22/08/2017 TIISTAIN KUULUMISIA
Taitaa olla ensimmäinen kerta kun mä toivon; sataispa ulkona vettä. Ilma on aika synkkä, muttei silti vielä tarpeeksi huono kotona hengailulle, perusteellisen ”kesä loppu nyt ja mekot siirretään vaatekaapista varastoon” siivouksen tekemiseen eikä tuulettaessa asunto täyty raikkaasta sadeilmasta. Mulle tulee huono omatunto siitä, että viettää aurinkoisia päiviä sisällä. Tulevalle kuukaudelle on suunnitteilla vaikka mitä siistejä juttuja, mutta ne tottakai vie aikaa ja vaatii erilaisia ennakkovalmisteluita. Kävin aamulla ihanalla Röhnischin järjestämällä jooga-tunnilla, joka auttoi saamaan mieltä vähän virkeämmäksi. Tollasia aamuhetkiä pitäisi viettää vaikka päivittäin!
Monet aloitti tai jatkoi opiskeluita eilen – mä sain ensimmäistä kertaa ”jatkaa kesälomaa”. Opiskelijan arkirytmi tulee toivottavasti tarttumaan myös muhun, eikä aamuherätys ei olisi jatkossa puolen päivän aikoihin. Koulustressiä ei kuitenkaan tule olemaan vielä tämän vuoden aikana; mä olen todella tyytyväinen päätökseeni viettää välivuosi näin lukion jälkeen.
Mä päivittelen täällä ahkeraan tahtiin sähköpostia, odottelen lisäinfoa tulevasta, puran Oslon reissun jäljiltä olevaa matkalaukkua ylihuomista varten ja kuulema pitäisi jotain kirppistelyä änkeä tähän iltaan. Olin jo valmistautunut viettämään illan Buranapurkki kainalossa leffaa katsellen tai vaihtoehtoisesti hyppäämällä osteopaatin käsittelyyn, mutta nämä selkäkivut alkaa jo pikkuhiljaa hellittämään tämän päivän osalta.
Mukavaa tiistai-iltaa kaikille!
Uusi viikko on hyvä aloittaa vähän painavemmalla asialla täällä blogin puolella. Kiusaaminen – se niin moneen muotoon jakautuva rasite on mukana monien meidän elämässä lapsesta aikuiseen. Usein kiusaaminen mielletään lasten ja nuorten jutuksi, mutta harmittavan moni joutuu kokemaan sitä vielä aikuisiälläkin. Kiusaamista vastaan perustetaan vuosittain erilaisia kampanjoita ympäri maan; tästäkin huolimatta kiusaamistapauksia kantautuu korvaan usein. Musta tuntuu, että monet mieltää kiusatut heikoiksi ”etkö sä nyt edes itseäsi pysty puolustamaan” ja monilla kiusaaminen taas tulee niin sanotusti vahingossa asiaa täysin tiedostamatta. Tämä on yksi niistä aiheista esimerkiksi yksinäisyyden ja rahaongelmien lomassa, joista puhutaan hieman häpeillen. Kiusaamista ja montaa muuta yhteiskuntaa ravistavaa vahvaa aihetta varten on suunniteltu näyttävä vaatemerkki; 
On harmi huomata, kuinka joillekkin oman aseman pönkittäminen vaatii toisen ihmisen lyttäämistä alas. Huonoa itsetuntoa voi harjoittaa paremmaksi terveillä tavoilla, eiks joo? Mä olen henkilökohtaisesti huomannut, että kaikkeen mitä mä teen, oli kyseessä sit ruokailutottumukset, ihmissuhteet, pukeutuminen, mielipiteet tai juurikin erilaiset blogitekstit, on jollain aina jotain sanottavaa. Kuluneiden 7 vuoden aikana mä olen osannut kasvattaa kuoren eikä mahdollisesti kiusaamisen ja haukkumisen puolelle kääntyneet kommentit enää hetkauta – mutta näin ei valitettavasti ole kaikkien kohdalla. Mä olen nähnyt kiusaamistapauksia läheltä ja näissä kiusattu on joutunut kohdeeksi juurikin pituuden ja ulkonäön vuoksi. Ihmiset osaa olla raakoja. Itsevarmuus on itsellä noussut yhdestä vähintään kahdeksaan ja samallailla pitäisi nousta myös jokaisella teillä.
Herätys oli 4 aikaa; juoksin suihkun kautta aamupalalle ja laittamaan itseäni valmiiksi. Mulla on koko aamun ollut fiilis, että jotain unohtui. Taksi oli alaovella 5:45 viemässä mua lentokentälle ja sillä tiellä mä olen edelleen. Lento lähtee ennen kahdeksaa, joten ilman sen kummempia kommelluksia tässä on hyvin aikaa. Normaalista matkapakkaamisesta poiketen mä päätin ottaa mukaan vaan kaksi ennalta sovitettua asua. Järjestelmällinen pakkaus on aina ollut mun heikko kohta mutta vihdoin sitä alkaa jo tajuamaan, ettei vuorokauden reissulle tarvitse kolmea paria kenkiä, useampaa neuletta ja kourallista erilaisia alaosia. Järjestelmällisempi pakkaus kuulee tuomionsa kunhan huomenna pääsen takaisin kotiin; saattaa olla, että tämä oli huonokin idea mun vaatekriisit huomioiden.
Varastin nuorena pyyhekumin – äiti älä pelästy, se oli vahinko! Laitoin huulipunan tapaisen pyyhekumin kaupassa kiertelyn ajaksi taskuuni ja kotona tajusin lähteneeni maksamatta; pyyhekumi oli tottakai edelleen siellä taskussa. Hiivin seuraavana päivänä vähin äänin takaisin kauppaan, palautin kumin takaisin hyllyyn ja välttelin kyseistä putiikkia useamman vuoden ajan. Tapauksesta on yli 10 vuotta aikaa, mutta nuorena etenkin sitä oli ihan sydän kurkussa jos poliisisedät tulee hakemaan mut kotiovelta. Long story short, kaikki päättyi hyvin ja mä olen ollut todella hiljaa tapahtuneesta ennen tätä päivää. :-D
Nuorempana saatoin repäistä housut pois kotiin päästessa ja jättää ne yhteen myttyyn lattialle. Tässä mytyssä oli myös sukat tai mahdollisesti talvella housujen alla olleet sukkahousut. Nämä on näitä ala-asteen epähohdokkaita hetkiä, kun olin aamulla vetänyt housut jalkaan ja päivän aikana tajusin, että lahkeesta pilkottaa parikymmentä senttiä sukkahousua. Nykyään mua usein pelottaa, että lahkeesta putoaa sinne vahingossa jäänyt sukka. Normaali pelko hei! :-D
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
10.
11.
12.
13.
14.
15.
16.
17.