Kaupallinen yhteistyö: Viaplay

 

 

Kokeiltiin siskon kanssa mulle curly girl-metodia, jolla luonnonkiharan tukan saa valloilleen. Jo ensimmäisen kerran ”käsittely” sai mulle kiharat takaisin ja mentiinkin siskon kanssa päivä samanlaisina pörröpäinä. Harmiksi kypärä painaa hiuksia kasaan, jolloin rinnepäivän jälkeen reuhka ei ole enää samanlaisessa loistossa. No olipahan ainakin kiva testata miten tämä onnistuu omaan tukkaan!

 

Jatkoin pari kuukautta sitten pienelle tauolle jäänyttä New Amsterdam -sarjaa, josta on onkin nyt viimeviikkojen aikana tullut useita jaksoja Viaplayhin. Rakastan erilaisia sairaala-sarjoja, joista Greyn Anatomia on edelleen mun lemppari. Sekin löytyy muuten aina ensimmäisestä jaksosta 14.kauden viimeiseen jaksoon Viaplaystä – suosittelen katsomaan, ja useiden kausien takia takia sen parissa vierähtääkin tovi!

 

Ollaan loman aikana tehty toinen toistaan parempia ruokia ja olen saanut myös paljon inspiraatiota ruoanlaittoon kotioloissa. Paras kotitekoinen juustokastike, piparjuurimajolla maustetut grillisiivet, todella hyvä lasagne…nam!

 

Takana on nyt neljä laskupäivää aurinkoisilla kevät-hangilla ja voisin suoraan sanottuna jäädä tänne vaikka siihen saakka, kunnes rinteet suljetaan tältä kaudelta. Eilinen oli pilvisin päivä, mutta aurinko taisteli itsensä silti esiin pienen pilvikerroksen takaa. Plus-asteet mahdollistaa pelkän kuoriasun käytön rinteessä, jolloin sillonkin ollaan osa ajasta niska hiestä märkänä.

 

Viaplayssä on mahdollista ladata leffoja ja sarjoja offlineen ja katsoa niitä silloin, kun nettiyhteys ei muuten sitä sallisi. Latasin menomatkalle muutamat elokuvat ja niin aion tehdä myös paluumatkalle. Valikoimiin on tullut paljon uutuuksia – listaan alle muutamia omia vinkkejä ja lemppareita pääsiäislomalle katseltavaksi!

 

 

Truth or Dare – Itsellä seuraavana katselulistassa, vaikka tämä elokuva ei olekaan saanut kovin korkeita IMDb-arvosteluja. ”Kaveriporukan harmiton totuus vai tehtävä -leikki muuttuu kohtalokkaaksi, kun joku – tai jokin – alkaa rangaista niitä, jotka valehtelevat tai kieltäytyvät tehtävästä…”

 

U-July 22 – Elokuva käsittelee vuosia sitten Norjassa tapahtunutta terrori-iskua. Näin tästä jokin aika sitten toisen elokuvan, mutta olen kuullut tämän olevan parempi. Toinen hyvä, samaan aihepiiriin lukeutuva elokuva, on Stronger, joka käsittelee Bostonin maratoni-iskusta selviytynyttä henkilöä ja hänen elämän haasteita tapahtuneen jälkeen.

Lady Bird – Elokuva alaikäisestä tytöstä, joka asuu Sacramentossa, mutta radan nuhjuisemmalla puolella. Lady Bird unelmoi jännittävämmästä elämästä ja collegesta New Yorkissa.
Fifty shades freed – Tämä elokuva löytyy normaalilta puolelta, mutta trilogian aiemmat leffat on muistaakseni vuokrattavissa Viaplayn vuokraamosta. Näin tämän jo kerran, mutta olisi kiva katsoa kaikki kolme leffaa maratonina!
I feel pretty – Aivan mahtava Amy Schumerin tähdittämä leffa Reneestä, jolla vaikeuksia epävarmuutensa kanssa. Eräänä päivänä hän kaatuu ja lyö päänsä, ja herää vakuuttuneena, että hän on vastustamaton.
Ant-man and the wasp – Pakko ottaa listaan myös vähän supersankarijuttuja. ”Scott Langin yrittäessä tasapainoilla perhe-elämän ja supersankarivelvollisuuksien välillä, tulee hänen pukea ylleen Ant-Man-puku ja selvittää menneisyyden salaisuuksia yhdessä Waspin kanssa.”

