Kaupallinen yhteistyö: Offerilla

 

Pakkaaminen, kiire ja varsinkin ne yhdessä saa mut lähes paniikkikohtauksen partaalle. Poikaystävä puolestaan osaa ottaa hektisissäkin tilanteissa todella rennosti ja on tässä asiassa täysin mun vastakohta. Matkustuskilometrejä on kertynyt todella paljon, mutta en ole edelleenkään oppinut pakkaamaan laukkuja valmiiksi ajoissa. Päätin hieman ennaltaehkäistä tulevan lentopäivän stressiä ja vein poikaystäväni edellisenä iltana käymään Flamingo Spassa.

Yritin jo kuukausi takaperin saada häntä spahan rentoutumaan samanlaiseen hektiseen pakkausrumbaan valmistuessa. Sain jo kengät jalkaan ja odotin uimapuku valmiina kun hän laittoi jarrut pohjaan – hän kuvitteli mun raahaavan häntä kylpylän puolelle vesiliukumäkiin ja uima-altaisiin. Flamingo Spahan ei pääse alle 18-vuotiaat, joten siellä on yleellinen ja rauhallinen tunnelma ilman lapsia pyörimässä jaloissa. Mineraaliallas, lämminvesiallas ja monta erilaista saunaa vei meidän ajantajun kokonaan ja lähdettiin kotiin vasta kylpylän sulkeuduttua. Mentiin sinne juuri sopivaan aikaan arki-iltana, jolloin porukkaakaan ei ollut liikaa. Ihana ilta!

 

 

Islanti ei ruokailun puolesta ole ollut kovinkaan kummoinen elämys, sillä ring roadin kahviloiden ja markettien hinnat on taivaissa. Muutamasta nuudelikupista, banaanitertusta sekä vesipullosta saa pulittaa monta kymmentä euroa ja hinnat on tien päällä tuplaantunut ellei jopa triplaantunut Suomen hinnoista. Mä ostin valmiiksi Offerillasta Vietnamilaisen illallisen neljälle, jonne mennään kavereiden kanssa nauttimaan mun lemppari keitoista heti Suomeen päästyä!

 

Offerillasta löytyy paljon erilaisia tuotteita, palveluita sekä tekemistä alennettuun hintaan. Alennusprosentti on yleisesti jopa 50-90% ja esimerkiksi Spa-sisäänpääsyn ostin kaksi yhden hinnalla. Diilejä on myynnissä sivuilla yli 1300 ja alueellisia palveluita löytyy Helsingin, Turun, Tampereen, Jyväskylän ja Oulun seuduilla.

 

Olen seuraillut viime aikoina Offerillan tarjouksia aika tarkasti, sillä mulle tulee heiltä päivittäisiä sähköposteja uusista hyvistä diileistä. Oletteko te tutustuneet Offerillaan jo tarkemmin? Jos ette, niin kannattaa tilata heidän tarjouskirje sähköpostiin niin pysyt ajantasalla eikä diilit mene ohi. Tilaamalla uutiskirjeen ja kommentoimalla tähän postaukseen osallistut Offerillan 70€ lahjakortin arvontaan. Jos arpaonni ei osu kohdalle, niin koodilla saraollila10 saat 10% alennusta offerillan sivuilta.

 



Kaupallinen yhteistyö: Nescafé Kulta

 

Ystävyyssuhteiden ylläpitäminen on tuntunut mulle paikoitellen todella haastavalta. Pakollisten päivän askareiden ja sosiaalisten tilanteiden jälkeen olo on ollut niin uupunut, että olen halunnut vaan rojahtaa sohvalle kaiken sen hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä. Yksinäisyys on silloin tuntunut hyvältä, vaikka näin jälkeenpäin ajateltuna olo olisi luultavasti ollut parempi, jos vieressä olisi maannut ystävä vaikka ihan vaan hiljaa pihahtamattakaan.

Mä olen saattanut ajatella tyrkyttäväni ystävyyttä ihmisille, jos kyselen heiltä kuulumisia tai tulevien päivien ohjelmaa esimerkiksi lounastreffejä varten. Olen helposti antautunut siihen asemaan, että odotan mielummin muiden yhteydenottoa. Tämä tuntuu myös todella väärältä, sillä näissä tilanteissa mä olen heittänyt pallon sille ystävyyden toiselle osapuolelle olettaen, että hän ilmoittaa kun kalenterista löytyy vapaata aikaa minua varten.

