Mun oli tarkotus tulla tänne seuraavan kerran huomenissa postailemaan asukuvia, tai edes jotain vähän kunnollisempaa viimeaikojen hieman turhien postauksien jälkeen. Nyt kuitenkin niitä ennen tuli yksi asia, josta on ihan pakko päivitellä nyt pian tännekkin puolelle. Oon ollut koko viikonlopun ihan innoissani, ja kirjoitellut siitä facebookkiinkin. Mähän olen täällä jo aijemmin kertonut lähteväni vaihto-oppilaaksi kesän jälkeen kymmeneksi kuukaudeksi. Laitoin hakemuksen 2013 kesällä, hakupaketin täyttelin loppuvuodesta, ja siitä lähtien olen odottanut sijoitustietoja missäpäin mä tulen vuoteni viettämään.

Sain tiedot sähköpostiin jo torstai illalla, mutta huonojen yhteyksien ja sammuneen kännykän takia mä en ollut tsekannut puhelimen sähköpostia ennen kun vasta seuraavana päivänä. Oltiin ideaparkissa ettimässä vähän vaatteita illaksi, ja jossain vaiheessa poikaystävä lähti futispeliin ja mä jäin sinne yksin lähes tyhjän puhelimen akun kanssa pariksi tunniksi. Jostain syystä mä eksyin sähköposteihin, ja siellä ne oli. Mun perhe- ja koulutiedot tulevaksi vuodeksi nimittäin! Jos joku siis näki mut ideaparkissa kävelemässä itkien ympäriinsä, tai glitterissä puhumassa itkupuhelua äitille, niin tästä se johtu. Mä itkin järkytyksestä ensimmäisen googlehaun takia, lopulta ilosta kuinka hyvä tuuri mulle kävi, ja siitä että nyt se kaikki sitten tippu jotenkin yhtäkkiä eteen että hei, mä olen oikeasti lähdössä, ja siihen on 131 päivää aikaa! 16.elokuuta mulla lähtee lento kohti New Yorkia, jossa meillä on viiden päivän soft landing camp. Sieltä mä lähden yksin 20.8 lennolla mun määränpäähän (pienten tsekkailujen jälkeen luultavasti Los Angelesin tai Phoenixin välilaskun kautta), eli siis….
Untitled (welcome-to-utah-sign copy)
….UTAHIIN! Tarkemmin mä asustelen vaihtovuoden 45minuuttia SLCn pohjoispuolella Tremontonissa. Kun käytte googlettamassa Tremonton, UT niin mahdollisesti ymmärrätte sen mun herranjumala missä mä tulen vuoteni viettämään???-fiiliksen ensimmäisten googlausten jälkeen, ennen kun mä olin kerennyt paikasta ottaa enemmän selvää. No nyt sit oon googletellut paljon kaikkea, ja löytänyt perheenkin facebookista. Olen todella onnellinen ja tyytyväinen tohon sijoitukseen, perhe vaikuttaa todella kivalta vaikka ensimmäiset sähköpostit lähteekin vasta tulevina päivinä, eikä koulukaan ole mikään ihan pieni kyläkoulu kaukana kaikesta. Alempana on googlen street viewistä otettua screenshottia jostain naapuruston kaduilta, jotta saa vähän kuvaa siitä mimmosella seudulla mä tulen asumaan. Sen alla myös kuvaa tulevasta koulusta. Mun host perheeseen kuuluu host äidin ja host isän lisäksi kolme mua reilusti nuorempaa host siskoa, ja yksi host veli. Perheellä on myös bokseri koira

Mun koulu alkaa 25.elokuuta, ja koulun nimi on Bear River High School. Vähän nyt jo koulun nimestäkin osaa päätellä että maskottina on karhu, ja koulun värinä on viininpunanen. Siellä on paljon harrastusmahdollisuuksia ja aktiviteettejä(?) (mm.girls’ soccer, baseball, golf, cross country, tennis, track and field, diving, softball, cheerleading, drama) josta mä olen todella ilonen, ja saa nähdä mitä mä tulen harrastamaan! Mitä nyt tsekkailin mun lukujärjestystä, niin koulupäivät alkaa muutaman minuutin ennen kahdeksaa ja loppuu kolmelta, paitsi keskiviikkosin on late start.

