Tällaisena päättäväisenä ihmisenä on hassua, ettei mulla riitä into ja itsekuri itseni tsemppaamiseen salirintamalla. Mä olen luisteluharrastuksen loppumisesta asti miettinyt, että tälle kropalle pitäisi tehdä jotain. Tästäkin on siis jo suurinpiirtein 5vuotta. Nykyään vanhoja kuvia katsellessa miettii, mitä silloin on oikeen ajatellut? Vuosien harjoittelun tuloksena syntyneet lihakset ja timmi kroppa oli vielä silloin paikallaan, mutta nyt ne pitäisi kaivaa jostain vähän syvemmältä esiin. En ehkä näe omaa tilannetta ehkä niin akuuttina, että jaksaisin ottaa itseäni kunnolla niskasta kiinni. Näin mä ajattelin vielä puoli vuotta sitten. Loppukesästä muuttunut elämäntilanne antoi uusia ajatuksia ja uusia mahdollisuuksia. Ajattelin, että nyt on aika. Treenasin, yritin, mutta tähän päivään asti jatkuneet selkäkivut tuli pahoina tielle. Sairaalareissut säikäytti ja tämä treenaaminen loppui kuin seinään. Jo pelkkä kävely oli haastavaa mun mielelle, kun takaraivossa kokoajan mietti, että mitä jos se selkäkipu taas yllättää. Jalkojen toimintakyvyttömyys tuli monesti niin yhtäkkiä, että siihen oli kokoajan varautunut.

Tällä hetkellä kaikesta huolimatta mulla on salikortti, hellittäneet selkäkivut ja tiukempi ruokavalio. Mulla on se tsemppi, joka pakottaa salille laiskoinakin päivinä. Musta tuntuu, että elämä on aika tasapainossa tällä hetkellä. Meinaan sitä, että mun hyvinvointi on tällä hetkellä kunnossa monelta osalta. Mieltä ei paina enää niin moni asia, kun ne on saanut kalenteroitua ja hoidettua pois alta. Tässä on tajunnut, että hyvinvointi on paljon muutakin kuin aktiivista elämää, monipuolista ravintoa ja tarvittavaa unta. Hyvinvoiva ihminen viihtyy omassa kehossa ja omassa elämässä. Hän elää just sellasta elämää kuin haluaa, ylläpitää rakentavia ihmissuhteita, kuuntelee omia tunteita sekä järkeä ja no, on onnellinen. Tottakai fyysinen hyvinvointi on osallisena, mutta itse huomasin ainakin salitreenillä olevan vaan hetkellisen positiivisen vaikutuksen siinä vaiheessa, jos mieli oli muuten ”rikki”. Asioilla on tapana järjestyä ja huonoinakin hetkinä on tärkeää pitää se tasapaino elämän osa-alueiden välillä.

Tulosten huomaaminen on tottakai palkitsevaa, oli kyse sitten treenistä tai ravinnosta. On myös kiva oppia jotain uutta ja yrittää ymmärtää asioita paremmin. Esimerkiksi mun kauppareissut on nykyään täysin erilaisia kuin puoli vuotta sitten, sillä tiettyjen ruoka-aineiden ”haitallisuuden” ymmärtää nykyään paremmin. Mun ruokavalio ja jääkaapin sisältö on edelleen todella monipuolinen, mutta kuitenkin täynnä parempia vaihtoehtoja. Ruokavaliolla on kuitenkin suuri vaikutus lopputulokseen!

”Tässä on tajunnut, että hyvinvointi on paljon muutakin kuin aktiivista elämää, monipuolista ravintoa ja tarvittavaa unta.”

                                                                               Sweatshirt here* / Pants & Shoes here*                                       (adlinks)


Ruoanlaittoon on aina tervetulleita kaikki uudenlaiset maut ja keinot. Meillä syötiin koti kotona paljon lasagnen tapaista laatikkoruokaa ja siihen kerkesi vuosien aikana kyllästyä täysin. Olen yrittänyt saada jonkinlaisen oman reseptin kehitettyä, sillä nämä vuokiin tehdyt ruoat on aina todella helppoja ja yleensä myös nopeita. Kaupallisessa yhteistyössä Kariniemen kanssa sain kasan erilaisia leikkeleitä testiin. Leikkeleet on aiemmin ollut mulla käytössä sekä leivän päällä että munakkaissa, mutta nyt mä päätin kokeilla jotain vähän uutta. Päätin tehdä lasagne vuoan, jossa jauheliha oli korvattu leikkeleillä ja mukana oli myös pakastevihanneksia.