Olen viimeaikoina yrittänyt parantaa tapani ja heittää kysymystä, naputella viestiä eteenpäin parhaani mukaan ja pyytää vaikka kahville. Mä olen nyt alkuvuoden aikana nähnyt varmaan enemmän kavereita kuin mä näin koko viimevuoden aikana yhteensä – kuinka kurjalta se viimevuoden puolesta kuulostaakaan.

Mukana on onneksi edelleen niitä kavereita, joihin on tutustunut jo ala-asteella. On kavereita, joita näkee hieman harvemmin kauko (ystävyys) suhteen vuoksi ja on näitä ystäviä joiden seurassa voi olla vaan hiljaa mutta yhdessä tehtynä sekin tuntuu hyvältä. Tutustuttiin vasta muutama vuosi sitten ja heti alussa tuntui kuin oltaisi tunnettu jo pidemmän aikaa. Asuttiin vielä viimevuonna eri paikkakunnilla, mutta vietettiin koko kesä toistemme nurkissa pyörien. Tehtiin pieniä reissuja meidän itänaapuriimme ja käytiin yhdessä ihmettelemässä Eiffel-tornia Pariisissa. Juteltavaa riittää aina eikä haittaa vaikka ei hetkeen nähtäisi – on helpottavaa tietää että toinen on aina vähintään soiton päässä. Nämä on niitä kavereita, jonka seurassa ei tarvitse miettiä miten päin olisi. Niitä, jotka tulee sun ja poikaystävän väliin nukkumaan rankan lauantaiyön jälkeen ja niitä, joiden seurassa sä pystyt olla täysin oma itsesi. Ollaan mukavan erilaisia, sopivan samanlaisia ja se täydentää meitä todella hyvin.

 

 

”Mennäänkö kahville?” kysymystä on heitetty ilmoille jo silloin, kun en vielä edes juonut kahvia. Aina on tuntunut luontevalta istahtaa kupin äärelle kertaamaan kavereiden kanssa kuulumisia. Mulla meni pitkään, ennen kuin mä aloin edes totutella itseäni kahvin makuun. Aluksi kupissa oli maitoa kahvilla, mutta nyt ollaan saatu tasattua suhteet hieman normaalimpaan. Nykyään Nescafé KULTA kuuluu normaaleihin aamurutiineihin ja kavereita on helppo pyytää kahvipöydän ääreen vaihtamaan kuulumiset kiireessäkin. Nescafé KULTA –kahviperheen aromikas uusi jäsen sisältää vuoristossa viljeltyjä ja kullanruskeiksi paahdettuja arabica-papuja, jotka on jauhettu kymmenen kertaa hienommiksi kuin tavallisessa suodatinkahvissa. Näin kahvipavun syvin olemus vapautuu antaen kahville hienostuneen ja täyteläisen maun. Helppo, hyvän makuinen ja vaivaton kahvi on se, mistä saa ison avun moniin aamuihin!

Nescafé Kulta haluaa tehdä vanhojen ystävien tapaamisesta helppoa, joten se tarjoaa mahdollisuuden voittaa kuuden hengen gourmet-illallisen, jonka ammattikokki tulee valmistamaan voittajan kotona. Kilpailu löytyy Nescafén Facebook-sivulta.

 


 

Aloitetaan kuukauden toivepostaukset pienillä tatuointitarinoilla joita te pyysitte useampaankin otteeseen. Mun kaikki tatuoinnit on jollain tavoin poissa silmistä kokoajan niin, että niiden olemassaolon välillä jopa unohtaa. Ainakaan niihin ei kyllästy niin helposti ;-)

Tatuointeja on vuosien aikana tullut ikuistettua iholle yhteensä seitsemän ja ensimmäisen kävin ottamassa vaihtovuoteni aikana Yhdysvalloissa. Sittemmin olen ottanut tatuointeja niin ulkomailla kuin Suomessakin, mutta Suomessa otetut on tehty iholle stick and poke -tekniikalla.  Monet mun tatuoinneista on otettu ilman pidempää harkitsemista eikä niiden takana ole sen suurempia tarinoita. Mulla on kokoajan päällä pieni tatuointikuume ja tykkään kovasti näistä pienemmistä ja huomaamattomista kuvista. Saa nähdä kuinka monta kuvaa iholle on päivitetty esimerkiksi seuraavien 10 vuoden sisällä!

