Kaupallinen yhteistyö: Abba

 

Piknik-kausi on täällä jo korkattu! Kerättiin alkuviikosta kimpsut ja kampsut kasaan ja suunnattiin kavereiden kanssa lähipuistoon viettämään silliksiä ihanassa lämmössä ja auringon paisteessa. Mun aiemmista piknik-hetkistä poiketen heitettiin koriin salaattia, perunaa, leipää ja silliä. Istuttiin puistossa useampi tunti syöden, jutellen ja musiikkia kuunnellen ja aika lensi kuin siivillä!

Meillä on perinteisesti tapana tehdä to do-lista kesälle, jossa on jonkin verran suunnitelmia tulevalle kesälle. Piknik on yleensä listalla moneen eri kertaan eri lokaatioissa ja nyt on ainakin perinteinen puistopiknik rustattu tehdyksi. Ehkä seuraavalla kerralla Suomenlinnaan, parvekkeelle tai vaikka piknik dagen eftereiden muodossa.

Meitä oli porukassa moneksi; löytyi vakituisia sillin syöjiä, lapsuuden sillikokeiluista traumatisoituneita sekä ensitestaajia. Abballa on sillejä moneen makuun ja valikoin meidän piknikille niistä smetanasillin, rapumarinoidun sillin sekä uutuuden – gin sillin. Parin tunnin kuluttua kaikki kulhot (sillipurkit mukaanlukien) ammotti tyhjyyttä ja oltiin saatu vatsat sopivasti täyteen. Kylkeen olisi helposti mahtunut muutama mimosa tai raikas gin, mutta päätettiin jättää ne kokeilut seuraavaan kertaan!

 

Teille sillin ystäville sain mahdollisuuden arpoa Abba Sillikset – tuotekassin tuleviin silliksiin ystävien kanssa. Viettäisitkö silliksiä dagen eftereiden muodossa kavereiden kanssa, vai kenties kesäpiknikillä puistossa? Kommentoi alas sinun sillis-vinkki 16.5 mennessä ja olet mukana arvonnassa. Arvonnan säännöt löytyy täältä!


Nykypäivän some-kulttuurissa näkyy yhä enemmän lavastettuja kuvia ja tilannekuvat jää sinne kameran rullaan. Nautin tietynlaisesta kuvien lavastuksesta ja aina on kiva katsoa jälkikäteen mitä on oikein saanut aikaiseksi. Aina kaikki ei siellä kuvien takana kuitenkaan mene kuten voisi olettaa, ja multakin löytyy Instagramista materiaalia hetkeltä ennen tajun lähtemistä, keskeltä itkukohtausta sekä kuva, jossa painaumat on poskessa todistamassa pari minuuttia aiemmin nukuttuja sikeitä päiväunia.

 

1. R.I.P hattu

 

Tämä kuva on viimeinen, jossa mulla on vielä kyseinen hattu tallella. Olin kantanut sen kädessä Helsingistä Islantiin tarkoituksena pelastaa sillä huonot hiuspäivät. Laskin hatun heti kuvan ottamisen jälkeen maahan ja laitoin toisen kamerani sen sisään painoksi. Poikaystävä nappasi kameran valokuvia varten ja ennen kuin mä ehdin tilannetta edes tajuta, niin hattu oli kuvan taustalla näkyvässä rotkossa. R.I.P hattu ja loppuviikko mentiinkin hiukset ranskalaisella letillä.

 

2. Tausta täynnä oransseja Aasialaisia

Näitä kuvia jouduttiin ottamaan useita (lue: kymmeniä), ennen kuin saatiin yksi julkaisukelpoinen aikaseksi. On oikeasti yllättävän vaikeaa saada kolme ihmistä kellumaan vedessä samanaikaisesti niin, ettei joku näytä hukkuvalta. Taustalla pörräsi myös joukko Aasialaisia pelastusliiveissä, jotka lopullisista kuvista lähti veke!

 

 

3. Jäätelö kaaressa roskakoriin

Kierreltiin ympäriinsä etsien tiettyä jäätelöbaaria hirmuisessa jäätelönnälässä. Kuvien ottoon meni maksimissaan minuutti tai kaksi ja siinä ajassa toinen jäätelö oli ehtinyt sulaa hirveään kuntoon. Lopulta kierreltiin kadulla etsien roskakoria ja vesipistettä, sillä kädet oli sokerista tahmeat ja jäätelö lensi kaaressa roskikseen.