Logan – Scifi/toimintaelokuva miehestä, joka huolehtii sairaasta professorista. ”Loganin yritykset piilotella maailmalta ja menneisyydeltään kariutuvat, kun paikalle saapuu pimeyden voimien ahdistama nuori mutantti.”

Blackkklansman – Hävettää melkein myöntää, etten mä ole nähnyt tätä vielä. Tämä on kuitenkin Viaplayssä vuokrattavana, joten pakko laittaa tämä pyörimään lähiaikoina!

 

Bohemian Rhapsody Freddie Mercury taivutti normeja ja rikkoi tapoja – ja hänestä tuli Queenin avulla yksi musiikkihistorian merkittävimpiä nimiä. Mutta Mercurya koetteli myös suru ja taistelu oman henkensä puolesta.” Tämä löytyy myös viaplayn vuokraamosta!

 

A Star is Born – Paljon mielipiteitä jakanut elokuva, josta mä ainakin itse tykkäsin paljon. Tätä tähdittää Lady Gaga, joka sopii rooliin mielestäni todella hyvin. Elokuva löytyy myös Viaplayn vuokraamosta.

 

 

Mulla on teille jaettavana kolme kahden kuukauden ilmaista Viaplay-pakettia. Kommentoimalla tämän hetken lempi elokuvasi olet mukana arvonnassa. Aikaa on osallistua ensiviikon torstaihin asti, ja kilpailun säännöt löytyy täältä.

 


 

 

Otin hetki sitten ripsistä pidennykset pois ja olo tuntuu niin mukavalta! Silmiä saa hieroa mielin määrin ja peilistä katsoo hieman luonnollisempi tyyppi. On ollut myös kiva huomata, ettei ripset ole kärsinyt vuosien pidennysrumbasta juuri ollenkaan ja tarvittaessa näyttävän lopputuloksen saa ripsivärinkin avulla.

 

 

Samana iltana pidennysten pois ottamisesta kävin kaupassa. Olo tuntui hieman alastomalta ja kyselinkin kavereilta teinkö mä oikean päätöksen – olin kuitenkin tottunut ulkonäkööni tuuheiden ripsien kanssa. Prisman käytävällä vastaan tuli äiti kahden pienen lapsensa kanssa, joista toinen möläytti ohi mennessään parhaan kehun pitkään aikaan. Pienen parivuotiaan tytön suusta tulleet sanat tuntui niin rehellisiltä ja viattomilta, että olin hymy korvissa useamman päivän tapahtuneen jälkeen. En muuten ole tämän jälkeen miettinyt ”ripsettömyyttä” kertaakaan negatiivisessa valossa.

 

 

Ostin pari laadukkaampaa neuletta, joita olen käyttänyt nyt useamman päivän putkeen. Tuntuu niin paljon mukavemmilta puolet halvempiin ja parin käyttökerran jälkeen nukkaantuviin neuleisiin. Kerrankin tuntuu siltä, että rahat laitettiin oikeaan osoitteeseen.

 

 

 

Kävin viikonloppuna tyhentämässä meidän kirpparipöydän, joka on ollut nyt viikon ajan pystyssä. Sain mukavan paljon tavaraa myytyä ja kaappeja tyhjennettyä, mutta edelleen löytyisi myytävää. Ajattelin varata pöydän uudestaan lähempänä kesää – ehkä innostun enemmänkin tästä kirppistelystä.

 

Mummin keramiikkaharrastuksesta innostuneena ajateltiin Annikan kanssa lähteä vielä kevään aikana keramiikkakurssille. Etsittiin jo eilen vähän tietoa alottelijoiden kursseista, mutta harmittavan moni niistä oli jo täyteen buukattu. Etsiminen jatkuu siis vielä – ehkä meillä komeilee pian kaapissa itse tehdyt astiastot!

