Untitled (P8080913 copy)
a
Untitled (P8070772 copy)
Untitled (P8070801 copy)
Untitled (P8070833 copy)
s
Untitled (P8070786 copy)
d
Untitled (P8070838 copy)
Untitled (P8070789 copy)
Untitled (P8070826 copy)
Untitled (P8070876 copy)
Untitled (P8070893 copy)
Untitled (P8070887 copy)Untitled (P8070881 copy)
Untitled (P8070905 copy)
Mä vietin ennen Utahiin tuloa neljä päivää New Yorkissa soft landing campillä muiden vaihtareiden kanssa. Me tehtiin vaikka mitä, nähtiin vaikka mitä ja koettiin vaikka mitä, mutta niistä mulla ei ole kuvia. Mua harmittaa etten mä juurikaan napannut kameralla kuvia, vaan enemmän nautin maisemista joko muuten kuin linssin läpi, tai puhelimen kameralla. No jotain muistikortille ainakin tallentui, ja mä aiemmin teinkin jo postauksen niistä. Mä olen viimepäivinä selaillut koneen ja ulkoisen kovalevyn kansioita kovaan tahtiin, ja se varmasti seuraavina tulevina päivinä näkyy täällä blogissakin.

Mä rakastan New Yorkia. Mä olen enemmän isojen kaupunkien tyttö, ja viihdyn niissä enemmän kuin pikkukylissä. NYC oli upea ja mahtava paikka, ja sinne mä varmasti vielä joskus suuntaan uudestaan. Multa kun monesti kysytään Suomen ja USAn eroja, tekisi välillä mieli sanoa että Suomessa kaikki on paremmin. No monin osin se noin oikeasti onkin, mutta silti tykkään jenkeistäkin. Lähinnä tolla meinaan sitä, että mä olen aika varma että tulen tulevaisuudessa muuttamaan Amerikkaan. En kuitenkaan pidemmäksi ajaksi kuin pariksi vuodeksi, NYCissä asumista voisi kokeilla vaikka vuoden, kokemus sekin on itsessään!

Soft landing campillä yhtenä päivänä ajeltiin bussilla ympäriinsä, ja nähtiin enemmän paikkoja kuin mitä normaali turisti voi nähdä päivän aikana, uskallan luvata. Meillä oli opas joka tiesi kaiken ympärillä olevista rakennuksista ja rakennelmista. Kaikkialla oli hirveästi ihmisiä ja jokapuolella tapahtui. New Yorkiin mä haluan vielä uudestaan, ehkä jonain päivänä!


Untitled (P1010054 copy)
pizza
Untitled (P1010026 copy)
Mun snapchattiä seuraavat on varmaan huomannut ettei koulu täällä jenkeissä ole niinkään haastavaa. Jos nyt vaikka esimerkiksi otan 7tunnin koulupäivän tänään. Ensimmäisellä tunnilla katsottiin elokuvaa, toisella tunnilla otettiin valokuvia, kolmannella tunnilla katsottiin elokuvaa, lunchille tulin kotiin, neljännellä tunnilla kuvattiin videoita, viidennellä tunnilla maalattiin erivärisiä ympyröitä ja viimeisellä leivottiin. No kidding, ollaan jopa normaalilla tunnilla leivottu pancakes. No viimeviikolla kuudennella tunnilla leivottiin pitsaa, ja koska meidän tunnit on 55minuuttia, oli pitsa tietysti nopeella reseptillä tehty.  Tämän tekemisessä menee puoli tuntia uunineen kaikkineen, joka meinaa sitä että mä pystyn tulla kotiin lunchille ja kerkeen vaikka tekemään pitsaa. Nyt illalla mulle tuli nälkä ja mä päätin tehdä iltapalaksi pitsaa, ja ajattelin reseptin olevan mukava jakaa teillekkin!

1 cup (2.3dl) 45asteista vettä
2 1/2 cups (6dl) vehnäjauhoja
1 package kuivahiivaa
2 tbsp oliiviöljyä
1tsp sokeria
1tsp suolaa

Hiiva sekoitetaan veteen ja sekoitetaan hetki. Joukkoon lisätään öljy. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lopulta kaikki yhdessä sekaisin. Täytteeksihän voi laittaa ihan mitä vaan, itse kun kävin autotallista säilykkeet läpi nappasin mukaan jalopenoja sekä ananasta ja jääkaapista pilkoin leivän päälle tarkoitettua kinkkua. Jenkeissä pitsat on vähän erilaisia, ja ohuen pohjan sijaan pohjat on aina tosi paksuja. Kaiken lisäksi juustoa on aina ihan hirveästi, ja tähän pitsaan mä laitoin tomaattikastikkeen jälkeen heti paksun kerroksen juustoraastetta. Pitsa on uunissa 225 asteessa 15-20 minuuttia.