 

 

Kävin syksyllä ennen Thaimaan matkaa ottamassa oman horoskoopin tähtimerkkinä hauiksen sisäreunaan. Tämä tatuointi on tehty Suomessa stick and poke -tekniikalla ja tykkään kovasti sen siroudesta ja huomaamattomuudesta. Mä olen nähnyt tällaisia samanlaisia hieman suuremmassa mittakaavassa ja olen näin jälkikäteen tyytyväinen ettei siitä tullut yhtään massiivisempaa.

 

 

Tämä maailmankartta on mun ensimmäinen tatuointini ja otin sen ihooni ollessani 18. Halusin mulle jonkinlaisen pysyvän muiston vaihtovuodesta ja kävin hakkauttamassa tämän kuvan niskaani. Maailmankarttatatuointi on saanut paljon kehuja tuntemattomiltakin ja se on mun tatuoinneista ehkä näkyvin, sillä monien paitojen kaula-aukko paljastaa tatuoinnista edes puolet. Mulla oli alunperin useita vaihtoehtoja ensimmäistä tatuointiani varten, mutta näin jälkikäteen mä olen tyytyväinen valintaani ja lopputulokseen. Poikaystäväni on useaan kertaan maininnut tämän olevan mun tatuoinneista hänen lemppari ja en yhtään ihmettele miksi! Mä pidän tästä edelleen kovasti ja välillä on hauska leikkiä tietovisaa arvaillen jonkun muun osoittamaa kohtaa kartasta.

 

Mun oikeaa kylkeä koristaa origami-joutsen, joka on todella pelkistetty ja  tehty pelkkinä ääriviivoina. Tämän olemassaolo on mulla jostain syystä vähiten mielessä – ehkä mä tsekkailen mun kylkiä liian harvoin :-D Joutsenella ei mulle itselleni ole mitään  merkitystä, mutta sitä pidetään toivon ja paranemimsen symbolina. Tuhannen origamijoutsenen taittelun uskotaan antavan taittelijalle yhden toiveen, mutta mä päätin niiden tuhannen sijaan ikuistaa kylkeeni vain yhden.

 

 

Tässä toinen stick and poke -tatuointi jonka otin Suomessa ennen Thaimaahan lähtöä. Halusin nilkkaani siron mustavalkoisen kukkakimpun  joka tämäkin jätettiin todella pelkistetyksi.  Näissä neljässä oksasssa on tuskin ollenkaan mitään varjostuksia – ainoastaan ääriviivat. Tämä on melkeimpä mun lempparitatuointi ja ihastelen sitä edelleen aina kun vaan mahdollista.

 

 

Kainalorajalla oleva maatuska oli toinen mun ottamani tatuointi ja hakkautin sen ihooni ollessani  pari vuotta sitten Venäjällä. Varattiin todella nopealla aikataululla sekä mulle että matkaseuralleni  aika tatuoijalle pienen taustatutkimuksen jälkeen ja otettiin samanlaiset tatuoinnit samaan kohtaan.  Tää on nätisti tehty pieniä yksityiskohtia myöten, jotka ei tässä kuvassa tule niin hyvin esille.

Samassa kuvassa näkyy myös vasemman käden takana oleva käsimerkki, joka on sormet ristissä tuomassa onnea. Tämä vilkkuu lähes poikkeuksetta aina kesävaatteita pitäessä.

 

 

Käsivarressa mulla on teksti, jossa lukee brave. Tikkukirjaimilla tehty sana on mun ainoa tekstitatuointi ainakin vielä toistaiseksi. Otin tämän samalla kertaa kuin origami-joutsenen sekä onnea symboloivan käsimerkin, joten live, laugh, loven sijaan tatuoin itseeni onni, toivo ja rohkeus.

 

Psst. Postaustoiveita saa edelleen heittää ilmoille jos teillä on jotain, mitä toivoisitte täällä blogin puolella näkevänne :-)


 

Huomenta perjantaihin!

