Ongelmia oman itseni kanssa, niitä on viimeaikoina riittänyt. Mieliala menee sellaista vuoristorataa ettei siinä meinaa itsekään pysyä kyydissä. Toisena päivänä tuntuu siltä, että energiaa ja puhtia riittää vaikka mihin. Suunnittelen yhtä sun toista ja mieli kelluu kirkkailla vesillä – kaikki tuntuu olevan hyvin. Kun aikaa on kulunut tunti, päivä, viikko, ihan tilanteesta riippuen, tuntuu kuin ryömisin pohjamudissa. Pienetkin asiat tuntuu elämää suuremmilta ongelmilta. Enkä edes liioittele. Itken, turhaudun, harmistun, suutun ja masennun väärän värisestä kahvikupista, pöydälle jätetystä ketsuppipullosta tai juuri loppuneista kananmunista. Taistelin samanlaisten ongelmien kanssa viimesyksynä kun päivät lyheni, ilma pimeni ja sateet teki taas tuloa. Ajattelin pitkään, että kyseessä on jonkinlainen syysmasennus, joka iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olin unelmakohteessa lomalla ja itkin pahaa oloa yksin kylpyhuoneen lämmitetyllä lattialla. Palasin kotiin ja vietin päivät sängyssä peiton alla, en vaan yksinkertaisesti saanut liikutettua itseäni mihinkään. Poikaystävä lähti kouluun ja hänen palatessa olin edelleen samassa paikassa. Hän kävi töissä ja sillä aikaa olin selannut puhelimesta jokaisen some-kanavan läpi niin moneen kertaan, että tiesin postaukset lähes ulkoa.

 

Hyvinä päivinä rappiohetket on niin syvällä mielen perukoilla ettei ne estä mua nauttimasta ja elämästä hetkessä. Saan paljon aikaiseksi, suoritan mun to do-listat alusta loppuun, lähden kotiovesta jo aamupäivän tunneilla, pukeudun muuhunkin kuin päällä roikkuvaan printtipaitaan ja hiukset on pestynä mahdollisen viikon tauon jälkeen. Näinä päivinä mulla on hyvä olla.

 

 

No mistä tämä kaikki johtuu? Niimpä, sanopa se!

 

Paineen alla mun kroppa lamaantuu. Suuri stressi on mulle iso vihollinen, teen asiat mielummin rauhassa ja ajan kanssa.

Ehkä mulle on jäänyt jonkinlainen mörkö kiusaamaan reilun parin vuoden takaisista tapahtumista ja asioista, joiden yli luulin jo onnellisesti päässeeni. Enhän mä asiasta koskaan puhunut juuri kenellekään, vaan käsittelin kaiken aivan itsekseni.

Epävarmuus itsestä ja asioista joita teen nostaa pienenä peikkona päätä kolosta aina toisinaan. ”Mä pystyn tähän” vaihtuu hieman hiljaisemmaksi ”pystynköhän mä tähän”, tai ”tämä näyttää kivalta” on hetken päästä kysyvämpi ”näyttääköhän tämä kivalta?”.

 

Jos mä jostain saisin tällähetkellä hyvät mielipiteet ja omat lempparini kertoa, niin Netflixin tarjonnasta. Näiden fiksumpien sarjojen ja tunnettujen elokuvien lisäksi on tullut katsottua vaikka mitä hömppää. Kymmenen jakson Good Girls oli ihan hauskaa seurattavaa, The kissing booth söpö tyttöjen leffa, Goat liian raaka mun makuun, Samassa juonessa katsoisin uudelleenkin ja viimeviikolla katsoin jonkin huonon huumeleffan, jonka nimi ei jäänyt mulle edes mieleen.

 

Toivon että pian leffalempparit vaihtuisi kuitenkin kahvilasuosituksiin, matkavinkkeihin ja asukuviin, joita mä kaipaan itsekin. Kyllä se siitä. Näin mä uskon.

 

Pants H&M / Shoes Nelly.com / Shirt NA-KD / Sweater Samsøe & Samsøe (adlink)

 


 

Tehtiin kesän alussa normaaliin tapaan bucket list kesäisistä asioista. Parhaassa tapauksessa saadaan kesän lopulla katsoa listaa, jossa kaikki kohdat on vedetty nätisti yli suorittamisen merkiksi. Mökkeilyä, urheiluaktiviteetteja, tyttöjeniltoja, brunsseja, hauskanpitoa, telttailua, roadtrippejä ja mukavia tekemisiä aurinkoisille kesäpäiville. Kesäkuu hujahti tuttuun tapaan ohi hetkessä, mutta meidän listan osalta tilanne näyttää ihan hyvältä.

