Untitled (P8010663 copy)
Vihdoin toista osaa meikkipostaukselle, tälläkertaa aiheena ihonhoito. Se on puhuttanut paljon, ja multa ollaan kyselty apua kamalasti sen suhteen. Niinkun oon monestikkin jo blogissa kertonut, mulla on ollut lievä akne jonka olen onneksi saanut selätettyä. Nykyään mun iho on tosi tasainen, ja kerrallaan näkyy kasvoissa enintään yksi finni silloin tällöin. Aika hyvin siis! No mutta kuitenkin. Mun ihonhoito eroaa tällähetkellä aika paljonkin siitä millä sain aknea vähän kuriin. Niistä paljon auttavista Lumenen tuotteista kerroin joskus enemmän täällä. Alhaalla on jotain kuvaa siitä minkälainen mun iho on tällähetkellä. Finnitön, täynnä pisamia ja poskissa aknen jättämiä punaisia arpia muutamat – tosin kovasti haalistuneet on nekin.
mnk
Mun ihonhoito on tällähetkellä tosi pelkistettyä niinkun tekin tuutte tässä huomaamaan. Kun täällä kerroin mitä mun meikkipussista löytyy, ylistin aikapaljon lumenen tuotteita. Ne sopii mun iholle aivan täydellisesti, ja niitä suosittelen huonommasta ihosta kärsiville.
sa
Ensiksi mun normaalin illan ihonpuhdistusrutiineista. Oon huomannut että mulle kaikista parasta on mahdollisimman pelkistetty ihonhoito nykypäivänä. Joskus käytin kaikkia mahdollisia kasvomaskeja, mutta tällähetkellä en niiden kanssa lotraa enää ollenkaa.
1.Kreikasta ostettiin tämmönen luonnon pesusieni joka käy aivan mahtavasti ihon puhdistukseen. Tää on aivan erituntunen kun ne kemiallisesti valmistetut kaupoista saatavat pesusienet, ja sen takia tällä onkin hyvä pestä kasvot.
2.Tää Lumenen kosteuttava puhdistusvoide on mulla käytössä vaan parina iltana viikossa. Tällä saa myös pestyä meikit helposti pois levittämällä voidetta kasvoille ja vaan pyyhkimällä tai huuhtelemalla aine pois kasvoilta.
3.Mun ihonpuhdistuksen ehkäpä tärkein asia, nimittäin ihan perus käsisaippua. Sillon aknesta kärsivänä ei mulla koskaan voinut tulla mieleenkään että joskus mä pesen kasvoni aamuin ja illoin ihan normaalilla käsisaippualla. Niin vaan nyt on käynyt, ja tällä linjalla meinaan myös jatkaakkin.
Untitled (P8010578 copy)
Matkoilla mulla on aina mukana näitä kosteuspyyhkeitä joilla saa meikit helposti pyyhittyä pois jos ei vettä tai saippuaa ole saatavilla. Nää tällä hetkellä käytössä olevat on herkälle iholle, eikä myöskään tuoksu juuri miltään. Käteviä!
Untitled (P8010605 copy)
No nyt niihin Lumenen tuotteisiin. Nämä kolme rasvaa mulla on tällähetkellä käytössä. Kasvojen rasvaus päivän mittaan on tullut mulle ihan tavaksi. Mulla on esimerkiksi laukussa ja vaikka yöpöydällä aina oltava jokin kasvorasva, sillä illalla koneella ollessa saatan rasvata kasvot moneenkin kertaan ihan pienen hetken sisällä. Nää kolme oon todennut parhaiksi (Nivea Soft-luottorasva silti vieläkin ihan kärjessä), syväkosteuttavaa sekä C-vitamiinia sisältäviä rasvoja.
Untitled (P8010641 copy)
Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä pari rasvapurnukkaa lisää.
7.Garnierin After sun on ollut kreikan matkan aikana – sekä sen jälkeen – kovassa käytössä. Mulla on tullut joku ihme pakkomielle rasvata koko kroppa aina ennen kun oon jonnekkin lähdössä. Mun iho kuivuu tosi nopeesti, ja vihaan sitä tunnetta kun ihoa kiristää.
8.Varmaan aina kun oon blogissa kasvojenhoidosta maininnut, on Nivea Soft-rasva saanut oman maininnan…niin myös nyt. Tää parin euron rasva käy sekä kasvoille, käsille että vartalolle. Yleensä tämä on se rasva joka laukussa pyörii mukana, ja toinen samanlainen täyttää meikkipussia täyttäen meikkipohjan alusrasvan paikan.
9.Vichyn Aqualia Thermal Seerumista sekä
10. Vichyn Agualia Thermal Dynamic Hydration voiteesta kerroinkin teille jo postauksessa meikkipussin sisällöstä. Käytän näitä aamuin ja illoin niinä päivinä kun en ala meikkiä läiskimään kasvoihin sen kummemmin.

