Terkut etelästä!

Kuten ehdinkin jo aiemmassa postauksessa mainita, matkustettiin eilen Suomenlahden yli pitkän viikonlopun viettoon. Meidän kolmannelle yhteiselle Viron reissulle on hieman erilaisia suunnitelmia, nimittäin aiemmista poiketen vietetään täällä useampi yö Viron Turismin tarjoamassa asunnossa. Lähdetään myös ensimmäistä kertaa Tallinnan ulkopuolelle tarkoituksena kiertää läpi paikallisten ystävien suosittelemia paikkoja – kiva nähdä muutakin kuin vanhaakaupunkia!

Kierreltiin eilen ympäri jo tutuiksi muodostuneita katuja ja suunniteltiin tulevia päiviä. Säätkin tuntuu olevan meidän puolella ja saadaan nauttia auringosta viikonlopun aikana. Edellisen kerran oltiin täällä joulukuussa, kun käveltiin sateisia katuja ja värjöteltiin kahviloissa nenät punasina. Nyt ei ole niistä tietoakaan!

Mulla on kovat odotukset seuraavaa paria päivää kohtaan, joten toivotaan etten tule pettymään. Nyt kassit takakonttiin ja tien päälle!

Reilukokoinen neule, midihame ja dad sneakersit taitaa olla mulla päällä harva se päivä. Tälläkertaa päällä oli kaikenlisäksi tummanvihreää ja eläinkuosia, joista mä puhuinkin täällä. Jackpot!

Käytiin lounaalla Rataskaevu 16 raflassa, joka sijaitsee vanhassakaupungissa. Saatiin eteemme todella hyvää ruokaa ja lopulta lähdettyämme todettiin yhteen ääneen, kuinka ravintolassa saamamme palvelu oli yhtä parhaimmista!


 

 

Utelin varovasti poikaystävältä pari vuotta sitten tavattuamme, josko voitaisi mennä joskus telttailemaan. Hän oli niihin aikoihin armeijassa, eikä tästä syystä kovin innostunut ehdotuksestani. Jätettiin asia hautomaan ja päätin senkin päivän vielä joskus osuvan kohdalle. Ja niinhän se osui!

Meillä oli loppukesästä muutaman päivän vapaat, saatiin auto käyttöön ja lähdettiin ajelemaan ilman sen kummempaa päämäärää tarkoituksena tehdä pieni roadtrip Suomen sisällä. Hotellin bookkaus vaihtui mahtavan sään vuoksi hieman yllättäin teltanhakureissuun ja minä tottakai hihkuin innosta. Koska aikaa oli rajallisesti, valittiin kohde parin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Ehdittiin käydä juuri sopivasti Länsi-Suomessa ja poiketa paluumatkalla muutamassa teidän ehdottamassa paikassa.

 

Ajettiin Helsingistä 280km luoteeseen ja navigaattorissa määränpäänä oli Pinkjärvi. Säätiedote näytti onneksi pelkkää aurinkoa, sillä oltiin varauduttu teltalla ja kesämakuupusseilla. Saavuttiin perille ennen auringonlaskua ja ehdittiin pystyttämään teltta rauhassa. Olisin halunnut grillata laavulla iltapalamakkaraa, mutta kuivan kuukauden vuoksi metsäpalovaroitus oli päällä – ehkä seuraavalla kerralla sitten. Kuunneltiin musiikkia ja nautittiin toistemme seurasta taivaan punertaessa. Käytiin uimassa lämpimässä vedessä ja kuivateltiin rannalla illan pimentyessä. Ei ollut kiire mihinkään, olin ylpeänä siitä, että olin saanut poikaystäväni telttailemaan ja kaikenlisäksi hän totesi illan aikana, että hän jopa nautti siitä.