Ajettiin pari viikkoa sitten Yyteriin muutaman päivän varoitusajalla, sillä työkalenteri näytti meidän kaikkien osalta mukavan tyhjältä. Tarkoituksena oli telttailla, juoda viiniä ja grillailla, mutta päällä olevat metsäpalovaroitukset ajoi meidät sisätiloihin valmistamaan maissit ja makkarat. Istuttiin rannalla, juoruttiin yömyöhään ja nautittiin auringonlaskusta, joka värjäsi taivaan oranssiksi. Nämä on niitä hetkiä mistä mä haluan muistaa kesän!

Päivät, jolloin olisin jäänyt vain sängyn pohjalle loikoilemaan oli kesäkuussa harvassa. Se saattaa tosin olla syy tämän päivä kaksille päiväunille, uupuneelle fiilikselle ja päivälliselle, jonka lähetti toimitti suoraan kotiovelle. Välillä tälläisetkin päivät on ihan sallittuja kaiken kiireen keskellä.

 


 

Polkaisin festarikesän jo malttamattomana käyntiin muutama viikko sitten Rockfesteillä, jossa pääsin hieman fiilistelemään mitä ne festarit pitääkään oikein sisällään. Poikaystävä on kuunnellut jo kuukausien ajan sitä samaa ”tämä asu sopisi kivasti festareille” kyllästymiseen saakka, kun vaatekauppojen rekit on notkuneet täynnä kukkamekkoja ja muuta kesähepenettä. Musiikin lisäksi mun festari-innostusta nostaa pukeutuminen, jolla mä olen vaivannut päätäni jo pienen tovin. Nyt päivät vaan vähenee ja Ruisrock häämöttää jo viikon päästä. Jos pää lyö tyhjää festivaaliasua miettiessä niin kannattaa tsekata tämä postaus loppuun asti. Ensiviikolla tulisi ainakin paistaa näiden ennusteiden mukaan aurinko, joten sadetakit ja kumisaappaat voi suosiolla jättää kotiin!

Kukat, kuosit, korut, niitit, hatut, nahka, pitsi, rypyt ja röyhelöt. Avainsanat omaan festarivaatetukseen. Suomessa tyylit eivät yleisesti ottaen ole niin räiskyviä kuin ulkomaiden musiikkifestareilla, jossa saattaa paljasta ihoa näkyy monesti huomattavasti enemmän. Tykkään itse vähän hillitymmistä vaatteista, joihin voi lisätä särmää erilaisilla asusteilla. Tärkeintä kaikista on se, että asu on mukava ja kengät sitäkin mukavammat!

 (Postaus sisältää mainoslinkkejä)

Valkoinen mekko | Keltainen mekko | Vihreä mekko | Ylempi vyö | Alempi vyö

Kukkamekoilla menee harvoin pieleen ja ne sopii festareille niin mini-, midi- kuin maximittaisina. Kukkamekkoihin voi helposti yhdistää niin maiharit kuin tennaritkin, ja viileämmän sään iskiessä nahkatakki tuo asuun kivaa särmää. Kaikenlaiset korut, vyöt ja niittilaukut viimeistelee kokonaisuuden antamalla pientä rosoisuutta mukaan.

Hapsu rintsikat | Farkkuhame | Kukkahame

Festareilla hapsut sopii kaikkialle! Kaupoissa on näkynyt todella kivoja mekkoja, takkeja, neuleita, hameita ja jopa vöitä hapsuilla sekä tupsuilla ja arvaattekin nyt varmaan mitä mun asuissa tulee näkymään enemmän tai vähemmän.

  

Sininen hattu | Punainen hattu | Ruutuhattu | Maiharit | Nahkakengät | Valkoiset sneakerit

Hatut on osana mun arkipukeutumistakin, sillä ne monesti antaa asulle loppusilauksen. Monien kammoamat baker boy, tai tuttavallisemmin junankuljettajahatut sopii erilaisissa kuoseissa myös festareille. Mun kaapista löytyvän lippahatun lisäksi hommasin uuden panamahatun Islannin rotkoon hävinneen tilalle – ihan vaan varmuuden vuoksi.

Yksi tärkeimpiä asioita festareilla on mukavat kengät, sillä kävelykilometrejä kertyy esimerkiksi Ruisrockissa jo ennen alueelle pääsyä. Mikään ei ole harmillisempaa kuin ensimmäisenä päivänä ilmestyneet hiertymät kantapäihin, jotka luultavasti on riesana koko viikonlopun ajan. Mä itse olen todennut Dr.Martensit niin mukaviksi, että niillä tanssisi vaikka kokonaiset kolme päivää putkeen. Ne lähtee kaikenlisäksi nopeasti pyyhkimällä puhtaiksi, sillä kengät on hiekkapölystä johtuen päivän jälkeen ihan harmaina.