 

4. 40 asteen helle & 40 asteen kuume

Balilla oli päivällä 40 asteen helle ja mun kuumemittari taisi näyttää aamulla samoja lukemia. Kiivettiin Ubudin riisipeltoja pari metriä kerrallaan, sillä multa meinasi lähteä jalat alta ja taju kankaalle. Pitkä päivä huipentui sairaalakäyntiin, sillä lääkkeet oli jo syöty loppuun ja olo meni kokoajan vaan huonompaan suuntaan. Pieni tsemppaus (ja tyhmyys) oli lopulta vain positiivinen asia, sillä loppureissulle sain kieltävän vastauksen minkäänlaiseen kropan rasitukseen tai reippailuun, ja riisipellot olisi jäänyt näkemättä. Tältä päivältä ei taida olla minkäänlaista kasvokuvaa muistona.

5. Painaumat poskessa päiväunien todisteena

Suoraan päiväunilta kameran eteen. Mulle on suotu mahtavat unenlahjat ja nukun aina kun vaan mahdollista. Poikaystävä kävi vaateostoksilla, jätti mut autoon nukkumaan ja herätti parin tunnin kuluttua. Tämä kuva on otettu 5 minuuttia oikein makoisten autopäiväunien jälkeen – poskessa oli näkyvät painaumat todistamassa tästä.

6. Nälkäkiukku ja takana parveilevat turistijoukot

Aasialaiset tunkee jostain syystä kaikkien kuvien taakse riippumatta siitä, missäpäin maailmaa sitä oikein on. Ainoa kuva viidestäkymmenestä, kun takana ei kävellyt suuri turistijoukko keltainen sateenvarjo taivaissa. Oltiin molemmat jo tässä vaiheessa päivää nälkäisiä, joten tilanne aiheutti kiukun itse kullekkin.

7. Yhteisitkut kadonneen hatun vuoksi

Islannin hattuepisodin jälkeen jäätiin hetkeksi rauhoittumaan autoon, sillä hatun menettäminen sai mulle kyyneleet silmiin. Olen ollut todella herkkis viimeisen puolen vuoden ajan ja poikaystävä on välillä katsonut vierestä turhanpäiväistä pillittämistä. Tälläkertaa kyyneleet valui kuitenkin molempien poskilla, sillä hän tunsi pahaa mieltä siitä, kuinka surulliseksi mä tulin hänen hävittämän hatun puolesta (hattu oli kaikenlisäksi viety hänen kaapista, joten menetys ei tuntunut edes omassa rahapussissani). Itkettiin tämän kuvan aikana siis molemmat, kun halusin saada upean violetista taivaasta kuvan juuri ennen hämärtymistä.

 

 

8. Definitely not match made in heaven

Taas yksi näistä kuvaushetkistä, jotka on saanut mut turhautumaan ja raivon partaalle. Islannin kova tuuli ja paperinen kartta ei välttämättä ollut match made in heaven, ja olin jo varma ettei kameran rullaan tallentunut yhtäkään kelvollista kuvaa. Toisissa paita riehui korvissa ja toisissa kartta lenteli ympäriinsä. Meillä oli kaiken lisäksi kova kiire, sillä oltiin varattu sisäänpääsy Blue Lagooneille ja varaukseen oli tismalleen saman verran aikaa kuin mitä maps näytti reitin kestoksi. Piti vain toivoa, ettei iltapäiväruuhka pysäytä meitä tien varrelle.

 

 


Kaupallinen yhteistyö: OP Nano Matkavakuutuksen myöntää OP Vakuutus Oy

 

Mitä vuosien aikana olen oppinut, niin matkavakuutus on matkan hintaan pieni paha verrattuna siihen, mitä suojaa se sulle reissussa antaa. Mä olen ollut pienestä lähtien tapaturma-altis eikä mulla ole pitkään aikaan ollut matkaa, jolloin mä olen päässyt täysin ongelmitta loppuun saakka. Mulla on nyt viimeisillä reissuilla ollut turvaamassa täysin digitaalinen OP Nano Vakuutus, jonka avulla kaikki on helppo hoitaa kätevästi netissä. Vakuutus maksetaan aina kuukausi kerrallaan, ja sen voi peruuttaa helposti koska tahansa. Tämä on järkevä ottaa voimaan siis esimerkiksi pidemmille reppureissuille, vaihdon ajaksi tai ihan vaan rentouttavalle rantaviikolle.