Untitled (Kuvankaappaus 2014-4-6 kello 20.53
Untitled (Kuvankaappaus 2014-4-6 kello 20.51
Monet tietää varmaankin Utahin sen pääkaupungin Salt Lake Cityn takia, jossa pidettiin talviolympialaiset vuonna 2002. Olis aivan ihana päästä sinne park cityyn, jossa noi olympialaiset pidettiin sekä tuonne SLCn vuorille, joissa on aivan mahtavan näköset laskettelumahdollisuudet. Tuolla Tremontonissa on kesäsin suurinpiirtein 33astetta lämmintä, esimerkiksi seuraavankin viikon sää näyttää jo yli 20astetta, ja talvisin pyöritään lähinnä muutama aste nollan yläpuolella..enintään pari sen alapuolella. Aikalailla siis semmosta keskilämmintä, ettei kuitenkaan shortseissa pyöritä kokovuotta ympäri. Utah on tuolla USAn länsipuolella, ja naapuriosavaltioita on mm. Nevada, Arizona ja Idaho. Nevadan yli kun hypätään rannikolle, niin päästään Californiaan jossa mun host perhe käy ilmeisesti tavallaan harrastuksena moottoripyöräilemässä. Samoilla suunnilla on myös siis esimerkiksi Las Vegas ja Los Angeles, vaikka noi välimatkat onkin ihan hulluja!
Untitled 3
No eihän tämä vielä mitään. Tiedättekö mitä muuta Utahissa on?? No NBA joukkue Utah Jazz, joka on Salt Lake Citystä! Oon aina unelmoinut tommoseen basketball peliin pääsystä, ja mä pidänkin peukkuja että Host isi ja veli seuraisi koripalloa ja pääsisin seurailemaan peliä paikanpäältä. Utahista on myös ECHL joukkue Utah Grizzlies, ja jääkiekkoa olis myös kiva päästä katsomaan, sitä en voi kieltää! En ole mikään kova lätkäfani, vaikka jääkiekkoa tykkäänkin katsomosta seurailla. Olen itseasiassa meinannut joskus jääkiekon itsekkin aloittaa. Mua kieltämättä vähän harmittaa ettei koulussa ole jääkiekkoharrastusmahdollisuutta, muttakun ei niitä jäähalleja vaan joka nurkan takana ole. Koripalloa mä en ole koskaan seurannut muualta kun kotisohvalta, eikä sen säännöt ole mulla milläänlailla hallussa. Se fiilis katsomossa nyt kuitenkin vaan on asia jonka haluaisin jenkeissä ollessani kokea.
Untitled 2
Untitled 5
Sain semmosen liitteen sijotustietojen mukana, jossa näky tietoja sekä perheestä, koulusta, että myös perheen harrastuksia ja paikoista asuinalueen ”lähistöltä”. Kun mä käyn suomentamaan tälleen jotain englannin sanoja, niin sieltä saattaa tulla ihan oikeesti jotain outoa tulokseksi. Päädyinkin vaan listaamaan nämä englanniksi, helpoin ehkä niin. Harrastuksiksi perhe kertoi mm. backpacking, hiking, canoyoneerning, rock climbing, motorcycling Utahissa, Idahossa ja Californiassa. Perhe on myös todella musikaalinen ja kaikki lapset soittaa jotain soitinta (sello, piano, viulu). Tuolla lähellä on myös Pohjois-Amerikan parhaita ulkoilu ja vapaa-ajanviettopaikkoja. Maantiedossa ainakin meillä yläasteella käytiin läpi asioita Yellowstonen kansallispuistosta, joka saattaa niiltä tunneilta ainakin olla teille joillekkin tuttu. Perhe käy usein sekä Archesin kansallispuistossa, Yellowstonen kansallispuistossa, Zionin kansallispuistossa, Moabissa ja Idahossa. Niistä kuvia tossa alempana, ja pakko taas sanoa että olis aivan mahtava päästä edes jossain noista käymään.
Untitled 4
Mainitsinkin jo aiemmin Utahin säästä, se on todella vaihteleva. Ilmasto on vähäsateista ja kuivaa, ja lämpötila on kesäisin reilusti korkeampi kun talvisin. Tuolla on parin tuhannen metrin korkusia vuoria, ja osavaltiosta löytyy sekä laskettelumahdollisuudet, että auringonottomahdollisuudet. Allaolevasta kuvasta näkyy aika hyvin vähän mitä kaikkea Utah pitää sisällään lähinnä luonnon suhteen. Tremontonissa ei näytä olevan oikeen mitään shoppailumahdollisuuksia, mutta sieltä SLCstä 45minuutin päästä näyttää löytyvän vaikka mitä. Esimerkkeinä vaikka victoria’s secret, hollister, abercrombie&fitch;, urban outfitters ja forever 21. Walmart löytyy Salt Lake Cityä lähempää Loganista parinkymmenen kilometrin päästä.