Onko teillä käytössä joitain samoja tuotteita, tai suositteletteko ehdottomasti joitakin tiettyjä tuotteita minulle?

Miten voikaan sää vaikuttaa mielialaan näin huomattavasti. Mulla ei ole enää koulua jäljellä, joka periaatteessa tarkoittaa kesäloman alkua! Ihan hullua, miten aika onkaan mennyt näin nopeasti ja tulee varmasti kesällä menemään vieläkin ripeämmin. Loman alun ainakin pitäisi vähän piristää fiiliksiä, onhan mulla nyt nimittäin paljon aikaa rentoutua, laittaa aikaa blogille ja nauttia. Toivottavasti huomenna on päivä erilainen, nyt nimittäin on ajatukset sekaisin ja todella haikea olo. Oli kamalaa palauttaa viimeinen koe opettajalle. Kuuntelin vain musiikkia, istuin luokassa viimeisten joukossa ja lopulta keräsin tavarat ja lähdin ovesta ulos. En ole saanut mitään aikaseksi kotiin päästyäni, vaan istunut, nukkunut ja miettinyt. Ajattelin nyt kuitenkin ainakin yrittää piiristää tunnelmaa näillä kesäisillä kuvilla, joiden ottaminen ei tulisi tällä säällä kuuloonkaan. Tässä siis muutamat otokset kaikkine ihon virheineen ja pisamineen olkaahyvät. (Sille jokaisen postauksen valittajalle on myös mitäkäs muutakaan kuin aurinkolasittomia kuvia muutama joissa silmät eivät ole kokonaan kiinni) 
Untitled (IMG_3793 copy)
Untitled (IMG_3885 copy)
Untitled (IMG_3837 copy)
Untitled (IMG_3878 copy)
Untitled (IMG_3789 copy)
Untitled (IMG_3848 copy)
Untitled (IMG_3879 copy)
Untitled (IMG_3852 copy)
Untitled (IMG_3786 copy)
Untitled (IMG_3919 copy)
Untitled (IMG_3891 copy)
Untitled (IMG_3909 copy)


Oletteko te jo kuulleet näistä paljon hehkutetuista Maybellinen Baby Lips-huulivoiteista. Itse olen ainakin törmännyt näihin sekä ulkomaalaisten- että suomalaisten videoblogeissa, ja muutenkin blogien puolella.  Tuote lanseerataan Suomeen vasta elokuussa, mutta sitä ennen sinulla on mahdollista päästä mukaan 200 hengen testiryhmään!

Itse pääsin mukaan Indiedaysin ja Maybellinen Baby Lips-kampanjaan, ja sain mahdollisuuden sekä testata näitä monien hehkuttamia huulivoiteita, että vinkkailla myös teille tästä mahtavasta mahdollisuudesta. Kuudessa erilaisessa ihanassa karkkivärissä löytyvä tuote lupaa kosteuttaa huulia 8 tuntia, ja viikon kuluttua huulet ovat uudistuneet ja aivan pehmeät. Sain testiin sekä värittömän, että pinkin sävyisen voiteen. Rohtuneiden huulien omistaja ruudun tälläpuolella voi ainakin nostaa kätensä ilmaan jos kyseltäisiin tyytyväisyyttä tähän tuotteeseen.

