Utelin varovasti poikaystävältä pari vuotta sitten tavattuamme, josko voitaisi mennä joskus telttailemaan. Hän oli niihin aikoihin armeijassa, eikä tästä syystä kovin innostunut ehdotuksestani. Jätettiin asia hautomaan ja päätin senkin päivän vielä joskus osuvan kohdalle. Ja niinhän se osui!

Meillä oli loppukesästä muutaman päivän vapaat, saatiin auto käyttöön ja lähdettiin ajelemaan ilman sen kummempaa päämäärää tarkoituksena tehdä pieni roadtrip Suomen sisällä. Hotellin bookkaus vaihtui mahtavan sään vuoksi hieman yllättäin teltanhakureissuun ja minä tottakai hihkuin innosta. Koska aikaa oli rajallisesti, valittiin kohde parin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Ehdittiin käydä juuri sopivasti Länsi-Suomessa ja poiketa paluumatkalla muutamassa teidän ehdottamassa paikassa.

 

Ajettiin Helsingistä 280km luoteeseen ja navigaattorissa määränpäänä oli Pinkjärvi. Säätiedote näytti onneksi pelkkää aurinkoa, sillä oltiin varauduttu teltalla ja kesämakuupusseilla. Saavuttiin perille ennen auringonlaskua ja ehdittiin pystyttämään teltta rauhassa. Olisin halunnut grillata laavulla iltapalamakkaraa, mutta kuivan kuukauden vuoksi metsäpalovaroitus oli päällä – ehkä seuraavalla kerralla sitten. Kuunneltiin musiikkia ja nautittiin toistemme seurasta taivaan punertaessa. Käytiin uimassa lämpimässä vedessä ja kuivateltiin rannalla illan pimentyessä. Ei ollut kiire mihinkään, olin ylpeänä siitä, että olin saanut poikaystäväni telttailemaan ja kaikenlisäksi hän totesi illan aikana, että hän jopa nautti siitä.

  Herättiin aamulla, pakattiin teltta kasaan ja alettiin suunnittelemaan seuraavaa kohdetta. Oltiin hieman nälissämme, joten ajettiin Poria kohti aikaiselle lounaalle. Käytiin syömässä, poikettiin Puuvillassa hakemassa aurinkorasvaa ja paahtava keli lähes pakotti meidät Yyterin rannalle loikoilemaan. Ranta näytti hieman eriltä kuin alkukesän reissulla, jolloin siellä ei ollut meidän lisäksi ristin sielua. Viihdyttiin palvomassa aurinkoa siihen asti, kunnes kuumuudesta kiivastunut ampiainen pisti allekirjoittanutta kainaloon. Edellinen telttayö sujui niin mallikkaasti, että palattiin samaan paikkaan pystyttämään teltta ja vietettiin toinenkin yö samoissa maisemissa.

  Kolmas päivä ja aika suunnata pikkuhiljaa takaisin kohti Helsinkiä. Tehtiin ensimmäinen stoppi Raumalla ja käveltiin hetki Vanhan Rauman katuja. Syötiin café Salissa lounasta, kierrettiin parit kirpputorit ja sisustusputiikit, joita täällä riitti hyvin! Vanhan Rauman kaduilla olisi voinut viettää aikaa enemmänkin, mutta aikataulut tuli vastaan ja jouduttiin jo pian jatkaa matkaa eteenpäin.

  Seuraavana ajettiin Uuteenkaupunkiin jossa pidettiin kahvitauko. Navigaattori opasti meidät ensin Uudenkaupungin autioon keskustaan ja oltiin jo jatkamassa matkaa pysähtymättä. Löydettiin kuitenkin viimehetkellä viihtyisämpi kahvila-alue, jonka lähistölle laitettiin auto parkkiin.  Toinen meistä oli hieman heikossa hapessa napattuaan huolimattomasti edellisenä päivänä auringonpistoksen, joten stoppi venähti pidemmäksi ennen kun jatkettiin taas matkaa eteenpäin.

