Kaupallinen yhteistyö: Knorr

 

Termari täyteen kiehuva vettä, välipalakupit kassiin ja veden rantaan nauttimaan jo hieman punertavasta auringosta! Valmisruokapiknikistä taitaa muodostua meille jonkinlainen perinne! On niitä päiviä, kun nähdään toisistamme vilaus ristiin menevien koulumenojen sekä töiden keskellä. Muina päivinä yritetään pyhittää enemmän aikaa toisillemme ja viettää hetket yhdessä aina aamupuurosta illan hampaiden pesuun ja peiton alle kääriytymiseen. Poikaystävä ei ole enää moksiskaan, jos pyydän häneltä ravintolaillallisen sijaan rennompaa illallishetkeä taivasalla. Ruokaa, musiikkia ja aurinko – harmiteltiin ainoastaan keittiön pöydälle jäänyttä valkkaripulloa.

 

Ette arvaakaan kuinka innoissani mä olin, kun kuulin Knorrin uudesta tulokkaasta – Veggie snackistä. Mä olen tunnetusti kova valmisruokafani ja himoitsen usein ”lisää vain vesi” aterioita. Parin viikon takainen Islannin reissu oli mulle unelmien täyttymys, sillä elettiin lähes viikko erilaisten ruokakuppien avulla; uskokaa tai älkää, en valittanut sitten kertaakaan! Veggie snackit ovat nimensä mukaisesti kasvisruokavalioon sopivia ja sisältävät runsaasti kasviksia ja vastuullisesti viljeltyjä vihanneksia. Veggie snackeihin lisätään vaan kiehuva vesi, suljetaan kansi, odotetaan 5 minuuttia ja ruoka on valmis. Näitä on helppo syödä siis esimerkiksi kiireessä, välipalana tai vaikka herkutteluun, kuten mä monesti teen.

Primavera pennen on näistä kasvisruoista mun lemppari, mutta makuja löytyy myös riisin, couscousin sekä quinoan ystäville. Mediterranean CouscousMexican Chili Rice, sekä Thai Green Curry Rice&Quinoa ei kuulosta pahoilta myöskään, eihän?

 

Psst. Tekisikö sun mieli maistaa näitä kasvisruoka-aterioita kesän kiireen keskellä? Kommentoi mikä maku kuulostaa sun korvaan parhaalta ja olet mukana Knorrin tuotepaketin arvonnassa. Aikaa osallistua on 29.5 asti ja tarkemmat säännöt löytyy täältä!

 


 

 

Huomenta tiistaihin!

Thaimaan matkasta on kulunut jo useampi viikko ja kuvat on pyörineet koneella pitkän aikaa. Mä sain vihdoin aikaiseksi käydä kaikki läpi ja heittää teille kunnon kuvapommin viikon kestäneeltä reissulta. Aloitettiin matka Bangkokista, josta lennettiin Ranongiin. Käytiin katsomassa paikallisia temppeleitä, laskettiin bambulautoilla virtaavaa jokea pitkin (upea kokemus!!) ja vierailtiin sademetsässä. Täältä suunnattiin parin päivän jälkeen Chumphoniin, jossa meitä odotti banaanifarmit, kauniit rannat sekä snorklausretki kirkkaassa turkoosissa vedessä. Oli ihana nähdä vähän erilaisempaa Thaimaata paikallisten oppaiden johdolla, tutustua kunnolla alueisiin jotka eivät olekeränneet niin paljoa turistimassaa sekä viettää täysin erilainen loma kuitenkin samoilla leveyspiireillä, missä mä muutama kuukausi sitten olin.

 

Psst. Ja tälläkertaa mä selvisin terveenä kotiin asti!

 


 

Vietettiin päivä veneellä, käytiin snorklaamassa koralliriutoilla ja nautittiin siitä auringonpaisteesta joka meille nätisti suotiin. Vesi oli turkoosia ja nautittiin näistä hetkistä täysin rinnoin. Snorklaamisen jälkeen ruoka maistui ja meille oltiin onneksi valmistettu taas kerran mahtava lounas veneelle. Tällä reissulla nälkä ei ehtinyt yllättää kertaakaan, sillä sekä ruoka- että juomapuolesta pidettiin hyvää huolta.