Mä olen oikeesti nyt todella iloinen ja onnellinen että sain tiedot jo näinkin ajoissa, enkä vasta muutama päivä ennen lähtöä. Kerkeen valmistautua lähtöön kunnolla. Kerkeen ostaa suomituliaiset kun tietää ketä perheeseen kuuluu. Ja tiedän mitä pakata mukaan kun sääolot on myös aikalailla tiedossa. 131 päivän päästä se on sitten menoa, ja mä olen lentokentällä lähdössä maailmalle. Nyt voi alkaa kunnolla tekemään to do-listaa, kun tiedän missäpäin jenkkejä sitä sitten mennään. Sijotustiedot kun on nyt selvillä niin yksi asia vähemmän josta stressata!
Untitled
Kuvat Google&weheartit;


Nyt otan ison askeleen sen mukavuusalueen yli, jota en olisi uskonut vielä muutama kuukausi sitten tekeväni pitkään aikaan! Kyseessä nimittäin mun iho, jonka kanssa olen kamppaillut jo usean vuoden. Vuosi sitten olin saanut tän jo aikalailla mallilleen, ja kesä kadotti aijemmista ongelmista jääneet jäljet. Kesän lopussa tein suuren virheen, ja tajuamattani levitin vauvaöljyä myös muun kropan ohella kasvoihini. Mun muutenkin herkkä kasvojen iho riemastu tästä ihan täysin, ja siitä alkokin se alamäki (vaikka heti tajutessani tän ihan hetken kuluttua pyyhin öljyt naamasta ja kävin pesemässä vedellä). Hyvässä kunnossa oleva lähes täysin tasaisen värinen iho lähti huononemaan, ja pian huomasinkin olevani jo melkein samoissa tilanteissa mitä kuluneina vuosina.

