Kaupallinen yhteistyö: Laurea Ammattikorkeakoulu

 

 

Kysymys ”mikä susta tulee isona” on tuntunut viimevuosina ahdistavalta, kun jatkokoulutusta miettiessä päässä pyörii vain iso kysymysmerkki.  En kuulu niihin, jotka tiesi jo lukion penkillä tarkan suunnan jatko-opiskeluille. Tällähetkellä tilanteeni on aika ihanteellinen. Teen työtä josta nautin, jossa on mahdollista kehittyä ja joka avaa mahdollisuuksia tulevaisuudelle, vaikkei mulla siihen mitään koulutusta olekaan. Harmillisen monta kertaa olen joutunut itsekin tilanteeseen, jossa toinen pitää mua automaattisesti huonompana ihmisenä tai keskustelukumppanina, sillä en lähtenyt heti lukion jälkeen kapuamaan uusia opintoja kohti. Täytin hetki sitten 22. Suoritin peruskoulun, suoritin vuoden High School -opinnot ja suoritin lukion. En missään vaiheessa ole ajatellut jättäväni opintojani tähän pisteeseen, odotan vain oikeaa hetkeä. 

 

Valmistuin ylioppilaaksi vuosi ikäisteni jälkeen, sillä päätin lähteä seitsemäntoista kesäisenä vuodeksi Yhdysvaltoihin. Vuosi vei opiskelumotivaationi huomatessani kavereiden päättävän kursseja hyvää vauhtia ja valmistuvan ajallaan. Sinnittelin kursseilla ja meinasin ottaa jopa ylimääräisen puolivuotisen valmistumiseeni. Tehokkaasti suoritin kuitenkin kaiken keväällä loppuun ja näin jälkeenpäin olen kiitellyt sitä Saraa, joka tämän päätöksen lopulta teki. Koska viimeisenä lukiovuotena raahauduin vain virran mukana, eikä mulla ollut mitään tiettyä opiskelupaikkaa mielessä josta olisin ollut erittäin kiinnostunut, niin päätin pitää välivuoden. Muutin juuri ennen valmistumista Helsinkiin ja elämä täällä oli aivan uutta. Sain lisää puhtia ja aloin jo seuraavana keväänä miettiä, jos löytäisin itselleni mieluisan paikan lähteä opiskelemaan. Rohkaistuin, ja laitoin pitkän pohdinnan jälkeen viimekeväänä nimeni yhteishakulomakkeeseenAloin kuitenkin lopulta miettiä motiivejani opiskeluun ja yksi suurimmista oli mieluisa opiskeluympäristö ja uudet tuttavuudet.

Hain opiskelemaan monimuotototeutuksella, jolloin suuri osa opinnoista suoritetaan lähiopetuksen sijaan etänä itsenäisesti. Vaikka tämä olisi töiden kannalta ollut paras vaihtoehto, jäi silti jumittamaan ajatukseen päivätoteutuksesta. Päätin harkita ja katsoa seuraavalla kerralla uudestaan. Olisiko monimuotototeutus ollut sittenkin se paras vaihtoehto tähän elämäntilanteeseen?

 

 

Laureassa on monia eri opiskelu- ja oppimistapoja, joista varmasti löytyy sopivat jokaiselle eri elämäntilanteisiin. Normaalin päivätoteutuksen lisäksi valittavana on myös monimuotototeutus tai täysin verkossa suoritettavat opinnot. Monipuoliset koulutusohjelmat tarjoaa vaihtoehtoja liiketaloudesta palveluelämysten tuottamiseen ja kehittämiseen tai vaikka fysioterapeutti ohjaajaksi. Olen itse pallotellut eri vaihtoehtojen välillä ja pyöritellyt päässäni juuri sitä kysymystä, ”mikä minusta tulee isona?”. Niin suureen kysymykseen on ollut hankala heittää tarkkaa vastausta ja sen vuoksi olen mielummin kerryttänyt välivuosia. En tahdo suunnata opiskelemaan muiden painostuksesta ja huomata vuoden tai parin jälkeen ajan menneen hukkaan, sillä kyseiset opinnot eivät ole kiinnostaneet minua lopulta lainkaan.