 

Eilinen auringonpaiste toi kevätfiiliksen mulle ensimmäistä kertaa ja uskaltauduin jopa laittamaan kokovalkoiset kangaskengät jalkaan. Alkuvuosi on mennyt niin nopeasti, että kesäkin on täällä ihan hujauksessa. Itselleni asettaman lomalentokiellon vuoksi aion nauttia keväästä ja kesästä täysillä täällä Suomessa. Maaliskuu on ollut aika surkea monin eri tavoin, mutta eiköhän kaikki pian piristy kunhan vaan päästään huhtikuun puolelle!

 

 

Psst. Pakko vielä mainita, että söin eilen iholääkityksen viimeiset pillerit! JES! Näissä kuvissa ihoa ei tarvinnut muokata lainkaan, toisin kuin kaikissa syksyn ja talven kuvissa. Kuurin jälkeiset meikittömät kuvat on siis nyt ajankohtaisia, mutta voin mainita tuloksen olevan silmin nähtävä!

 

Mä hilpasen nyt viikon ensimmäiseen palaveriin ja toivotan kaikille mahtavaa alkanutta viikkoa!


 

Kaupallinen yhteistyö: Vaasan Maku

 

Olen lapsuudessani kokeillut ties minkälaisia makuyhdistelmiä, joista osa oli kokemuksia sinänsä. Isillä on aina ollut tapana heittää leivän päälle mitä ikinä jääkaapista löytyykään – maksalaatikkoa, kalapuikkoja, edellisen päivän jauhelihakastiketta, makaroonilaatikkoa, and the list goes on. Tykkään itsekin leikkiä erilaisilla ruoilla katsoen mitä niistä saa aikaan – harvoin noudatan orjallisesti reseptejä. Olen viimeaikoina kokeillut PALJON erilaisia leipiä ja keräsin tähän postaukseen niistä omat makusuosikit. Osa uusia tuttavuuksia, osa vanhoja tuttavuuksia ja osa yhdistelmiä, joita olen halunnut testata jo pitkän aikaa!

 

Vaasan Maku-leivät on leivottu taikinajuureen ja niitä on saatavilla hieman miedomman makuista ”lempeää”, sekä voimakkaampaa ”vahvaa”. Voimakkaiden makujen ystävänä mä itse tykkäsin jälkimmäisestä, ja käytinkin sitä suureen osaan alla olevista leipäresepteistä. Maku-leivät on pakattu sopivan pieneen pakettiin, sillä meillä kahden hengen taloudessa leipä on enemmänkin herkuttelujuttu. Näin leipä säilyy paremmin eikä puolet jää pussin pohjalle kovettumaan.

 

MANSIKKA – FETA – HUNAJA

Tämä yhdistelmä nousi ehdottomaksi suosikiksi kaikkien leipien joukosta. Suolainen feta sopii täydellisesti makeiden mansikoiden ja hunajan kanssa leivän päällä. Voisin syödä näitä leipiä vaikka päivittäin – en malta odottaa suomalaisten mansikoiden saapumista kauppoihin!

 

TUOREJUUSTO – TANKOPARSA – CHILI

Öljyssä, valkosipulissa ja suolassa paistetut tankoparsat sopii todella hyvin leivän päälle. Lisäsin tuorejuustoa neutraloimaan chilin voimakkuutta ja antamaan hieman kosteutta leivälle.

 

CHORIZO – CHILI-HUMMUS – VUOHENJUUSTO

Mausteinen chorizo, mausteinen chili-hummus ja mausteinen vuohenjuusto. Tässä leivässä on todella paljon makuja, mutta kaikki sopii kuitenkin hyvin yhteen. Hieman mausteisempi näihin muihin verrattuna!

 

 

TUOREJUUSTO – KARAMELISOITU PÄÄRYNÄ – SINIHOMEJUUSTO – HUNAJA

Tämän maistamista mä odotin eniten, enkä turhaan. Pannulla karamelisoitu päärynä sopii hyvin voimakkaan sinihomejuuston kaveriksi ja hunaja tuo tähän yhdistelmään vielä hieman makeutta. Nam! Jos et ole suuri sinihomejuuston ystävä, niin tähän voi laittaa kaveriksi myös muita juustoja, kuten vuohenjuustoa tai vaikka valkohomejuustoa.