  Uudestakaupungista ajettiin pikkuteiden kautta Naantaliin, jossa ei harmiksemme paistanut aurinko toivotulla tavalla. Naantali muistutti värikkäine puutaloineen hieman Porvoota ja nähtävää olisi varmasti ollut pidemmäksikin aikaa. Istuttiin laiturilla syömässä jäätelöä, ulkona oli paljon ihmisiä nauttimassa lämpimästä kesäillasta ja ulkoilmatapahtumia oli edelleen käynnissä, vaikka kello oli jo paljon. Täällä haluan vielä jokin päivä käydä uudelleen – ehkä samalla kertaa kun joskus päädytään ajamaan Turun saaristoreitti! Naantalista ajettiin suoraan takaisin Helsinkiin ja päästiin perille pimeän aikaan. Pieni roadtrip oli tullut päätökseen ja oltiin molemmat sitä mieltä, että lähdettäisi samanlaiselle mielellämme uudestaankin.

 

 

Tälläviikolla ollaan lähdössä roadtripille Viroon, mutta syksyn aikana haluaisin käydä Itä-Suomessa samanlaisella reissulla. Mäntyharju, Rantasalmi (ja hotelli Järvisydän, tälläkertaa taitaa olla pakko skipata telttailut vaikka kuinka sitä haluaisinkin), Koli, Punkaharju ja Imatra. Suomessa on niin nättejä paikkoja, että pitäisi ehdottomasti matkustaa täällä jatkossa enemmän!


 

Juuri mieleen muistunut pizza-lahjakortti, joka on voimassa kuun viimeiseen päivään saakka! Tänään on kaikenlisäksi ensi-ilta elokuvalla, jossa pääosassa esiintyy poikaystävän ehdoton lempinäyttelijä. Taitaa siis tulla treffi-ilta mun piikkiin.

 

Heräsin iloiseen puheluun ystävältä, jota pian voinkin kutsua seinänaapuriksemme. Pitkään etsinnässä ollut kämppä tärppäsi meidän keittiön seinän takaa, ja lähdetään illalla juhlistamaan tätä viinilasillisten äärelle.

 

 Mä olen saanut jonkinlaisen päähänpinttymän isosta huonekasvista, jonka englanninkielinen nimi taitaa olla the Bird of Paradise Palm. Toiselta nimeltään villibanaani-huonekasvin saatavuus tuntuu olevan aika kiven alla – mä en ole löytänyt vielä mistään tätä kyseistä tai edes samanlaista kasvia. Onko jollain viherpeukalolla tietoa?

 

Tykkäämäni valmiskeitto oli hävinnyt lähiLidlin hyllystä meidän reissumme aikana ja luulin jo, että tuote on kokonaan poistunut valikoimista. Kävin monella kauppareissulla kurkkimassa hyllyjä, mutta paikalla oli jokin uusi tuote. Nyt tätä valmiskeittoa kuitenkin oli tullut uusi erä – liekö he oli huomannut mun pettyneet haikailut tuotteen perään :-D Mulla on muutamat valmis- ja pikaruoat joita syön usein silloin, kun olen yksin kotona enkä jaksa valmistaa isoa määrää ruokaa itselleni. Voisin heittää teille muutamat vinkit ruokiin, jotka olen todennut hyviksi. Kiinnostaisiko?

 

Törmäsin Facebook-ryhmässä ihonhoitotuotteeseen, joka kommenttien ja kokemusten perusteella vaikutti erittäin lupaavalta. Itseasiassa jopa niin lupaavalta, että tilasin sen heti kokeiluun. Parin päivän käyttökokemus on jo positiivinen, joten en malta odottaa mitä tapahtuu parin viikon käytön aikana.

