Mielessä on ollut jo hetken aihe, mistä oon halunnut tulla puhumaan teille. Sivuutin tätä jo hieman muutama postaus taaksepäin, mutta koska asiasta on vaihdettu pitkiä whatsapp-keskusteluita ja facetime-puheluita blogikollegojen kanssa, voisi tästä kirjoittaa jo oman postauksenkin. Tällainen pieni illan höpöttely siis tulossa, joka avaa ehkä vähän enemmän omia ajatuksia tietenkään kenenkään työtä ja panostusta vähättelemättä!

Mun historia bloggaajana on aika pitkä. Tätä hommaa on tehty jo vuosia eri blogi osotteiden alla, vaikka siirryin vasta vuosi sitten maaliskuussa Indiedaysin alle. Tottakai se boostasi hommaa aivan uudella tavalla ja on vakavoittanut tätä kirjoittamista ainakin omalta osalta. Esimerkiksi kesälomalla ainoa ”huoli” oli blogi, enkä pystynyt käydä nukkumaan ennen seuraavan päivän postauksen hiomista valmiiksi. Postauksia syntyi silloin aivan eri tavalla verrattuna nykyiseen. No nyt blogin vastapainona on vielä pari kuukautta koulu ja itseasiassa tämän viikon jälkeen olen suorittanut mun urakan ylioppilaskirjoitusten osalta. Koska intoa riittäisi, on harmi että aika tai voimat ei meinaa aina antaa periksi. Bloggaamiseen kuluu huomattavasti enemmän aikaa kuin monet siellä ruudun toisella puolella voikaan edes kuvitella. Postauksen suunnittelu, toteutus, jälkikäsittely, valmistus ja julkaisu jo itsessään vie päivästä tunteja, mutta tämän ohella on vielä sähköposteihin vastaamisia, laskutuksia sun muita. Keskustelupalstoja lukeneena bloggaus ei monien teistä mielestä käy työstä, vaikka todellisuudessa tätä varten voi käyttää melkeempä kokonaisia työpäiviä. Onnekkaan musta tekee tosiaan se, että mulla on mahdollisuus elättää itseni työllä, josta mä pidän aivan hurjasti.

Se ei tietenkään riitä, että mä olen itse kehittynyt bloggaajana. Myös koko blogimaailma on kehittynyt viimeaikoina. Jotkut ajattelee, että parempaan suuntaan, toiset taas ei. Yhä useamman blogin kohdalla tuntuu, että lukisi naistenlehden artikkelia kuin blogia. Tämä toki on hienoa, että sisältö on visuaalista ja nättiä, mutta esimerkiksi musta ei vain olisi siihen. Musta ei olisi julkaisemaan pelkkiä huoliteltuja flat lay-kuvia blogiin aamukahvista, kun samassa kuvassa näkyy saman väriskaalan esineitä huonekasvista huulipunaan.

Mä pidän siitä, että omassa blogissa on alusta lähtien ollut todella vapaa kaava – julkaisen mitä huvittaa. Täällä on näkynyt asukuvia, täällä on näkynyt kosmetiikkaa, täällä on näkynyt elämän iloja sekä suruja. On ruokaa, on sisustusta, on puhelinkuvia ja jatkossa tulee olemaan vielä enemmän hyvinvointiakin. Todella rönsyilevää, mutta se olen minä. Tämä on tuonut monilta teiltä positiivista kommenttia ja on todella ihana kuulla että tekin tykkäätte.

”Onnekkaan musta tekee tosiaan se, että mulla on mahdollisuus elättää itseni työllä, josta mä pidän aivan hurjasti.”

