Unet on mulla ihan oma maailmansa. Mä näen unia lähes joka yö, enkä jää niistä paitsi päiväunillakaan. Saatan tökkiä keskellä yötä poikaystävän olkapäätä ja herättää hänet kertoakseni unen josta olen juuri herännyt ihan vaan siltä varalta, etten mä muista sitä enää aamulla. Se on myös enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että huikkaan jossain vaiheessa päivää hänelle mieleen muistuneet unet, joille toisinaan saa nauraa ihan vatsa kippurassa. Pitäisi varmaan joskus pitää unipäiväkirjaa ihan vaan sen takia, että niitä olisi hauska lukea ja muistella jälkikäteen. Ihmismieli on omituinen asia!

 

Mä olen käynyt läpi myös niitä painajaisia, jotka ovat ilmeisesti todella yleisiä. Jokin jahtaa sinua, huudat apua, mutta suusta ei lähde ääntä. Putoat korkealta ja heräät juuri ennen maahan osumista. Tai olet jumissa ja seinät alkaa puristua päälle. Mun unessa seinät ei tosin puristunut päälle, vaan kasvava kuminauhapallo alkoi vähitellen ahdistaa mua huoneen nurkkaan. Tätä unta mä näen aina ollessani kuumeessa.

 

Mun uniin vaikuttaa vahvasti myös edellisenä päivänä tapahtuneet asiat, juuri ennen nukkumaanmenoa luetut uutiset tai asiat, jotka ovat sillä hetkellä mielen päällä. Yleensä unissa on mukana tuttuja henkilöitä, paikkoja tai asioita. Harvemmin näen mitään kovin epärealistista, mutta niiden harvojen kertojen perusteella osaan sanoa – lentäminen on super siistiä! No mutta, paras että kerron muutamat esimerkit unista viimeviikon ajalta;

 

– Jatkoin hormonaalista ehkäisyä ihon kunnon romahduttua ja olin palautumassa festariviikonlopusta. Imin selvästi tämän uneeni, nimittäin podin siinä näkymätöntä raskautta ja synnytin kotona ilman minkäänlaisia kipuja. Helposta synnytyksestä huolimatta istukka ei irronnut normaalisti, joten jätin lapsen hoitoon ja kävelin (vaelsin) tomerana sairaalaan. Unen vakava osa loppuu tähän, nimittäin sairaalasta palatessani reitille osui suuressa hallissa järjestettävät festarit, törmäsin sattumalta kahteen Norjalaiseen tyttöön, joihin mä (ihan oikeasti siis) tutustuin Espanjassa ollessa ja paluu kotiin vastasyntyneen luo kesti luvattoman kauan.

– Olin juuri haaveillut uudesta tatuoinnista, kun sain unessani tatuointeja päästä varpaisiin. Kuljin ilman paitaa ja fiilistelin sitä kokonaisuutta, vaikka yksittäin kuvat muistutti lähinnä tarhalapsen töherryksiä.

– Tarkoituksenani oli matkustaa host-perheeni luo jenkkeihin. Olin pakkaamassa laukkuja, kun sain tiedon lähenevästä vesimassasta, joka muuttaa maapallon yhdeksi suureksi mereksi pyyhkien kaikki kaupungit pois alta. Tältä olisi ollut mahdollisuus pelastua suurien tunneleiden avulla, mutta jäin pakkaamaan kiireellä laukkua – tässä tilanteessa tärkeäähän on se, ettei kotiavaimet tai lempiaurinkolasit jää kotiin.

 

Olen myös unissani omistanut tusinan pörröisiä koiria, häkeltynyt vaatekaapistani löytyneestä meikkipiilosta (olin 10 vuotias ja kävin herätessäni tarkistamassa, josko uni olisi vaikka ollut totta), elänyt viidakossa sulassa sovussa eläinten kanssa Tarzanin tapaan ja kokenut ties minkälaisia seikkailuita, joihin en välttämättä uskaltaisi hereillä ollessa. Ihmeellistä.

 

Näettekö te yhtä outoja unia, tai muistatteko niitä enää seuraavana päivänä?


