Varoitan, tekstisekamelska tulossa! Mä olen tällä hetkellä aika sanaton, vaikka päässä pyörii paljon kerrottavaa. En tiedä mistä aloittaa tai miten saan mun asiani ilmaistua.

Mä olen aina ollut sitä mieltä, ettei erilaiset palkinnot määritä sun suosiota. Eihän niillä ole oikeastaan mitään merkitystä. Lauantaina oli Indiedays Blog Awards ja päivään lähdettiin iloisin mielin. Olin onnellinen, että saatiin pitkästä aikaa meidän porukka kasaan. Ehdolla oleminen ei ollut mielessä, vaikka monet tuntui jännittävän mun puolesta. Käytiin päivätapahtumassa, mentiin Liisan luo laittautumaan ja lopulta treffailtiin koko porukan kanssa. Oltiin ajoissa paikalla ja koko päivän laidasta laitaan heitellyt sää mahdollisti gaala-asun ikuistamisen. Valitsin päälleni mustan jumpsuitin, vaikka kaikki taisi edellisessä postauksessa olla punaisen mekon puolella. Keksin punaiselle mekolle onneksi toisen käyttötilaisuuden, sillä muutamat muutkin gaalavieraat oli bonganneet kaupasta saman mekon.

Istuttiin, juteltiin ja pidettiin hauskaa. Voittajien julkistaminen alkoi, mutta mun keskittyminen oli aivan jossain muualla. Lopulta kaiuttimista kuului mun nimi. Fiilikset oli ehdottomasti yllättyneet ja häkeltyneet. Mä voitin! ”Sara pitäiskö sun mennä tonne lavalle!” ai niin joo. Pakko sanoa, että tämä voitto merkkasi sittenkin paljon. Se on iso juttu sen takia, että kyseessä on lukijoiden äänestys eikä tuomareiden päätös. Olen onnellinen, koska kaikki voittoon tarvittavat äänet tuli teiltä! Äänestyksessä oli mukana paljon huikeita ja tyylikkäitä tyyppejä, joten onhan tämä ihan mahtavaa. Suuri kiitos siis jokaiselle äänestäneelle!

”Olen onnellinen, koska kaikki voittoon tarvittavat äänet tuli teiltä!”

Eilinen meni illasta toipuessa ja tajusin, miksi toissapäiväinen oli tämän vuoden ainoita kertoja ulkona. Nyt voi jatkossa kaivaa kaapista alkoholittomat Happy Joet ja viettää vappuakin vaikka uutta kotia sisustaen. Viimeviikko oli monella tapaa kuitenkin mahtava; toivotaan että juuri alkaneeseen viikkoon sisältyy yhtä paljon iloa ja onnellisuutta!

Photos: Jere Viinikainen


Niin kuin varmaan monella muullakin, kuvaustuokion jälkeen muistikortti on täynnä kuvia. Niistä harvat tulee julkaisuun ja joukosta löytyy milloin minkälaisia aarteita. Vika voi joskus olla kuvaajassa, mutta ainakin täällä löytyy usein vikoja kuvattavasta. Mä tykkään aina katsoa näitä photo fail –postauksia muiden blogeista ja kerran aiemmin olen itsekkin saanut sellaisen tänne 0maan blogiin julkaistua. Eniten kuvatiedostoista löytyi kuvia, joissa mulla on silmät joko kokonaan tai puoliksi kiinni. Paljon löytyi myös kuvia, joissa mä olen innoissani selittämässä jotain. Löysin itseni keskeltä Lontoon Oxford Streetin ruuhkia neuvomassa, mistä kohti kuva pitää rajata. Löytyi huonoja tarkennuksia, vaatteiden korjausta, tuulisia hiuksia ja sitä normaalia sähläystä. Mä en tiedä kannattaako mun alkaa höpöttelemään tässä yhtää sen enempää turhia, eli here you go!     

Ihanaa tiistaita tyypit!


Mietittekö koskaan, mikä sana kuvaa just sua parhaiten? Mä olen viimepäivät miettinyt mun persoonaa, ajatusmaailmaa ja no, ylipäätään elämää kuvaavaa sanaa. Vihdoin se tuli mieleen, mä olen spontaani. Esprit haastoi muutaman bloggaajan osallistumaan heidän #ImEsprit -kampanjaan kaupallisen yhteistyön merkeissä. Mun hashtag on #ImSpontaneous, ja se näkyy mun elämässä aika vahvasti.

