Pants Sisters Point / Sweater H&M / Jacket Shein/ Shoes Junkyard* (adlink) / Hat H&M Mä olen tällä hetkellä autossa matkalla Vantaan ja Riihimäen kautta takasin kotiin Lahteen. Meidän eilinen leikkuulaudan haku reissu Ikeaan keskeytyi lompakon löytymiseen parkkipaikalta. Ei se Ikea ruuhkaaikaan lauantaina nyt muutenkaan houkutellut, mutta uusi leikkuulauta oli saatava. No nyt sit oli uusi yritys! Takana on elämäni nopein reissu Ikeaan ja oltiin ovista ulkona parissa minuutissa. Seuraavaksi olisi tarkoitus käydä hommaamassa uusi puhelin. Tässä on tullut muutamat tilanteet, joissa mä olen ton edellisen romun kanssa ollut pulassa. Kumma kyllä, laite on rikki vain sisäisesti. Yllätyin, että näytöt rikkovilta kolhuilta on säästytty ja nyt ollaan tässä pisteessä, kun hermo menee toimimattomuuteen. Löydettiin mun haluama puhelin Riihimäen liikkeestä lähes ”matkan varrelta”, joten kohta mullekaan ei tule enää ton kanssa harmaita hiuksia.

Nopeet päivitykset vaan tähän väliin yksien tämän hetkisten lempparikuvien kanssa. Aurinkoista viikon viimeistä ;-)


No nyt on viimeisetkin kirjoitukset ohi ja fiilis on ihan mahtava. Päätettiin ottaa ilta vähän rennommin ja hyppäsin kampaajan jälkeen junalla kohti Helsinkiä. Treffailtiin Liisan kanssa pitkästä aikaa viinipullon merkeissä ja istuttiin iltaa Stone’sissa. Meidän kesä meni siihen, että oltiin enemmän yhdessä kuin erikseen. Nyt näin talvella meillä molemmilla on ollut koulu ja niiden sisältämät velvollisuudet, eikä se näkeminen ole enää onnistunut niin helposti, kun asutaan eri kaupungissa.

Ollaan välillä yritetty saada menosta kiinni joko puheluiden tai FaceTimen avulla, muttei se tietenkään ole sama asia. Mulla on suunnitelmissa ottaa pian kamat kainaloon ja muuttaa Helsinkiin. Tällöin treffailu on ehkä hieman helpompaa, kun aikataulut antaa varmasti paremmin periksi.

Missattiin molemmat toistemme synttärit tammi-helmikuun vaihteessa. Nyt oli mahtava hetki juoda lasilliset niiden kunniaksi. Meidän ystävänpäiväkin meni eri kaupungeissa, joten lasilliset meni yhdet senkin kunniaksi. Tajuttiin myös, että meidän vuosipäivä oli viikko sitten! Kolmas lasi meni sen kunniaksi, eli loppujen lopuksi koko pullo oli well spent!

Oli ihana voida jutella ja juoruta kunnolla pitkästä aikaa, sillä tän tytön kanssa on jotenkin klikannut ihan alusta lähtien. Muistan ensimmäisen kerran kun nähtiin, niin juteltiin aamuyön tunneille saakka rennosti sängyllä maaten käyden läpi kaikki asiat maan ja taivaan väliltä. Toiselle voi puhua melkeempä mistä tahansa, eikä takaisin saa tuomitsevaa sanaa. Ongelmatilanteissa löytyy hyviä neuvoja, toiselle voi jakaa niin ne ilot kuin surutkin ja sitä ymmärrystä löytyy aina. Mä tykkään, ettei meidän kaverisuhteessa tästä huolimatta ole minkäänlaista toisen miellyttämistä, sillä molempien vahvat luonteet tulee esille niin kahvitellessa kuin reissusuunnitelmia tehdessä. Saan olla todella onnellinen, että vieressä on tällanen tyttö, jonka kanssa riittää juteltavaa vaikkei pitkään aikaan oltaisi nähtykään. Kiitos että oot mun ystävä, oot mulle tärkeä!