 

Kuinka hellyyttävä! Paikalliset otti meidät ilolla ja innolla vastaan, mutta piti meitä samalla jollain tapaa erityisinä. Meidän kanssa otettiin sekä tietoisesti että ”salaa” kuvia ja autot tööttäili niin meidän ollessa tuktukin kyydissä kuin myös matkalla läheiselle huoltoasemalle. Käveltiin Chumphonin luonnonpuistossa ja nähtiin pieniä läheisessä virrassa kylpemässä. Sieltä vilkutettiin vimmatusti ja yritettiin napata meidän huomio – ja hän onnistui siinä erinomaisesti!

 

 

Paikalliset varoitteli meitä kulkukoirista eikä niihin saanut missään nimessä koskea. Kulkukoirat sulatti mun sydämen jo edellisellä Thaimaan reissulla, jolloin yritettiin ruokkia niitä parhaamme mukaan märkäruoilla, joita kannettiin mukanamme. Oltiin tottakai varuillamme, mutta tämä koiraherra vaikutti täysin viattomalta ja oli kunnon rapsutuksia vailla!

 

 

Vierailtiin Chumphonissa tehtaalla, joka valmistaa cashew-pähkinöitä alusta loppuun saakka. Nähtiin valmistus vaihe vaiheelta ja siihen kuului kuivaamista, avotulella paahtamista sekä kuorimista. Mä en yhtään ihmettele minkä takia kyseisten pähkinöiden kilohinta monesti huitelee taivaissa – kokonaisina kuoritut pähkinät on kalliimpia kuin halkaistut.

 

 

Oletteko te käyneet näillä alueilla Thaimaassa, jotka eivät (vielä) ole keränneet suurta turistimassaa ympärilleen? Mitä piditte?


 

 

 

Pysähdyttiin sattumalta tienvarteen, huomattiin aavikolla pieniä muurahaisia muistuttava ihmisvirta. Aurinko paistoi eikä meillä ollut kiire, joten parkkeerattiin auto ja lähdettiin ottamaan selvää minne kaikki on oikein matkalla. Ensin meni vartti – tuntui ettei oltu liikuttu mihinkään. Matkaa oli vielä järkyttävän paljon edessä eikä tässäkään vaiheessa tiedetty mikä meitä odottaisi. Käveltiin toinen vartti ja vaivuin jo pieneen epätoivoon. Halusin kääntyä takaisin, sillä matka autolle tuntui lyhyemmältä kuin matka perille. Päätettiin kysyä vastaantulevalta pariskunnalta mitä tien päässä oikein odottaa. Plane crash! Miksi me ei heti tajuttu? Oltiin luettu Sólheimasandur lentokone onnettomuudesta ennen reissua useaan otteeseen, mutta oltiin kuitenkin onnistuttu skippaamaan se meidän listalta täysin.

Olihan se koko komeudessaan upea näky kun lentokone on maannut hiekalla 1970-luvulta lähtien ja sitä pääsi tutkimaan ihan kunnolla ilman minkäänlaisia kieltoja tai esteitä. Mun lapsuuden lentäjähaaveet nosti hieman päätä, vaikka nykyään olen mielummin koneen kyydissä kuin ohjaamossa. Lähdettiin hyvissä ajoin takaisin ja paluumatka sujui paljon sutjakammin. Astuessamme takaisin parkkialueelle huomattiin kyltti, joka kertoi lentokoneonnettomuudesta ja useiden kilometrien pituisesta patikoinnista perille. Kuinka me oikein oltiin onnistuttu missaamaan tämä.

Suurin osa Islannin nähtävyyksistä oli täysin luonnon luomia vesiputouksia, kuumia lähteitä tai geysirejä. Tällaiset nähtävyydet oli todella vaikuttavia, mutta liika on tosin liikaa. Viikon viimeisinä päivinä vesiputoukset alkoi tulla jo korvista ulos, eikä jaksettu enää edes pysähtyä ihmettelemään korkeita vuoren seinämiä pitkin laskeutuvia vesivanoja. Oli siis kiva nähdä myös näitä muutamia nähtävyyksiä, jotka ihminen on teoillaan ja toiminnallaan saanut aikaiseksi!