Venytin vuodenvaihteessa Aasiassa sairaalassa käyntiä osittain sen takia, että jännitin sitä laskutulvaa joka ulkomailla lääkärikäynneistä yleensä kertyy. Mulla oli tottakai vakuutus voimassa, mutta tottakai tollaiset aina mietityttää. Kun mä lopulta raahauduin kuumeisena usean eri lääkärin holleille ja laitoin vakuutuspyörän pyörimään, niin kaikki hoitui hetkessä. Vakuutus on tärkeä osa ulkomaanreissua, sillä koskaan ei tiedä mitä yhtäkkiä tapahtuu.

Useat sairaalakäynnit ja lääkkeet lavantaudin hoitoon, hajonnut kamera, peräti kuusi puhelinta, hiekkamyrskyssä hajonnut Jeepin tuulilasi, estynyt pääsy lennolle, korvatulehdus, kadonneet matkatavarat and the list goes on. Viimeisimpänä vein reissussa rikkoutuneen puhelimeni huoltoon tänään ja vakuutusasiat hoitui hetkessä. Mulla on onneksi ison laskukasan sijaan jäänyt matkoilta käteen mahtavia muistoja, sillä olen saanut aina jälkikäteen haettua korvaukset jälkikäteen. OP Nanon hintaan vaikuttaa vakuutuksen ottajan ikä ja asuinpaikka, mutta esimerkiksi mulla hinta perusvakuutukseen on 10€ ja laajan vakuutukseen saan 12eurolla. Kun et enää tarvitseekaan matkavakuutusta, sen irtisanominen tapahtuu netin kautta omassa profiilissa. Monet perinteiset ja raskaat vakuutukset eivät taivu nuorten menevään elämäntyyliin, jossa omaisuuden sijaan kerrytetään kokemuksia maailmalta.

Kannattaa seuraavan kerran reissusuunnitelmia tehdessä pitää OP Nano mielessä. 10€ kuukaudessa ei nimittäin ole paha hinta oman terveyden ja tavaroiden turvaamisesta!


…puistopiknik ystävien kanssa. Hyvää ruokaa, hyvää musiikkia ja hyvää seuraa. Tällaiset hetket tuo kesäfiiliksen niin voimakkaasti esille.

…aikaeron myötä kiinni kurottu unirytmi. Kello on nyt 12:15, oon ollut hereillä jo 6 tuntia ja siitä huolimatta sain tarvitsemani 10 tunnin yöunet. Päivät tuntuu niin paljon pidemmiltä ja näin saa myös enemmän aikaiseksi. Aamuauringolla saattaa olla aikaisissa herätyksissä sormensa pelissä, mutta mulla on onneksi pimennysverhot jo valmiina odottamassa asennusta.

…pitkät heräilyt sängyssä poikaystävän kainalossa. Nukuttiin Islannissa autossa ja lähdinkin sieltä heti yksin Thaimaan lämpöön.  Läheisyyttä ehtikin jo kaivata, joten tämä on ehdottomasti paras tapa aloittaa päivä!

…banaanisipsit! Raahasin näitä Thaimaasta monta pussillista ja yritän nyt hillitä itseni etten nälän tullen napostele kaikkia kerralla. Sourcream-maustetut on mun lemppareita, ja wasabi  tulee hyvänä kakkosena. (Äiti, täältä on kyllä tuliaisia tulossa jos jotain on vielä viikonloppuna jäljellä!)

…Frendit! Mut saatiin vihdoin vedettyä mukaan Frendien maailmaan ja katsoin Thaimaassa ensimmäiset jaksot kyseisestä sarjasta. Ei mulla ole tähän oikein muuta sanottavaa kuin miksi hemmetissä mä en ole katsonut näitä aiemmin??

…Selfish – Rihanna & Future. Tää biisi saa mulle hyvän fiiliksen, hymyn huulille ja joskus jopa onnen kyyneleet silmiin. Tämä menee samaan kategoriaan Aviciin Wake me upin, sekä Marshmellon ja Khalidin Silencen kanssa. Kaikki nämä kolme saa mun ihokarvat pystyyn jostain syystä.

…ulkona vallitseva auringonvalo ja ihana lämpö. Missä vaiheessa tämä kaikki tapahtui? Näin eilen tytön pyöräilevän shortsit jalassa Helsingin kadulla – niin lämmin täällä ei kuitenkaan vielä ole! Vahvasti ollaan kyllä menossa siihen suuntaan, mä ainakin uskon näin.