 

Mulle aiemmin Snapchatissä tulleet yksityisviestit on siirtyneet Instagramin puolelle sen jälkeen kun suljin Snapchatin pelkästään ystävien nähtäväksi. Teiltä on viimeaikoina tullut ihania viestejä ja kysymyksiä, joihin vastaan mielelläni. On myös kiva saada nimimerkeille kasvot, ja tämä poikii monesti jopa asiallisempaan keskusteluun. Vanhat vaatteet joiden perään on kyselty on vaihtanut omistajaa, on tullut vinkkejä ja neuvoja puolin ja toisin, on käyty keskustelua mielen päällä olleista asioista ja on ihana huomata, että tästä blogin ja somen laiminlyönnistä huolimatta siellä on edelleen ihmisiä seuraamassa. Lupaan parantaa, sillä kyllä tämä työ todella antaa sen takaisin minkä ottaa. Mut löytää Instagramista nimimerkillä @saraollila, jonka kautta voi niin seurailla kun ottaa muhun myös yhteyttä yksityisviestien kautta.

 

Mitä teidän perjantaihin kuuluu?


 

Unet on mulla ihan oma maailmansa. Mä näen unia lähes joka yö, enkä jää niistä paitsi päiväunillakaan. Saatan tökkiä keskellä yötä poikaystävän olkapäätä ja herättää hänet kertoakseni unen josta olen juuri herännyt ihan vaan siltä varalta, etten mä muista sitä enää aamulla. Se on myös enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että huikkaan jossain vaiheessa päivää hänelle mieleen muistuneet unet, joille toisinaan saa nauraa ihan vatsa kippurassa. Pitäisi varmaan joskus pitää unipäiväkirjaa ihan vaan sen takia, että niitä olisi hauska lukea ja muistella jälkikäteen. Ihmismieli on omituinen asia!

 

Mä olen käynyt läpi myös niitä painajaisia, jotka ovat ilmeisesti todella yleisiä. Jokin jahtaa sinua, huudat apua, mutta suusta ei lähde ääntä. Putoat korkealta ja heräät juuri ennen maahan osumista. Tai olet jumissa ja seinät alkaa puristua päälle. Mun unessa seinät ei tosin puristunut päälle, vaan kasvava kuminauhapallo alkoi vähitellen ahdistaa mua huoneen nurkkaan. Tätä unta mä näen aina ollessani kuumeessa.

 

Mun uniin vaikuttaa vahvasti myös edellisenä päivänä tapahtuneet asiat, juuri ennen nukkumaanmenoa luetut uutiset tai asiat, jotka ovat sillä hetkellä mielen päällä. Yleensä unissa on mukana tuttuja henkilöitä, paikkoja tai asioita. Harvemmin näen mitään kovin epärealistista, mutta niiden harvojen kertojen perusteella osaan sanoa – lentäminen on super siistiä! No mutta, paras että kerron muutamat esimerkit unista viimeviikon ajalta;

 

– Jatkoin hormonaalista ehkäisyä ihon kunnon romahduttua ja olin palautumassa festariviikonlopusta. Imin selvästi tämän uneeni, nimittäin podin siinä näkymätöntä raskautta ja synnytin kotona ilman minkäänlaisia kipuja. Helposta synnytyksestä huolimatta istukka ei irronnut normaalisti, joten jätin lapsen hoitoon ja kävelin (vaelsin) tomerana sairaalaan. Unen vakava osa loppuu tähän, nimittäin sairaalasta palatessani reitille osui suuressa hallissa järjestettävät festarit, törmäsin sattumalta kahteen Norjalaiseen tyttöön, joihin mä (ihan oikeasti siis) tutustuin Espanjassa ollessa ja paluu kotiin vastasyntyneen luo kesti luvattoman kauan.

– Olin juuri haaveillut uudesta tatuoinnista, kun sain unessani tatuointeja päästä varpaisiin. Kuljin ilman paitaa ja fiilistelin sitä kokonaisuutta, vaikka yksittäin kuvat muistutti lähinnä tarhalapsen töherryksiä.

– Tarkoituksenani oli matkustaa host-perheeni luo jenkkeihin. Olin pakkaamassa laukkuja, kun sain tiedon lähenevästä vesimassasta, joka muuttaa maapallon yhdeksi suureksi mereksi pyyhkien kaikki kaupungit pois alta. Tältä olisi ollut mahdollisuus pelastua suurien tunneleiden avulla, mutta jäin pakkaamaan kiireellä laukkua – tässä tilanteessa tärkeäähän on se, ettei kotiavaimet tai lempiaurinkolasit jää kotiin.