 

Laureassa yrittäjyys on vahvassa roolissa kaikissa koulutuksissa. Yrittäjän urasta kiinnostuneille tarjolla on palveluja ja opintojaksoja tueksi opintojen aikana. Vaihtoehtona on valita yrittäjyyteen syventäviä kursseja tai osan opinnoista voi suorittaa jopa omassa yrityksessä. Tällainen mahdollisuus kiinnostaisi kovasti itseänikin, sillä nämä asiat ovat olleet kovin pinnalla omassakin elämässä kuluneina vuosina.

 

 

Yhteishaku alkaa ensiviikon keskiviikkona, eli 20.maaliskuuta. Olen viimeaikoina ottanut muutenkin useampaan otteeseen jo härkää sarvista, joten miksi en nytkin. Aion tulevan viikon tutustua vielä syvemmin vaihtoehtoihin, pohtia miten opinnot mahdollisesti istuisi tulevaisuuden suunnitelmiin juuri tällä hetkellä ja saa nähdä, mikäli rustaisin tänäkin vuonna nimeni yhteishakulomakkeeseen painaen lopulta lähetä-nappia!

 

Koetko sä painostusta ulkopuolelta lähteä opiskelemaan mahdollisimman nopeasti edellisten opintojen päätyttyä, tai oletko sä mahdollisesti tiennyt jo pitkään suunnan jota haluat lähteä tavoittelemaan?

 

 

Ps. Heräsin kuvausaamuna flunssaisena ja silmät kiinni muurautuneena. Tämä oli yksi niistä hetkistä, kun olisin erittäin mielelläni vetänyt kollarit jalkaan ja juossut luennolle kameran eteen hyppäämisen sijaan.


Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Olympus kanssa

 

 

Viimeisiä viedään Zimbabwe-postausten osalta. Keräsin tähän muutamia kysymyksiä, joita olen saanut meidän reissuun liittyen. Jos sulla on jokin kysymys mikä vielä mietityttää, niin laita ihmeessä kommenttia !

Mikä oli mieleenpainuvin hetki Zimbabwessa?
Kirjoitin aiempaan Zimbabwe-postaukseen useita mieleen jääneitä hetkiä, joista villieläinten kohtaamiset läheltä oli varmasti mieleenpainuvimpia. Musta oli upeaa olla ”vieraana eläinten kodissa”, jossa ne sai elää vapaana. Oli siis täysin sattumaa mistä sä lopulta bongaat leijonan tai miten elefantit käyttäytyvät nähdessään safariauton.

 

Paras ruoka reissun aikana ja minkälaista se ylipäätään oli?
Tähän on hankala vastata mitään yhtä tiettyä, sillä syötiin todella hyviä ruokia pitkin päivää. Snackseistä mieleen jäi ehdottomasti paahdetut ja maustetut maissinjyvät, jotka kokki meille valmisti. Oon näihin yrittänynt etsiä reseptiä netistä ja ilmoitan varmasti teille jos hyvän sellaisen löydän! Illallisella oli aina kolme ruokalajia eikä jääty huonon ruoan vuoksi kertaakaan nälkäisiksi. Wilderness Safarilla valmistettu ruoka oli aika länsimaalaista loppupeleissä.

 

Minkälainen kuva jäi ihmisistä?
Ihmiset oli todella ystävällisiä ja vieraanvaraisia, joten olo oli heti alusta lähtien tervetullut. Ihmiset eli täysin erilaisissa olosuhteissa, mutta oli kaikesta huolimatta todella iloisia ja mukavia.