 

 

VALKOSIPULISSA PAISTETTU LEIPÄ – TOMAATTIA – VALKOSIPULIA

Kämppä haisi tämän jälkeen valkosipulilta useamman tunnin ajan, mutta ai että mikä leipä! Barcelonassa ollessamme meille tuotiin eteemme leipää, johon neuvottiin hieromaan keskeltä halkaistua valkosipulinkynttä ja tomaattia, sekä laittamaan pinnalle suolaa ja pippuria. Mahtava yhdistelmä etenkin jos pidät valkosipulista yhtä paljon kuin minä ;-)

 

TUOREJUUSTO – VALKOSIPULIVOISSA PAISTETTU RUUSUKAALI – PARMESAN

Mikä tahansa maistuu paremmalta kunhan sen paistaa valkosipulivoissa! Tuorejuusto neutraloi hieman makuja, ruusukaali tuo täyteläisyyttä ja parmesan sopii kaikkialle! Leipien päälle on hyvä laittaa satokauden tuotteita aina vuodenajasta riippuen. Ruusukaalit, parsat, bataatti tai vaikka kurpitsa!

 

 

VALKOSIPULIVOISSA PAISTETTU LEIPÄ – CHILI-HUMMUS – PÄÄRYNÄ – CHILI

Tässäkin leivässä on aika voimakkaita makuja, joten lisäsin joukkoon vähän makeutta, nimittäin kuutioituja päärynöitä. Lähes kaikista muista leivistä poiketen jätin tämän ilman mitään levitteitä.

 

TUOREJUUSTO – TUORE VADELMA – GRANAATTIOMENAN SIEMEN – HUNAJA

Tästä leivästä tuli ihanan pirteä ja kesäinen! Marjat sopii leipien päälle yllättävän hyvin.  Laitoin näiden marja-päällysteiden alle lempeämmän makuisen leivän,  kun taas mausteisimpiin ja voimakkaampiin vahvaan ruistaikinajuureen leivottuun leipään.

  

 

AVOCADO – FETA – CHILI – LIME

Tämä on ollut jo pitkän aikaa mun vakkari aamupalaleipä. Nopea valmistaa, maistuu hyvältä ja ainekset löytyy lähes aina valmiiksi jääkaapista. Jos kunnolla kävisi hifistelemään, niin tähän voisi lisätä päälle vielä uppomunan. Multa se jää aina laiskana tekemättä.

 

AVOCADO – CHILI-VALKOSIPULIPESTO – MOZZARELLA

 

Normaalin peston sijaan tähän leipään sopii hyvin tomaattinen chili-valkosipulipesto. Tämä leipä sijoittui mulla kärkeen viiden parhaan joukkoon – mukavaa vaihtelua normaaliin avocado-leipään.

 

 

Minkälainen on sun suosikkileipä? Kommentoimalla osallistut lahjakortin arvontaan, jolla voit kokeilla esimerkiksi jotain yllä mainituista leipäresepteistä. Aikaa osallistua on 26.3 asti ja säännöt löytyy täältä.


Kaupallinen yhteistyö: Olympus

 

Kuukauden takainen matka Zimbabween saa tälläkertaa jatkoa pienten reissukertomusten muodossa. Musta tuntuu, että noiden päivien aikana tapahtui vaikka ja mitä. Edellinen postaus matkasta löytyy täältä kymmenien kuvien kanssa, jos haluat sen käydä lukemassa ensin.

 

 

Siirryttiin strutsien bongauksen jälkeen aukealle alueelle ottamaan kuvia ja juomaan jo perinteeksi muodostuneita iltaviinejä. Oltiin ajettu gepardin vilauksen toiveissa niin pitkään, että paluumatka tulisi kestämään tunnin. Sille illalle ei oltu ennustettu kovinkaan näyttävää auringonlaskua, joten ajateltiin jo lähtevämme takaisin leiriin ennen pimeän tuloa. Kysyttiin kuitenkin oppaaltamme, jos aikaa riittäisi hetken rauhoittumiseen ja luonnon kuunteluun kun päivän työt oli vihdoin saatu purkkiin. ”No hurry in Africa”. Istuttiin safariautomme takapenkillä ja taivas alkoi pikkuhiljaa värjäytyä pastellin sävyin. Bongattiin elefantti. Toinen. Kolmas. Lopulta oltiin viidenkymmenen elefantin piirittämänä upeassa auringonlaskussa yön hämärtyessä. Näky juurtui mieleeni varmaan loppuiäksi!