Aloin jo pikkuhiljaa vajoamaan epätoivon puolelle, sillä mitkään lääkkeet tai rasvat ei auttanut yhtään, ja huonokuntoinen iho alkoi näkymään jo itsetunnossa. No se mikä sai mut pesemään tänään meikit, ja ottamaan kamerajalustan esiin, oli kysymyspostauksessa esitetty kommentti, joka sisälsi kysymyksiä paljon eri aiheista. No…heti kommenttia julkastaessa sen kun luin läpi, jäi mulle niin negatiivinen kuva ihan jokaikisestä kysymyksestä joka siinä esitettiin – en sitten tiedä oliko kommentin kirjoittajan tarkoitus kirjoittaa kommentti millä sävyllä. Ihoon viitaten, oli kysymys jokseenkin seuraava: ”Onko toi finniposki annikan blogissa sun?”. Epäpuhtauksista vuosia kärsineenä toi tuntuu pahemmalta miltä täydellisen ihon omaavan henkilön korvaan kuulostaa,  sillä vihdoin mun iho on lähes finnitön,  ja olenkin kärsinyt finnien takia jo monta vuotta.
Untitled7
Jossain vaiheessa päätin kokeilla mahdollisimman vaatimatonta kasvojen pesua ihonhoitotuotteiden sijaan, ja vesipesu teki ihmeitä aikaan. Myös ihon kosteutuksen oon huomannut vievän tietä parempaan päin, ja nykyään mä ihan automaattisesti rasvailen parin euron nivea softilla kasvoja pitkin päivää. Kun löyty se oikea tapa hoitaa ihoa, niin en uskalla enään edes muihin siirtyä. Mulla on tosiaan ihossa on vielä jälkiä, mutta kokoajan mennään parempaan päin, enkä malta millään odottaa kesää jolloin nekin luultavasti haalistuu suurimmiltaosin pois niinkun viimekesänäkin. Arvet saa kuitenkin helposti peitettyä meikin alle, jonka ansiosta olen ilmeisesti onnistunut huijaamaan teitä lukijoita, nimittäin kysymyspostaukseen tuli myös tekstiä mun ihon hyvästä kunnosta. Niinkun jo aijemmin mainitsin, mun itsetunto on kärsinyt viimevuosista paljon. En mä ainakaan itse katso kavereiden ihoa kovinkaan tarkasti, tai ainakaan se ei häiritse mua ollenkaan onko kasvot hyvässä, vaiko vähän huonommassa kunnossa. Oon kuitenkin itse ottanut tän itseni kohdalla vähän liiankin rankasti.
Untitled3
Välillä myös kantautuu korviin lauseita: ”Jos on akne niin hän ei vaan huolehdi ihostaan ja on likainen”, ja nämä on saanut mut useesti kovasti raivostumaan. Jos sinulla on täydellinen iho, jossa yksi finni puhkeaa kerran vuodessa jos edes sitäkään, ei se tarkoita että kaikilla on samanlainen muttei siitä vaan huolehdita yhtähyvin. Esimerkkinä minä. Jos mun iho vaikuttaa mun mieleen ja oloon, minkätakia en siitä vaan sitten huolehtisi paremmin? Nokun se ei vaan onnistu kaikilla niin helposti, yritit sä sitten itse siihen vaikuttaa tai et. Ihotautilääkärit ja kosmetologit kävinkin jo itse läpi, mutten niistä saanut minkäänlaista apua omaan tilanteeseen.

Nyt kun mä vihdoin uskallauduin tähän, niin haluun samalla myös kannustaa muita samassa tilanteessa olevia. Kyllä te pystytte siihen, kärsivällisyyttä vaan ja oikeiden puhdistustuotteiden ja meikkien etsimiseen! Onko teillä kamppailua ihon kanssa niinkun mulla, vai pysyykö kasvot puhtaina ilman minkäänlaisia ongelmia?

Kommenttia mun käyttämistä meikeistä kerkeskin jo tulla, ja ajattelin vielä tulla lisäilemään tänne loppuun. Näissä kuvissa mulla on Vichyn Dermablend nestemäistä meikkivoidetta sekä saman sarjan peitepuikkoa. Näiden peittävyys on ihan mahtava, eikä kasvoille synny paksua maskia yrittäessä peittää kaikki ihon virheet. Tämä postaus ei kuitenkaan ole Vichy Dermablend-kampanjapostaus joita on näkynyt viimeaikoina indiedays-blogeissa.