Heräsin siihen, että aurinko paistaa verhojen läpi suoraan kasvoille. Puuro on hellalla valmistumassa ja ollaan jo vedetty lämpökerrastot päälle. Skipattiin eilen laskettelu sekä kylpylät, mutta päätettiin molemmat heittää lapsenmielisyytemme valloilleen ja viettää ilta superparkissa trampoliineilla hyppien ja pelejä pelaten. Oltiin ainoat vaahtosammutinta pidemmät, kilpailuhenkisyys nosti päätään ja kisailtiin täydellä teholla usean tunnin ajan. Kyllä siinä hiki tuli ja tälläkin hetkellä kropassa tuntee, että jotain on tullut tehtyä.

Tänää lähdetään rinteeseen ja toivotaan ettei sää ole houkutellut meidän lisäksi koko lähialuetta mäkeen. Kuukausi sitten täällä ollessamme vältyttiin jonotuksilta täysin, mutta säässä ei silloin kyllä ollutkaan kehumista.

Rakastan vilkasta kaupungin menoa, iltamyöhään auki olevia kauppoja, jatkuvaa liikennettä sekä melua ja meininkiä. Toisaalta luonnon rauha saa mut kuitenkin haukkomaan henkeä ja tuntemaan oloni täysin rauhalliseksi. Ajeltiin eilen ympäriinsä lumisilla pienillä teillä, joita reunusti lumiset puut ja isot kinokset. Meni monta kilometria ennen kuin tuli vastaan autoja tai pieniä pihateitä. Me ei kuitenkaan olla vielä pohjoisessa, joten jännä huomata kuinka näilläkin leveyspiireillä asutus on aika harvassa. Olisi ihana tehdä kavereiden kanssa roadtrip Suomen luonnossa ja nähdä enemmän kaunista luontoa!

 

Mä menen nyt heittämään toppahousut jalkaan ja otan lumilaudan kainaloon jotta en anna toisen odottaa mua liikaa. Ihanaa viikonloppua kaikille!

 

Knit Suit | Pants Ellos 


Kolme hyvää asiaa päivässäni:

Rauha. Ajettiin eilen Tahkolle ja tullaan viettämään täällä pari päivää. On ihana mökkeillä ja rentoutua ilman minkäänlaisia aikatauluja. Otettiin tottakai laskettelukamat mukaan ja lähdetään huomenna heti aamusta mäkeen. Toivotaan myös että päästään tälläkertaa rentoutumaan kylpylään – kuukausi sitten aika loppui kesken.

Tuleva sosekeittolounas! Jääkaapissa odottaa niin hyviä ruoka-aineita, että tullaan varmasti olemaan vatsat täynnä seuraavat pari päivää.

Postauksen kuvat. Sain vihdoin aikaiseksi muokata ja julkaista nämä kuvat, joita olen tarkkaan varjellut jo kuukauden päivät. Lempikuvat pitkästä aikaa ja kuvaustilannekin oli äärettömän siisti!

 

Kolme hyvää asiaa minussa:

Lapsenmielisyys. Olen aika positiivinen ihminen ja tykkään heittäytyä mukaan erilaisiin tilanteisiin. Aikuisena (vai olenko mä edes vielä aikuinen??) olo on ihan kivaa, mutta ei pidä silti luopua siitä lapsenmielisyydestä joka tekee elämästä vähän parempaa.

Spontaanius. Tykkään täydellisestä suunnittelemattomuudesta enkä pelkää hypätä mukaan esimerkiksi viikonloppureissuille päivän varoitusajalla. Harvoin vastaan myöskään mihinkään nopeisiin lounas- tai kahvittelukutsuihin kieltävästi jos mulla ei sille hetkelle ole mitään muita suunnitelmia kuin köllötellä kotona.

Nopeus. Mä monesti yllätän muut sillä, kuinka nopea mä olen esimerkiksi laittautumisessa. Yleensä mä olen vielä aivan vaiheessa kun poikaystävä alkaa hoputtamaan, mutta lopulta mä olen kuitenkin se, joka seisoo ensimmäisenä eteisessä kengät jalassa odottamassa.