 

Psst. Paluumatkalla bongattiin myös reissumme ainoa hyeena, jes!

 

 

Tunnettiin tietyissä tilanteissa paikallisten huvittuneisuutta kahta matkustavaa nuorta naista kohtaan – näkihän meistä ettemme olleet esimerkiksi reppureissaamassa. Paluumatkalla saimme selville, että meille oltiin myyty menomatkalla toinen viisumi, vaikka olimme hommanneet sellaiset jo ennen lähtöä. Jäimme myös ”jumiin” check iniin, sillä meidän laukkujen kanssa väitettiin olevan ongelmia. Selvisimme tästäkin tilanteesta tosin virkailijan naureskellessa pientä paniikkiamme. Hän oli ilmeisesti käyttänyt ajan sähköpostiosoitteeni selvittämiseen varaustiedoista, nimittäin mailboxiin kilahti muutaman tunnin kuluttua vähintäänkin erikoinen viesti kysyen miten minä ja laukkumme voivat…

 

 

 

Herättiin hieman villimmän puoleisen yön jälkeen siihen, että iso lauma erilaisia eläimiä käveli ikkunamme ohi. Seeprojen ja erilaisten antilooppien joukossa oli myös apinoita, jotka pelleili luonnossa aina tilaisuuden tullen. Telttojemme kohdalla apinat näki ilmeisesti tilaisuutensa tulleen hypätessään teltan katolle ja sitä pystyssä pitäviin pylväisiin. Apinat laski teltan kattoa alas liukumäen tavoin samalla kun toiset heilutti pylväitä kaikin voimin. Siinä kohtaa tuli pieni paniikki jotta teltta ei romahtaisi niskaamme. Safarin aluetta ei tietenkään oltu aidattu millääntavoin, sillä oltiin ”vieraina eläinten luona”. Tänäkin aamuna huomasimme, minkä takia tarvitsimme aina pimeällä liikkuessa aseistetun vartijan mukaamme. Safarin alueella on kuulema välillä tullut vastaan jopa leijonia ja elefantteja.

 

 

Kuvattiin zoom-linsseillä leijonaa, joka yhtäkkiä lähti kävelemään meitä kohti. Opas käski pysymään hiljaa ja kertoi kaiken olevan kunnossa. Rullasin polttoväliä otos otokselta pienemmäksi kunnes en saanut kuvaan mahtumaan edes kokonaista leijonan päätä. Laskin kameran hiljaa alas huomatakseni, että eläin käveli metrin päässä autostamme. Huijaisin jos väittäisin, ettei sydän hakannut tuona hetkenä tuhatta ja sataa!

 

 

Rakastin kuvata läheisessä kylässä eläviä ihmisiä ja vietettiinkin siellä useampi päivä. Oppaamme kysyi tottakai kuvattavilta aina luvan, johon he suostuivat mielellään. Tultiin lopulta siihen tulokseen, että tulostan ja lähetän ottamani kuvat oppaallemme, joka toimittaa ne kylän asukkaille muistoksi – eihän siellä ole tietoakaan kameroista tai valokuvista.

Ylläolevia lapsia kuvatessamme yksi innostui niin kovin, että laski kantamuksissa olevan vesiämpärin maahan niin voimakkaasti, että iso osa vedestä loiskui yli. Hän alkoi oikomaan reikäistä hamettansa ja valmistautumaan kuviin leveästi hymyillen.

 

 

Esitettiin oppaallemme kiperiä kysymyksiä päivät pitkät ja yksi niistä liittyi salametsästykseen. Hän päätti viedä meidät salametsästystä vastustavan yksikön luo, jota Wilderness Safari sponsoroi. Nähtiin miten alueen salametsästys toimii ja suurimpana uhkana ovat paikalliset, eivät niinkään turistit. Oltiin lähdössä jo takaisin päin, kun miehet pyysivät kanssamme kuvaa. Luultiin muutaman ryhmäkuvan riittäneen,  mutta ei. Miehet kaivoivat taskuistansa älypuhelimet ja alkoi hieman salaillen ottamaan selfieitä kanssamme. Tilanne oli kaikessa kokonaisuudessaan huvittava ja opas nauroi hieman sivummalla ”fanilaumallemme”.