No mites sitten tämä testiryhmä. Haluaisitko sinä mukaan testaamaan baby lipsejä kun lanseeraamiseen on vielä hetki aikaa? Se käy tosi helposti ja nopeasti, sillä sinun tarvitsee vain lisätä Instagramiin omannäköisesi kuva kesähuulista, ja käyttäkää hashtagejä #babylipssuomi ja #kesähuulet. Ryhmään valitaan 200 henkilöä ja heille toimitetaan tarvittavat tuotteet. Kuvat tulevat myös näkyviin Indiedaysin kampanjasivuille, josta voitte jo nyt käydä hakemassa inspiraatiota omiin kuviinne, ja täyttää pienen lomakkeen joka koostuu yhteystiedoista ja instagram nimimerkistä.

Osallistumisaika päättyy 1.6, eli alle viikon päästä. Kaikenlisäksi kaikkien osallistujien kesken arvotaan kolme 50€ arvoista Maybelline NewYork tuotesettiä. Testiryhmään voitte osallistua täällä.
Untitled (P5220531 copy)
Untitled (P5220554 copy)
Untitled (P5250731 copy)
Untitled (P5220542 copy)


Jo aiemmin mä olen halunnut kirjoittaa tänne asiasta, johon en oikeen muualla pysty kirjoittaa omaa kantaani. Tämä teksti on odotellut luonnoksissa viikosta toiseen, kun mä olen miettinyt julkaisenko tätä kuitenkaan. Nyt koin oikean hetken, sillä muutamana päivänä tämä on ollut mielessä aamusta iltaan ja illasta aamuun.

Synnyin tammikuussa vuonna 1997, ja sairaalasta kotiin palatessa sitä punaista pientä toppa-asuista tyttöä oli hoivaamassa äidin ja isän lisäksi lähes 2-vuotias sisko. Hieman kasvaessa ja parin vuoden iässä mä olin häneen lähes kiinni kasvanut, päiväkodissa kuljin siskoni häntänä paikasta toiseen. Vieressä oli mun tuki, turva ja leikkikaveri, kaikki samassa paketissa. Tästä kun vähän kasvettiin, pikku-Sara 5v leikki ja pelasi vieläkin isosiskonsa kanssa, tosin tässä vaiheessa mukana oli muitakin, minua vuosia vanhempia lapsia samalta kadulta tai samasta naapurustosta.
Lopulta oltiin jo koulussa, ja ala-asteen viimeisillä luokilla usein kotiin päästessä sisko odotti kameran kanssa valmiina muutamiin kasvo- ja vaatekuviin. Jossain vaiheessa tuli ilmi, että hänellä on blogi, mutta siinä vaiheessa nykyisestä tilanteesta ei ollut mitään tietoakaan. Siskoni on siis Annika, 19-vuotias bloggaaja. Musta tuntuu, että monien lukijoiden on hankala pitää minun ja siskoni elämät erillisinä, omina ja erilaisina. Alkuvaiheessa kun meillä molemmilla oli blogit, ei sitä pystynyt kuvitellakkaan että tässä me ollaan nyt. En ajatellut että ihmiset ajattelisi toisista näinkin pahasti, ja käyttäisi vapaaehtoisesti aikaansa toisten haukkumiseen.

”If you can’t say something nice, 
don’t say nothing at all”
-Thumper
Mun oletetaan olevan samanlainen siskoni kanssa, mun oletetaan tietävän kaikki siskoni asiat. Multa udellaan tietoa siskostani ja verrataan häneen aivan liiankin usein. Saan kysymyksiä siskon vaatteista, hiusväristä, asioista joita lukijat hänestä ei tiedä, matkoista, koirasta ja no, lähes kaikesta mitä nyt vaan mieleen tulee. Tottakai se on aivan ymmärrettävää, ollaanhan hänestä kiinnostuneita ympäri maailmaa. Mä silti haluaisin elää elämääni itsenä, ja kirjoittaa blogia Sarana ihan kuin siskosta ei olisi mitään tietoa.

Viimein mulle tuli mitta täyteen kun luin muutaman keskustelun esimerkiksi täältä ja 106. viesti täältä. Nykyään siis samalla kun mustamaalataan Annikaa, minut saatetaan lisätä keskusteluun mukaan ihan vaan sen takia, että mä olen Annikan sisko. Onko tämä oikein? Tilanne, johon mulla ei ole mitään osaa tai arpaa laitetaan mun syyksi, ja kaiken lisäksi keksitään aivan perättömiä asioita ja laitetaan ne mun suusta tulleiksi.