Pelottavat hetket?
Tähänkin mun on pakko vastata, että kohtaamiset eläinten kanssa. Villieläimistä varsinkaan kun ei koskaan tiedä miten ne tulee reagoimaan, niin sydän pamppaili tuhatta ja sataa kun nähtiin leijonan kävelevän suoraan kohti meidän autoa. Upeita hetkiä, mutta samalla myös pelottavia

Vastasiko paikka ennakkoluuloja?
Mulla ei lähtiessä ollut oikeastaan minkäänlaisia odotuksia paikkaa tai ylipäätään matkaa kohtaan, joten ainakaan ei tullut pettymyksiä. Reissu ylipäätään oli juuri sellainen mitä safari-matkalta voi odottaa. Ehdottomasti upein kokemus ja paras matka jolla olen koskaan ollut.

 

 

Mikä eläin jäi erityisesti mieleen?
Eri eläimet jäi mieleen eri syistä. Kirahvi, jonka juoksu oli kuin slomo-videosta. Elefantit, jotka piti kovaa ääntä ja yritti liikkeillään häätää meidät pois heidän alueelta. Virtahepo, joka teki vedessä ollessaan samaa ja jouduttiin pysymään turvallisen matkan päässä, sillä ne on nopeita juoksemaan. Apinat, jotka tekivät kiusaa hyppimällä katoilla ja seeprat, joita näkyi paljon kaikkialla.

 

Mitä vinkkejä antaisit valokuvauksesta kiinnostuneille tällaisia retkiä varten?
Parhaat kuvat tulee kokeilemalla erilaisia kuvakulmia ja rajauksia. Kokeile siis kärsivällisesti ja rohkeasti mitä voit saada aikaiseksi äläkä välttämättä tyydy siihen ensimmäiseen kuvaan jonka saat otettua. Pidin lähes koko reissun aikana ISO-asetusta automaatilla, jonka ansiosta olin nopeasti valmiina kuvaamaan. Upeat hetket tulevat usein todella nopeasti ja ovat ohi sekunneissa. Kannattaa myös tutustua kameraan tarpeeksi hyvin, jotta osaat tarvittaessa tehdä nopeasti muutoksia kameran asetuksiin. Tekemällä oppii!

 

Kolme ehdotonta asiaa, jotka pitäisi ottaa mukaan safarille?
Aurinkorasva (tai vaihtoehtoisesti pitkähihaiset vaatteet), hyvä kärsivällisyys sekä tarkkaan harkittu kamerapaketti sisältäen hyvän zoom-objektiivin, vara-akun ja tarpeeksi nopean muistikortin. Niillä pärjää aika pitkälle!

 

 

Ihastelen näitä kuvia vielä parinkin kuukauden jälkeen! Olympuksen OM-D E-M1 II runko sekä kaksi PRO-objektiivia kassissa mahdollisti hieman laajemmat otokset ja täydellinen 40-150mm PRO telezoom taas lähikuvat eläimistä.  Tykästyin erityisesti objektiivin suureen aukkoon (pieni aukkoluku: f/2.8) jolla sai kauniin sumean taustan kuviin koko polttovälin alueella (40-150mm). PRO-objektiiveissa aukon saa jopa niinkin suureksi kuin f/1.2, joka mahdollistaa hyvän kuvanlaadun myös hämärässä kuvaamiseen.

Olympuksella ja Verkkokauppa.comilla on huippu tarjous päällä, jolla saatte mun reissussa käyttämäni kuvauspaketin (Olympus OM-D E-M1 Mark II – ammattirunko + mikä tahansa huippuvalovoimainen f1.2 PRO-objektiivi) yhteishintaan 2299,90€, joiden normaalihinta kipuaa jopa lähes 3000 euroon. Säästöä siis normaalihintaan jopa 650€. Alennukseen lisättiin vielä esimerkiksi telejatke sitten viime postauksen! Tutustu tarjouksessa oleviin PRO-paketteihin tästä linkistäNäistä valitsisin itse luultavasti paketin 17mm objektiivilla, joka on todella monipuolinen erilaisiin kuvauksiin.

