Taitaa olla ensimmäinen kerta kun mä toivon; sataispa ulkona vettä. Ilma on aika synkkä, muttei silti vielä tarpeeksi huono kotona hengailulle, perusteellisen ”kesä loppu nyt ja mekot siirretään vaatekaapista varastoon” siivouksen tekemiseen eikä tuulettaessa asunto täyty raikkaasta sadeilmasta. Mulle tulee huono omatunto siitä, että viettää aurinkoisia päiviä sisällä. Tulevalle kuukaudelle on suunnitteilla vaikka mitä siistejä juttuja, mutta ne tottakai vie aikaa ja vaatii erilaisia ennakkovalmisteluita. Kävin aamulla ihanalla Röhnischin järjestämällä jooga-tunnilla, joka auttoi saamaan mieltä vähän virkeämmäksi. Tollasia aamuhetkiä pitäisi viettää vaikka päivittäin!

Monet aloitti tai jatkoi opiskeluita eilen – mä sain ensimmäistä kertaa ”jatkaa kesälomaa”. Opiskelijan arkirytmi tulee toivottavasti tarttumaan myös muhun, eikä aamuherätys ei olisi jatkossa puolen päivän aikoihin. Koulustressiä ei kuitenkaan tule olemaan vielä tämän vuoden aikana; mä olen todella tyytyväinen päätökseeni viettää välivuosi näin lukion jälkeen.

Mä päivittelen täällä ahkeraan tahtiin sähköpostia, odottelen lisäinfoa tulevasta, puran Oslon reissun jäljiltä olevaa matkalaukkua ylihuomista varten ja  kuulema pitäisi jotain kirppistelyä änkeä tähän iltaan. Olin jo valmistautunut viettämään illan Buranapurkki kainalossa leffaa katsellen tai vaihtoehtoisesti hyppäämällä osteopaatin käsittelyyn, mutta nämä selkäkivut alkaa jo pikkuhiljaa hellittämään tämän päivän osalta.

Mukavaa tiistai-iltaa kaikille!


 

 Uusi viikko on hyvä aloittaa vähän painavemmalla asialla täällä blogin puolella. Kiusaaminen – se niin moneen muotoon jakautuva rasite on mukana monien meidän elämässä lapsesta aikuiseen. Usein kiusaaminen mielletään lasten ja nuorten jutuksi, mutta harmittavan moni joutuu kokemaan sitä vielä aikuisiälläkin. Kiusaamista vastaan perustetaan vuosittain erilaisia kampanjoita ympäri maan; tästäkin huolimatta kiusaamistapauksia kantautuu korvaan usein. Musta tuntuu, että monet mieltää kiusatut heikoiksi ”etkö sä nyt edes itseäsi pysty puolustamaan” ja monilla kiusaaminen taas tulee niin sanotusti vahingossa asiaa täysin tiedostamatta. Tämä on yksi niistä aiheista esimerkiksi yksinäisyyden ja rahaongelmien lomassa, joista puhutaan hieman häpeillen. Kiusaamista ja montaa muuta yhteiskuntaa ravistavaa vahvaa aihetta varten on suunniteltu näyttävä vaatemerkki; Boy Meets Girl. Kaupallisen yhteistyön myötä avaan paria brändiin pohjautuvaa aihetta hieman, joista mun mielstä pitäisi puhua vähän enemmän.

Etenkin nykypäivänä, kun internet ja sosiaalinen media on meille arkipäivää on kiusaaminen saanut aivan erilaiset mittasuhteet. Kiusaaminen saattaa tapahtua laitteiden välityksellä täysin huomaamatta ja onhan sen kautta helppo sanoa asioita, joita et toiselle sanoisi suoraan vasten kasvoja. Näin bloggaajana sitä on huomannut olevansa ihmisten sylkykuppi, silmätikku ja se lelu, jota riepotellaansomessa pahan mielen puuskan tullen. Jotkut mahdollisesti tajuaa julkisen blogin kirjoittajan aseman väärin; asiallinen kritiikki on eriasia kuin painon, pukeutumisen tai ylipäätään ulkonäön haukkuminen. Sääli, jos pahaa oloa täytyy purkaa tuntemattomiin ihmisiin. Kiusaamista voi tapahtua niin monella eri tavalla – kuka sen oikein enää edes osaa määrittää?