 

 

 

 

 

Jacket Weekday | Overall Junkyard | Shoes Dr.Martens | Shirt Zara


Kaupallinen yhteistyö: Abba

 

Piknik-kausi on täällä jo korkattu! Kerättiin alkuviikosta kimpsut ja kampsut kasaan ja suunnattiin kavereiden kanssa lähipuistoon viettämään silliksiä ihanassa lämmössä ja auringon paisteessa. Mun aiemmista piknik-hetkistä poiketen heitettiin koriin salaattia, perunaa, leipää ja silliä. Istuttiin puistossa useampi tunti syöden, jutellen ja musiikkia kuunnellen ja aika lensi kuin siivillä!

Meillä on perinteisesti tapana tehdä to do-lista kesälle, jossa on jonkin verran suunnitelmia tulevalle kesälle. Piknik on yleensä listalla moneen eri kertaan eri lokaatioissa ja nyt on ainakin perinteinen puistopiknik rustattu tehdyksi. Ehkä seuraavalla kerralla Suomenlinnaan, parvekkeelle tai vaikka piknik dagen eftereiden muodossa.

Meitä oli porukassa moneksi; löytyi vakituisia sillin syöjiä, lapsuuden sillikokeiluista traumatisoituneita sekä ensitestaajia. Abballa on sillejä moneen makuun ja valikoin meidän piknikille niistä smetanasillin, rapumarinoidun sillin sekä uutuuden – gin sillin. Parin tunnin kuluttua kaikki kulhot (sillipurkit mukaanlukien) ammotti tyhjyyttä ja oltiin saatu vatsat sopivasti täyteen. Kylkeen olisi helposti mahtunut muutama mimosa tai raikas gin, mutta päätettiin jättää ne kokeilut seuraavaan kertaan!

 

Teille sillin ystäville sain mahdollisuuden arpoa Abba Sillikset – tuotekassin tuleviin silliksiin ystävien kanssa. Viettäisitkö silliksiä dagen eftereiden muodossa kavereiden kanssa, vai kenties kesäpiknikillä puistossa? Kommentoi alas sinun sillis-vinkki 16.5 mennessä ja olet mukana arvonnassa. Arvonnan säännöt löytyy täältä!


Nykypäivän some-kulttuurissa näkyy yhä enemmän lavastettuja kuvia ja tilannekuvat jää sinne kameran rullaan. Nautin tietynlaisesta kuvien lavastuksesta ja aina on kiva katsoa jälkikäteen mitä on oikein saanut aikaiseksi. Aina kaikki ei siellä kuvien takana kuitenkaan mene kuten voisi olettaa, ja multakin löytyy Instagramista materiaalia hetkeltä ennen tajun lähtemistä, keskeltä itkukohtausta sekä kuva, jossa painaumat on poskessa todistamassa pari minuuttia aiemmin nukuttuja sikeitä päiväunia.

 

1. R.I.P hattu

 

Tämä kuva on viimeinen, jossa mulla on vielä kyseinen hattu tallella. Olin kantanut sen kädessä Helsingistä Islantiin tarkoituksena pelastaa sillä huonot hiuspäivät. Laskin hatun heti kuvan ottamisen jälkeen maahan ja laitoin toisen kamerani sen sisään painoksi. Poikaystävä nappasi kameran valokuvia varten ja ennen kuin mä ehdin tilannetta edes tajuta, niin hattu oli kuvan taustalla näkyvässä rotkossa. R.I.P hattu ja loppuviikko mentiinkin hiukset ranskalaisella letillä.

 

2. Tausta täynnä oransseja Aasialaisia

Näitä kuvia jouduttiin ottamaan useita (lue: kymmeniä), ennen kuin saatiin yksi julkaisukelpoinen aikaseksi. On oikeasti yllättävän vaikeaa saada kolme ihmistä kellumaan vedessä samanaikaisesti niin, ettei joku näytä hukkuvalta. Taustalla pörräsi myös joukko Aasialaisia pelastusliiveissä, jotka lopullisista kuvista lähti veke!