Photos: Elizaveta


Näiden through my phone kollaasien eteen on kirjaimellisesti vuodatettu kyyneleitä ja huudeltu perkelettä pariin otteeseen. Mun puhelimen muisti alkaa olla niin täynnä, että kuvakansiot häviää puhelimesta välillä väliaikaisesti tottakai vieden kuvat mennessään. Mun on jo pitkään ollut tarkoitus heittää nämä tänne puolelle, muttei se ole vaan ollut niin helppoa. Ei välttämättä uskoisi, että tämän postauksen valmistumiseen on mennyt useita tunteja. Huh mikä homma! Näitä kuvia kertyy aina hullut määrät ja niiden julkaisu aina vähän ”unohtuu”. Materiaalia olisi ollut ainakin kymmenen kollaasin verran, mutta eiköhän nyt näillä pärjätä tähän hätään!

Pientä unelmointia stadin asunnosta. Kyllä mä vielä, ennemmin tai myöhemmin! /Poikettiin Lissun kanssa pikaisille smoothieille kaivopihan Well kahvilaan. / Mä oon kunnon pastafriikki, eikä samanlaista pastaa oo mun tekemänä toista. Aina on siis pieni ylläri, miltä mun tekemä pastaruoka tulee maistumaan. Tää kyseinen kanapasta oli todella yksinkertaista mutta sitäkin parempaa. / Treffailtiin tän tytön kanssa pari viikkoa sitten H&M showroomilla eikä sitä ennen oltu hetkeen nähty kiireiden takia. Nyt tänää illalla istahdetaan taas viinipullon ääreen juhlimaan meidän molempien synttäreitä, ystävänpäivää, mun ohi olevaa ylppäriurakkaa, meidän ensitreffien vuosipäivää ja ihan vaan ystävyyttä. On niin paljon höpötettävää kasvotusten, ettei pitkät puhelutkaan oo enää riittänyt!

 Tällanen aamupala mua odottaa melkeen jokainen aamu. En vielä puoli vuotta sitten olisi voinut kuvitellakaan ahmivani kananmunia ja maitorahkaa näin paljon, mutta nyt noi maistuu jo todella hyviltä! / Siskon kämpän sisustus, mä tykkään! / Well coffeen sisustus oli musta jotenkin todella miellyttävä. / Kahvihetki.

 Tästäkin kuvasta on aikaa vaikka ja kuinka! &otherstories liikkeen avajaiset, joissa oli ihan hullu määrä ihmisiä. / Marsaanalla mallistoja tsekkailemassa. / Siis mikä tämä edes on *sydänsilmäemoji*. Tää pieni hurmuri valloitti mun sydämen ihan kokonaa! / Salin jälkeiset. Mun lihasten palautumiseen viimeviikolta on mennyt useempi päivä ja nyt mä jo himoitsen salille. Tää salin aiheuttama kipu on vaan niin hyvä kun tietää tehneensä jotain ;-)

Naistenpäivän kukat multa mulle. / Tältä mun kämppä näytti vielä pitkään synttäreiden jälkeen. Kunnon bilemesta sanoisinko. / Mun ensikosketus kipparilakkiin ja rakastuin tähän täysin. Mun oman lakin metsästys kesti pitkään, sillä nämä on ollut kaikista kaupoista loppu. Nyt viimeviikolla mä kuitenkin löysin mulle Gina Tricotista upeen lätsän ja yllärinä postissa tuli parin päivän päästä toinen! Pian on tulossa asua tän hatun kanssa, stay tuned! / Nää on ihan huiput sandaalit sekä sisällä kylmien lattioiden takia, että kesällä kauppareissuilla!


Uskon etten mä ole ainoa, joka ihailee Doven Real Beauty- filosofiaa mainostuksessa. Jo pidemmän aikaa esimerkiksi televisiossa mainoskatkoilla on saanut ihailla naisia, jotka ihonväristä, koosta ja ulkonäöstä huolimatta ovat kaikki yhtä upeita omalla tavallaan. On harmi, ettei tämä ole enemmän sääntö kuin poikkeus nykyajan mainostuksessa. Dovelta on tulossa pian uusi tuotesarja, jota mä tulen myöhemmin esittelemään tarkemmin. Tämä postaus on tarkoitettu kuitenkin johonkin muuhun. Mukana Doven kaupallisessa yhteistyössä mä haluan kertoa teille, miksi erilaisuus on mun mielestä ihanaa ja ihailtavaa.

Näin bloggaajana näkee asioista paljon erilaisia puolia. Sitä kuulee, että bloggaajia ihaillaan. Niitä ihmisiä, kenen julkaistut kuvat käy usein käsittelyjä läpi. Ihaillaan ihmisiä, joiden elämä vaikuttaa täydelliseltä ulkopuolisen silmään katsoessa. Käydään maksetuilla reissuilla ja rahaa riittää uusiin hankintoihin. Mä itse vierastan sitä, että joku kertoo esimerkiksi olevansa mulle kateellinen.