  Herättiin aamulla, pakattiin teltta kasaan ja alettiin suunnittelemaan seuraavaa kohdetta. Oltiin hieman nälissämme, joten ajettiin Poria kohti aikaiselle lounaalle. Käytiin syömässä, poikettiin Puuvillassa hakemassa aurinkorasvaa ja paahtava keli lähes pakotti meidät Yyterin rannalle loikoilemaan. Ranta näytti hieman eriltä kuin alkukesän reissulla, jolloin siellä ei ollut meidän lisäksi ristin sielua. Viihdyttiin palvomassa aurinkoa siihen asti, kunnes kuumuudesta kiivastunut ampiainen pisti allekirjoittanutta kainaloon. Edellinen telttayö sujui niin mallikkaasti, että palattiin samaan paikkaan pystyttämään teltta ja vietettiin toinenkin yö samoissa maisemissa.

  Kolmas päivä ja aika suunnata pikkuhiljaa takaisin kohti Helsinkiä. Tehtiin ensimmäinen stoppi Raumalla ja käveltiin hetki Vanhan Rauman katuja. Syötiin café Salissa lounasta, kierrettiin parit kirpputorit ja sisustusputiikit, joita täällä riitti hyvin! Vanhan Rauman kaduilla olisi voinut viettää aikaa enemmänkin, mutta aikataulut tuli vastaan ja jouduttiin jo pian jatkaa matkaa eteenpäin.

  Seuraavana ajettiin Uuteenkaupunkiin jossa pidettiin kahvitauko. Navigaattori opasti meidät ensin Uudenkaupungin autioon keskustaan ja oltiin jo jatkamassa matkaa pysähtymättä. Löydettiin kuitenkin viimehetkellä viihtyisämpi kahvila-alue, jonka lähistölle laitettiin auto parkkiin.  Toinen meistä oli hieman heikossa hapessa napattuaan huolimattomasti edellisenä päivänä auringonpistoksen, joten stoppi venähti pidemmäksi ennen kun jatkettiin taas matkaa eteenpäin.

  Uudestakaupungista ajettiin pikkuteiden kautta Naantaliin, jossa ei harmiksemme paistanut aurinko toivotulla tavalla. Naantali muistutti värikkäine puutaloineen hieman Porvoota ja nähtävää olisi varmasti ollut pidemmäksikin aikaa. Istuttiin laiturilla syömässä jäätelöä, ulkona oli paljon ihmisiä nauttimassa lämpimästä kesäillasta ja ulkoilmatapahtumia oli edelleen käynnissä, vaikka kello oli jo paljon. Täällä haluan vielä jokin päivä käydä uudelleen – ehkä samalla kertaa kun joskus päädytään ajamaan Turun saaristoreitti! Naantalista ajettiin suoraan takaisin Helsinkiin ja päästiin perille pimeän aikaan. Pieni roadtrip oli tullut päätökseen ja oltiin molemmat sitä mieltä, että lähdettäisi samanlaiselle mielellämme uudestaankin.

 

 

Tälläviikolla ollaan lähdössä roadtripille Viroon, mutta syksyn aikana haluaisin käydä Itä-Suomessa samanlaisella reissulla. Mäntyharju, Rantasalmi (ja hotelli Järvisydän, tälläkertaa taitaa olla pakko skipata telttailut vaikka kuinka sitä haluaisinkin), Koli, Punkaharju ja Imatra. Suomessa on niin nättejä paikkoja, että pitäisi ehdottomasti matkustaa täällä jatkossa enemmän!


 

 

 

Kolme viikkoa hujahti ohi nopeammin kuin sitä ehti edes tajuta ja laskeuduttiin eilen iltapäivästä takaisin Suomeen monia kokemuksia rikkaampana. Vietettiin kuluneet viikot Espanjan auringon alla ja tämä loma poikkesi aiemmista monellakin tapaa. Poikaystävä on jo useiden vuosien ajan matkustanut vähintään kerran kesässä Espanjaan työreissulle ja koska alkukesän matka meni päällekäin mun Sveitsin reissun kanssa, niin päätettiin yrittää uudelleen näin kesän lopulla sopivien lomaviikkojen osuessa kohdalle.