 

 

Suoraan sanottuna mä en edes muista, millon olisin viimeksi kokannut kunnolla oman hellan ääressä. Ruokahalu ei näillä helteillä ole välttämättä huipussaan ja yritän toivottomasti säästää sisäilman lämpötilaa pitämällä uunin ja hellan kylmänä. Noutoruoalla, vähäisellä vedenjuonnilla (joka on valitettavasti mun pahe ympäri vuoden) ja kesän viinitissutteluilla on näppinsä pelissä mun kropan muutoksissa monellakin eri saralla – alavatsalle on ilmestynyt pieni kesäpömppis ja naama kukkii hikinäppyjen lisäksi liiallisesta rasvasta ja suolasta. Hemmetti.

 

Ollaan loppuviikosta lähdössä useammaksi viikoksi etelään paremman puoliskon töiden perässä ja siellä jos missä haluaisin tuntea olevani iskussa. Oon tässä jo tovin miettinyt mikä mahtaa olla se kesäkunto, jota aina tavoitellaan ja kesäkuun saapuessa manataan, kuinka ei se taaskaan onnistunut. Onko jotain tiettyä muottia minkä sisälle toivotaan muovautuvan, vai onko se vaan henkilön omasta päästä kiinni. Mä olen tullut siihen tulokseen että sä olet kesäkunnossa silloin, kun tunnet olosi itsevarmaksi ja kauniiksi, etkä tunne tarvetta piilotella kroppaasi. Mutta minkätakia se on nimenomaa kesäkunto, kun näitä fiiliksiä pitäisi tuntea ympäri vuoden?

 

Oon yrittänyt putsata kasvoja aamuin ja illoin suolasaippualla (tosi hyvä tuote muuten, kuivattaa näppyjä tehokkaasti), kantaa juomapulloa mukana ja täyttää sitä päivän aikana säännölliseen tahtiin (kaksi päivää jo takana, jes!), syödä päivän aikana pieniä annoksia säännöllisesti ja niin hitaasti, että laitan haarukan aina välissä lautaselle lepäämään (hyvä ruokailukikka lämpöisillä keleillä, vaikka ei mulla ahmimisen kanssa ole koskaan ollut mitään ongelmia) ja hyväksyä sen tosiasian, ettei tämä pieni vatsakumpu tai näppylät naamassa haittaa ketään muuta kuin minua itseäni. Bikinikropan toteuttamiseen tarvitsee vain ja ainoastaan bikinit ja ihokin varmasti rauhottuu ajan myötä.

 

Ja kun ne vaa’an näyttämät kilotkaan ei kerro lopulta mitään. Tässä on 53kiloa tyytyväistä tyttöä, jolla on muuten mielialojenkin kanssa mennyt viimepäivinä aika sujuvasti. Päätin lähteä reissuun kehopositiivisena ja jättää murehtimiset suosiolla kotiin – niille ei matkalaukussa ole tilaa lainkaan.

 

  Swimsuit H&M / Dress Zara / Shoes Zara


 

 

 

Ongelmia oman itseni kanssa, niitä on viimeaikoina riittänyt. Mieliala menee sellaista vuoristorataa ettei siinä meinaa itsekään pysyä kyydissä. Toisena päivänä tuntuu siltä, että energiaa ja puhtia riittää vaikka mihin. Suunnittelen yhtä sun toista ja mieli kelluu kirkkailla vesillä – kaikki tuntuu olevan hyvin. Kun aikaa on kulunut tunti, päivä, viikko, ihan tilanteesta riippuen, tuntuu kuin ryömisin pohjamudissa. Pienetkin asiat tuntuu elämää suuremmilta ongelmilta. Enkä edes liioittele. Itken, turhaudun, harmistun, suutun ja masennun väärän värisestä kahvikupista, pöydälle jätetystä ketsuppipullosta tai juuri loppuneista kananmunista. Taistelin samanlaisten ongelmien kanssa viimesyksynä kun päivät lyheni, ilma pimeni ja sateet teki taas tuloa. Ajattelin pitkään, että kyseessä on jonkinlainen syysmasennus, joka iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olin unelmakohteessa lomalla ja itkin pahaa oloa yksin kylpyhuoneen lämmitetyllä lattialla. Palasin kotiin ja vietin päivät sängyssä peiton alla, en vaan yksinkertaisesti saanut liikutettua itseäni mihinkään. Poikaystävä lähti kouluun ja hänen palatessa olin edelleen samassa paikassa. Hän kävi töissä ja sillä aikaa olin selannut puhelimesta jokaisen some-kanavan läpi niin moneen kertaan, että tiesin postaukset lähes ulkoa.