”On turhaa yrittää olla joku muu, kun vaihtoehtona on olla just sinä.”

Musta on ihanaa, että tätä täydellisyyskuvaa yritetään rikkoa juurikin sosiaalisessa mediassa. Fitnesstyypit julkaisee enemmän todellisuutta vastaavia kuvia, jotka näyttää ettei heidänkään kroppa ole joka hetki sellainen, kuin kuvat saattaa antaa uskoa. Varsinkin nuoret saattaa ottaa paljon paineita epärealistisista kauneusihanteista, joita mainokset ja media esittää. Mä henkilökohtaisesti tykkään enemmän katsella mainoksia joihin voi itsekin samaistua.   Vielä muutama vuosi sitten mulla oli aika heikko itsetunto. Jos tästä blogista ei mitään muuta hyötyä olisi ollut, niin tämä on ainakin kasvattanut musta itsevarman ja vahvemman naisen. Negatiiviset kommentit, arvostelut ja kritiikki on arkipäivää. Alkunuoruudessa aknesta kärsineenä voin sanoa, että pelkkä ”finninaama” kommentti oli näihin aikoihin aika murskaava. Näihin aikoihin mainoksissa näkyvät heleäihoiset hoikat naiset sai mut ajattelemaan, etten mä voi sellaisen ihon kanssa olla upea.

Ihmiset tuntuu haluavan lukeutua samanlaiseen muottiin mutta mun mielestä rikkautta on olla erilainen. Mä olen sitä mieltä, että jos sä uskallat olla oma itsesi just sellaisena kuin sä olet, niin olet upea. Itsevarmuus on kaunista, ei timmi kroppa ja kauneusihanteita myötäilevät kasvot. Positiivisuus on kaunista, ei paksu meikkikerros ja muiden hyväksymisen hakeminen. On turhaa yrittää olla joku muu, kun vaihtoehtona on olla just sinä.

On monia bloggaajakollegoita joita mä jollain tavoin ihailen, mutta erityisesti mä haluaisin nostaa esille Lack of Colour-blogia kirjoittavan Millan. Tapasin hänet jokin aika sitten kasvotusten H&M Showroomin tapahtumassa, eikä mun sosiaalisen median kautta saatu ennakko-oletus tästä ihmisestä muuttunut yhtään! Positiivisuutta ja itsevarmuutta hehkuva tyyppi tartuttaa pirteytensä varsinkin snapchatin kautta seuraajiinsa ja uskaltaa olla oma itsensä. Milla on mun mielestä todella inspiroiva myös pukeutumisessa ja just niin kuin sen kuuluu olla, hän pukeutuu juuri niin kuin itse haluaa muiden mielipiteistä välittämättä. Musta on upea huomata hieman normaalista katukuvasta poikkeavia ihmisiä, sillä he ovat usein juuri niitä itsevarmimpia. Jos te ette vielä seuraa tätä naista, niin kannattaa ehdottomasti käydä kurkkaamassa hänen blogi ja snapchat. Tässä on tyyppi, josta puhuin pari postausta taaksepäin. Persoonallinen, tyylikäs ja aito.

Tämä on kaikille tyypeille. Ystäville, hyvän päivän tutuille, blogikollegoille ja siskoille. Tää on teille kaikille tutuille ja tuntemattomille lukijoille, jotka teksti tavoittaa. Sä olet upea just sellaisena kuin sä olet!

Mä kannustan jokaista teitä kehumaan kommenttiboksissa jotain bloggaajaa tai jotain tärkeää henkilöä sun lähipiirissäsi; aina yhtä ymmärtävää ja avuliasta äitiä tai vaikka lähikaupan hymyilevää myyjää. Miksi juuri sä ihailet kyseistä henkilöä?


Mielessä on ollut jo hetken aihe, mistä oon halunnut tulla puhumaan teille. Sivuutin tätä jo hieman muutama postaus taaksepäin, mutta koska asiasta on vaihdettu pitkiä whatsapp-keskusteluita ja facetime-puheluita blogikollegojen kanssa, voisi tästä kirjoittaa jo oman postauksenkin. Tällainen pieni illan höpöttely siis tulossa, joka avaa ehkä vähän enemmän omia ajatuksia tietenkään kenenkään työtä ja panostusta vähättelemättä!

