Mä oon aika hulluna sisustukseen, oon ollut jo pienestä lähtien. Kävin aina äitin hermoille kun siirsin huonekaluja paikasta toiseen, tai otin yhtäkkiä pensselin käteen ja kävin maalaamaan oma-aloitteisesti harmaata seinää valkoiseksi. Kun vaahtosammuttimen kokoinen tyty roudaa sänkyjä ja vaatekaappeja ympäri kuuden neliömetrin kokoista huonetta, olisin mäkin siinä tilanteessa äitinä vähän huolissaan. Oon myös aina ollut käsillä näpertäjä, ja tykkään tehdä juttuja itse. Mun päässä pyörii vaikka minkälaisia ideoita sisustamisesta, ja muista huonekalujen entisöimisistä.

No ekana mun päähän tuli kuva eurolavoista tehdystä sängynpohjasta, sillä meidän sängyn jalka taittui niin että kaikki jalat piti irrottaa. No niitä lavoja sit oltiin maalaamassa ja tuunaamassa, ja pakko sanoa että tykkään aivan hirveästi. Nyt sänky ei ole korkea, tämä on helppo pedata ja näyttää myös musta ihan hullun siistille. Alla oleva kuva ei anna sille oikeastaan oikeutta surkean kuvan takia, mutta saahan siitä nyt varmaan jollain lailla irti mielikuvan millasesta sängystä nyt on oikee puhe.

Seuraavana mä halusin meille vaaterekin. Sellanen ihan perus metallinen pyörillä liikkuva vaaterekki oli ekana mun mielessä. No mähän sain sit taas idean, eihän mihinkään ihan tavalliseen tälläkään kerralla voitu tyytyä. Olin poikaystävälle puhunut jo hetken mun suunnitelmista, mutta ne jäi hetkeksi päähän hautumaan. Mökillä sain aamulla herätyksen, jossa kyseltiin olisinkohan mä halukas lähteä vähän metsälle, sitä kun oli ympärillä ihan jokaisessa suunnassa. Metsälle lähdettiin, oksia löytyi jopa ylimääräisiäkin. Ne maalattiin, vaaterekki suunniteltiin ja lopuksi kiinnitettiin kattoon. Nyt on makkari mattoa, beigeä fatboyta ja kattolamppua vaille valmis.

P1010007
P1010009
P1010015-2
P1010043
P1010017


Ja on mulla kuulkaas törkeen upee vaaterekki nyt tällähetkellä, vai mitä ootte mieltä?

Mulla ei jostain syystä synny tekstiä tällähetkellä ollenkaa. Istun koulussa tunnilla Blogger-sovellus auki kännykässä. Vaikka mulla on ajatuksia päässä miljoona, en niistä vaan saa yhtenäistä tekstiä millään. Mun oli tarkoitus julkaista tämä teksti jo aamulla, ja olisin sen kirjoittanut eilen illalla valmiiksi. Eilen kuitenkin oltiin menossa heti aamusta iltaan, ja huomasin illalla unohtaneeni syödä. Siis koko päivänä. Normaalisti jos en syö kahta lämmintä ruokaa aamupalan, välipalan ja iltapalan kera päivässä, mun vatsa ilmottaa kyllä siitä jossain vaiheessa päivää. Illalla tajusin, että aamupalamurojen ja kahden kylmän nakin lisäksi mä en ollut syönyt mitään. Sellanen oli olokin, kun heikotti niin kovasti ettei valmis ruoka nenän edessäkään maistunut. Mä olin aika nopeasti valmiina nukkumaan, eikä samanlaista päivää toivottavasti tule pian eteen. 
No mitä sit sain aikaseksi kun juoksin paikasta toiseen? Kävin postissa, löysin henkareita, ostin kahdet verhot, vein auton korjaamolle ja otin eilisen päivän asukuvat siskon kannssa. Leikin myös taksia kuskaten porukkaa paikasta A paikkaan B ja tietenkin takaisin, kävin äitin puolesta kaupassa, hommasin tällähetkellä käynnissä olevaan DIY-sisustusprojektiin tarpeellisia kiinnikkeitä ruokakaupasta, ja mahtuihan mukaan myös kuuden tunnin koulupäivä. Nyt mulla on ainoastaan mielessä ruoka, joka menee uuniin heti kotiin päästessä, sekä illan siivous ja kodin kuntoonlaitto projekti. JES!
Untitled (DSC_0082 copy)
Untitled (DSC_0055 copy)
Untitled (DSC_9993 copy)
Untitled (DSC_0062 copy)
Untitled (DSC_0092 copy)
Untitled (DSC_0048 copy)

jeans / Junkyard* shoes / Nike shirt / Junkyard* beanie / Junkyard* bomber jacket / H&M;