 

 

3. Jäätelö kaaressa roskakoriin

Kierreltiin ympäriinsä etsien tiettyä jäätelöbaaria hirmuisessa jäätelönnälässä. Kuvien ottoon meni maksimissaan minuutti tai kaksi ja siinä ajassa toinen jäätelö oli ehtinyt sulaa hirveään kuntoon. Lopulta kierreltiin kadulla etsien roskakoria ja vesipistettä, sillä kädet oli sokerista tahmeat ja jäätelö lensi kaaressa roskikseen.

 

4. 40 asteen helle & 40 asteen kuume

Balilla oli päivällä 40 asteen helle ja mun kuumemittari taisi näyttää aamulla samoja lukemia. Kiivettiin Ubudin riisipeltoja pari metriä kerrallaan, sillä multa meinasi lähteä jalat alta ja taju kankaalle. Pitkä päivä huipentui sairaalakäyntiin, sillä lääkkeet oli jo syöty loppuun ja olo meni kokoajan vaan huonompaan suuntaan. Pieni tsemppaus (ja tyhmyys) oli lopulta vain positiivinen asia, sillä loppureissulle sain kieltävän vastauksen minkäänlaiseen kropan rasitukseen tai reippailuun, ja riisipellot olisi jäänyt näkemättä. Tältä päivältä ei taida olla minkäänlaista kasvokuvaa muistona.

5. Painaumat poskessa päiväunien todisteena

Suoraan päiväunilta kameran eteen. Mulle on suotu mahtavat unenlahjat ja nukun aina kun vaan mahdollista. Poikaystävä kävi vaateostoksilla, jätti mut autoon nukkumaan ja herätti parin tunnin kuluttua. Tämä kuva on otettu 5 minuuttia oikein makoisten autopäiväunien jälkeen – poskessa oli näkyvät painaumat todistamassa tästä.

6. Nälkäkiukku ja takana parveilevat turistijoukot

Aasialaiset tunkee jostain syystä kaikkien kuvien taakse riippumatta siitä, missäpäin maailmaa sitä oikein on. Ainoa kuva viidestäkymmenestä, kun takana ei kävellyt suuri turistijoukko keltainen sateenvarjo taivaissa. Oltiin molemmat jo tässä vaiheessa päivää nälkäisiä, joten tilanne aiheutti kiukun itse kullekkin.

7. Yhteisitkut kadonneen hatun vuoksi

Islannin hattuepisodin jälkeen jäätiin hetkeksi rauhoittumaan autoon, sillä hatun menettäminen sai mulle kyyneleet silmiin. Olen ollut todella herkkis viimeisen puolen vuoden ajan ja poikaystävä on välillä katsonut vierestä turhanpäiväistä pillittämistä. Tälläkertaa kyyneleet valui kuitenkin molempien poskilla, sillä hän tunsi pahaa mieltä siitä, kuinka surulliseksi mä tulin hänen hävittämän hatun puolesta (hattu oli kaikenlisäksi viety hänen kaapista, joten menetys ei tuntunut edes omassa rahapussissani). Itkettiin tämän kuvan aikana siis molemmat, kun halusin saada upean violetista taivaasta kuvan juuri ennen hämärtymistä.

 

 

8. Definitely not match made in heaven

Taas yksi näistä kuvaushetkistä, jotka on saanut mut turhautumaan ja raivon partaalle. Islannin kova tuuli ja paperinen kartta ei välttämättä ollut match made in heaven, ja olin jo varma ettei kameran rullaan tallentunut yhtäkään kelvollista kuvaa. Toisissa paita riehui korvissa ja toisissa kartta lenteli ympäriinsä. Meillä oli kaiken lisäksi kova kiire, sillä oltiin varattu sisäänpääsy Blue Lagooneille ja varaukseen oli tismalleen saman verran aikaa kuin mitä maps näytti reitin kestoksi. Piti vain toivoa, ettei iltapäiväruuhka pysäytä meitä tien varrelle.