Pudotin viikonloppuna vähintäänkin kilon. Se ei lähtenyt vyötäröltä tai reisistä, vaan kilo putosi sydämeltä.

 

Lähetän päivittäin satoja viestejä mutta yhden tietyn viestin kirjoittamiseen kului aika tarkalleen puoli vuotta. Miksi se on ollut niin hankalaa? Mitä mä siinä viestissä pelkäsin? Vaikka tiesin asian todellisen kannan, oli nettikirjoittelut juurtuneet mieleeni ja tunsin olevani todella huono ihminen. Pelkäsin ehkä etten tulisi saamaan vastausta ja jäisin entistä pahempaan tiedottomuuteen. Puhuin asiasta kunnolla poikaystäväni kanssa vasta viinilasillisen jälkeen illallisella viimeviikolla. Aiemmin olin vain sivunnut asiaa hieman.

 

Heräsin aamulla hyviltä unilta ja päätin sen olevan oikea päivä. Kirjoitin viestin ja painoin ”lähetä” nappia. Heitin puhelimen automaattisen refleksin lailla toiselle puolelle sänkyä. Aivan kuten tein pari vuotta sitten vihjaillessani ihastumisesta nykyiselle poikaystävälleni tiedostaen viestien olevan riski ja salaa jopa toivoin vastaamisessa kestävän raastavan kauan. Ei mennyt tuntia eikä kahta vaan pian mulla oli vastaus edessäni. Läheteltiin muutama viesti puolin ja toisin. Uskon kyseisten viestien auttaneen sekä mua että viestien saajaa – sain selvyyden mistä netistä lukemani syytökset kohtaan johtui. Kiusaamisen raja on häilyvä eikä kukaan voi päättää mitä toinen voi tuntea kiusaamisena. Tunsin loppupäivän helpottuneisuuden tunnetta siitä, että oltiin vihdoin saatu asia päätökseen ja selvitettyä. Olin puoli vuotta kehitellyt suuria mörköjä pääni sisällä – olenko mä oikeasti ollut tämä ihminen. Uskalsin onneksi tehdä asian, joka oli vaivannut mua takaraivossa aivan liian pitkään.

Laitoin viestiä entiselle kaverilleni koskien koulukiusaamisesta liittyviä syytöksiä. Asia josta mulla ei ollut vielä vuosi sitten hajuakaan ja joka tuli tietooni netistä mustamaalaten ja sysäten kaiken mun harteille. Aika jota en omassa elämässänikään kokenut kovin miellyttäväksi oli toisella ollut tätäkin epämiellyttävämpää.

 

Mä olen viimeaikoina tehnyt jonkinlaista tutkiskelua omaan mieleeni ja tullut siihen tulokseen, että mun paha olo johtuu useista pienistä asioista jotka on jääneet takaraivoon kaivelemaan syystä tai toisesta. Osa johtuu toisista ihmisistä, osa täysin itsestäni. Osa on tekoja ja osa tekoja, jotka on jäänyt tekemättömiksi. Kävin kaverin kehotuksesta hakemassa itselleni voimakiven ajatellen ettei siitä haittaakaan ole. Elämä harvoin soljuu tasapaksusti eteenpäin, vaan yleensä mukaan mahtuu onnistumisia, epäonnistumisia, itsensä haastamisia ja anteeksipyyntöjä. Ehkä seuraavien mörköjen karistamiseen ei mene toista puolta vuotta.

 

 


 

 

 

Olen aina ollut kova uneksimaan. Unet on aina harvinaisen realistisia – en käy vampyyrien kanssa jäätelöllä eikä selässäni ole siipiä. Mukanani seikkailee aina tutut kasvot ja monesti ne liittyy johonkin edellisenä päivänä koettuun. Se on itseasiassa aika hauskaa ja mielenkiintoista. Kirjoitin aiemman unipostauksen muutama kuukausi sitten, jonka jälkeen sain idean kirjoittaa muistamani unet aina muistioon ylös. Sivut alkoi täyttymään kovaa vauhtia – muistin näkemäni unet lähes päivittäin. Osa kirjaamistani ”tarinoista” on jäänyt kiireessä vain parin sanan mittaisiksi eikä niistä ole tällähetkellä mitään muistikuvaa, mutta tarkemmin selostetut unimuistot muistan edelleen lähes täydellisesti alusta loppuun.

 

– Olin Tukholman T-Centralenia muistuttavassa ympäristössä kavereiden kanssa ja päädyimme lopulta pakenemaan aseistettuja miehiä. Nämä tottakai tunnisti muun väen joukosta siitä, että jokaisella oli päällä punainen Canada Goosen untuvatakki.