 

 

Lue myös:

8X TARINOITA ZIMBABWESTA

AFRIKAN SAFARI: MITÄ KAIKKEA SE MEILLE TARJOSI

 


 

 

Käytiin eilen Kannaksessa (Eerikinkatu 43) syömässä ja napattiin nämä kuvat matkalla sinne. Ihana ilta-aurinko paistoi vielä kuuden aikaa – piristävää huomata kuinka päivät ovat pidentyneet huomattavasti. Kannaksessa oli puolestaan taas kerran hyvää lohikeittoa, aiemmin olen tilannut sieltä ruokaa vaan kotiin. Kyseinen ravintola on muuten ainoa, josta olen saanut polttavan kuumaa ruokaa kotiinkuljetettuna. Kova suositus!

 

 

Kuluneiden 12 kuukauden aikana matkustusta on ollut riittämiin ja olen elänyt reissusta reissuun. Kuinka harmilliselta se kuulostaakin, mä en ole tuntenut oloani hyväksi suomessa ja henkiset ongelmat on nostaneet päätään aina kotiin palatessa. Ulkomailla olo on ollut jonkinlainen pelastuskeino, jonka vuoksi seuraava matka on ollut varattuna jo edellisen päättyessä. Päätin jokin aika sitten tehdä muutoksia elämääni, asioita kun ei voi pakoilla loputtomasti. Aloin käymään läpi asioita, jotka mulla on mielenpäällä. Otin härkää sarvista ja lähetin viestin jota olin miettinyt puoli vuotta. Hillitsin alkoholin käyttöä etenkin nyt, kun lääkitys saa sen vaikuttamaan arvaamattomasti. Ja ennen kaikkea, lopetin lentojen varaamisen turruttamaan pahaa oloa. Viikonloppuna on lähtö viimeiselle tiedossa olevalle ja kuukausia ennalta varatulle matkalle Barcelonaan, jonka jälkeen kevät ja kesä viihdytään (tai ainakin yritetään viihtyä) kotona Suomessa.

 

 

Nauroin viimevuonna poikaystävälleni, joka etsi kissojen ja koirien kanssa näissäkin asukuvissa olevia Adidaksen Ozweegoja itselleen valkoisina. Kengät löytyi lopulta briteistä ja tyyppi oli onnensa kukkuloilla. 350 euron kengät meni mulla yli ymmärryksen korkealta ja kovaa. Ainakin silloin. Ei mennyt nimittäin kauaa, kun nämä kengät oli Beam Hillissä puoleen hintaan enkä jalassa testaamisen jälkeen malttanut enää laittaa niitä takaisin hyllyyn. Mukavimmat kengät jotka omistan!

 

 

Kyselin eilen Instagram-storyjen puolella sisällöstä mitä te tykkäätte katsoa. Sain vastauksen suunnilleen kahdelta kolmesta storyn katsojalta, eli niitä tuli aivan järkyttävä määrä. Musta oli ihana nähdä, kuinka moni otti osaa, kertoi toiveita ja aloitti keskusteluja, nimittäin palaute on aina tervetullutta. Käyn niitä parhaillaan läpi, kiitos että olette siellä <3

 

Ps. Elin näköjään torstaissa, nimittäin julkaisin tämän postauksen alunperin väärän viikonpäivän kanssa. Onneksi on vasta keskiviikko, onneksi!

 

 

shoes Adidas Ozweego / bag House of Brandon* (alennuksessa) / pants Nelly.com* / shirt Zara / jacket H&M  (*saatu)

 

– sisältää mainoslinkin –


 

8:10 Herään aamulla ensimmäisen kerran. Tultiin eilen kaverin syntymäpäiviltä suoraan kotiin ja skipattiin baari, joten olo oli ihanan pirteä jo tähän aikaan. Laitan silmät vielä hetkeksi kiinni vaikkei uni enää tulekaan. Aurinko paistoi vielä tähän aikaan nätisti.

8:55 Avaan silmät uudelleen – ei paista enää. Oltiin sovittu Liisan kanssa ulkoilutreffit tälle aamulle, joten yhtäkkiä harmaantunut taivas ärsytti.