 

Hyvinä päivinä rappiohetket on niin syvällä mielen perukoilla ettei ne estä mua nauttimasta ja elämästä hetkessä. Saan paljon aikaiseksi, suoritan mun to do-listat alusta loppuun, lähden kotiovesta jo aamupäivän tunneilla, pukeudun muuhunkin kuin päällä roikkuvaan printtipaitaan ja hiukset on pestynä mahdollisen viikon tauon jälkeen. Näinä päivinä mulla on hyvä olla.

 

 

No mistä tämä kaikki johtuu? Niimpä, sanopa se!

 

Paineen alla mun kroppa lamaantuu. Suuri stressi on mulle iso vihollinen, teen asiat mielummin rauhassa ja ajan kanssa.

Ehkä mulle on jäänyt jonkinlainen mörkö kiusaamaan reilun parin vuoden takaisista tapahtumista ja asioista, joiden yli luulin jo onnellisesti päässeeni. Enhän mä asiasta koskaan puhunut juuri kenellekään, vaan käsittelin kaiken aivan itsekseni.

Epävarmuus itsestä ja asioista joita teen nostaa pienenä peikkona päätä kolosta aina toisinaan. ”Mä pystyn tähän” vaihtuu hieman hiljaisemmaksi ”pystynköhän mä tähän”, tai ”tämä näyttää kivalta” on hetken päästä kysyvämpi ”näyttääköhän tämä kivalta?”.

 

Jos mä jostain saisin tällähetkellä hyvät mielipiteet ja omat lempparini kertoa, niin Netflixin tarjonnasta. Näiden fiksumpien sarjojen ja tunnettujen elokuvien lisäksi on tullut katsottua vaikka mitä hömppää. Kymmenen jakson Good Girls oli ihan hauskaa seurattavaa, The kissing booth söpö tyttöjen leffa, Goat liian raaka mun makuun, Samassa juonessa katsoisin uudelleenkin ja viimeviikolla katsoin jonkin huonon huumeleffan, jonka nimi ei jäänyt mulle edes mieleen.

 

Toivon että pian leffalempparit vaihtuisi kuitenkin kahvilasuosituksiin, matkavinkkeihin ja asukuviin, joita mä kaipaan itsekin. Kyllä se siitä. Näin mä uskon.

 

Pants H&M / Shoes Nelly.com / Shirt NA-KD / Sweater Samsøe & Samsøe (adlink)

 


 

 

Oon kasvanut pienestä lähtien perheessä, jossa ei ole niin sanottuja perinteisiä miesten- ja naisten rooleja. Isi on tehnyt hyviä ruokia ja opettanut mulle ruoanlaittoa kun äiti taas on ollut mukana rakennuspuuhissa. En usko, että mua olisi millään saatu edes taivutettua mihinkään tiettyyn muottiin – jyrkkä ei on saanut mun uteliaisuuskäyrät yhä enemmän koholle ja olisin uhmannut kiellettyä kahta kovemmalla mielenkiinnolla.