Kolme hyvää asiaa elämässäni:

Ihana koti. Mä viihdyn meidän kotona ja sinne on aina kiva mennä. Maanläheinen sisustus tuntuu kaikista mun kokeilemista eniten siltä omalta jutulta ja sijainti on todella hyvä – pääsen nopeasti lähes mihin tahansa haluankaan.

Ihmissuhteet. Mulla oli jossain vaiheessa pääni sisällä ongelma ja välttelin sosiaalisia tilanteita. Nyt mä olen yrittänyt korjata ihmissuhteita, ottaa yhteyttä tärkeisiin ystäviin ja rikkoa sitä suojamuuria mitä olen jonkin aikaa ympärilleni tahtomatta rakentanut. Mulla on ihania ihmisiä ympärilläni ja he ansaitsee kuulla kuinka paljon mä heistä välitän.

Tasapaino. Olen onnistunut löytämään sen tasapainon elämässä ja asettamaan asiat samalle viivalle. Käytän nykyisin ajan päivissä paljon paremmin, teen asioita mitkä saa mut iloiseksi ja mä koen olevani sinut oman itseni kanssa.

 

Kolme hyvää asiaa tässä vuodessa:

Tulevat reissut. Rakastan matkustusta ja seikkailua, mutta mielessä on samalla kovana puheena oleva lentomatkailu. Tulen tottakai jatkossakin matkustamaan niin oman ilon kuin työni puolesta, mutta lupaan jatkossa miettiä asioita useampaan kertaan ja tehdä parempia ratkaisuja vaihtamalla lennot esimerkiksi junaan tai yhdistämällä useammat kohteet samalle reissulle.

Suunnittelemattomuus. Mulla ei ole tälle vuodelle mitään tarkkoja suunnitelmia enkä mä tiedä mitä muutaman kuukauden päästä tulen tekemään. Musta on ihan kivaa että asiat on aika avoinna ja eletään hetkessä.

Tavoitteet. Olen asettanut tulevalle vuodelle tavoitteita monen asian suhteen. Urheilu, ruokailu, ihmissuhteiden ylläpito ja monet muut asiat kuuluu tähän listaan ja mä odotan kovasti kuinka mä saan tavoitteeni suoritettua.

Kolme hyvää asiaa blogissani:

Monipuolisuus. Mä en ole missään vaiheessa luokitellut blogiani mihinkään tiettyyn kategoriaan ja mä näen sen mun vahvuutena. Tykkään kirjoitella tänne niin vaatteista, ruoasta, sisustuksesta kuin arkisista tilanteistakin. Voin siis päättää itse millä fiiliksellä mä olen tekemässä päivän postaustausta ja valita aiheen sen mukaan.

Lukijat. Teitä on paljon ihania ihmisiä siellä ruudun toisella puolella joista monet on seurannut menoa jo vuosien aikana. On ihana lukea teidän kommentteja (joihin vastaamisessa lupaan parantaa! Haluan monesti istua kunnolla alas vastaamaan enkä vastata esimerkiksi kiireessä puhelimella, joten ne saattaa tämän vuoksi harmittavasti unohtua.) ja keskustella asioista niin kommenttiboksissa, sähköpostilla kuin yksityisillä viesteillä. Teiltä saa monesti erilaisia perspektiivejä asiaan ja onkin kiva, jos asioista pystytään juttelemaan rakentavasti toisten mielipiteitä lyttäämättä!

Mahdollisuudet. Blogista on mahdollistunut mulle tähän päivään mennessä työ, josta mä aidosti nautin. Nautin erilaisista kuvaustilanteista, kauniiden kuvien tuottamisesta ja ylipäätään siitä visuaalisuudesta, jonka saan heittää valloilleen. Kaikki kuvausasetelmat ja kuvat ei välttämättä ole sieltä luonnollisimmasta päästä, mutta niiden toteuttaminen on omasta mielestäni todella mielekästä puuhaa. Blogi on tuonut paljon mahdollisuuksia osallistua erilaisiin tapahtumiin ja kokea hienoja asioita, joihin tuskin olisin ilman tätä työtä saanut osallistua.

 

Miksi on niin hankala kehua itseä ja keksiä positiivisia asioita omasta elämästä?