…uudet tuttavuudet, joita olen saanut elämääni viimeaikoina ison kourallisen. *sydän*

 

Shoes Vagabond | Pants Zara | Knit Zara | Sunnies Chanel | Bag Nunoo


 

Vaikka mä kuinka työstäni tykkään, on siinä myös varjopuolensa. Loputtomat työtunnit, jatkuvat valokuvaukset ja sähköpostien kuittaamiset viikonpäivästä ja kellonajasta huolimatta. Tunnet olevasi kokoajan töissä etkä voi vaan laittaa vapaalle, koska työ seuraa mukaan lomamatkoillekin. Sain tällä viikolla kuitenkin kokea jotain normaalista poikkeavaa, sillä Thaimaan kosteus oli tuolle vuoden vanhalle elektroniselle kädenjatkeelle liikaa ja pyyhe lensi kehään jo kahden päivän jälkeen. Viikko ilman puhelinta. Alkuärsytys kesti vain parin tunnin verran, ilmoitin asiasta huolehtivalle äidille ja jatkoin viikon loppuun somettomana. Istuin pitkät automatkat ja lennot lukien kirjaa, kommunikoin tärkeimmät jutut eteenpäin Facebook-messengerin avulla illalla hotellille päästyä, jätin kuvien muokkauksen suosiolla odottamaan ja nautin siitä tietynlaisesta stressittömyydestä, jonka tämä mulle hieman tahtomattaan soi. Ja mitä mä opin sinä aikana kun mulla ei ollut puhelinta:

 

Se hemmetin riisi ei aina auta puhelimeen, joka on imenyt kosteutta itseensä. Terv. kuljin viisi päivää riisisäkki kourassa siinä toivossa, että puhelin näyttäisi jossain vaiheessa vielä elonmerkkejä.

Yhden ihmisen puhelimettomuus vaikuttaa selvästi kaikkiin – en joutunut missään vaiheessa katsomaan muiden ihmisten puhelimenkäyttöä haikeana vierestä vaan puhelimet pysyivät monesti muillakin laukun pohjalla.

VAKUUTUS! Mä en onneksi stressannut lainkaan sitä, minkälaisen kolon tämä jättäisi mun rahapussiin, sillä tiesin vakuutuksen olevan kunnossa. Onneksi!

En joutunut seuraamaan cashew-pähkinöiden valmistamista ruudun läpi ja pystyin täysillä keskittymään siihen, kun pienellä banaanifarmilla meitä opastettiin, miten monella erillä tavalla banaania voi jatkossa käyttää. (Banaanisipsit oli ehdottomasti mun lemppareita!)

Perinteinen rannekello oli käytössä muutenkin kuin vain asusteena ja kellon katsominen oli nopeampaa, kun ei tarvinnut kaivaa puhelinta aina laukun pohjalta.

Puhelimen varmuuskopio täytyy aina pitää ajantasalla! Mulla oli onneksi tallella kaikki muu paitsi kohtalokkaan päivän kuvat – olisi ärsyttänyt jos olisin menettänyt puhelimesta ihan kaiken!

Loma ilman puhelinta tuntui pitkästä aikaa taas lomalta. Vaikka mä olisin ottanut aiemmin äkkilähdön ulkomaille, niin työt on kuitenkin aina seuranneet perässä. Nyt tilanne oli eri ja mä nautin!

Pienen budjetin loma: Varmista pankkikortin saldoksi 13,05€, unohda siirtää kortille lisää rahaa, riko puhelin ja pankin tunnuslukusovellus tottakai sen mukana, nauti niistä euroista, jotka pankin palvelumaksujen jälkeen jää lopulta omaan käyttöösi.

Kuvat oli näin bloggaajana ainoa asia josta mä olin puhelimettomana huolissani. Kaverit kuitenkin pelasti tilanteen ja mulla jäi matkasta käteen lopulta kamerarulla täynnä valokuvia.

Oli kyseessä sitten bussimatka, pitkä lento tai junamatka, niin aika menee nopeasti kun on uppoutuu kirjaan jo heti alkumatkasta.

Jodelin aasiakkaat eivät hävinneet viikon aikana minnekään ja menetin tuskin mitään, kun en viikkoon päässyt kyseiselle kanavalle nostattamaan verenpainettani.

Mobiilijunalippu on sekä kätevämpi, halvempi kuin nopeampikin, mutta hätätilanteessa automaattilippu toimii myös todella hyvin.

 

 

Ja tottakai opin myös sen, että kaikesta selviää perinteisin keinoin ja puhelinriippuvuus on nykypäivänä harmillinen ongelma. Mä olen vähentänyt viimeisten kuukausien aikana puhelimen käyttöä 40%, joten tässä ollaan ehdottomasti menossa positiisisempaan suuntaan!