BLOGGAAJAN PÄIVÄ

Mihin ikinä paria tuntia pidemmäksi ajaksi mä lähdenkään, on mulla yleensä tietokone mukana. Vaikka pieni älypuhelin kulkee aina taskussa, on tietokone monissa tilanteissa todella kätevä. Näin bloggaajana töitä tehdään pitkin päivää ja hukkatunnit käytetään suunnitteluun tai toteuttamiseen. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä ASUSin kanssa ajattelin kertoa teille vähän siitä, millainen bloggaajan päivä saattaa olla!Päivä alkaa usein tietokoneen äärellä. Perinteinen paperinen kalenteri on aina käden ulottuvissa, mutta mä olen huomannut digitaalisen kalenterin toimivan usein jopa paremmin. Ensin siis tsekataan sähköpostit läpi ja kirjataan ylös tulevien päivien ohjelma. On todella kätevää, kun koneella olevan kalenterin ohjelmoi ilmoittamaan tapahtumista pari päivää aiemmin. Näin pyrin olemaan tietoinen tulevien päivien tapahtumista ja tekemisistä. Seuraavaksi kirjoitetaan edellisen päivään postausluonnos valmiiksi ja julkaistaan. Seuraavana vuorossa seurattujen blogien tekstien kurkkaaminen läpi. Blogien lukeminen on jäänyt vähemmälle, mutta edelleen on muutama vakiosivu joilla käyn lähes päivittäin!

Sit vaan laittautuminen päivää varten, ASUS laukkuun ja ovesta ulos. Aamupäivästä on hyvä hetki saada jonkinlaista materiaalia tuotettua. Asukuvat, kampanjakuvat tai mitä ikinä kalenterissa onkaan luvassa. Näin malttamattomana tyyppinä siirrän kuvat yleensä heti koneelle ja valitsen parhaat joukosta. Tämä tapahtuu yleensä autossa apukuskin paikalla matkustaessa paikasta A paikkaan B. Ajan hyötykäyttöä parhaimmillaan!

 Vaikka tietokonetta on käytetty jo aamupäivän aikana useita tunteja kuvien valitsemiseen, sähköposteihin ja muuhun, on päivän ”konetehokkain” aika vielä edessä päin.”

Tämän muuttorumban keskellä on tottakai pakkaamisen lisäksi tehty jotain muutakin olennaista; etsitty asuntoa nimittäin. Tähän on käytetty aikaa kahviloissa, kotisovalla sekä autossa matkustaessa. Hommat hoituu ehdottomasti tehokkaammin muualla kuin kotona. Kotona keksii erilaisia virikkeitä ja siellä ollessa eksyy helposti myös koneella ollessa ”väärille” sivuille. No mutta kuitenkin, asuntojen haku päällä, jos vaikka vihdoin tärppäisi! Kahvilasta lähdetään ajelemaan kohteeseen, mutta lopulta selviää, että sen oikean asunnon etsiminen saa vielä jatkua.

 Vatsa alkaa kurnia ja olisi ehkä päivällisen aika. Tällöin tietokone jää auton takapenkille ja keskitytään ihan vaan siihen syömiseen. Vaikka tietokonetta on käytetty jo aamupäivän aikana useita tunteja kuvien valitsemiseen, sähköposteihin ja muuhun, on päivän ”konetehokkain” aika vielä edessä päin. Matkustaessa paikasta toiseen on mun mielestä kiva, että aikaa voi tietokoneen avulla hyötykäyttää. Kun läppäri on tarpeeksi kompakti, niin se kulkee mukana samalla tavalla kuin esimerkiksi koulukirjat.