En ole koskaan joutunut kuulemaan mitä mä en naisena pystyisi tehdä, vaan mua on juuri päinvastoin kannustettu olemaan oma itseni ja tähtäämään niitä haaveita kohti, jotka ei välttämättä ole aina olleet samat kuin muilla vastaantulevilla naisilla. Meitä on äitejä, siskoja, tyttäriä, vaimoja, ystäviä, uranaisia ja mahtuu joukkoon myös naispresidentti. Meitä ei voi asettaa yhteen tiettyyn naisten lokeroon, sillä ollaan kaikki erilaisia, omanlaisia ja mahtavia. Naisena olo ei rajoita meitä Suomalaisia naisia kuten se tekee jossain muualla päin maailmaa ja se on monelle meistä ylpeydenaihe – on hienoa olla nainen. Voimakkaita on ihmiset, jotka kannustaa ja auttaa toisia ottamaan edistysaskelia elämässä, eikä revi muita sanoilla ja teoilla alaspäin.

 

 ”Each time a woman stands up for herself, she stands up for all women.”

-Maya Angelou

 

Musta on mahtavaa, että naisilla on nykypäivänä Suomessa äänioikeus ja tasa-arvo. Sä saat kulkea yksin kaduilla, hakea halutessasi puolustusvoimiin, opiskella koulussa ja kirjoittaa ylioppilaaksi, toimia valitsemassasi työssä samassa asemassa kuin kuka tahansa mieskin ja  päättää omasta kehostasi mitä haluat sille tehtävän. Sä voit valita roolisi, tai vaihtoehtoisesti voit myös jättää valitsematta. Vaikka meidän euro ei välttämättä ole edelleenkään se euro, niin eiköhän sitä kohden olla kokoajan kuitenkin menossa. On ihana nähdä vahvoja naisia, jotka kulkee omia polkujaan välittämättä siitä, mitä naisen tulisi tiettyjen normien mukaan olla. Sä saat olla oman elämäsi pomo ja vahva nainen siitä huolimatta työskenteletkö rakennustyömaalla, meikkaatko, pidätkö punaisista ruusuista, vihaatko suklaata, nautitko tyttöjen illoista viinilasillisen kera vai vietätkö kenties päivät silmät kiinni videopeleissä. Lähivuosina on muutenkin kasvettu hieman suvaitsevimmiksi niin naisten, miesten kuin muunsukupuolisten keskuudessa. Jes!

Minusta me naiset olemme huomion ja onnittelut omana päivänämme ansainneet, vaikken kuitenkaan kaivannut naiseuden juhlistamiseksi ruusuja tai kukkapuskia poikaystävältä; halit ja pusut sopivat onnitteluiden lisäksi mainiosti. Meillä on kotona lievä naistenpäivä jokapäivä – toista arvostetaan, kannustetaan, tuetaan, pidetään tasavertaisena ja tuodaan niitä kukkia ihan muuten vaan, oli sitten maanantai, keskiviikko tai perjantai!

   


 

Ihanaa alkuviikkoa ja aurinkoista maanantaita!

Toisten raha-asiat tunnetusti uppoaa ulkopuolisiin ihmisiin ja sitä on todistamassa vuosittaiset veronpalautuspäivät. Multa ei heru ymmärrystä tulotietojen julkituomiseen, koska ne harvoin saa aikaiseksi mitään muuta kuin eripuraa, kateutta ja turhanpäiväistä keskustelua meidän suomalaisten keskuudessa. Lupailin kuitenkin avata meidän matkabudjettia ja raottaa vähän sivua mun rahankäyttöön noin yleisellä tasolla, joten katsotaan mitä saan aikaiseksi.

Pakko myöntää, että mä olen aina ollut huono käyttämään rahaa. Vuosien varrella on onneksi viisastuttu ja laitettu säästöönkin hyviä rahasummia, mutta teen edelleen harmittavan usein isompiakin heräteostoksia, joita ilman ne summat säästötilillä voisi olla aika hurjiakin. Kun kuukausittainen palkka riippuu täysin yhteistöistä ja julkaistuista postauksista, on ”hiljaisempien kuukausien varalle hyvä olla säästöjä vuokran maksuun ja normaaliin elämiseen. Osasin reissussa ollessa ottaa blogin ja sosiaalisen median kanssa todella rauhassa ja ilmoitin jo hyvän aikaa etukäteen etten halua tälle aikavälille uusia yhteistöitä. Sain onneksi viettää loman lomaillessa ja rento asenne on jatkunut harmittavan pitkälle näin reissun jälkeenkin. Nyt on kuitenkin uusi viikko ja hyvä hetki ottaa itseään niskasta kiinni!