 

– Laitoin Instagramiin uuden kuvan keskellä yötä ja ”herätessä” kommentit ja tykkäykset oli huipussaan. Jatkossa laitoin herätyksen aina keskellä yötä, jotta voin julkaista uuden kuvan parhaaseen aikaan.

 

– Olin edellisenä päivänä tehnyt perusteellisen siivouksen häkkikellariimme ja järjestänyt kaiken uusiin läpinäkyviin varastolaatikkoihin. Unessani olin unohtanut lukita häkkivaraston oven, joten joku varasti kaikki vaatteet jättäen kuitenkin uudet laatikot ja kengät paikalleen. Pettymys oli suuri :D

 

– Lyhyestä virsi kaunis: Ostin edellisenä päivänä sohvaamme uudet päälliset ja sain unessani täysin väärät kankaat.

 

– Olin juuri ottanut molempien polvieni päälle tatuoinnit ja reissussa ollessani käärme luikerteli molempien tatuointien päältä. Iho kuoriutui saaden molemmat tatuoinnit vereslihalle. Lopputuloksena erittäin kivuliaat arpitatuoinnit. (Minkä takia moniin mun uniin liittyy tatuoinnit???)

 

–  Jostain syystä tämä on uni jonka muistan alusta loppuun vielä tänäkin päivänä. Reissasin Hawai’illa FBI yhtäkkiä perässäni enkä ymmärtänyt minkä vuoksi minua aina kuulusteltiin. Unessa oli myös pahiksia, jotka antoi minulle erilaisia huumeita. Luulin niitä karkeiksi mutta tajutessani juoksin vessaan ja sylkäisin ulos. Pelkäsin FBIn saavan huumejäänteistä jotain selville jos huuhdon huumeet pöntöstä alas, joten piilotin ne lopulta kukkaruukkuun. Samalla kun itse olin sekoillut FBIn ja huumeiden kanssa ystäväni oli rentoutuneet ja ottaneet aurinkoa – itse lähdin kotiin tottakai paperinvalkoisena.

 

 

– Matkustin edellisenä päivänä poikkeuksellisesti sporalla ilman lippua: Juna lähti muutaman minuutin etukäteen ja ehdin juuri hypätä kyytiin. Olin ostamassa lippua vr:n sovelluksesta tarkastajien tullessa kohdalle. Onnistuin puhumaan itseni pois sakosta, olihan juna lähtenyt ennen aikojaan ja sovellus oli junaan hypätessä ollut kuitenkin auki. Yritin ostaa itselleni lipun, mutta sovellus oli kiinaksi. Sain lopulta sakot.

 

– Olin edellisenä päivänä rikkonut puhelimeni näytön: Söin unessa puhelimen suojalasin. Lasi muuttui liivatelehtimäiseksi ja maiskuttelin kunnes suu oli tyhjä.

 

– Luin edellisenä iltana nettikeskustelussa hieman ikäviä kommentteja: Menin Yhdysvalloissa ostoskeskuksessa olevaan kylpylään. Oltiin menossa ystävien kanssa saunaan kun aikuiset miehet alkoi laukomaan näitä keskustelussa tulleita kommentteja mulle. Onnistuneesti sivuutin kaiken ja yritin viettää aikaa ystävien kanssa. Lopulta saunasta palatessa mun pukukaapista oltiin varastettu kaikki ja miehet poistui naureskellen paikalta.

 

Oon laittanut merkille, että harmillisen monet unet liittyy joko puhelimeen tai muuhun ”sosiaaliseen paineeseen” jota päivisin puskee monesta suunnasta. Pitäisi ehkä tutkia unia enemmän ja ottaa selvää mitä ne oikein merkitsee.

 

 

Lue myös tämä:
Hyppy unien maailmaan – minkälaisia unia mä näen?


Nuorempana mietin elämääni pidemmälle ja minulla oli suhteellisen tarkat sävelet siitä, mitä elämäni tulee tuomaan tullessaan. Vaan väärässäpä olin – harva asia on näin 22-vuotiaana kuten mä silloin haaveissani toivoin. Ei ole kihlasormusta, lasta, koiraa eikä omakotitaloa. Koin itseasiassa, että nämä tulisi olla ajankohtaisia jo silloin, kun vuosia on mittarissa 18. Onnekseni näin ei ollut täyttäessäni 18 eikä ole vieläkään.