Mun historia bloggaajana on aika pitkä. Tätä hommaa on tehty jo vuosia eri blogi osotteiden alla, vaikka siirryin vasta vuosi sitten maaliskuussa Indiedaysin alle. Tottakai se boostasi hommaa aivan uudella tavalla ja on vakavoittanut tätä kirjoittamista ainakin omalta osalta. Esimerkiksi kesälomalla ainoa ”huoli” oli blogi, enkä pystynyt käydä nukkumaan ennen seuraavan päivän postauksen hiomista valmiiksi. Postauksia syntyi silloin aivan eri tavalla verrattuna nykyiseen. No nyt blogin vastapainona on vielä pari kuukautta koulu ja itseasiassa tämän viikon jälkeen olen suorittanut mun urakan ylioppilaskirjoitusten osalta. Koska intoa riittäisi, on harmi että aika tai voimat ei meinaa aina antaa periksi. Bloggaamiseen kuluu huomattavasti enemmän aikaa kuin monet siellä ruudun toisella puolella voikaan edes kuvitella. Postauksen suunnittelu, toteutus, jälkikäsittely, valmistus ja julkaisu jo itsessään vie päivästä tunteja, mutta tämän ohella on vielä sähköposteihin vastaamisia, laskutuksia sun muita. Keskustelupalstoja lukeneena bloggaus ei monien teistä mielestä käy työstä, vaikka todellisuudessa tätä varten voi käyttää melkeempä kokonaisia työpäiviä. Onnekkaan musta tekee tosiaan se, että mulla on mahdollisuus elättää itseni työllä, josta mä pidän aivan hurjasti.

Se ei tietenkään riitä, että mä olen itse kehittynyt bloggaajana. Myös koko blogimaailma on kehittynyt viimeaikoina. Jotkut ajattelee, että parempaan suuntaan, toiset taas ei. Yhä useamman blogin kohdalla tuntuu, että lukisi naistenlehden artikkelia kuin blogia. Tämä toki on hienoa, että sisältö on visuaalista ja nättiä, mutta esimerkiksi musta ei vain olisi siihen. Musta ei olisi julkaisemaan pelkkiä huoliteltuja flat lay-kuvia blogiin aamukahvista, kun samassa kuvassa näkyy saman väriskaalan esineitä huonekasvista huulipunaan.

Mä pidän siitä, että omassa blogissa on alusta lähtien ollut todella vapaa kaava – julkaisen mitä huvittaa. Täällä on näkynyt asukuvia, täällä on näkynyt kosmetiikkaa, täällä on näkynyt elämän iloja sekä suruja. On ruokaa, on sisustusta, on puhelinkuvia ja jatkossa tulee olemaan vielä enemmän hyvinvointiakin. Todella rönsyilevää, mutta se olen minä. Tämä on tuonut monilta teiltä positiivista kommenttia ja on todella ihana kuulla että tekin tykkäätte.

”Onnekkaan musta tekee tosiaan se, että mulla on mahdollisuus elättää itseni työllä, josta mä pidän aivan hurjasti.”

Blogien suosio on hiipunut ehkä vähän vlogien varjoon ja monet lukijat on hypännyt juurikin näiden liikkuvien videokuvien pariin. Mä en itse ole päässyt mukaan tohon hössötykseen, en videoiden katsojana yhtään enempää kuin niiden tekijänäkään. Erilaiset my day-videot voisi helposti sopia mun blogin sisältöön jossain vaiheessa, mutta ainakin säännöllinen panostus säilyisi silti blogissa.  Tämä blogimaailman muuttuminen ammattimaiseen suuntaan luo tällaiselle oman tien kulkijalle paljon kysymyksiä mieleen. Tietynlainen täydellisyyden tavoittelu tuntuu olevan sekä blogeissa että muualla sosiaalisessa mediassa tällä hetkellä pinnalla. Tuntuu hassulta, että Instagram feedin kuvien yhteensopivuutta tarkastellaan nykyään niin monin eri keinoin ja niissä vallitsee monesti tietynlainen väriskaala. Älkää ymmärtäkö mua väärin, on upeeta nähdä kuinka jotkut tekee asioita päämäärätietoisesti blogin ja sosiaalisen median eteen, mutta mä kaipaan sitä aikaa, kun blogit ja sosiaalisen median julkaisut oli spontaaneja.