 

 

Kuusipaikkainen pienkone kuljetti meidät leiriin ja takaisin. Leirin päässä oleva kiitorata oli pelkkä hiekkatie ilman tietoakaan lennonjohdosta tai muusta yhteydestä lentokoneeseen. Saavuttiin paluumatkaa aloitellessa ajoissa kiitoradalle katsomaan, ettei tiellä olisi villieläimiä. Odotus muuttui 15 minuutista puoleen tuntiin eikä konetta kuulunut missään. Istuttiin ottamassa aurinkoa niin pitkään, että ylhäältä paistava aurinko alkoi jo jomottaa olkapäissä. Eläteltiin jo toiveita pidentyneestä matkasta, kunnes pienkone vihdoin laskeutui eteemme…kaksi tuntia myöhemmin. No hurry in Africa!

 

 

Vietettiin yleensä illat safarilla auringonlaskuun saakka. Yhtenä iltana kysyttiin, jos voitaisi palata vielä valoisan aikaan takaisin leiriin ja sehän sopi. Mitään odottamatta meidät johdatettiin leirin laidalle, jonne meille oli katettu gin-baari pienten naposteltavien kera. Leiri oli niin pieni, että heillä riitti mahdollisuudet pitää hyvää huolta kaikista vieraistaan ja tehdä matkasta paras mahdollinen. Tuntui mahtavalta, että kerrankin työreissun aktiviteetit oli ”arkipäivää” eikä kuvia varten suunniteltuja tilanteita.

 

Ihastelen näitä kuvia edelleen – meidän kamerakalusto oli kyllä mahtava! Olympuksen OM-D E-M1 II runko sekä kaksi PRO-objektiivia kassissa mahdollisti hieman laajemmat otokset ja täydellinen 40-150mm PRO telezoom taas lähikuvat eläimistä.  Tykästyin erityisesti objektiivin suureen aukkoon (pieni aukkoluku: f/2.8) jolla sai kauniin sumean taustan kuviin koko polttovälin alueella (40-150mm). PRO-objektiiveissa aukon saa jopa niinkin suureksi kuin f/1.2, joka mahdollistaa hyvän kuvanlaadun myös hämärässä kuvaamiseen.

Olympuksella ja Verkkokauppa.comilla on huippu tarjous päällä, jolla saatte mun reissussa käyttämäni kuvauspaketin (Olympus OM-D E-M1 Mark II – ammattirunko + mikä tahansa huippuvalovoimainen f1.2 PRO-objektiivi) yhteishintaan 2299,90€, joiden normaalihinta kipuaa jopa lähes 3000 euroon. Säästöä siis normaalihintaan jopa 650€. Tutustu tarjouksessa oleviin PRO-paketteihin tästä linkistäNäistä valitsisin itse luultavasti paketin 17mm objektiivilla, joka on todella monipuolinen erilaisiin kuvauksiin.



 

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Olympus kanssa

 

 

 

Viikon takainen matka Afrikkaan oli silmät avaava enkä kotiin palatessa en oikein tiennyt miten päin olla. Istuin tunteja sohvalla selittäen taukoamatta asioista joita tunsin, näin ja koin. Toinen ei saanut sitä pienintäkään suunvuoroa, joka multa normaalisti irtoaa. Tirautin kyyneleen ja toisenkin – tämä oli upein matka jolla olin koskaan ollut. Siitä ei ollut epäilystäkään.

 

Mun matka alkoi hieman takkuilevasti aikatauluongelmien vuoksi – olin tarkastanut lennon lähteväksi illalla ja heräsin laukut pakkaamatta matkaseuran tiedustellessa olenko jo matkalla lentokentällä. No en ollut, mutten myöskään valmis jättämään tätä seikkailua välistä. Tunnin kuluttua heräämisestä pulssi huiteli reilusti satasen yläpuolella mutta olin lentokentällä portilla hyppäämässä ensimmäiselle lennollemme, hullua!