Lähdettiin matkalle aika rennoin mielin ja tarkoituksena jatkaa samalla tyylillä kuin kotonakin – tietyt asiat maksetaan puoliksi heti ostohetkellä mutta muuten ”mä maksan nää ni maksa sä sit seuraavalla kerralla” -oli aika kulutettu lause. Käytettiin yhteisiä käteisiä niin ruokaostoksiin, toisen lääkkeisiin kuin uuteen t-paitaan. Kun matkan pituus oli jo lähtövaiheessa tiedossa, osasin seurailla pankkitilin saldoa sitä mukaa. En tykkää lomailla liian tarkasti rahapussia tarkkaillen, joten olin varautunut hotelleineen kaikkineen kuukauden matkaan useammalla tonnilla. Ruokailu ja asuminen on onneksi rutkasti halvempaa Aasiassa ja parilla eurolla söi hyvin. Alkoholi oli Balilla karkeasti puolet kalliimpaa kuin Thaimaassa, jossa bissen sai olisi saanut eurolla ja drinkin kolmella. Rahaa oli ostoksiin ja huvitteluihin, mutta takaraivossa hakkasi vähän viisaammat ajatukset, kuinka turhan krääsän ostamisesta säästetty satanen auttaisi alkuvuoden vuokranmaksussa eikä koko budjettia tarvitse reissussa laittaa haisemaan.

Kannettiin kolmesta pankkikortista ainoastaan yhtä aina mukana ja nyt ainakin näyttää, että selvittiin reissusta ilman minkäänlaisia pankkikorttiongelmia tai kortin skimmauksia. Tarvittaessa pystyttiin helposti siirtämään pankkikortille lisää rahaa, mutta vältyttiin siltä skenaariolta, että oltaisi lopulta rahattomina reissussa jos varkaus olisi osunut kohdalle.

 

 

Katsottiin tottakai ettei eletä yli varojemme, muttei haluttu laskea ravintolapöydällä pennejäkään. Kahdestaan matkustaessa esimerkiksi asumiskulut puolittuu ja keskimääräisesti kahden hengen homestay-huone kustansi suunnilleen 10€/yö henkilöltä. Sivuja tsekkaillessa huomattiin, että halvimmillaan hostelliasumisesta sai pulittaa muutaman euron, mutta parillakympillä sai jo siistin hotellihuoneen.

 

HKI-BKK-HKI lennot: 550€
Matka Thaimaasta Balille ferry+lento: 90€ sisältäen matkatavarat
Matka Balilta Bangkokiin viimeisenä päivänä: 95€
Lääkärikäynnit ja lääkkeet 190€ (matkavakuutus!)
Hotellit: 623€ eli 311,5€/hlö
Vuokranmaksu Suomessa: 530€
Käteiset: 1956€ eli 978€/hlö

 

Rahaa meni mulla kuukauden reissuun siis alle 2000€. Ei haluttu meidän kotiin tuntemattomia vuokralle reissun ajaksi, joten maksettiin kiltisti vuokra ajalta jolloin ei täällä oltu. Tähän aikaväliin kuului mm. joulu ja uusivuosi, joten ei haluttu pelätä mahdollisia bileitä ja häätöä ja saatiin ainakin palattua reissusta siistiin kämppään. Käteisten osa ylläolevassa listassa järkyttää hieman, mutta maksettiin siitä kaikki ruokailut, skootterin vuokraukset, parinsadan euron edestä hotelleja, ostokset ja pienemmät laivamatkat kuukauden aikana, joten kyllähän niistä aika sievoinen summa kertyy. Ei siis käytetty pankkikorttia kertaakaan missään ravintolassa vaan pidettiin aina huoli, että mukana oli käteistä. Syötiin hyvin, käytiin kahvilla, juotiin smoothieita ja otettiin jälkiruokia. Oltaisi ehdottomasti pärjätty pienemmälläkin budjetilla MUTTA on sitä rahaa turhempaankin törsätty!