Kariniemen laajentunut brändi sisältää nyt uusia kananpojan leikkeleitä. Näitä löytyy kahdessa maussa; mustapippuri-oliiviöljy paahdettu filee sekä hunajapaahdettu filee. Nyt kun on vastuussa omasta jääkaapista, tykkään valita sinne kaupan hyllyiltä jotain hieman normaalista poikkeavaa. Mä en ole kovin suuri kinkkuleikkeleiden ystävä, joten suurella mielenkiinnolla lähdin testaamaan näitä uusia makuvaihtoehtoja, ja vielä kanasta tehtyjä leikkeleitä! Fileet on valmistettu suomalaisesta broilerista, eikä ne sisällä fosfaattia. Tämä sopii hyvin tämän vuoden aikana tehtyihin parempiin valintoihin ruoanlaitossa, kun kyseessä on hieman luonnollisempi vaihtoehto. Runsaasti proteiinia sisältävien leikkeleiden lihapitoisuus on jopa 86% ja niillä on myös sydänmerkki. Sydänmerkin saavat sellaiset elintarvikkeet, joissa rasva on hyvälaatuista ja suolan määrää on vähennetty. Mahtava juttu siis!

TUOREPASTA LASAGNE

Tuorepastalevyjä
2 Kananmunaa
Juustoa
1/2dl Vehnäjauhoja
50g Voita
4dl Kuohukermaa
Wok-vihanneksia
Tomaatteja
Öljyä
3pkt Kariniemen kanaleikkeleitä
Mausteita

Laita uuni lämpenemään 220asteeseen kun aloitat ruoan laiton. Paista wok-vihannekset öljyssä ja aloita samalla kastikkeen teko toisessa kattilassa. Sulata voi pannulla ja lisää joukkoon vehnäjauhot. Sekoita hyvin tasaiseksi massaksi ja kaada kerma joukkoon. Riko munat ja juusto kastikkeen sekaan ja sekoita. Mausta haluamallasi tavalla, itse laitoin suolaa, mustapippuria, valkopippuria sekä valkosipulijauhetta. Voitele vuoka, johon kokoat lasagnen. Aloita lisäämällä kerroksia vuorotellen, leikkeleitä, wok-vihanneksia, tomaatteja, kastiketta ja kerros tuorepastalevyjä. Jatka niin pitkään, että vuoka on täynnä. Lisää lopuksi päälle juustoa, hieman voita sekä korppujauhoja halutessasi. Laita vuoka uuniin noin 30minuutiksi ja nauti!

Pääsen ilahduttamaan myös teitä kolmella palkinnolla! Jaossa olisi kolme 20€ lahjakorttia Kariniemen tuotteisiin ja haluaisin tietää miten sä hyödyntäisit näitä leikkeleitä ruoanlaitossa? Lahjakortti käy mihin tahansa kauppaan, jossa heidän tuotteitaan on myynnissä. Aikaa osallistua on viikko, eli arvonta päättyy 3.4. Täällä on vielä säännöt. Onnea kaikille tasapuolisesti!


 Huomenta tyypit! Ystäväkirjassa pari postausta taaksepäin mä ilmotin yhden bravuurini keittiössä olevan munakas. Tyhjiä munakennoja löytyy nykyään keittiöstä kokoajan, vaikkei kananmunat vielä vuosi sitten meinannut edes kuulua mun keittiön ”vakio varusteisiin”. Mun lempparimunakas punasipulilla ja basilikalla ei petä koskaan! Oon yrittänyt päästä myös sisälle tähän jo pitkään jatkuneeseen protskupannari villitykseen. Mun monet yritykset oli kaikkea muuta kuin fotogeenisiä ja maultaan ehkä jopa roskis kamaa. Nyt oon alkanut löytää ne oikeat suhteet tähän taikinaan ja tämän annoksen kruunaa kasvikuohu ja jäiset marjat, NAM!