On harmi huomata, kuinka joillekkin oman aseman pönkittäminen vaatii toisen ihmisen lyttäämistä alas. Huonoa itsetuntoa voi harjoittaa paremmaksi terveillä tavoilla, eiks joo? Mä olen henkilökohtaisesti huomannut, että kaikkeen mitä mä teen, oli kyseessä sit ruokailutottumukset, ihmissuhteet, pukeutuminen, mielipiteet tai juurikin erilaiset blogitekstit, on jollain aina jotain sanottavaa. Kuluneiden 7 vuoden aikana mä olen osannut kasvattaa kuoren eikä mahdollisesti kiusaamisen ja haukkumisen puolelle kääntyneet kommentit enää hetkauta – mutta näin ei valitettavasti ole kaikkien kohdalla. Mä olen nähnyt kiusaamistapauksia läheltä ja näissä kiusattu on joutunut kohdeeksi juurikin pituuden ja ulkonäön vuoksi. Ihmiset osaa olla raakoja. Itsevarmuus on itsellä noussut yhdestä vähintään kahdeksaan ja samallailla pitäisi nousta myös jokaisella teillä.

Jos toinen ajattelee mun kenkien olevan rumat, ei mun tarvitse ajatella niin. Jos joku toinen ei pidä seksuaalivähemmistöistä, ei musta tarvitse kuoriutua homofoobikkoa. Mielipiteitä on niin monta kuin meitä, olishan se nyt hemmetin tylsää jos jokainen meistä vihaisi papuja, käyttäisi valkoisia converseja ja soittolistoilla olisi pelkkää pop-musiikkia. Se, että sua kiusataan tai lytätään alas ei tarkoita sitä, että sä tekisit jotain väärin. Se yleensä kertoo siitä, että kiusaajalla on joku, jonka vuoksi pahaa oloa puretaan muihin.

Boy Meets Girl-vaatemerkin takana on mun mielestä hieno tarina ja suunnittelijat on onnistuneet malliston luomisessa. Ei välttämättä ensimmäisenä tulisi mieleen juosta Prismaan vaateostoksille, mutta mulle lähetetyn paketin sisältö yllätti positiivisesti. Vaatteet tuli tosiaan myyntiin Prismoihin jo viimeviikon torstaina!

Älä anna ulkopuolisten tekijöiden vaikuttaa suhun ja ole just sä! You rock!


Palasin reissusta eilen ja sen jälkeen olen vain hengaillut kotona. Vuorokausi Norjassa oli todella vauhdikas ja tekemisen täyteinen.

Aamulla taksi haki mut linnunlaulun aikaan, napattiin Sara kyytiin ja ajettiin lentokentälle. Oltiin molemmat lähdössä ensimmäistä kertaa Norjaan joten oletettavastikin oltiin innoissaan. Perillä Oslossa meitä odotti BikBokin tyttöjä, ihana aamupala, sekä päivän ohjelma, josta osa vielä salaisuuksien peitossa. Aamupalan jälkeisellä vapaa-ajalla kierreltiin hieman Oslon keskustaa ja sinne on ehdottomasti pakko lähteä joskus kunnolla paremman ajan kanssa. Puolen päivän aikoihin lounastettiin Ling Ling-raflassa; söin ensimmäistä kertaa dim sumeja (?) ja oli muuten super hyviä! Lounaalta siirryttiin satamaan ja suoraan päivän ohjelmayllärin pariin. Meitä odotti pari nopeaa kumivenettä ja kasa kelluntapukuja, jotka puettiin lounasvaatetuksen, eli hameiden ja korkokenkien päälle. Mä en varmaan koskaan ole kuullut yhtäpaljon naurua ja kirkumista; super hauska kokemus!