9:00  Alan valmistautumaan päivään pienen venyttelyn jälkeen.

9:05 Aamukahvi tippumaan ja pikaisesti suihkuun.

9:10 Nopea meikki, hiusten harjaus, hampaiden pesu ja vaatteet päälle.

9:20 Jääkaappi on sairastelun jäljiltä aika tyhjillään. Löydän kaapeista kuitenkin tarvikkeet pientä aamupalaa varten. Alkuperäinen reittisuunnitelma näyttää, että kotoa täytyisi lähteä neljän minuutin kuluttua.

9:30 Huikkaan makuuhuoneen puolelle nopeasti hyvät huomenet ja lähden kohti Munkkiniemeä.

 

 

Tämä sunnuntai alkoi hieman normaalista poikkeavasti, sillä startattiin päivä parin tunnin mittaisella aamukävelyllä jäistä rantaviivaa pitkin. Vaihdettiin yön tunneille venyneet keskustelut viinilasillisten äärellä aikaiseen ulkoiluhetkeen piristävässä pakkasessa. Ensimmäisiä kertoja tämän vuoden puolella kun olen edes tuohon aikaan hereillä, saati ulkona lenkkeilemässä. Pitäisi ottaa tavaksi aloittaa päivä näin edes kerran viikossa. Alkuviikon sairastelut lukitsi mut aika hyvin neljän seinän sisälle ja aika alkoi käymään pitkäksi Facetime-keskusteluista ja tuntien pituisista sarjamaratooneista huolimatta.

Katkoin hieman hieman lisää heiniä olohuoneen maljakkoon ja palasin kotiin puolen päivän jälkeen. Raikas ilma heti aamusta piristi päivän loppuun saakka ja jatkoin kotiin päästessä siivoamista ja kirpparitavaroiden lajittelua. Varasin vihdoin pöydän maaliskuun puoleenväliin, mutta ilmoitan siitä tarkemmin lähempänä!

 

Nyt Riverdalen jaksot pyörimään – miksi mä en ole aloittanut tätä sarjaa aiemmin?

 

Huppari ja housut saatu / Björn Borg RBN collection


 

Pidemmän tauon jälkeen on aina iso kynnys aukaista tekstikenttä ja sitä yrittää lykätä. Helpointa on heittää ensimmäisenä peliin jotain rennompaa, joten tässä on mun vastaukset blogeissa kiertävään ystäväkirjaan.

 

 

Nimeni on Sara, toinen nimi Severiina. Kavereiden kesken myös Sarppa, Sartsa tai Severi.

Syntymävuoteni on 1997. Täytin siis aika tarkalleen kuukausi sitten 22.

Perheeseeni kuuluu äidin ja isän lisäksi kolme siskoa.

Pienenä ajattelin, että minusta tulee ilmavoimien lentäjä. No eipä vaan tullut. Vuosien aikana olen haaveillut myös esimerkiksi ensihoitajan duunista, joka romuttui rikkinäisen selän vuoksi.

Tällä hetkellä olen keittiön pöydän äärellä tietokoneen kanssa ja seuraan sivusilmällä Salkkareita. Melkein hävettää myöntää, että katsottiin nämä jaksot jo alkuviikosta ennakkoon. Yksi turhimmista paheistani nykypäivänä…

Joskus minusta tulee innokas siivooja, täsmällinen ajan käyttäjä ja hyvä äiti (ainakin toivottavasti).

Rakastan koiria, auringonvaloa, lomareissuja, marjoja, onnistumisen tunnetta, valokuvaamista, meidän kotia, läheisiäni, keittoja ja positiivisuutta.

Vihaan ylimääräistä ja tahallista ärsyttämistä kun ärsyttää jo entisestään, yksipuolisia kaverisuhteita, ennakkoluuloja, salmiakkia, hitautta, kylmiä kelejä ja ilkeitä ihmisiä.