Blogien suosio on hiipunut ehkä vähän vlogien varjoon ja monet lukijat on hypännyt juurikin näiden liikkuvien videokuvien pariin. Mä en itse ole päässyt mukaan tohon hössötykseen, en videoiden katsojana yhtään enempää kuin niiden tekijänäkään. Erilaiset my day-videot voisi helposti sopia mun blogin sisältöön jossain vaiheessa, mutta ainakin säännöllinen panostus säilyisi silti blogissa.  Tämä blogimaailman muuttuminen ammattimaiseen suuntaan luo tällaiselle oman tien kulkijalle paljon kysymyksiä mieleen. Tietynlainen täydellisyyden tavoittelu tuntuu olevan sekä blogeissa että muualla sosiaalisessa mediassa tällä hetkellä pinnalla. Tuntuu hassulta, että Instagram feedin kuvien yhteensopivuutta tarkastellaan nykyään niin monin eri keinoin ja niissä vallitsee monesti tietynlainen väriskaala. Älkää ymmärtäkö mua väärin, on upeeta nähdä kuinka jotkut tekee asioita päämäärätietoisesti blogin ja sosiaalisen median eteen, mutta mä kaipaan sitä aikaa, kun blogit ja sosiaalisen median julkaisut oli spontaaneja.

Instagram myötäilee monilla blogin linjaa ja Snapchat sit taas on se kanava, jossa elämän tilanteita jaetaan vähän vapaammin. Some tarjoaa inspiraatiota ja mä suorastaan rakastan sitä. Mä rakastan, että asuvinkkejä saa helposti, nopeasti ja ilmaiseksi sosiaalisen median kautta ja reissu kuvia seuraillaan ainakin täällä aina todella aktiivisesti. Mutta silti, spontaanisuus!

Oman blogi historian alussa asukuvat otettiin pihatiellä ja blogit oli persoonallisempia. Nyt melkein mihin tahansa blogiin klikkaakaan, on sisältö ehkä pelottavan samanlaista ja täydellistä. Tottakai sisältö voi olla laadukasta ilman sitä täydellisyyden tavoittelua, mutta persoonallisuus puuttuu. Nykyään lukijoita saatetaan kalastella monin keinoin ja blogia tyrkytetään esille. Onhan se kiva nähdä seuraajien kasvavan, mutta tämä samalla vie ihmiseltä pois yksityisyyttä. Yksityisyys on varsinkin viimeaikoina ollut mulle todella tärkeää ja toivon, että lukijat blogin toisella puolella ymmärtäisi asian samalla tavalla.

Vähänkään isommat lukijakunnat omaava blogi vie itsensä julkisuuteen ja monet ihmiset käsittävät tämän asian hieman väärin. Vaikka toisen menestys ei yleensä ole muilta pois, nähdään se silti pahana asiana, ja bloggaajaa lähdetään yhdessä tallaamaan alas tilaisuuden tullen. Ja ”tilaisuuden tullen” meinaa hetkeä, kun joku saa päähän ettei bloggaaja yhtäkkiä olekaan ihmisenä yhtä arvokas kuin hän itse.

Työsuhteita yritetään sabotoida, tulevaisuuteen pyritään vaikuttaa ja hänen ihmissuhteet on yhtäkkiä julkisia ihmissuhteita, jotka monesti arvostellaan ja ruoditaan läpi pienimpääkin yksityiskohtaa myöten. Nyt mentiin postauksen aiheesta ehkä hieman sivuun.

”Ja ”tilaisuuden tullen” meinaa hetkeä, kun joku saa päähänsä, ettei bloggaaja yhtäkkiä olekaan ihmisenä yhtä arvokas kuin hän itse.”

Vaikken itse ole millään lailla halukas muuttamaan blogin sisältöä muotilehtimäisempään suuntaan, luo tämä silti jonkinlaiset paineet ja vähemmyyden tunteen. Kun osa blogin seuraajista on hävinnyt vlogien suuntaan ja enemmän on näitä blogeja harkitusti mietityllä sisällöllä niin miettii pakostakin, olisiko kiinnostavuuden vuoksi ”pakko” ottaa jonkinlainen ryhtiliike ja muuttua muiden mukana. Siinä tilanteessa nämä turhanpäiväset löpinät jäisi pois ja ehkä se silmätikkuna oleminen jäisi, kun ei enää olisi niin paljoa asioita mitä blogin ulkopuolella voisi spekuloida.

Haluan tietää teidän mielipiteen, toivottavasti tämä aihe herättäisi kommenttia myös kommenttiboksin puolella. Mitä ajatuksia blogimaailman muuttuminen herättää teissä? Mistä tykkäätte ja mitä kaipaatte. Edelleen saa antaa mulle risuja ja ruusuja, otan niitä todella mielelläni vastaan.