Mä olen aina elänyt hetkessä. Kun toinen ovi sulkeutuu, avautuu sen jälkeen seuraava. Joskus täytyy ottaa askel tuntemattomaan ja yhtäkkiä elämän parhaat jutut tapahtuu. Oon ehkä vähän sellanen teen ennen kuin ajattelen-tyyppi. Onhan siitä koitunut hulluja tilanteita itselle ja harmaita hiuksia vanhemmille, mutta tässä mä vielä olen! Jotkut teistä saattaa tietää mun vaihtovuodesta Yhdysvalloissa lukukautena 14-15. Lopullinen päätös lähteä tuli todella äkkiä ja saman päivän aikana paperit olikin jo matkassa. No mä lähdin, vietin vuoden ja palasi takaisin. Viettämäni vuosi oli ikimuistoinen enkä näin jälkeenpäin kadu lähtöä ollenkaan.

Tykkään poiketa kaavoista ja tehdä sitä mistä pidän. Loppujenlopuksi flow vie mua aina eteenpäin! Nautin siitä, etten mä ole riippuvainen mistään tai kestään. Tilaisuuden tullen on kiva aukaista siivet ja lähteä kohti uusia tilanteita.

Mulle on jo pitkään ollut selvää, etten mä meinaa lukion jälkeen jäädä asumaan Lahteen. Tarkoitus oli kesän lopulla etsiä asunto ja muuttaa. Tarkoitus oli hoitaa tämä ihan pikkuhiljaa, mutta täällä mä olen pakkaamassa mun kotia pahvilaatikoihin. Muutto on edessä nopeammin kuin uskoinkaan. Mä olen lähtenyt nopealla aikatauluilla reissuihin, värjännyt hiukset vihreiksi, maistanut mitä hulluimpia ruokia ja sanonut KYLLÄ jännemmillekin jutuille. Tieto, että tulevaisuudessa voi tapahtua melkein mitä vaan saa mut iloiseksi. Elän päivä kerrallaan ja otan niistä kaiken irti!

Shoes / Shirt / Pants / Jacket / Bag

Kävin Helsingissä Aleksanterinkadun Esprit -liikkeessä valitsemassa itselleni asun. Päätin yhdistää vähän siistimpää paitaa ja housua tennareihin ja bomberiin. Asusta tuli näin loppupeleissä mun näköinen. Hillittyjä värejä, rentoa vaatetta ja tennarit! Oli musta hauska katsoa, kun bloggaajakollega valitsi samalla itsellensä asukokonaisuutta. Löydettiin molemmat niin erilaiset kokonaisuudet, kun tyylitkin poikkeaa toisistaan täysin! Social gallery tooliin tekin voitte mennä lisäilemään kuvat omaan persoonaanne liittyen!


Tällaisena päättäväisenä ihmisenä on hassua, ettei mulla riitä into ja itsekuri itseni tsemppaamiseen salirintamalla. Mä olen luisteluharrastuksen loppumisesta asti miettinyt, että tälle kropalle pitäisi tehdä jotain. Tästäkin on siis jo suurinpiirtein 5vuotta. Nykyään vanhoja kuvia katsellessa miettii, mitä silloin on oikeen ajatellut? Vuosien harjoittelun tuloksena syntyneet lihakset ja timmi kroppa oli vielä silloin paikallaan, mutta nyt ne pitäisi kaivaa jostain vähän syvemmältä esiin. En ehkä näe omaa tilannetta ehkä niin akuuttina, että jaksaisin ottaa itseäni kunnolla niskasta kiinni. Näin mä ajattelin vielä puoli vuotta sitten. Loppukesästä muuttunut elämäntilanne antoi uusia ajatuksia ja uusia mahdollisuuksia. Ajattelin, että nyt on aika. Treenasin, yritin, mutta tähän päivään asti jatkuneet selkäkivut tuli pahoina tielle. Sairaalareissut säikäytti ja tämä treenaaminen loppui kuin seinään. Jo pelkkä kävely oli haastavaa mun mielelle, kun takaraivossa kokoajan mietti, että mitä jos se selkäkipu taas yllättää. Jalkojen toimintakyvyttömyys tuli monesti niin yhtäkkiä, että siihen oli kokoajan varautunut.