Mun instagramin seuraajat varmaan on huomannut, että mä oon ollu nyt viimeaikoina vähän innokkaampi tekemään kaikkia herkkuja. Tätä vuotta on kohta mennyt vasta pelkkä tammikuu, ja mä oon syönyt jo nyt tuoreita mansikoita enemmän, mitä vuosi sitten koko kevään aikana. Oon syönyt mansikoita pannukakkujen päällä tuoreiden mustikoiden ja kermavaahdon kera, oon syönyt mansikoita kuorrutettuna suklaalla kun vietin leffailtaa tangon videopuhelun välityksellä, ja oon syönyt niitä ihan pelkästeen. Ehkä mä vielä niistäkin kehittelen jotain suurempia leipomisia! Tänään mä sain idean kehitellä jotain pientä, ja koulusta valmistelutunnilta päästyä mä kävin pikasesti kaupassa hakemassa keksejä ja suuntasin kotiin päin. Tässä vaiheessa mulla ei vielä ollut oikeestaan ihan vielä kunnon ideaa mitä mä meinaan tehdä, mutta tämmösiä sain aikaseks:
Untitled (P1290030 copy)
Mä oon oikeesti TOSI huono katsomaa mitään ohjeita tai mittaamaan aineita kunnolla, jos siis on kyse jostain tämmösistä taikinoista, tai vaikka letuista joissa ne määrät ei oo ihan niin tarkkoja. Teen aina kaikki tänlaiset vähän silmätuntumalta, eli jos näyttää että jotain voisi lisäillä ni sitte lisään aineita. Mä tykkään tosipaljon tehdä ruokaa ja leipoa, mutta mä yleensä en ole se kuka näitä ruokia syö (tai maustaa..niitä ei sen jälkeen syö kukaan muukaan kun mä pääsen mausteiden kanssa valloille!). Joten tää ohje ei ole mistään katsottu, eli noi määrät on ihan semmosia suurinpiirtein määriä.
Untitled (P1290315 copy)
Ensin laitoin uunin 250asteeseen lämpeämään, vatkasin kananmunat ja sokerin hyvin vaahdoksi, lisäsin maidon ja sulan margariinin joukkoon, ja lopuks vielä siivilän kautta noi kaikki kuivat aineet. Mitä paremmin kananmunat ja sokerin vatkaa, sitä parempaa tästä rakenteesta tulee. Mä lisäsin tonne taikinan sekaan semmosia suunnilleen neljään osaan paloteltuja keksejä. En osaa yhtään sanoa kuinkapaljon niitä sinne sekaan tungin, nimittäin tossa päällä ja seassa on yhteensä se 350grammaa. Sen kyllä osaa aika hyvin katsoa millon tuntuu että niitä palasia alkaa olla aika reilusti siellä seassa.

Tää taikina on aika paksua, joten kun sen kaataa pellille niin saa helposti levitettyä sen vaan toiselle pellinpuolelle minkäkokonen tää taikina on, vaikka silti näitä tuli aika paljon. Rypistelin ja käänsin leivinpaperin reunaa vähän semmoseks reunaks jottei se uunissa levisi ihan hirveesti. Sitte vaan melkeen kaikki loput keksit paloteltuina tohon päälle. Ite murensin osaa vähän pienemmiksi palasiksi, jotkut laitoin puoliksi ja jotkut meni kokonaisina.

Toi on uunissa jonkun 15minuuttia, ja noin minuutti ennen kun mä otin sen pois niin työnsin loput keksin palaset tohon päälle. Annoin hetken jäähtyä, leikkasin reunat pois ja palottelin noi aika pieniksi palasiksi. Tää ei tosiaan oo hirveen vaikee resepti, ja näitä on hävinny tästä pöydältä aika nopeeseen tahtiin. Mun tekisi vielä mieli kokeilla jonkunäköstä kakkua näiden samojen keksien kanssa, pitää katsoa…ehkä semmonenkin resepti ilmestyy tänne blogin puolelle jossain vaiheessa!
Untitled (P1290018 copy)
Kun katson tulevaisuuteenpäin, mä näen itseni joko vähän ylipainoisen miehen kanssa, tai itseni istumassa yksinään aina kotona kun mies taistelee kiloja vastaan kuntosalilla tai urheillen…niin niin, en mä yhtään tiedä mistä johtuu hah! Oon pienestä lähtien ollu tämmönen, että yhtäkkiä mä saatan alkaa leipomaan ihan mitä vaan, tai ala-asteikäisenäkin aloin yhtäkkiä tehdä perheelle ruokaa. Ehkä tää on ihan hyvä, en vaan itse ole koskaan tykännyt erityisemmin kakuista/pullista tai mistään muistakaan leivoksista, niin jätän ihan mielelläni kaiken parempiin suihin.