 

Olen myös unissani omistanut tusinan pörröisiä koiria, häkeltynyt vaatekaapistani löytyneestä meikkipiilosta (olin 10 vuotias ja kävin herätessäni tarkistamassa, josko uni olisi vaikka ollut totta), elänyt viidakossa sulassa sovussa eläinten kanssa Tarzanin tapaan ja kokenut ties minkälaisia seikkailuita, joihin en välttämättä uskaltaisi hereillä ollessa. Ihmeellistä.

 

Näettekö te yhtä outoja unia, tai muistatteko niitä enää seuraavana päivänä?


 

Mun monien vuosien lemppari ja viikonloppunakin Weekend-festareilla nähty Macklemore jyrää edelleen mun soittolistoja. Macklemoren & Ryan Lewisin sekä Ed Sheeranin yhteinen Growing Up soi tälläkin hetkellä kaiuttimesta.

 

Pienen (tai ei enää niin pienen) koirakaverin kyläily sai mun pitkäaikaisen koirakuumeen ailahtelemaan niin hyvään kuin huonoonkin. Tämä energinen tapaus olisi voinut leikkiä vaikka kokonaisen päivän ja osotti mieltä niinä hetkinä kun huomio siirtyi hetkeksi johonkin muuhun. Mutta edelleen – kyllä tänne kaksioon yksi koira mahtuisi erinomaisesti ainakin mun mielestä (poikaystävä hieman vastustelee..).

 

Tänää on taiteiden yö, jota ollaan vietetty kavereiden kanssa Lahdessa nuoresta saakka. Tälläkertaa suunnitelmat poikkeaa kuitenkin hieman niistä pussisiidereistä läheisessä puistossa, nimittäin lähdetään hetken kuluttua Tavastialle kuuntelemaan Youngheartedia.

 

Espanjan huono netti oli esteenä monelle asialle, ja niihin lukeutuu Netflix-maratoonit iltaisin. Orange is the new blackista tuli juuri ennen lähtöä uusi kausi ja arvatkaa kuka on viettänyt entistä kauheampia maratooneja nyt kotiin palatessa.

 

Käytiin viimekuussa äidin kanssa viettämässä yhteistä aikaa elokuvissa Mamma Mia 2 parissa ja muistin eilen, että ostin tällöin paketillisen sarjalippuja. Mikä ajoitus! Leffoissa menee tällähetkellä pitkä liuta leffoja joita haluan nähdä – Mission: Impossible, BlacKKKlansman ja hieman kepeämpi The spy who dumped me.

 

 

Tein päivää sitten niin hyvää risottoa, että oikein harmitti kun poikaystävä oli syönyt seuraavana päivänä jääkaapista viimeiset leftoverit. Tein sen hieman pelkistetysti täältä löytyvän kukkakaalirisoton reseptillä – ilman kukkakaalia ja mascarponea tosin. Mä en välitä normaalista riisistä, mutta risotot uppoaa mukisematta.

 

Ollaan vihdoin saatu kaikki kolme matkalaukkua purettua pesukoneen kautta kaappeihin. Vaatehuone pursuaa yli äyräiden ja järjestelin sitä viimeyönä aamu neljään saakka. Minkä takia mä olen tehokkaimmillani silloin, kun pitäisi olla untenmailla?

 

Sateet ja viileät ilmat tuntuu nyt pari päivää kotona henganneesta luksukselta. Tänne ei paahdu, aamulla ei tarvitse herätä yöpaita hiestä märkänä ja ilmakin on paljon raikkaampi. Koko kesän kestänyt kuumuus pudotteli meidän taulutarroilla kiinni olleita tauluja ja peilejä seinältä alas – nyt ei onneksi tarvitse niistä enää huolehtia!