Untitled (Untitled copy)
j
Pari kertaa kun oon käynyt kavereitten kanssa sairaalassa syömässä lounasta, siellä on ollut jälkkärinä Oreo juustokakkua. Mä en pidä normaaleista piirakoista, kakuista tai pullista, mutta tästä tuli mun ihan lemppari jälkkäri.  Netissä on paljon erilaisia versioita tästä, mutta tämä kyseinen resepti oli kaikkein lähinnä sitä sairaalan juustokakkua. Tämä on aika helppo ja nopea tehdä, mutta vaatii yön yli jähmettymisen. Sain myös muuten kuulla kuinka tyhmä mä olisin jos reseptin blogiin laittaisin, sillä vain pääkaupunkiseudulta löytyy Oreo-keksejä. Vaikka omasta mielestä Oreot ja Dominot eivät maistu samalta, niin mä en usko että ihan kovin pieleen menee jos Oreot niillä Dominoilla korvaakin. Joku myös vinkkasi että Lidlin Neo-keksit on kuitenkin enemmän samanlaisia Oreoiden kanssa, niin niitä kannattaa myös kokeilla.

1 paketti Oreoita, 3 rkl sulatettua margariinia (parempi on kun normaalia margariinia sulattaa mikrossa eikä käytä valmiina myytävää juoksevaa margariinia), 100g maustamatonta tuorejuustoa, 3 rkl tomusokeria, 1/2 rkl nestemäistä vanilijaa (täällä ei ole vaniljasokeria, vaan nestemäistä vaniljaa. En siis osaa sanoa voiko tota korvata vaniljasokerilla mutta luulisin että onnistuu), 2,5dl kermavaahtoa ( Luulisin että tämä riittää. Meillä käytetään täällä isoja rasioita jotka on täynnä valmista kermavaahtoa – cool whip jos joku haluaa googlettaa – enkä siis tiedä kuinka paljon tarkalleen tarvitaan vatkattavaa kermavaahtoa. Parempi kuitenkin liikaa kuin liian vähän!)

Ensin murskataan n.12 keksiä kulhoon. Mä oon käyttänyt tässä vaiheessa aina Oreo paketista yhden rivin. Joukkoon laitetaan sulatettu margariini ja sekoitetaan ne keskenään. Seos levitetään vuoan pohjalle tasaisesti. Loput aineet sekoitetaan keskenään, tässä vaiheessa mä yleensä rikon sekaan puolet yhdestä keksirivistä. Seos kipataan vuokaan, ja levitetään tasaisesti. Loput keksit pilkon vähän isommiksi paloiksi ja koristelen päällysen niillä. Lopuksi juustokakku laitetaan jääkaappiin 5-6tunniksi jähmettymään, mutta itse huomasin että parempi tulos jos antaa sen olla jääkaapissa koko yön. Ei ole hankalaa, ei vaadi uunia, ja on muuten oikeesti hyvää! Viimeksi tein tätä Thanksgivingiksi, ja vaikka muita piirakoita oli illan lopulla jäljellä, tätä ei!

Mulla oli vähän hankala kääntää tämä kaikki suomeksi, ja tomusokeri meinasi olla puuterisokeri, ja cream cheeselle en meinannut edes aluksi löytää käännöstä. Toivottavasti kuitenkin selvää saa ja pääsette tätä kokeilemaan!

line
1 package of Oreos, 3 tbsp of melter butter, 100 grams of cream cheese, 3 tbsp of powder sugar, 1/2 tbsp of vanilla extract, 2,5 dl of whipping cream.

At first add 12 Oreo cookies to a mixing bowl. Then break them up, and add 3 tbsp of melted butter. Mix it together until it resembles a wet sand. Add it to the bottom of a pan and pack it down. Put the cream cheese in another mixing bowl. Add the powder sugar and the vanilla extract, and mix until it’s well combined and creamy. Add the whipped cream to the cream cheese mixture and beat it together. Break up 4-6 Oreo cookies into tiny bits and fold them into the mixture. Add the cream cheese mixture into the pan so it comes to the top. Smooth it out and top it with bits of Oreo cookies. Place it in the fridge and chill until it’s set. This should take 5 to 6 hours but overnight is preferred. Hope you like it!