Instagram myötäilee monilla blogin linjaa ja Snapchat sit taas on se kanava, jossa elämän tilanteita jaetaan vähän vapaammin. Some tarjoaa inspiraatiota ja mä suorastaan rakastan sitä. Mä rakastan, että asuvinkkejä saa helposti, nopeasti ja ilmaiseksi sosiaalisen median kautta ja reissu kuvia seuraillaan ainakin täällä aina todella aktiivisesti. Mutta silti, spontaanisuus!

Oman blogi historian alussa asukuvat otettiin pihatiellä ja blogit oli persoonallisempia. Nyt melkein mihin tahansa blogiin klikkaakaan, on sisältö ehkä pelottavan samanlaista ja täydellistä. Tottakai sisältö voi olla laadukasta ilman sitä täydellisyyden tavoittelua, mutta persoonallisuus puuttuu. Nykyään lukijoita saatetaan kalastella monin keinoin ja blogia tyrkytetään esille. Onhan se kiva nähdä seuraajien kasvavan, mutta tämä samalla vie ihmiseltä pois yksityisyyttä. Yksityisyys on varsinkin viimeaikoina ollut mulle todella tärkeää ja toivon, että lukijat blogin toisella puolella ymmärtäisi asian samalla tavalla.

Vähänkään isommat lukijakunnat omaava blogi vie itsensä julkisuuteen ja monet ihmiset käsittävät tämän asian hieman väärin. Vaikka toisen menestys ei yleensä ole muilta pois, nähdään se silti pahana asiana, ja bloggaajaa lähdetään yhdessä tallaamaan alas tilaisuuden tullen. Ja ”tilaisuuden tullen” meinaa hetkeä, kun joku saa päähän ettei bloggaaja yhtäkkiä olekaan ihmisenä yhtä arvokas kuin hän itse.

Työsuhteita yritetään sabotoida, tulevaisuuteen pyritään vaikuttaa ja hänen ihmissuhteet on yhtäkkiä julkisia ihmissuhteita, jotka monesti arvostellaan ja ruoditaan läpi pienimpääkin yksityiskohtaa myöten. Nyt mentiin postauksen aiheesta ehkä hieman sivuun.

”Ja ”tilaisuuden tullen” meinaa hetkeä, kun joku saa päähänsä, ettei bloggaaja yhtäkkiä olekaan ihmisenä yhtä arvokas kuin hän itse.”

Vaikken itse ole millään lailla halukas muuttamaan blogin sisältöä muotilehtimäisempään suuntaan, luo tämä silti jonkinlaiset paineet ja vähemmyyden tunteen. Kun osa blogin seuraajista on hävinnyt vlogien suuntaan ja enemmän on näitä blogeja harkitusti mietityllä sisällöllä niin miettii pakostakin, olisiko kiinnostavuuden vuoksi ”pakko” ottaa jonkinlainen ryhtiliike ja muuttua muiden mukana. Siinä tilanteessa nämä turhanpäiväset löpinät jäisi pois ja ehkä se silmätikkuna oleminen jäisi, kun ei enää olisi niin paljoa asioita mitä blogin ulkopuolella voisi spekuloida.

Haluan tietää teidän mielipiteen, toivottavasti tämä aihe herättäisi kommenttia myös kommenttiboksin puolella. Mitä ajatuksia blogimaailman muuttuminen herättää teissä? Mistä tykkäätte ja mitä kaipaatte. Edelleen saa antaa mulle risuja ja ruusuja, otan niitä todella mielelläni vastaan.

Ja koska nyt blogihommista on puhe, ajattelin vinkata tänne loppuun mun olevan ehdokkaana vuoden tyylikkäin-kategoriassa Indeidays Blog Awardeissa! Ihan hullua, sillä samassa kategoriassa mun kanssa ehdolla on todella tasokkaita blogeja ja kilpailu on varmasti kova. Jos siis ajattelet, että multa saa inspiraatiota vaatekaappiin, sisustukseen, päivän meikkiin tai koet vaikka ruokapostaukset inspiroivina, niin käy antamassa mulle äänesi TÄÄLLÄ! Pääsin viime gaalassa todella hyville sijoituksille ja fiilikset oli todella yllättyneet ja iloiset.

Mä olen todella kiitollinen kaikista äänistä, joista olette laittaneet mulle kuvia jo ennen kuin mä olen missään ilmoittanut ehdokkuudestani. Äänestämään pääsee myös klikkaamalla tämän postauksen kuvia ja mut löytää joko tyylikkäin-kategorian alta tai kirjoittamalla Sara Ollila hakukenttään.