Mä täytin tänään 22. Näiden vuosien aikana on tapahtunut vaikka mitä, olen kokenut vaikka mitä ja oppinut vaikka mitä, kuten esimerkiksi:

…kaikki ei koskaan tule tykkäämään susta ja se on vain hyväksyttävä. Se ei kuitenkaan tarkoita tehneesi jotain väärin.

…hoida asiat välittömästi pois alta. Petivaatteiden vaihtaminen, urheilemaan lähteminen tai laskujen maksaminen. Näin asiat eivät jää mieleen kummittelemaan tai pahimmassa tapauksessa palaa eteen vielä korkojen kera.

…kehu aina ääneen kun se on paikallaan oli kyseessä tuttu tai tuntematon. Kehuista tulee hyvä mieli ja parhaimmassa tapauksessa pienetkin kehut saa käännettyä huononkin päivän paljon paremmaksi.

…kokeilemalla oppii ja oppii olla kokeilematta enää uudelleen. Värjäsin kerran hiukset räikeän punaisiksi enkä muuten värjää enää koskaan.

…korianteri maistuu pahalta joka kerta, eikä se muutu siitä mihinkään.

…pussaa paljon ja halaa vielä enemmän.

…vanhemmat haluavat aina vain sinun parastasi eikä huolenpito, kotiintuloajat tai kiellot ei ole tarkoitettu rangaistuksena. Tämä oli teini-Saran vaikea ymmärtää, mutta asia on näin aikuisuuden kynnyksellä auennut aivan eri tavalla.

 

…ole ystävällinen. Et koskaan tiedä mitä toinen on käymässä elämässä läpi, sillä kuoren alla on monesti asioita joista sinulla ei ole tietoakaan.

…urheilu auttaa moneen stressiin ja ahdistukseen. Jos hikiurheilulle ei ole fiilistä niin parempi on lähteä ulos kävelylle kuin jäädä kotiin pyörittelemään asioita päässä.

…pyri ymmärtämään niitäkin asioita ja ihmisiä, joita et vain kertakaikkisesti voi ymmärtää.

…elämää ei voi suunnitella etukäteen. Näettekös, mulla ei ole vielä aviomiestä, omakotitaloa, lapsia tai edes sitä koiraa jotka joskus vannotin hankkivani ennen tätä hetkeä.

…älä jää kiinni huonoon parisuhteeseen tai myrkytä itseäsi huonoilla ihmissuhteilla. Niille tulee kuitenkin loppu jossain vaiheessa ja on harmi tajuta hukanneensa aikaa tällaiseen ihmiseen. Elämällä on paljon annettavaa.

…on vahvuutta myöntää välillä tarvitsevansa apua.

…kuuntele sydäntäsi. Välillä päätökset kannattaa tehdä oikealla tuntumalla järjen sijaan.

…hengitä, asioilla on aina tapana järjestyä. Aina.

…Oatlyn iKaffe on ehdottomasti parasta kaurajuomaa kahviin.

…jos jokin asia elämässäsi häiritsee sinua, muuta se. Elät elämääsi itsellesi eikä kukaan tee muutoksia puolestasi.

…yksin oleminen ei aina tarkoita välttämättä automaattisesti yksinäisyyttä. Liika sosiaalisuus saattaa väsyttää ja omaa aikaa täytyy välillä antaa myös itselle.

…vaikket olisi aina samaa mieltä asioista, kunnioita toisen mielipidettä.

…matkustamiseen laitetut rahat ei koskaan mene hukkaan. Kokemukset on suurinta rikkautta mitä rahalla saa ja reissut pitää niitä aina sisällään. Ne auttaa myös ymmärtämään maailmaa aivan eri tavalla – palasin eilen kotiin Afrikasta ja matka oli erittäin opettavainen ja silmiä avaava.

…välillä on ihan hyvä olla tekemättä mitään.

…muista kertoa ja näyttää läheisillesi että välität ja rakastat.

 

Photos: Marianna Mäkelä

Olin viimeyönä poikaystäväni toivottaessa hyvää syntymäpäivää todennut unissani nyökytellen, että hyvin synnytty Sara, hyvin synnytty. 

 

Ihanaa syntymäpäivää kaikille synttärikaimoille!

 

 

 


 

En voi sanoa suoriutuneeni viikonlopun Black Friday -hulinoista mallikkaasti. Rahaa kului useita satasia – joka tosin sisälsi vain pari suurempaa ostosta. Uudet sohvanpäälliset vanhojen pesussa pilaantuneiden tilalle, vedenkeitin, sekä ihotautilääkärin vastaanotto lääkkeineen. Viimeisimmästä ei luonnollisesti alennuksia laskettu ja se osui sattumalta viimeviikon perjantaille. Nämä kulutetut sataset luultavasti maksaa itsensä takaisin viimeistään siinä vaiheessa, kun ihossa alkaa huomata muutoksia parempaan päin.