Tällä hetkellä kaikesta huolimatta mulla on salikortti, hellittäneet selkäkivut ja tiukempi ruokavalio. Mulla on se tsemppi, joka pakottaa salille laiskoinakin päivinä. Musta tuntuu, että elämä on aika tasapainossa tällä hetkellä. Meinaan sitä, että mun hyvinvointi on tällä hetkellä kunnossa monelta osalta. Mieltä ei paina enää niin moni asia, kun ne on saanut kalenteroitua ja hoidettua pois alta. Tässä on tajunnut, että hyvinvointi on paljon muutakin kuin aktiivista elämää, monipuolista ravintoa ja tarvittavaa unta. Hyvinvoiva ihminen viihtyy omassa kehossa ja omassa elämässä. Hän elää just sellasta elämää kuin haluaa, ylläpitää rakentavia ihmissuhteita, kuuntelee omia tunteita sekä järkeä ja no, on onnellinen. Tottakai fyysinen hyvinvointi on osallisena, mutta itse huomasin ainakin salitreenillä olevan vaan hetkellisen positiivisen vaikutuksen siinä vaiheessa, jos mieli oli muuten ”rikki”. Asioilla on tapana järjestyä ja huonoinakin hetkinä on tärkeää pitää se tasapaino elämän osa-alueiden välillä.

Tulosten huomaaminen on tottakai palkitsevaa, oli kyse sitten treenistä tai ravinnosta. On myös kiva oppia jotain uutta ja yrittää ymmärtää asioita paremmin. Esimerkiksi mun kauppareissut on nykyään täysin erilaisia kuin puoli vuotta sitten, sillä tiettyjen ruoka-aineiden ”haitallisuuden” ymmärtää nykyään paremmin. Mun ruokavalio ja jääkaapin sisältö on edelleen todella monipuolinen, mutta kuitenkin täynnä parempia vaihtoehtoja. Ruokavaliolla on kuitenkin suuri vaikutus lopputulokseen!

”Tässä on tajunnut, että hyvinvointi on paljon muutakin kuin aktiivista elämää, monipuolista ravintoa ja tarvittavaa unta.”

                                                                               Sweatshirt here* / Pants & Shoes here*                                       (adlinks)


Harvoin tulee koettua näin ihanaa aloitusta päivälle! Säätkin suosi meitä, nimittäin seuraavana aamuna satoi maahan lumipeite. Kävin tostai aamulla nappaamassa Liisan kyytiin ja ajettiin koti Löylyä. Meillä oli Marsaanan pr toimiston ja Röhnischin parillekymmenelle naiselle järjestämä liikuntahetki Nanna Karalahden johdolla ihan mahtavissa maisemissa. Aluksi tehtiin pieni juoksutreeni Löylyn ympäristössä ja sen jälkeen siirryttiin nauttimaan aamupalaa. Mä olen vieläkin ihan fiiliksissä kun katson näitä kuvia! Aurinkoiseen aamuun herääminen ei edes tällaisella unikeolla tehnyt tiukkaa ja päivä jatkui iltaan saakka hymy huulilla. Illalla oltiinkin himaan päästessä ihan väsynyttä tyyppiä. Näinä aamutreeni-päivinä tuntuu tuntuu saavan paljon enemmän aikaiseksi ja kaiken lisäksi on hyvä fiilis siitä, että tietää tehneensä jotain!

Tällä hetkellä maisemat ei tosiaan ole ihan samanlaiset, mutta onneksi niistä vähäisistä kuivista kaduista ja auringoista nautittiin ihan täysin rinnoin. Lisää näiltä päiviltä tulee näkymään täällä myöhemmin, mutta tämä täydellinen hetki ansaitsi musta aivan oman fiilistelypostauksen.

Sain muuten kuulla väliaikatietona, että te olette äänestäneet mut Indiedays Blog Awardsien tyylikkäin-kategoriassa johonkin top5 joukkoon! Ihan mahtavaa! Jos et ole vielä käynyt heittämässä ääntäsi ja koet mut jonkinlaisena inspiraation lähteenä oli se sitten pukeutumisessa, sisustuksessa tai vaikka ruoanlaitossa, niin sen pääset tekemään TÄÄLLÄ. Kiitos teille kaikille ihanat <3

”Vuoden tyylikkäin -kategoriassa ehdolla ovat tyylitaiturit ja trendsetterit, jotka tarjoilevat raikkaita ideoita aina rohkeista ratkaisuista klassisiin valintoihin.”