 

Mä olin jo valmis hyppäämään Mallorcan lämmöstä suoraan sweaterweathereihin ( :-D ) mutta mun yllätykseksi ja onneksi tämä on ollut aika pehmeä lasku viileämpiin säihin.

 

 

Hat Brixton | Pants H&M | Shoes Junkyard | Sunnies RayBan (and Pull and Bear)

 

Ps. Tarkkasilmäiset varmaan tajusi pari päivää sitten tapahtuneen ulkoasun muutoksen täällä blogissa. Jos teille tulee mieleen jotain risuja sekä työpöytäversiossa kuin mobiiliversiossakin, niin heittäkää ne tänne suuntaan. Tarkoituksena on tottakai saada mahdollisimman miellyttävä lukukokemus teille!

 

Pssst. Vielä tarkkasilmäisemmät saattoi huomata aurinkolasien vaihtumisen toisiin kesken kuvien. Näin jälkikäteen harmittaa etten pitänyt noita ”vahinkolaseja” loppuun saakka – pienet ja soikeat lasit näyttikin yllättävän kivoilta!


 

 

Suoraan sanottuna mä en edes muista, millon olisin viimeksi kokannut kunnolla oman hellan ääressä. Ruokahalu ei näillä helteillä ole välttämättä huipussaan ja yritän toivottomasti säästää sisäilman lämpötilaa pitämällä uunin ja hellan kylmänä. Noutoruoalla, vähäisellä vedenjuonnilla (joka on valitettavasti mun pahe ympäri vuoden) ja kesän viinitissutteluilla on näppinsä pelissä mun kropan muutoksissa monellakin eri saralla – alavatsalle on ilmestynyt pieni kesäpömppis ja naama kukkii hikinäppyjen lisäksi liiallisesta rasvasta ja suolasta. Hemmetti.

 

Ollaan loppuviikosta lähdössä useammaksi viikoksi etelään paremman puoliskon töiden perässä ja siellä jos missä haluaisin tuntea olevani iskussa. Oon tässä jo tovin miettinyt mikä mahtaa olla se kesäkunto, jota aina tavoitellaan ja kesäkuun saapuessa manataan, kuinka ei se taaskaan onnistunut. Onko jotain tiettyä muottia minkä sisälle toivotaan muovautuvan, vai onko se vaan henkilön omasta päästä kiinni. Mä olen tullut siihen tulokseen että sä olet kesäkunnossa silloin, kun tunnet olosi itsevarmaksi ja kauniiksi, etkä tunne tarvetta piilotella kroppaasi. Mutta minkätakia se on nimenomaa kesäkunto, kun näitä fiiliksiä pitäisi tuntea ympäri vuoden?

 

Oon yrittänyt putsata kasvoja aamuin ja illoin suolasaippualla (tosi hyvä tuote muuten, kuivattaa näppyjä tehokkaasti), kantaa juomapulloa mukana ja täyttää sitä päivän aikana säännölliseen tahtiin (kaksi päivää jo takana, jes!), syödä päivän aikana pieniä annoksia säännöllisesti ja niin hitaasti, että laitan haarukan aina välissä lautaselle lepäämään (hyvä ruokailukikka lämpöisillä keleillä, vaikka ei mulla ahmimisen kanssa ole koskaan ollut mitään ongelmia) ja hyväksyä sen tosiasian, ettei tämä pieni vatsakumpu tai näppylät naamassa haittaa ketään muuta kuin minua itseäni. Bikinikropan toteuttamiseen tarvitsee vain ja ainoastaan bikinit ja ihokin varmasti rauhottuu ajan myötä.

 

Ja kun ne vaa’an näyttämät kilotkaan ei kerro lopulta mitään. Tässä on 53kiloa tyytyväistä tyttöä, jolla on muuten mielialojenkin kanssa mennyt viimepäivinä aika sujuvasti. Päätin lähteä reissuun kehopositiivisena ja jättää murehtimiset suosiolla kotiin – niille ei matkalaukussa ole tilaa lainkaan.

 

  Swimsuit H&M / Dress Zara / Shoes Zara