 ”Your opinion of me doesn’t define 
who I am, it defines who you are”

Jollainlailla tuntuu, että mun ja siskoni välejä yritetään pilata perättömällä nettikirjoittelulla. Minun mainettani ainakin. En mä usko että monikaan kirjoittajista hyväksyisi samanlaisia kirjoituksia itsestään, tai ainakin ne saisi pahan mielen aikaan. Kirjoittaessaan asioita nettiin, ihmiset eivät mieti mitä he aiheuttavat tällä muille, ne ovat siellä kenen tahansa nähtävissä. Vaikka olen bloggaaja ja julkisesti esillä, tämä on silti väärin. Bloggaajien yksityiselämän asioita ruoditaan julkisesti netin keskustelupalstoilla, jonne ilmestyy oikeana pidettyjä asioita jotka voisi enemmän luokitella olettamuksiksi kuin varmaksi tiedoksi. 
On musta ikävää, että meistä löytyy niitä ihmisiä jotka eivät kohtele bloggaajia samalla tavalla kuin muita ihmisiä…heidän ystäviään, perhettä sekä läheisiä. Onhan nykyajan nettimaailmassa helppo piiloutua anonyymikommentoinnin taakse, ja laukoa asioita keskustelupalstoille hämmentääkseen ihmisiä. Se on kiusaamista sekin, vaikkei sitä välttämättä tule ajatelleeksi.
”Why is that we only believe 
the negative things people say 
about us?”
-Carrie Bradshaw

Kun mä olen lähdössä vaihtoon, mä en tiedä mitä asian kanssa tehdä. Pidänkö mun tulevan perheen lähes kokonaan blogin ulkopuolella, sillä mä en todellakaan halua heille mitään pahaa. Olen jopa miettinyt toista vähän suljetumpaa blogia vuoden ajaksi, joka ei tietenkään olisi kaikkien luettavissa, ja perheen kuvat siirtyisi kaikki täältä sinne. Eihän sitä koskaan tiedä miten asiat sujuu, samat ihmiset pyörii netissä silloinkin kun mitä nyt täällä suomessa ollessani.

Ensimmäisistä negatiivisista kommenteista blogin tähän päivään asti mä olen lukenut haukkuja ja valituksia, vertailuita ja mielipiteitä siitä kuinka mä en riitä, enkä ole yhtä hyvä kuin siskoni. Nyt niihin ei enää kiinnitä huomioa, eikä ne tunnu niin pahalta kuin vuosia sitten. Mielipiteitä saa olla ja ne onkin ihan suotavia, mutta nettikiusaaminen on asia erikseen. Missä nykyään on arvostus toisia kohtaan?


Mun oli tarkotus tulla tänne seuraavan kerran huomenissa postailemaan asukuvia, tai edes jotain vähän kunnollisempaa viimeaikojen hieman turhien postauksien jälkeen. Nyt kuitenkin niitä ennen tuli yksi asia, josta on ihan pakko päivitellä nyt pian tännekkin puolelle. Oon ollut koko viikonlopun ihan innoissani, ja kirjoitellut siitä facebookkiinkin. Mähän olen täällä jo aijemmin kertonut lähteväni vaihto-oppilaaksi kesän jälkeen kymmeneksi kuukaudeksi. Laitoin hakemuksen 2013 kesällä, hakupaketin täyttelin loppuvuodesta, ja siitä lähtien olen odottanut sijoitustietoja missäpäin mä tulen vuoteni viettämään.