 

Varasin tosiaan vihdoin ajan ihotautilääkärille, kun ihon tilanne ei tuntunut menevän parempaan suuntaan. Muutaman kuukauden kärvistelyt sai riittää. Kun huono iho vaikuttaa normaaliin elämiseen ja työhön, niin asialle pitää tehdä jotain. Olen vältellyt kuvien ottoa aina viimeiseen saakka – muokkausurakan lykkäämisestä puhumattakaan. Olen skipannut työtapahtumia ja vastapainoksi jäänyt kotiin pyörittelemään peukaloita. Vaikka kolmen kuukauden lääkekuurilla on haittavaikutuksensakin, olen todella onnellinen, että tässä mennään kuitenkin väistämättä parempaan suuntaan. Vaikka muokkaan vielä toistaiseksi kuvissani ihoa parempaan kuntoon tunteakseni oman oloni paremmaksi, en kuitenkaan halua pitää teitä pimennossa tällaisen asian kanssa, joka luultavasti on ongelmana myös monilla teistä. Tarkoituksena on jakaa sekä tämänhetkinen tilanne, kuin myös tulevat tilanteet teidän kanssa kunhan ajoitus on mulle itselleni oikea.

 

Koska viikonloppu rokotti lompakkoa reilusti, ajattelin haastaa itseni tulevaksi viikoksi elämään 50€ viikkobudjetilla. Vuokran maksu venyy onneksi vasta seuraavaan viikkoon, mutta muita laskuja tulisi ujuttaa mukaan budjettiin. Täytyy siis kokkailla halpoja ruokia suuremmat määrät kerrallaan mutta mä olen innoissani katsomassa, kuinka tässä oikein pärjätään!

 


 

Tein viimeaikoina paljon puhututtaneen ja pinnalla olleen hiilijalanjälkitestin, joka ajoi mut ristiriitaisiin fiiliksiin. Mahduin nipin napin keskivertosuomalaisen 10300 kg CO2e tuloksen alapuolelle. Pidän mielelläni lihattomia päiviä ja viikkoja, kierrätän parhaani mukaan, yritän välttää ruokahävikkiä enkä noudata elintarvikkeiden ”viimeistä käyttöpäivää” orjallisesti. En omista autoa, käytän mielelläni tarvittaessa julkisia ja kuljen kävellen tai pyörällä lyhyemmät matkat. Suosin mieluusti suomalaista ja luomua aina kun sitä on tarjolla ja yritän tehdä niitä pieniä parempia valintoja, jotka nykypäivänä tuntuu tulevan jo lähes automaattisesti.

Viidesosa kokonaisesta hiilijalanjäljestä koostui asumisesta, ruoasta sekä tavaroista ja hankinnoista yhteensä. Loput jäi matkustamiselle. Olen kyllä viimeaikoina yrittänyt tehdä parannuksia matkustamisen saralla. Olen yhdistänyt usean maan lomat peräkkäin niin, että siirrytään kesken viikon paikasta toiseen junan avulla eikä meidän siis tarvitse tehdä kahta erillistä reissua. Viimeiset kaksi matkaa ovat olleet mahtavia, enkä eikä kumpaankaan ole sisältynyt lainkaan lentokilometrejä. Olen innostunut kotimaanmatkailusta ja yrittänyt houkutella poikaystävääni lomaviikolla esimerkiksi Itä-suomeen tai Lappiin. Tälläkertaa ollaan Ahvenanmaalla – takana nolla lentokoneessa istuttua tuntia tai sillä kuljettua kilometriä.

Ei sitä kerralla kovin suurta patoa saa rakennettua, mutta pienetkin teot on suuressa mittakaavassa tärkeitä. Vaikka tulos oli ajatuksia herättävä ja laittoi mut heti miettimään miten mä saisin kompensoitua vuoden aikana kertyviä lentokilometrejä omalta osaltani vielä hieman, olin mä kuitenkin tyytyväinen siihen yhteen viidesosaan, jonka perusteella taidan tehdä edes jotain ”oikein”.

Oletteko te tehneet Sitran elämäntapatestiä? Jos ette, niin kannattaa käydä kurkkaamassa oma tulos ja pohtia olisikohan siinä jotain paranneltavaa. Testi löytyy Sitran sivuilta.