 

”Kotiin palatessa illanvietot sohvan kulmassa Viaplayn ääressä ovat tuntuneet harvinaisen tylsiltä perjantai-illan elefantin bongauksiin verrattuna. ”

 

Lennettiin Pariisin kautta Zimbabween Linkwashaan Safari Campille. Päivien ohjelmassa oli safariajeluita, ruokaa, lepoa ja lisää ajeluita – juuri sitä mitä safarilta kuvittelinkin. ”No hurry in Africa” oli fraasi, jota kuulimme päivien aikana moneen kertaan oppaamme suusta. Lähes tuskaisen kuuma sää muuttui miellyttäväksi heti autoon istuessa. Tuuli puhalsi hiuksia ja käteen ojennettiin kellonajasta riippuen jääkylmä Coca-Cola tai viinilasillinen. Olo oli kuin live-elokuvassa. Kotiin palatessa illanvietot sohvan kulmassa Viaplayn ääressä ovat tuntuneet harvinaisen tylsiltä perjantai-illan elefantin bongauksiin verrattuna.

 

Herättiin apinoiden laskiessa liukumäen tavoin telttamme katolta alas, ajettiin tuhatta ja sataa pieniä teitä villikoirien perässä, käytiin ostoksilla läheisessä kylässä johon meitä varten oltiin pystytetty pienet käsityömyyjäiset. Vatsan pohjasta kutkutti leijonan kävellessä niin lähelle, että zoom-objektiivi oli siinä tilanteessa jo turha. Kippisteltiin auringon maalaaman taivaan väriloistossa, jaettiin lounaamme läheisten kyläläisten kanssa ja nähtiin niin paljon iloa, hymyä ja vilkutuksia, että ne tulee olemaan mielessä vielä pitkänkin ajan päästä.

 

Lähdettiin matkaan Olympuksen OM-D E-M1 II runko sekä kaksi PRO-objektiivia kassissa. Olympuksen yhteistyö Wilderness-safareiden kanssa mahdollisti kuitenkin safarikuvaukseen täydellisen 40-150mm PRO telezoomin lainauksen. Tämä yhdistelmä oli meille reissukuvaukseen täydellinen, sillä se mahdollisti eläinten lähikuvat, sekä laajemmat maisemakuvat. Olen viikon ajan tasaiseen tahtiin pyytänyt poikaystävää katsomaan reissukuvia kanssani ja tultiin lopulta siihen tulokseen, että telezoom taitaa olla meilläkin ostoslistalla seuraavana. Tykästyin erityisesti objektiivin suureen aukkoon (pieni aukkoluku: f/2.8) jolla sai kauniin sumean taustan kuviin koko polttovälin alueella (40-150mm). PRO-objektiiveissa aukon saa jopa niinkin suureksi kuin f/1.2, joka mahdollistaa erittäin hyvän kuvanlaadun myös hämärässä kuvaamiseen. Valokuvauksen nippelitiedosta ja kuvauskalustosta viimeaikoina kovin innostuneena tällaisia on mukava testata ja kokeilla mihin ne oikein pystyy!

 

Olympuksella ja Verkkokauppa.comilla on huippu tarjous päällä, jolla saatte mun reissussa käyttämäni kuvauspaketin (Olympus OM-D E-M1 Mark II – ammattirunko + mikä tahansa huippuvalovoimainen f1.2 PRO-objektiivi) yhteishintaan 2299,90€, joiden normaalihinta kipuaa jopa lähes 3000 euroon. Säästöä siis normaalihintaan jopa 650€. Tutustu tarjouksessa oleviin PRO-paketteihin tästä linkistäNäistä valitsisin itse luultavasti paketin 17mm objektiivilla, joka on todella monipuolinen erilaisiin kuvauksiin.

 

 

Noniin ja nyt vielä iso kasa kuvia! Päädyin lopulta karsimaan näitä ”hieman” (tähän postaukseen niitä oli alunperin käsittelyvaiheessa kaavailtu n.300…) ja haluaisinkin tietää onko siellä kiinnostusta kunnon kuvapläjäykselle jatkossa vai onko vähempi parempi?