartti ja vaivuin jo pieneen epätoivoon. Halusin kääntyä takaisin, sillä matka autolle tuntui lyhyemmältä kuin matka perille. Päätettiin kysyä vastaantulevalta pariskunnalta mitä tien päässä oikein odottaa. Plane crash! Miksi me ei heti tajuttu? Oltiin luettu Sólheimasandur lentokone onnettomuudesta ennen reissua useaan otteeseen, mutta oltiin kuitenkin onnistuttu skippaamaan se meidän listalta täysin.

Olihan se koko komeudessaan upea näky kun lentokone on maannut hiekalla 1970-luvulta lähtien ja sitä pääsi tutkimaan ihan kunnolla ilman minkäänlaisia kieltoja tai esteitä. Mun lapsuuden lentäjähaaveet nosti hieman päätä, vaikka nykyään olen mielummin koneen kyydissä kuin ohjaamossa. Lähdettiin hyvissä ajoin takaisin ja paluumatka sujui paljon sutjakammin. Astuessamme takaisin parkkialueelle huomattiin kyltti, joka kertoi lentokoneonnettomuudesta ja useiden kilometrien pituisesta patikoinnista perille. Kuinka me oikein oltiin onnistuttu missaamaan tämä.

Suurin osa Islannin nähtävyyksistä oli täysin luonnon luomia vesiputouksia, kuumia lähteitä tai geysirejä. Tällaiset nähtävyydet oli todella vaikuttavia, mutta liika on tosin liikaa. Viikon viimeisinä päivinä vesiputoukset alkoi tulla jo korvista ulos, eikä jaksettu enää edes pysähtyä ihmettelemään korkeita vuoren seinämiä pitkin laskeutuvia vesivanoja. Oli siis kiva nähdä myös näitä muutamia nähtävyyksiä, jotka ihminen on teoillaan ja toiminnallaan saanut aikaiseksi!

 

 

 

 

 

Jacket Weekday | Overall Junkyard | Shoes Dr.Martens | Shirt Zara