Satamasta palattiin takaisin hotellille ja alettiin valmistautumaan illallista ja BikBokin muotinäytöstä varten. Uudessa mallistossa oli muuten superisti pirteitä värejä ja kivoja vaatekappaleita, jotka on just ilmestynyt kauppoihin. Erityisesti mä ihastuin tähän hopeeseen takkiin – pakko käydä joku päivä hakemassa se odottelemaan kylmempiä ilmoja! Oltiin illalla rättiväsyneitä pitkästä päivästä ja nukahdettiin heti sänkyyn päästyämme. Lauantai meni lähinnä matkustaessa ja reissun jälkeen on aina ihana päästä kotiin!

(Postaus sisältää mainoslinkin)


Herätys oli 4 aikaa; juoksin suihkun kautta aamupalalle ja laittamaan itseäni valmiiksi. Mulla on koko aamun ollut fiilis, että jotain unohtui. Taksi oli alaovella 5:45 viemässä mua lentokentälle ja sillä tiellä mä olen edelleen. Lento lähtee ennen kahdeksaa, joten ilman sen kummempia kommelluksia tässä on hyvin aikaa. Normaalista matkapakkaamisesta poiketen mä päätin ottaa mukaan vaan kaksi ennalta sovitettua asua. Järjestelmällinen pakkaus on aina ollut mun heikko kohta mutta vihdoin sitä alkaa jo tajuamaan, ettei vuorokauden reissulle tarvitse kolmea paria kenkiä, useampaa neuletta ja kourallista erilaisia alaosia. Järjestelmällisempi pakkaus kuulee tuomionsa kunhan huomenna pääsen takaisin kotiin; saattaa olla, että tämä oli huonokin idea mun vaatekriisit huomioiden.

Pakkaus oli ehdottomasti helpompaa kuin kaksi vuotta sitten, kun pakkasin kokonaisen vuoden pariin matkalaukkuun. Sitä tavaraa ja vaatetta oli kerääntynyt kilo jos toinenkin, joita hätäpäissäni jakelin viimeisenä Jenkki-päivänä kavereille. Hullua ajatella, että siitäkin on jo useampi vuosi kun mä palasin takaisin Suomeen. Aika menee nopeasti, lähtisin mun vaihtovuodelle uudestaan koska tahansa!

Tänää saan checkata uuden maan pois listalta – Norjassa oli itseasiassa tarkoituskin vierailla vielä tänä vuonna (Lofooteilla tosin). Illalla starttaa BikBokin muotinäytös, jota me mennään seuraamaan. Päivällä meillä taisi olla myös jotain ohjelmaa, pidän teidät ajantasalla IG puolella (@saraollila).

Mukavaa viikonloppua kaikille!


Huomenta tyypit!

Kuten jo aikaisemmin taisin ehtiä mainita, vietettiin tyttöjen kanssa ihana viikonloppu mökillä. Saatiin vielä ennen koulujen alkua kerättyä kavereita kasaan ja rentouduttiin rauhallisissa maisemissa. Ensimmäisenä iltana vedettiin grilliruokaöverit, vietettiin mökkiolympialaisia pihapelien parissa (tukkihumala ja kananmunankuljetus lusikassa, perinteistä!), nautittiin lämpimästä paljusta ja käytiin järvellä suppailemassa auringon laskiessa. Mä olen nauttinut Helsingissä asumisesta todella paljon, mutta toisinaan Lahteen ikävöi lyhyen mökkimatkan vuoksi. Ei se matka onneksi Helsingistäkään ole kummoinen – ehkä mökille ehtii vielä parin viikon sisällä uudestaan.

Mun tehtävälista laahaa vielä tässä vaiheessa maata. Huomenna taksi odottaa alhaalla 5.45 viemään mua lentokentälle ja tunnit tuntuu loppuvan vuorokausista kesken. Ajattelin laittaa mun festarikesän ajoissa päätökseen ja myin keväällä ostetun Blockfest-lipun eteenpäin. Festareiden sijaan lähden pyörähtämään Oslossa; en tiedä kuinka vauhdikas reissu meille on tulossa. Mä lähden nyt mestästämään uutta objektiivia, siistimään likaisia kenkiä, maksamaan työpöydälle kertyneen pinollisen laskuja, pakkaamaan and the list goes on…   ´