Monet on toivonu mun kirjottavan tästä reissusta/kokemuksesta/elämäni vuodesta, mikskä sitä nyt haluaa kutsuakkaan. Se on nimittäin jo aika lähellä, tai no riippuu miten asian näkee. 8kk jäljellä enää aikaa suomessa, eli vähemmän mitä tulen siellä viettämään. Jos joku ei ole vielä saanut aijemmistakaan teksteistä selvää mihin mä tällä nyt viittaan, elokuun puolessavälissä mulla lähtee lento New Yorkiin soft landing campille, joka on alotus mun vaihtovuodelle. Mä en vielä tiedä perhettä, mä en vielä tiedä minnepäin jenkkejä mut sijotetaan, mä en vielä tiedä missä koulussa tuun opiskelemaan sen 10 kuukautta. Niistä mä varmasti kerron täällä kun saan tietää lisää. Joku varmasti kysyy oonko bloggailemassa sieltäpuolen maailmaa, ni jatkan tänne samaan blogiin varmastikkin päivityksiä.

dsfds
Ensinnäkin, mulla ei oo oikeestaan minkäänlaisia odotuksia perheen, sijotuksen tai vuoden tapahtumien suhteen yleensäkkään. Mä odottelen innoissaa tietoja missäpäin jenkkejä mä tuun vuoden viettämään. Heti ihan tän koko jutun alusta lähtien mun päässä ei oo pyöriny vaan ne california tai florida johon vaan suostun sijottumaan, sillä oon tiedostanu sen että mä ite teen siitä vuodesta semmosen mitä se tulee olemaan, ihansama sitten vietänkö sen jossain isommassa vai pienemmässä paikassa.
Elokuun aikoihin mulla on lähtö, ja niinkun mainitsin, meillä on viiden päivän pitunen soft landing camp nycissä heti alkuun. Mä en vielä tarkkaa päivää tietenkään tiedä, sillä se määräytyy sen mukaa millon mulla alkaa koulu siellä. Leiriin kuuluu shoppailua, kuuluisimpien nähtävyyksien kiertelyä, kiertoajelut manhattanilla ja brooklynissä, wall street, keskuspuisto, ground zero, päivä six flags-huvipuistossa (APUA, so excited!) ja valmistaudutaan tulevaan kärsien vähän varmasti aikaerosta hah! Vuoden lopussa meillä on sitte parin päivän year end camp washington D.Cssä jonka kautta palataan takasin suomeen monia kokemuksia rikkaampana. Siellä kanssa vähän jotain shoppailua ja nähtävyyksien kiertelyä, kokemuksien jakamista toisten vaihtareitten kanssa ja valmistaudutaan tähän kulttuurishokkiin palatessa suomeen!

Untitled

Mä muistan ku joskus pari vuotta sitte kattelin lipdubeja youtubesta paljon (esim tässä ja tässä), ja sillon mä päätin tavallaan varmaks että joo, vaihtoon mä haluan lähteä. Tottakai me oltiin äitin kanssa puhuttu aina välillä vähän sillai jonku asian sivussa kuin kiva olis lähteä jenkkeihin (toinen vaihtoehto mulla oli australia) vaihtovuodeksi. Nyt viimekesänä mulla kuitenkin tuli semmonen että otin koneen, marssin alakertaan lomakkeet täytettynä ja pyysin äitiltä lupaa lähettää haastatteluaikahakemukset eteenpäin. Toi kaikki tapahtu oikeesti ihan hetkessä enkä ollu äitin kanssa puhunut kertaakaan kunnolla jos mä laittaisin hakemukset menemää ja veisin tätä asiaa oikeesti eteenpäin. Sitte mulla oli haastattelu jonka jälkeen mä jokapäivä juoksin hakemaan ihan innoissaan postit. Vihdoin tuli se kirje että mut on hyväksytty, ja tää kolme vuotta kestävä projekti alko. Odottelin innoissaa millon saan hakupaketin käsiini, ja nyt sekin on sitten jo täytetty ja lähetetty. Puolet rokotteista on jo saatu, puolet vielä edessäpäin. Aika kulkee ihan hirveen nopeesti, nimittäin sillon kun mä otin sen ihan ensimmäisen askeleen tässä koko hommassa ja varailin haastatteluaikaa, oli lähtöön vielä lähes kaksinkertanen aika mitä nyt, suunnilleen joku 14kuukautta nimittäin. Mä en oo koskaa tuntenu että aika menis oikeesti näin nopeesti. Oon tajunnu sen että kohta mä oikeesti oon hakemassa viisumia, sit farewell-partyissä, ja lopulta sanomassa lentokentällä moikat kavereille, perheelle ja tälle tutulle turvalliselle suomelle.