Lopulta pääsen kotiin, nappaan tietokoneen takapenkiltä ja alan hommiin. Mun mielestä on jollain tavalla jopa ehkä helpottavaa tietää, että seuraavan päivän blogijulkaisu on viittä vaille valmiina julkaistavaksi. Ei kun siis hommiin. Kuvien muokkaukseen vierähtää helposti tunti jos toinenkin. Kuvat lisätään postaukseen ja laitetaan luonnos sivuun. Sähköpostit tulee kurkattua useampaan kertaan päivän mittaan ja illalla merkitään tarvittavia tietoja taas muistiin. Monesti loppuilta tulee vietettyä koneella surffaillen.

Uusia blogitekstejä, tulevaa ideointia tai suunnittelua, nettitilauksia, muiden sosiaalisten medioiden päivittelyä, lisää kuvien muokkailua ja iltaan (yöhön) saattaa parhaassa tapauksessa mahtua pari jaksoa lempparisarjaa. Mulla on tietokone vieressä nukkuessa ja niin kuin sanoin, päivän mittaan monestikin kulkemassa mun mukana. Paljon siis ruutuaikaa, mutta tässä työssä se on aika pakollista. Virkistystä elämään tuo kuitenkin se, että niitä tunteja voi koneen kanssa viettää erilaisissa ympäristöissä. Mun koneelle tärkeää on helppo käytettävyys, tehokkuus, kuljetusystävällinen ulkonäkö sekä akun kesto. Kun akku kestää hyvin, ei laturia kaivata niin kahviloissa kuin pidemmillä automatkoillakaan.Jos muuten teillä on ollut uuden tietokoneen hankkiminen suunnitelmissa, niin käynnissä on hyvä cashback -tarjous. Oston jälkeen Microsoftilta saa 200€ hyvityksen, eli 200 euroa rahaa takaisin. Kannattaa täältä käydä lukemassa lisää ja ottamassa tästä tarjouksesta selvää.


LASILLISET SYNTTÄREILLE, VUOSIPÄIVÄLLE JA MEILLE

No nyt on viimeisetkin kirjoitukset ohi ja fiilis on ihan mahtava. Päätettiin ottaa ilta vähän rennommin ja hyppäsin kampaajan jälkeen junalla kohti Helsinkiä. Treffailtiin Liisan kanssa pitkästä aikaa viinipullon merkeissä ja istuttiin iltaa Stone’sissa. Meidän kesä meni siihen, että oltiin enemmän yhdessä kuin erikseen. Nyt näin talvella meillä molemmilla on ollut koulu ja niiden sisältämät velvollisuudet, eikä se näkeminen ole enää onnistunut niin helposti, kun asutaan eri kaupungissa.

Ollaan välillä yritetty saada menosta kiinni joko puheluiden tai FaceTimen avulla, muttei se tietenkään ole sama asia. Mulla on suunnitelmissa ottaa pian kamat kainaloon ja muuttaa Helsinkiin. Tällöin treffailu on ehkä hieman helpompaa, kun aikataulut antaa varmasti paremmin periksi.

Missattiin molemmat toistemme synttärit tammi-helmikuun vaihteessa. Nyt oli mahtava hetki juoda lasilliset niiden kunniaksi. Meidän ystävänpäiväkin meni eri kaupungeissa, joten lasilliset meni yhdet senkin kunniaksi. Tajuttiin myös, että meidän vuosipäivä oli viikko sitten! Kolmas lasi meni sen kunniaksi, eli loppujen lopuksi koko pullo oli well spent!

Oli ihana voida jutella ja juoruta kunnolla pitkästä aikaa, sillä tän tytön kanssa on jotenkin klikannut ihan alusta lähtien. Muistan ensimmäisen kerran kun nähtiin, niin juteltiin aamuyön tunneille saakka rennosti sängyllä maaten käyden läpi kaikki asiat maan ja taivaan väliltä. Toiselle voi puhua melkeempä mistä tahansa, eikä takaisin saa tuomitsevaa sanaa. Ongelmatilanteissa löytyy hyviä neuvoja, toiselle voi jakaa niin ne ilot kuin surutkin ja sitä ymmärrystä löytyy aina. Mä tykkään, ettei meidän kaverisuhteessa tästä huolimatta ole minkäänlaista toisen miellyttämistä, sillä molempien vahvat luonteet tulee esille niin kahvitellessa kuin reissusuunnitelmia tehdessä. Saan olla todella onnellinen, että vieressä on tällanen tyttö, jonka kanssa riittää juteltavaa vaikkei pitkään aikaan oltaisi nähtykään. Kiitos että oot mun ystävä, oot mulle tärkeä!