Sain tiedot sähköpostiin jo torstai illalla, mutta huonojen yhteyksien ja sammuneen kännykän takia mä en ollut tsekannut puhelimen sähköpostia ennen kun vasta seuraavana päivänä. Oltiin ideaparkissa ettimässä vähän vaatteita illaksi, ja jossain vaiheessa poikaystävä lähti futispeliin ja mä jäin sinne yksin lähes tyhjän puhelimen akun kanssa pariksi tunniksi. Jostain syystä mä eksyin sähköposteihin, ja siellä ne oli. Mun perhe- ja koulutiedot tulevaksi vuodeksi nimittäin! Jos joku siis näki mut ideaparkissa kävelemässä itkien ympäriinsä, tai glitterissä puhumassa itkupuhelua äitille, niin tästä se johtu. Mä itkin järkytyksestä ensimmäisen googlehaun takia, lopulta ilosta kuinka hyvä tuuri mulle kävi, ja siitä että nyt se kaikki sitten tippu jotenkin yhtäkkiä eteen että hei, mä olen oikeasti lähdössä, ja siihen on 131 päivää aikaa! 16.elokuuta mulla lähtee lento kohti New Yorkia, jossa meillä on viiden päivän soft landing camp. Sieltä mä lähden yksin 20.8 lennolla mun määränpäähän (pienten tsekkailujen jälkeen luultavasti Los Angelesin tai Phoenixin välilaskun kautta), eli siis….
Untitled (welcome-to-utah-sign copy)
….UTAHIIN! Tarkemmin mä asustelen vaihtovuoden 45minuuttia SLCn pohjoispuolella Tremontonissa. Kun käytte googlettamassa Tremonton, UT niin mahdollisesti ymmärrätte sen mun herranjumala missä mä tulen vuoteni viettämään???-fiiliksen ensimmäisten googlausten jälkeen, ennen kun mä olin kerennyt paikasta ottaa enemmän selvää. No nyt sit oon googletellut paljon kaikkea, ja löytänyt perheenkin facebookista. Olen todella onnellinen ja tyytyväinen tohon sijoitukseen, perhe vaikuttaa todella kivalta vaikka ensimmäiset sähköpostit lähteekin vasta tulevina päivinä, eikä koulukaan ole mikään ihan pieni kyläkoulu kaukana kaikesta. Alempana on googlen street viewistä otettua screenshottia jostain naapuruston kaduilta, jotta saa vähän kuvaa siitä mimmosella seudulla mä tulen asumaan. Sen alla myös kuvaa tulevasta koulusta. Mun host perheeseen kuuluu host äidin ja host isän lisäksi kolme mua reilusti nuorempaa host siskoa, ja yksi host veli. Perheellä on myös bokseri koira

Mun koulu alkaa 25.elokuuta, ja koulun nimi on Bear River High School. Vähän nyt jo koulun nimestäkin osaa päätellä että maskottina on karhu, ja koulun värinä on viininpunanen. Siellä on paljon harrastusmahdollisuuksia ja aktiviteettejä(?) (mm.girls’ soccer, baseball, golf, cross country, tennis, track and field, diving, softball, cheerleading, drama) josta mä olen todella ilonen, ja saa nähdä mitä mä tulen harrastamaan! Mitä nyt tsekkailin mun lukujärjestystä, niin koulupäivät alkaa muutaman minuutin ennen kahdeksaa ja loppuu kolmelta, paitsi keskiviikkosin on late start.