asdad
Niinku mä sanoin jo tossa aijemmassa postauksessa, musta on tullu tosi herkkä nyt, vaihtovuosi on mulla päivittäin mielessä. Se etten vietä esimerkiks seuraavaa joulua perheen kanssa oli mulle aika iso juttu nyt joulun aikaa. Se kävi mulla monesti mielessä, söin jouluruokaa ja kinkkua tosipaljon ja vaan nautin siitä ajasta. Mä tiiän että se ottaa koville ku näkee perheen lentokentällä viimestä kertaa pitkään aikaan. Onneks kuitenkin nyt on nää skypet ja whatsapit joiden kautta pystyy olla yhteyksissä sit sen vuoden aikanaki. Mä oon valmistautunu tulevaan kattomalla leffat ja sarjat ilman tekstityksiä englanniks, puhun itekseni aina englantia, mietin miten asiat sanotaan eri tilanteissa ja tuolla exploriuksen usa vaihtareiden whatsapp keskustelussa juteltu asioita paljon sekä siihen vuoteen, sen edeltävään- ja jälkeiseen aikaan liittyvistä jutuista, sekä vähän on kyllä poikettu asioista ihan muihinkin juttuihin. Me itseasiassa nähdään noitten vaihtareiden kanssa nyt sunnuntaina, ja musta on ainaki tosikiva että me ollaa sovittu tämmösiä yhteisiä tapaamisia keskenään missä vähän tutustutaan tosiimme ja joiden kanssa voi sitte sen vuoden aikanaki olla yhteyksissä ja vaihtaa kuulumisia kun he nyt varmasti muutenki ymmärtää jotain asioita paremmin kun suomessa olevat kaverit tai perhe.
dsfsdfs
Asiat mitä mä tossa vuodessa odotan näkeväni on kaikki uudet ihmiset mun elämässä, koulu, joulu, halloween, thanksgiving ja new year’s eve jenkkitapaan, soft landing- ja year end camp ymsyms, tätä listaa mä voisin jatkaa oikeesti niin pitkälle. Siinävaiheessa kun mä aloin tätä kirjottamaa, mulla oli paljon kaikkea asiaa ja tunteiden avauksia tähän postaukseen suunnitteilla. Nyt musta kuitenkin tuntuu että tältäosin mä olen asiani sanonut. Musta tuntuu että mä tuun jossain vaiheessa uudestaan ja varmaan kolmannenki kerran availemaan tunteita tänne tästä asiasta. Kohta on oikeesti jo kesäloman alku ja huomaan että lähtö on ihan lähellä. Pitäis alkaa jo vähän miettimään suomituliaisia host-perheelle, ja jatkaa tätä henkistä valmistautumista nyt tämän reilu puolvuotta. Mä jään odottelemaan nyt vaan niitä sijotus- ja perhetietoja. Jäikö teillä jotain kysyttävää mihin mä osaisin vastata tai mikä jäi vielä mietityttää? Jos teillä muuten on jotain hyviä vaihtariblogeja mulle linkata ni otan niitä kyllä mielelläni vastaan!

kuvat weheartit

VAU! 4000 lukijan raja on jo ylittynyt, ihan huikeeta! Tämän seurauksena päätin muutamien teidän kehotuksesta perustaa blogilleni virallisen facebook sivun jonne päivittelen asioita, sekä turhia että tärkeämpiäkin tiheämpään tahtiin! Käykää tykkäilemässä jos ollenkaan kiinnostaa, ja tsekkailkaa tänään aijemmin tullut sheinsiden galaxy vaatteiden arvonta! Facebook sivuille pääset tästä!