 

Viikot oli täynnä uusia tuttavuuksia, roadtripejä, upeita maisemia, valvottuja öitä, herkullisia juustonacho-annoksia, ruotsin kielen opettelua, sen käyttämistä ja siinä kehittymistä, allasbileitä, pisamia, paljon valokuvia ja mahtui mukaan myös pari rannalla vietettyä päivää. Vaatteet ja päänahka oli lähes poikkeuksetta täynnä pientä hiekanmurua, aurinkorasvaa kului purkki tai kaksi ja elämä oli huoletonta – en aukaissut blogia tuona aikana kertaakaan. Osittain mieli käski pitämään lomaa, mutta toisaalta syyttävällä sormella voi osoittaa teknologiaa. Wifi-yhteydet ei riittäneet edes viestien tai sähköpostien lähettämiseen, saati mitä se olisi sitten ollut isojen blogikuvien latauksen kanssa. Reissupostaukset tulee nyt hieman takautuvasti, mutta yritän saada ne pian pois alta.

 

Vaikka reissussa oli ihana olla, oli noin monen viikon jälkeen ihana palata kotiin. Sitä ehti kaivata kotiruokaa, omaa sänkyä, lähikaupan tuttua ruoka-ainetarjontaa, oman vaatekaapin sisältöä (vaikka suuret osat päivistä vietettiinkin uimapuvuissa) ja suomen kieltä, jolloin keskusteluista ymmärtää jokaisen sanan ongelmitta.

 

Borta bra men hemma bäst. Se on selvä.

 

Outfit – Mango


 

 

Lukemattomat kuljetut kilometrit, kaksi rentouttavaa joogatuntia upeissa maisemissa, pasta-annoksia omenahillolla, lumisia vuorten huippuja, luonnon vehreyttä, raikas vuoristoilma, gondoliajeluita kohteeseen ja takaisin, kiipeilypuiston ratojen suorittamista yläilmoissa, varpaiden kastelua hyisessä vuoristolammessa, upeita aktiviteettejä, pitkiä junamatkoja, kirkasta turkoosia vettä, paljon pilviä ja usvaa,  sähköpyöräilyä viinitiloille, Sveitsiläistä suklaata ja huikeat lämpötilaerot saman päivän aikana.

Saavuttiin perille tiistai-aamuna ja aloitettiin heti ensimmäisenä päivänä käymään läpi täpötäyttä ohjelmaa. Matkustettiin Zürichin kautta Lucerneen, jossa meidän ensimmäinen hotelli sijaitsi Pilatus-vuoren päällä usean kilometrin korkeudessa. Näköalat olisi ollut huikeat, jos sumun takaa olisi nähnyt muutamaa metriä eteenpäin. Sääennusteet vaihteli ensimmäisinä päivinä laidasta laitaan ja jossain kohtaa näytti jo aika huolestuttavalta. Selvittiin kuitenkin onneksi sateilla ja sää kirkastui aina päivä päivältä paremmaksi.

Keskiviikkona lähdettiin heti aamuvarhain maailman jyrkimmän hammasratasjunan avulla Pilatukselta alas. Suunnattiin meidän toiseen kohteeseen, eli Grindelwaldiin, jossa vietettiin pari yötä. Pieni söpö alppikylä, sumun peittämät rinteet ja upeat illallismaisemat Berghaus Bortissa – Sveitsi on päivä päivältä kirinyt Islannin paikkaa mun tämänhetkisen top3-matkustuslistan kärjestä. Vaikka sää on ollut sateinen, niin meillä on ollut onneksi sopivat varusteet, eikä pienet sadekuurot ole haitanneet. Mä en aiemmin ole ollut aktiivilomalla saatika tällaisissa maisemissa, joten harvemmin on reissuilla ollut näin varautunut erilaisiin säämuutoksiin. 