Haaveilen asumisesta ulkomailla. Musta tuntuu, että pian olisi ”se aika” kun tämä pitäisi vihdoin toteuttaa. Mä olen itseasiassa jo katsonut asuntoja ulkomailta, mutta toistaiseksi vielä tasaisesti eripuolilta maailmaa. Puhuttiin asiasta hetki sitten kaverin kanssa ja mietittiin mikä olisi se mun maa – pari vaihtoehtoa nousi kyllä ylitse muiden. Koirasta myös, mutta ensin ulkomailla asumisesta.

Minua pelottaa läheisten menettäminen ja ahtaat paikat, joista en heti pääse pois. En näkisi mitään ongelmaa kulkea pienen kapean kujan läpi, mutta esimerkiksi pitkät ja tiukat halit on todella ahdistavia. Olen myös alkanut jännittämään vanhenemista ja jossain vaiheessa jännitys muuttuu varmasti peloksi.

Arkirutiini olen viimeaikoina yrittänyt muuttaa terveellisemmiksi. Menen nukkumaan ilman puhelinta ja herään aamuisin virkeämpänä ilman herätyskelloa. Makoilen monesti hetken sängyssä. Otan aamusta aikaa sähköposteille ja työasioille ja illemmalla otan omaa aikaa kirjan tai sarjan parissa.

Täydellinen mies onko sellaista?

Exieni mielestä saatan olla hieman äkkipikainen ja luonteeltani tulinen.

Kirja tai elokuva, joka aiheuttaa edelleen väristyksiä The star is born, joka on viimeisin elokuva jonka olen nähnyt. Elokuvan soundtrack on soinut mulla päivittäin ja tietyt biisit saa edelleen aikaseksi kylmiä väreitä, jaiks!

 

 

Harrastaisin kaikkea tätä, jos vuorokaudessa olisi enemmän tunteja urheilisin enemmän, viettäisin enemmän aikaa ystävien kanssa ja tekisin enemmän asioita, jotka tekevät mut onnelliseksi.

Harrastan nyt valokuvausta. Yritän kokoajan päästä hieman enemmän urheilun pariin…

Parin viinilasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä ”old but gold” soittolistaa ja laulan mukana niin, että naapuritkin varmasti kuulee. Tähän ei tosin välttämättä tarvitse edes niitä viinilasillisia ja usein naapuri on mukana laulamassa.

Noloin tv-ohjelma, josta pidän on varmaankin ne Salkkarit.

Sarja, jota suosittelen Greyn Anatomia. Jos ette ole katsoneet niin antakaa sille mahdollisuus. Dirty Jack on myös hyvä minisarja, jonka katsoin alkuviikosta yhdessä päivässä.

Salainen taitoni on kieroon katsominen toisella silmällä. Se onnistuu tosin vaan välillä. Vau mikä taito.

Salainen paheeni valkosipuli. Laitan sitä jokaiseen ruokaan, yes please!

Itkettää kertoakin, mutta itken aina kun katson Soldier homecoming -videoita youtubesta. Joka kerta.

Haluan osata seisoa käsilläni ja venyä erilaisiin jooga-asentoihin. No jostainhan se on aloitettava.

Kahta en vaihda ja ne on perhe & musiikki.

Tälle hymyilen: koiravideot.

Lempiherkkuni on itse tehty marjarahka, sitrushedelmät, pepsimax, popcornit, suolakeksit & juustot…näitä on aika monia. Yksi asia mikä kaikkia kuitenkin yhdistää on se, ettei yksikään ole makea. Mä en pidä leivoksista tai makeista herkuista.

Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut kaikki ei koskaan tule tykkäämään susta, joten älä käytä aikaa muiden miellyttämiseen.

 


Ps. Ensimmäiset kuvat pitkään aikaan, kun ihoa ei tarvinnut käsitellä lainkaan paremmaksi! Katsoin tänään kuvia viimevuoden puolelta ja niistä iski jopa pieni ahdistus. Ihana huomata eroa aiempaan, vaikka kuuria on vielä hetki jäljellä.