Photos: Elizaveta


THROUGH MY PHONE

Näiden through my phone kollaasien eteen on kirjaimellisesti vuodatettu kyyneleitä ja huudeltu perkelettä pariin otteeseen. Mun puhelimen muisti alkaa olla niin täynnä, että kuvakansiot häviää puhelimesta välillä väliaikaisesti tottakai vieden kuvat mennessään. Mun on jo pitkään ollut tarkoitus heittää nämä tänne puolelle, muttei se ole vaan ollut niin helppoa. Ei välttämättä uskoisi, että tämän postauksen valmistumiseen on mennyt useita tunteja. Huh mikä homma! Näitä kuvia kertyy aina hullut määrät ja niiden julkaisu aina vähän ”unohtuu”. Materiaalia olisi ollut ainakin kymmenen kollaasin verran, mutta eiköhän nyt näillä pärjätä tähän hätään!

Pientä unelmointia stadin asunnosta. Kyllä mä vielä, ennemmin tai myöhemmin! /Poikettiin Lissun kanssa pikaisille smoothieille kaivopihan Well kahvilaan. / Mä oon kunnon pastafriikki, eikä samanlaista pastaa oo mun tekemänä toista. Aina on siis pieni ylläri, miltä mun tekemä pastaruoka tulee maistumaan. Tää kyseinen kanapasta oli todella yksinkertaista mutta sitäkin parempaa. / Treffailtiin tän tytön kanssa pari viikkoa sitten H&M showroomilla eikä sitä ennen oltu hetkeen nähty kiireiden takia. Nyt tänää illalla istahdetaan taas viinipullon ääreen juhlimaan meidän molempien synttäreitä, ystävänpäivää, mun ohi olevaa ylppäriurakkaa, meidän ensitreffien vuosipäivää ja ihan vaan ystävyyttä. On niin paljon höpötettävää kasvotusten, ettei pitkät puhelutkaan oo enää riittänyt!

 Tällanen aamupala mua odottaa melkeen jokainen aamu. En vielä puoli vuotta sitten olisi voinut kuvitellakaan ahmivani kananmunia ja maitorahkaa näin paljon, mutta nyt noi maistuu jo todella hyviltä! / Siskon kämpän sisustus, mä tykkään! / Well coffeen sisustus oli musta jotenkin todella miellyttävä. / Kahvihetki.

 Tästäkin kuvasta on aikaa vaikka ja kuinka! &otherstories liikkeen avajaiset, joissa oli ihan hullu määrä ihmisiä. / Marsaanalla mallistoja tsekkailemassa. / Siis mikä tämä edes on *sydänsilmäemoji*. Tää pieni hurmuri valloitti mun sydämen ihan kokonaa! / Salin jälkeiset. Mun lihasten palautumiseen viimeviikolta on mennyt useempi päivä ja nyt mä jo himoitsen salille. Tää salin aiheuttama kipu on vaan niin hyvä kun tietää tehneensä jotain ;-)

Naistenpäivän kukat multa mulle. / Tältä mun kämppä näytti vielä pitkään synttäreiden jälkeen. Kunnon bilemesta sanoisinko. / Mun ensikosketus kipparilakkiin ja rakastuin tähän täysin. Mun oman lakin metsästys kesti pitkään, sillä nämä on ollut kaikista kaupoista loppu. Nyt viimeviikolla mä kuitenkin löysin mulle Gina Tricotista upeen lätsän ja yllärinä postissa tuli parin päivän päästä toinen! Pian on tulossa asua tän hatun kanssa, stay tuned! / Nää on ihan huiput sandaalit sekä sisällä kylmien lattioiden takia, että kesällä kauppareissuilla!