 

Keltainen yläosa | Keltainen alaosa | Valkoinen yläosa | Valkoinen alaosa

Vaatesetit on vieneet mun sydämen arkipukeutumisessakin, joten ne iskee arvatenkin festarivaatetuksessa – hieman erilaisella tyylillä tosin. Voisin hyvinkin pukea festareille hameen ja topin yhdistelmän esimerkiksi maihareihin ja nahkatakkiin yhdistettynä, ja keltainen värikin olisi mukavan pirteä. Yes or no?

 

Mihin sä yleensä pukeudut festareilla? Pukeudutteko kenties kavereiden kanssa tiimiasuihin? Täällä on yksi kärsimätön Ruisrockin venaaja ja mulla on vahva kutina, että ensiviikonloppu täyttää taas kerran kaikki odotukset!


Kaupallinen yhteistyö: Black Tower Ice

 

Skumppani; Helmeilevä henkilö, joka on aina suostuteltavissa lasilliselle. Hänen pirskahteleva seura saa sinutkin kuplimaan.

Näin kuvaillaan viimeaikoina netissä kiertäneessä kuvassa parasta skumppakaveria ja tajusin, että mulla on useampikin sellainen. Treffailtiin pitkästä aikaa meidän keittiönpöydän äärellä, rakensin Sveitsin viinitilatarjoiluista inspiroituneena pientä naposteltavaa jääkaapista löytyneistä tarvikkeista, tuuppasin pullon kuohuvaa jäihin ja laitoin musiikin soimaan. Istuttiin skumppaneiden kanssa pöydän ääressä jutellen yömyöhään asti ja katsottiin, kuinka sateisen päivän ilta-aurinko hämärtyi pikkuhiljaa.

Olin edellisen viikon reissusta edelleen hieman väsyneissä fiiliksissä, eikä meillä ollut tarkoituskaan jatkaa iltaa kotiovea pidemmälle. Välillä tällaiset puheen ja naurun täyteiset illanvietot vie voiton, kun voi rauhassa käydä läpi kuulumisia. Näin kesällä tulee jonkinlainen vauhtihulluus ja tunnen huonoa omaatuntoa jos en ole ilmojen salliessa ulkona nauttiessa auringonpaisteesta. Kesäpäivät valuu ohitse niin nopeaan tahtiin, että pian huomataan elävämme jo syyskuuta.

 

 

Eri tilanteisiin sopii erilaiset juomat, jotka tuoksujen tavoin tuo kyseiset tilanteet jälkikäteen mieleen. Black Tower Ice on jo toista vuotta mun kesäkuohuva, joka sopii hyvin niin kesäjuhliin, piknikille kuin rennompiin illanviettoihinkin. Jään kanssa tarjoiltava viini on vegaani luomuviini, joten se sopii hyvin myös heille, joille tuotantomenetelmät vaikuttaa ostopäätökseen.

 

Tällaisia yhtäkkisiä tilanteita varten on kiva pitää pullo kaapin perukoilla; ihan vaan varmuuden vuoksi!

 


 

Huhheijaa, täällä ollaan nyt ihan ryytynyttä tyttöä!

 

Palattiin toissayönä Sveitsistä kotiin ja hyppäsin heti omaan sänkyyn peittojen alle nukkumaan. Jos suoraan puhun, niin reissu ryydytti oikein olan takaa. En tiedä millon olisin viimeksi ollut yhtä väsynyt, kuin sunnuntaina kotiin palatessa pitkän ja energiaa kuluttavan viikon jälkeen. Saatiin nähdä niin monet puolet Sveitsistä ja päivät oltiin täytetty niin minuutin tarkalleen ohjelmalla, että tuntui kuin oltaisi oltu matkalla 6 viikkoa kuuden päivän sijaan. Kaikin puolin oli kuitenkin mahtava reissu upean porukan kanssa ja pari hyvin nukuttua yötä tulee varmasti piristämään mieltä oikein kunnolla! Mä koitan saada koko reissun kaikkien mutkien kanssa tänne blogiin parin päivän sisällä.

Meille oli yhtenä iltana järjestetty upea vegaani illallinen, joka sai monien suut loksahtamaan auki. Aloitettiin ilta pyöräilemällä sähköpyörillä viinipeltojen läpi läheiselle viinitilalle, jossa meitä odotti viininmaistelut ihanassa tunnelmallisessa ympäristössä. Hetken kuluttua pöytään tuotiin värikkäät alkupalatarjottimet, viiniä ja hyvää ruokaa, joiden parissa vietettiin useampi tunti ennen kuin lähdettiin pyöräilemään takaisin hotellille.

Sain tämän viinitilaillan ruokakattailuista kunnon inspiraation omiin kokkailuihin ja etenkin esillepanoihin, joten ajattelin pitää tänää pienet illanistujaiset vähän samoissa merkeissä. Ruokataide miellyttää mun silmää todella kovasti ja kaunis annos on osa ruoanlaittokokemusta.

 

Voi kumpa tällaisen kattauksen saisi omiin kesäjuhliin tai vaikka tulevaisuuden häihin!