Untitled (DSC_9533 copy)
Untitled (DSC_9633 copy)
DSC_9560
Untitled (DSC_9616 copy)
DSC_9531

jacket / Cubus sweater / Cubus dress / Cubus hat / H&M; shoes / Nike ”kaishi”

Mulla on ollut sama neule päällä jo useempanakin päivänä viikonloppuna. ”Kukaan ei oikeestaan nähnyt mua eilen, joten voin vetää tän tänäänkin päälle”. Oon aika mukavuuden haluinen pukeutumisessa, ja mikä onkaan parempaa kuin vähän väljät ja lämpöset klejdut jotka ei purista tai kiristä mistään? Eilisen asu oli just sellanen, ja sillä viiletettiin menemään hymyssä suin. Pääsin myös mun parin vuoden takaisen vakkarikuvaajan linssin eteen, ja ai että kun oli kiva olla kameran edessä kun toinen ties kunnolla kokeneena mitä tehdä. Mua vaan jotenkin ärsyttää, kuinka kuvan muokkauksessa käytössä oleva Pixelmator huonontaa kuvat aika surkeen laatusiksi. Pitäis varmaan alkaa opettelemaan jonkun muun muokkausohjelman käyttöä, kun tämä nykyinen on temppuillut jo pidemmänkin aikaa.


Untitled (P1011168 copy)
Untitled (Untitled copy)j
Untitled (P1011192 copy)
Mä lähdin kuin lähdinkin mökkeilemään, ja jätin puhelimen ja muut laitteet ihan suosiolla laukkuun. Ei sillä että netti siellä olisi edes toiminutkaan, mutta oli ihan mukava keskittyä vähän muihin hommiin. Reissun tarkoituksenahan oli tarkoitus mennä avuksi pilkkomaan ja pinoamaan polttopuita. Hetki me pinottiin, kunnes otettiin saha mukaan ja lähettiin metsälle kumpparit jalassa. Mä kun oon innokas sisustaja, ja meille sain super siistin sängynkin aikaseksi jokin aika sitten. Kun yksi projekti saadaan valmiiksi niin on pakko ruveta seuraavan kimppuun, ideoita kun tulee aivan hirveästi. Tulen varmasti näyttämään teillekkin jossain vaiheessa näitä mun projekteja, kunhan nyt saan perusjutut ensin valmiiksi.

No mutta kuitenkin, mökkireissulta päästiin kotiin, ja omaan sänkyyn nukkumaan. Sain joku aika sitten postissa vähän pehmeemmän paketin Beach House Companyltä, nimittäin sata prossasta puuvillaa olevat petivaatteet! Söpö väri syksyyn, ja varsinkin näiden takia mun oma sänky on nyt se paras sänky.

Olisko hei teillä mitään innostusta pieneen skabaan lähiaikoina?


Jos mun kuluneen viikon puhelimella otettuja Instagram-kuvia katsoo, tulee aika ankea fiilis. Sellanen on kyllä mun olotilakin tällä hetkellä kurkkukivun ja päänsäryn kanssa. En tiedä johtuuko päänsärky muutaman tunnin koneen ruudun tuijottamisesta ulkoasua muokatessa, vai olenko mä vaan tulossa kipeäksi. Mulla on kuppi tazzaa, ja parit pillerit tähän särkyyn löytyy onneksi vierestä – alkaispa jo olo helpottamaan. Sain tänään alhaallakin kuvissakin näkyvän karvaturrin päivähoitoon siskon menojen takia, ai että mikä hurmuri! Meillä kun ei koskaan ole ollut koiraa, on se aina niin ihanaa ja erikoista kuunnella toisen kävelevän ympäri kämppää ja sohvan selkänojaa. Tai kun koneella hommia tehdessä näppäimistön päälle käy makaamaan tommonen pikkujätkä odottaen millon joku leikkis sen kanssa. Mäkin tahon koiran!

Taitaa onneksi munkin suun pieliin tulla vähän hymyn pilkettä, kun ajattelen kouluviikon olevan jo loppuuoralla. Enää perjantai ja sit joko mökille tai kotiin sohvalle peittojen alle ja leffat telkusta pyörimään. Mulla ei nyt millään olisi mökkeilyfiilis, ulkona on jo niin viileäkin. Katsoo mitkä suunnitelmat mulla sitten perjantai-illalla onkaan, sillä ne kerkiää varmaan muuttumaan yhden jos toisenkin kerran tässä päivän aikana!
Untitled
Untitled