SÄ OLET UPEA!

Uskon etten mä ole ainoa, joka ihailee Doven Real Beauty- filosofiaa mainostuksessa. Jo pidemmän aikaa esimerkiksi televisiossa mainoskatkoilla on saanut ihailla naisia, jotka ihonväristä, koosta ja ulkonäöstä huolimatta ovat kaikki yhtä upeita omalla tavallaan. On harmi, ettei tämä ole enemmän sääntö kuin poikkeus nykyajan mainostuksessa. Dovelta on tulossa pian uusi tuotesarja, jota mä tulen myöhemmin esittelemään tarkemmin. Tämä postaus on tarkoitettu kuitenkin johonkin muuhun. Mukana Doven kaupallisessa yhteistyössä mä haluan kertoa teille, miksi erilaisuus on mun mielestä ihanaa ja ihailtavaa.

Näin bloggaajana näkee asioista paljon erilaisia puolia. Sitä kuulee, että bloggaajia ihaillaan. Niitä ihmisiä, kenen julkaistut kuvat käy usein käsittelyjä läpi. Ihaillaan ihmisiä, joiden elämä vaikuttaa täydelliseltä ulkopuolisen silmään katsoessa. Käydään maksetuilla reissuilla ja rahaa riittää uusiin hankintoihin. Mä itse vierastan sitä, että joku kertoo esimerkiksi olevansa mulle kateellinen.

”On turhaa yrittää olla joku muu, kun vaihtoehtona on olla just sinä.”

Musta on ihanaa, että tätä täydellisyyskuvaa yritetään rikkoa juurikin sosiaalisessa mediassa. Fitnesstyypit julkaisee enemmän todellisuutta vastaavia kuvia, jotka näyttää ettei heidänkään kroppa ole joka hetki sellainen, kuin kuvat saattaa antaa uskoa. Varsinkin nuoret saattaa ottaa paljon paineita epärealistisista kauneusihanteista, joita mainokset ja media esittää. Mä henkilökohtaisesti tykkään enemmän katsella mainoksia joihin voi itsekin samaistua.   Vielä muutama vuosi sitten mulla oli aika heikko itsetunto. Jos tästä blogista ei mitään muuta hyötyä olisi ollut, niin tämä on ainakin kasvattanut musta itsevarman ja vahvemman naisen. Negatiiviset kommentit, arvostelut ja kritiikki on arkipäivää. Alkunuoruudessa aknesta kärsineenä voin sanoa, että pelkkä ”finninaama” kommentti oli näihin aikoihin aika murskaava. Näihin aikoihin mainoksissa näkyvät heleäihoiset hoikat naiset sai mut ajattelemaan, etten mä voi sellaisen ihon kanssa olla upea.

Ihmiset tuntuu haluavan lukeutua samanlaiseen muottiin mutta mun mielestä rikkautta on olla erilainen. Mä olen sitä mieltä, että jos sä uskallat olla oma itsesi just sellaisena kuin sä olet, niin olet upea. Itsevarmuus on kaunista, ei timmi kroppa ja kauneusihanteita myötäilevät kasvot. Positiivisuus on kaunista, ei paksu meikkikerros ja muiden hyväksymisen hakeminen. On turhaa yrittää olla joku muu, kun vaihtoehtona on olla just sinä.