Untitled (Kuvankaappaus 2014-4-6 kello 20.53
Untitled (Kuvankaappaus 2014-4-6 kello 20.51
Monet tietää varmaankin Utahin sen pääkaupungin Salt Lake Cityn takia, jossa pidettiin talviolympialaiset vuonna 2002. Olis aivan ihana päästä sinne park cityyn, jossa noi olympialaiset pidettiin sekä tuonne SLCn vuorille, joissa on aivan mahtavan näköset laskettelumahdollisuudet. Tuolla Tremontonissa on kesäsin suurinpiirtein 33astetta lämmintä, esimerkiksi seuraavankin viikon sää näyttää jo yli 20astetta, ja talvisin pyöritään lähinnä muutama aste nollan yläpuolella..enintään pari sen alapuolella. Aikalailla siis semmosta keskilämmintä, ettei kuitenkaan shortseissa pyöritä kokovuotta ympäri. Utah on tuolla USAn länsipuolella, ja naapuriosavaltioita on mm. Nevada, Arizona ja Idaho. Nevadan yli kun hypätään rannikolle, niin päästään Californiaan jossa mun host perhe käy ilmeisesti tavallaan harrastuksena moottoripyöräilemässä. Samoilla suunnilla on myös siis esimerkiksi Las Vegas ja Los Angeles, vaikka noi välimatkat onkin ihan hulluja!
Untitled 3
No eihän tämä vielä mitään. Tiedättekö mitä muuta Utahissa on?? No NBA joukkue Utah Jazz, joka on Salt Lake Citystä! Oon aina unelmoinut tommoseen basketball peliin pääsystä, ja mä pidänkin peukkuja että Host isi ja veli seuraisi koripalloa ja pääsisin seurailemaan peliä paikanpäältä. Utahista on myös ECHL joukkue Utah Grizzlies, ja jääkiekkoa olis myös kiva päästä katsomaan, sitä en voi kieltää! En ole mikään kova lätkäfani, vaikka jääkiekkoa tykkäänkin katsomosta seurailla. Olen itseasiassa meinannut joskus jääkiekon itsekkin aloittaa. Mua kieltämättä vähän harmittaa ettei koulussa ole jääkiekkoharrastusmahdollisuutta, muttakun ei niitä jäähalleja vaan joka nurkan takana ole. Koripalloa mä en ole koskaan seurannut muualta kun kotisohvalta, eikä sen säännöt ole mulla milläänlailla hallussa. Se fiilis katsomossa nyt kuitenkin vaan on asia jonka haluaisin jenkeissä ollessani kokea.
Untitled 2
Untitled 5
Sain semmosen liitteen sijotustietojen mukana, jossa näky tietoja sekä perheestä, koulusta, että myös perheen harrastuksia ja paikoista asuinalueen ”lähistöltä”. Kun mä käyn suomentamaan tälleen jotain englannin sanoja, niin sieltä saattaa tulla ihan oikeesti jotain outoa tulokseksi. Päädyinkin vaan listaamaan nämä englanniksi, helpoin ehkä niin. Harrastuksiksi perhe kertoi mm. backpacking, hiking, canoyoneerning, rock climbing, motorcycling Utahissa, Idahossa ja Californiassa. Perhe on myös todella musikaalinen ja kaikki lapset soittaa jotain soitinta (sello, piano, viulu). Tuolla lähellä on myös Pohjois-Amerikan parhaita ulkoilu ja vapaa-ajanviettopaikkoja. Maantiedossa ainakin meillä yläasteella käytiin läpi asioita Yellowstonen kansallispuistosta, joka saattaa niiltä tunneilta ainakin olla teille joillekkin tuttu. Perhe käy usein sekä Archesin kansallispuistossa, Yellowstonen kansallispuistossa, Zionin kansallispuistossa, Moabissa ja Idahossa. Niistä kuvia tossa alempana, ja pakko taas sanoa että olis aivan mahtava päästä edes jossain noista käymään.
Untitled 4
Mainitsinkin jo aiemmin Utahin säästä, se on todella vaihteleva. Ilmasto on vähäsateista ja kuivaa, ja lämpötila on kesäisin reilusti korkeampi kun talvisin. Tuolla on parin tuhannen metrin korkusia vuoria, ja osavaltiosta löytyy sekä laskettelumahdollisuudet, että auringonottomahdollisuudet. Allaolevasta kuvasta näkyy aika hyvin vähän mitä kaikkea Utah pitää sisällään lähinnä luonnon suhteen. Tremontonissa ei näytä olevan oikeen mitään shoppailumahdollisuuksia, mutta sieltä SLCstä 45minuutin päästä näyttää löytyvän vaikka mitä. Esimerkkeinä vaikka victoria’s secret, hollister, abercrombie&fitch;, urban outfitters ja forever 21. Walmart löytyy Salt Lake Cityä lähempää Loganista parinkymmenen kilometrin päästä.

Mä olen oikeesti nyt todella iloinen ja onnellinen että sain tiedot jo näinkin ajoissa, enkä vasta muutama päivä ennen lähtöä. Kerkeen valmistautua lähtöön kunnolla. Kerkeen ostaa suomituliaiset kun tietää ketä perheeseen kuuluu. Ja tiedän mitä pakata mukaan kun sääolot on myös aikalailla tiedossa. 131 päivän päästä se on sitten menoa, ja mä olen lentokentällä lähdössä maailmalle. Nyt voi alkaa kunnolla tekemään to do-listaa, kun tiedän missäpäin jenkkejä sitä sitten mennään. Sijotustiedot kun on nyt selvillä niin yksi asia vähemmän josta stressata!
Untitled
Kuvat Google&weheartit;