 

Mä palailen myöhemmin paremmalla ajalla (ja paremmalla wifi-yhteydellä!!) sillä nyt täytyy laittaa päätä tyynynyn!

 

PR-matkan tarjonnut Sveitsin turismi ja Peak Performance


 

 

Huomenta tiistaihin!

Thaimaan matkasta on kulunut jo useampi viikko ja kuvat on pyörineet koneella pitkän aikaa. Mä sain vihdoin aikaiseksi käydä kaikki läpi ja heittää teille kunnon kuvapommin viikon kestäneeltä reissulta. Aloitettiin matka Bangkokista, josta lennettiin Ranongiin. Käytiin katsomassa paikallisia temppeleitä, laskettiin bambulautoilla virtaavaa jokea pitkin (upea kokemus!!) ja vierailtiin sademetsässä. Täältä suunnattiin parin päivän jälkeen Chumphoniin, jossa meitä odotti banaanifarmit, kauniit rannat sekä snorklausretki kirkkaassa turkoosissa vedessä. Oli ihana nähdä vähän erilaisempaa Thaimaata paikallisten oppaiden johdolla, tutustua kunnolla alueisiin jotka eivät olekeränneet niin paljoa turistimassaa sekä viettää täysin erilainen loma kuitenkin samoilla leveyspiireillä, missä mä muutama kuukausi sitten olin.

 

Psst. Ja tälläkertaa mä selvisin terveenä kotiin asti!

 


 

Vietettiin päivä veneellä, käytiin snorklaamassa koralliriutoilla ja nautittiin siitä auringonpaisteesta joka meille nätisti suotiin. Vesi oli turkoosia ja nautittiin näistä hetkistä täysin rinnoin. Snorklaamisen jälkeen ruoka maistui ja meille oltiin onneksi valmistettu taas kerran mahtava lounas veneelle. Tällä reissulla nälkä ei ehtinyt yllättää kertaakaan, sillä sekä ruoka- että juomapuolesta pidettiin hyvää huolta.

 

Kuinka hellyyttävä! Paikalliset otti meidät ilolla ja innolla vastaan, mutta piti meitä samalla jollain tapaa erityisinä. Meidän kanssa otettiin sekä tietoisesti että ”salaa” kuvia ja autot tööttäili niin meidän ollessa tuktukin kyydissä kuin myös matkalla läheiselle huoltoasemalle. Käveltiin Chumphonin luonnonpuistossa ja nähtiin pieniä läheisessä virrassa kylpemässä. Sieltä vilkutettiin vimmatusti ja yritettiin napata meidän huomio – ja hän onnistui siinä erinomaisesti!

 

 

Paikalliset varoitteli meitä kulkukoirista eikä niihin saanut missään nimessä koskea. Kulkukoirat sulatti mun sydämen jo edellisellä Thaimaan reissulla, jolloin yritettiin ruokkia niitä parhaamme mukaan märkäruoilla, joita kannettiin mukanamme. Oltiin tottakai varuillamme, mutta tämä koiraherra vaikutti täysin viattomalta ja oli kunnon rapsutuksia vailla!

 

 

Vierailtiin Chumphonissa tehtaalla, joka valmistaa cashew-pähkinöitä alusta loppuun saakka. Nähtiin valmistus vaihe vaiheelta ja siihen kuului kuivaamista, avotulella paahtamista sekä kuorimista. Mä en yhtään ihmettele minkä takia kyseisten pähkinöiden kilohinta monesti huitelee taivaissa – kokonaisina kuoritut pähkinät on kalliimpia kuin halkaistut.

 

 

Oletteko te käyneet näillä alueilla Thaimaassa, jotka eivät (vielä) ole keränneet suurta turistimassaa ympärilleen? Mitä piditte?