Mulla ei henkisesti ole voimat riittänyt käydä näitä kuvia läpi aiemmin, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan, eikö se niin mene! Vain pari päivää sen jälkeen kun mä saavuin Utahiin me pakattiin auto ja lähdettiin Arizonan ja Nevadan kautta Californiaan. Tässä vaiheessa mikään ei vielä tuntunut pahalta, sillä mun elämäni rankimmat päivät oli vasta edessä. Mun instagramin ja askin seuraajat tietääkin jo varmasti mistä puhutaan. Me patikoitiin rinkkojen kanssa viisi päivää, lähes 90 kilometriä ja käytiin Alaskan vuoria lukuunottamatta USAn korkeimman vuoren huipulla! Mulla ei niinkään kunnosta ollut reissun rankkuus kiinni, vaan n. 4,5kilometrin korkeudessa hengittäminen oli älyttömän raskasta, ja kaiken lisäksi viimeiset päivät mä olin vielä kipeenäkin. Viiden päivän patikoinnin jälkeen olo ei ollut hehkeä, joten nämä kuvat nyt on mitä on. Pakko mun oli kuitenkin tästä tännekkin kirjoitella, olihan se varmasti yksi mun vaihtovuoden kokokohdista jonka tulen aina muistamaan. Mulla oli vaan pokkari mukana, joten kuvien laatu nyt on mitä on. Musta on myös jokseenkin ärsyttävää ettei sitä vuoren oikeeta jyrkkyyttä tai korkeutta voi saada kuviin näkymään, mutta sitä ei ainakaan itse unohda minkälaisia vuorenseinämiä tuolla tuli kiivettyä. Tässä kuitenkin maisemia ja todistus siitä, että been there, done that. Jos multa nyt kysyttäisi mitä mieltä olin kyseisestä reissusta, niin nyt sitä osaa jo arvostaa ja olla se oli aivan mahtava kokemus. Mä olen todella ylpeä itsestäni, ja mä tiedän että mun vanhemmatkin ovat. No mutta lähtisinkö uudestaan? -EN!
Untitled (IMG_1362 copy)
Untitled (IMG_4163 copy)
Untitled (P8160207 copy)
Untitled (IMG_1265 copy)
Untitled (IMG_0520 copy)Untitled (IMG_1418 copy)
Untitled (IMG_0602 copy)
Untitled (IMG_0699 copy)
Tähän väliin mun on pakko mainita, että viimeisenä päivänä mä olin ihan jäässä! Niinkun tästäkin näkee, tuolla ylhäällä oli paikoitellen jopa lunta. Kiivettiin tonne ihan huipulle viimeisenä päivänä niin aikaisin aamulla ettei aurinko edes paistanut, enkä mä tuntenut sormia tai varpaita kunnolla pitkään aikaan. Puolijuoksua kipitin aina alemmassa kuvissa näkyvien rotkojen reunalle istumaan ja lämmittelemään auringonvaloon hetkeksi.
Untitled (IMG_0470 copy)
Untitled (IMG_1409 copy)Untitled (IMG_1545 copy)
Untitled (IMG_0649 copy)
Untitled (IMG_0394 copy 2)
Untitled
Untitled (P8190249 copy)Untitled (IMG_0194 copy)
Untitled (IMG_1537 copy)
Untitled (IMG_1447 copy)
Untitled (IMG_0714 copy)

Musta on vähän hassua kirjoitella muista reissuista blogiin nyt kun olen täällä. Mulla olisi kyllä kreikastakin kuvia, ja berliinistä muutamia asukuvia odottamassa vastaanottamista mun koneelle. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei millonkaan, edes hiukan. Kerroinkin täällä jossain vaiheessa, että ennen vaihtoon lähtemistä vein poikaystäväni lomalle Kreikkaan. Seuraavana päivänä kun sieltä palattiin, lähdin siskon, tädin sekä äidin kanssa Saksaan moikkaamaan siellä työskentelevää serkkua. Nähtiin Berliiniä viidessä päivässä todella paljon, ja no ompahan nyt sekin paikka nähty. Siellä kävellessä mä pidin kameraa monesti vaan hotellilla tai laukussa, ei vaan tehnyt mieli kulkea kamera kourassa. Nyt harmittaa, mutta luvan kanssa poimin mukana olleen siskon blogista lempiotoksia omieni seuraksi. Suurinosa näistä kuvista ei siis ole minun ottamia, mutta samoissa paikoissa kuljettiin niin tässä teille hieman Berliiniä siskon kameran linssin läpi!
14981827865_f58079ea6a_o
14831295006_ffe7b9aec5_o-1
14667674198_49d0c54b64_o
14829550492_f34eea57f7_o
14856911922_131cfcc978_o
14854787014_3cf285f364_o
14853945022_2d2285006c_o
14826840861_7d4a740e83_o
14829926755_2e87b59fb0_o
14643291698_acc1109bf4_o
14643367697_9a7ca27c50_o
14829916045_d33771d859_o
14806913086_3668818b2a_o
sdfs
14643196420_87738ce3a6_o
vnbvhj
14829539062_8b7b21c337_o
dsf
14799989712_dbf8bd0536_o
14800341075_abb238c4c7_o
Untitled (P7290456 copy)
14799991402_3dd337cf1a_o
scsfad
sad
asdasd
14613634860_97cb40bf3f_o
xcxcs
Untitled (Untitled copy)dasdv
xcz
14613681649_1e72e9cd57_o
14799990622_caf790b932_o