Oon jo monta kertaa maininnut parhaisiin aamuihin kuuluvan pitkät unet ja hyvä aamupala. Arkiaamuina tämä kombo ei tosin ole kovin toimiva, yleensä noista tulee valittua ensimmäinen vaihtoehto. Viikonloppuisin mä tykkään panostaa ja kokeilla vähän uusia juttuja. Viikonlopun aikana unta riitti pitkälle päivään saakka viikolla kertyneiden univelkojen takia. Pitkät unet oli tähän viikkoon valmistautuessa tärkeät, sillä lukio urakan viimeiset ylioppilaskirjoitukset on perjantaina vihdoin ohi. Mun snapchattia seuraavat saattoi eilen huomata pienet stressailut matematiikan kirjoituksista. Ne on ainoat, josta mun lakin saaminen on voinut olla kiinni. Sanottaisiinko, että paniikki-itkut, koko kokeen kestävä käsien tärinä ja oksetus ei auttanut suorituksessa yhtään. No nyt on ainakin se ohi ja pitää vaan toivoa ettei mennyt ihan täysin penkin alle. Hyvän vastauksen piirteitä tsekkaillessa näyttää vahvasti siltä että tämä tyttö vetää alkukesästä lakin päähän, muttei mitään voi tietenkään sanoa varmaksi. Huomisen kirjoitusten jälkeen huokaistaan helpotuksesta ja pidetään peukkuja pystyssä.

Miten teillä tämän vuoden kirjoittajilla on kokeet menny? Ihanaa torstaita kaikille!


Joskus sitä miettii, miksi ei jotain ole tajunnut tehdä aiemmin. Tänää nää ajatukset oli mun päässä päivällistä kokatessa. Mä olen aina ollut rakastunut pinaattilettuihin. Kaupan eines letut on mennyt hyvin alas milloin makeiden ja milloin happamien hillojen kanssa. En koskaan ole ollut mestari lettujen paistossa, joten oon ajatellut tämän olevan aivan liian hankala homma. Maanantain himottu ruoka oli pinaattiletut ja päätin tehdä ne alusta lähtien itse. Valmistus ei tosiaan ollut mikään hankala homma eikä maustakaan löytynyt mitään valittamista. Tein ensimmäiset letut ihan normaaleina suolaisina versioina, mutta viimeisiin pariin mä lisäsin vanilja heraa makeuttamaan. Suolaiset versiot meni hyvin punaviinimarjahillon ja jauhelihan kanssa, mutta makeita lettuja mä olisin voinut syödä herkutellen vaikka kuinka paljon!

Pinaattilettujen ainekset pitäisi löytyä lähes jokaisesta keittiöstä ja pakastepinaattia on hyvä pitää pakkasessa aina varmuuden vuoksi. Mä itse käytin tässä yrtin makuista valmiiksi maustettua Neito-rypsiöljyä. Nämä valmiiksi maustetut öljyt on ihan parhaita, kun ruokaan saa samalla hyvän maun. Vinkkinä valkosipulin ystäville, kyseinen valkosipulilla maustettu öljy on ainakin mun oma lemppari ja sopii todella hyvin esimerkiksi valkosipulileipien paistamiseen!

PINAATTILETUT

2 Kananmunaa
2dl Kuohukermaa
3dl Maitoa
3dl Vehnäjauhoja
2rkl Öljyä
1tl Suolaa
Pakastepinaattia

Hieman sulatetut pakastepinaatit lisätään muiden aineksien kanssa blenderiin. Kaikki sekoitetaan keskenään. Pannu laitetaan kuumalle, paistorasva sulatetaan pannulle ja taikina annostellaan pannulle ohueksi letuksi. Molemmat puolet paistetaan ruskeiksi ja lopuksi herkutellaan valinnaisten täytteiden kanssa. Makeampiin pinaattilettuihin lisäsin n.25g vanilja heraa, nam!