On monia bloggaajakollegoita joita mä jollain tavoin ihailen, mutta erityisesti mä haluaisin nostaa esille Lack of Colour-blogia kirjoittavan Millan. Tapasin hänet jokin aika sitten kasvotusten H&M Showroomin tapahtumassa, eikä mun sosiaalisen median kautta saatu ennakko-oletus tästä ihmisestä muuttunut yhtään! Positiivisuutta ja itsevarmuutta hehkuva tyyppi tartuttaa pirteytensä varsinkin snapchatin kautta seuraajiinsa ja uskaltaa olla oma itsensä. Milla on mun mielestä todella inspiroiva myös pukeutumisessa ja just niin kuin sen kuuluu olla, hän pukeutuu juuri niin kuin itse haluaa muiden mielipiteistä välittämättä. Musta on upea huomata hieman normaalista katukuvasta poikkeavia ihmisiä, sillä he ovat usein juuri niitä itsevarmimpia. Jos te ette vielä seuraa tätä naista, niin kannattaa ehdottomasti käydä kurkkaamassa hänen blogi ja snapchat. Tässä on tyyppi, josta puhuin pari postausta taaksepäin. Persoonallinen, tyylikäs ja aito.

Tämä on kaikille tyypeille. Ystäville, hyvän päivän tutuille, blogikollegoille ja siskoille. Tää on teille kaikille tutuille ja tuntemattomille lukijoille, jotka teksti tavoittaa. Sä olet upea just sellaisena kuin sä olet!

Mä kannustan jokaista teitä kehumaan kommenttiboksissa jotain bloggaajaa tai jotain tärkeää henkilöä sun lähipiirissäsi; aina yhtä ymmärtävää ja avuliasta äitiä tai vaikka lähikaupan hymyilevää myyjää. Miksi juuri sä ihailet kyseistä henkilöä?


BANANA BREAKFAST AND SOME THOUGHTS

 Huomenta tyypit! Ystäväkirjassa pari postausta taaksepäin mä ilmotin yhden bravuurini keittiössä olevan munakas. Tyhjiä munakennoja löytyy nykyään keittiöstä kokoajan, vaikkei kananmunat vielä vuosi sitten meinannut edes kuulua mun keittiön ”vakio varusteisiin”. Mun lempparimunakas punasipulilla ja basilikalla ei petä koskaan! Oon yrittänyt päästä myös sisälle tähän jo pitkään jatkuneeseen protskupannari villitykseen. Mun monet yritykset oli kaikkea muuta kuin fotogeenisiä ja maultaan ehkä jopa roskis kamaa. Nyt oon alkanut löytää ne oikeat suhteet tähän taikinaan ja tämän annoksen kruunaa kasvikuohu ja jäiset marjat, NAM!

Oon jo monta kertaa maininnut parhaisiin aamuihin kuuluvan pitkät unet ja hyvä aamupala. Arkiaamuina tämä kombo ei tosin ole kovin toimiva, yleensä noista tulee valittua ensimmäinen vaihtoehto. Viikonloppuisin mä tykkään panostaa ja kokeilla vähän uusia juttuja. Viikonlopun aikana unta riitti pitkälle päivään saakka viikolla kertyneiden univelkojen takia. Pitkät unet oli tähän viikkoon valmistautuessa tärkeät, sillä lukio urakan viimeiset ylioppilaskirjoitukset on perjantaina vihdoin ohi. Mun snapchattia seuraavat saattoi eilen huomata pienet stressailut matematiikan kirjoituksista. Ne on ainoat, josta mun lakin saaminen on voinut olla kiinni. Sanottaisiinko, että paniikki-itkut, koko kokeen kestävä käsien tärinä ja oksetus ei auttanut suorituksessa yhtään. No nyt on ainakin se ohi ja pitää vaan toivoa ettei mennyt ihan täysin penkin alle. Hyvän vastauksen piirteitä tsekkaillessa näyttää vahvasti siltä että tämä tyttö vetää alkukesästä lakin päähän, muttei mitään voi tietenkään sanoa varmaksi. Huomisen kirjoitusten jälkeen huokaistaan helpotuksesta ja pidetään peukkuja pystyssä.

Miten teillä tämän vuoden kirjoittajilla on kokeet menny? Ihanaa torstaita kaikille!