Ja koska nyt blogihommista on puhe, ajattelin vinkata tänne loppuun mun olevan ehdokkaana vuoden tyylikkäin-kategoriassa Indeidays Blog Awardeissa! Ihan hullua, sillä samassa kategoriassa mun kanssa ehdolla on todella tasokkaita blogeja ja kilpailu on varmasti kova. Jos siis ajattelet, että multa saa inspiraatiota vaatekaappiin, sisustukseen, päivän meikkiin tai koet vaikka ruokapostaukset inspiroivina, niin käy antamassa mulle äänesi TÄÄLLÄ! Pääsin viime gaalassa todella hyville sijoituksille ja fiilikset oli todella yllättyneet ja iloiset.

Mä olen todella kiitollinen kaikista äänistä, joista olette laittaneet mulle kuvia jo ennen kuin mä olen missään ilmoittanut ehdokkuudestani. Äänestämään pääsee myös klikkaamalla tämän postauksen kuvia ja mut löytää joko tyylikkäin-kategorian alta tai kirjoittamalla Sara Ollila hakukenttään.



Shirt Shein* / Pants Sisters point / Jacket Cubus / Shoes IvyRevel* / Watch Cluse*

Torstainen olikin sään puolesta vähän liian hyvää ollakseen totta. Aurinko paistoi kirkkaana taivaalla, hyvällä omatunnolla uskalsi kävellä kuivilla kaduilla nilkat paljastavilla slip-oneilla ja fiilis oli katossa ihan vaan sen takia, että silloin oli pieni mahdollisuus kunnon kevään alkamiseen. Pitkästä aikaa ulkona kävellessä joutui vaatteiden lisäämisen sijaan riisumaan kaulahuivin, aurinkolasit tuli todella tarpeeseen ja sosiaalisenkin median perusteella tyypit eri puolella suomea oli yhtä fiiliksissä kuin itse. Torstain päivällinen oli tarkoitus syödä parvekkeella, mutta lopulta tämä tyttö väsähti ennen keittiöön pääsyä. Täällä on nukuttu pari päivää putkeen, ai mitkä univelat vai? Sadekelit taisi nyt pilata parvekkeen pihvibileet ihan kokonaan, mutta eiköhän näitä keretä viettää vielä vähän lähempänä kesää.

Mulla on tällä hetkellä mielessä blogiin kohdentuen paljon. Tuun piakkoin avaamaan ajatuksia enemmän, mutta ennen tätä musta olisi kiva saada teidän mielipidettä kuuluville. Monet blogit on muuttunut nykypäivänä rempseästä tarinoinnista ammattimaisiin artikkelimaisiin teksteihin ja kuviin. En näe tätä blogimaailman suuntausta yhtään omana, vaikka välillä siloitellumman matskun tuottaminen onkin tosi jees.  Haluaisinkin teiltä sekä risuja että ruusuja just mun blogista, mistä pidätte ja mitä parannettavaa löytyisi. Materiaali mun blogissa tuppaa olemaan mahdollisimman monipuolista ja rehellistä ja just siitä mä tykkään ainakin itse. En näkisi yhtään omana, jos monien muiden blogien tapaan sisältö muistuttaisi enemmän naistenlehtien sivuja. Postausehdotukset on tottakai aina tervetulleita, kysyttiin niitä sitten erikseen tai ei. Niitäkin voitte heittää tänne kommentteihin, jos jokin tietty kiinnostaisi. Ihanaa lauantaita tyypit!

Photos: Jere Viinikainen


img_2953-2 Mun syyslomaviikko on kulunut todella vauhdilla, ja en voi uskoa että nyt mennään jo viikonlopussa! Maanantaina olisi jo paluu koulun penkille, ja onneksi tää flunssa on jo todella parempaan päin. Kunnon koululainen sairastaa lomalla, vai miten se meni! Lomaviikon alun mä vietin eteläisemmässä Suomessa, käytiin siskojen kanssa elokuvissa ennen kuin isosisko tulevalla viikolla lähtee pidemmäksi ajaksi lämpöseen (kade) ja täällä ollaan muutenkin viiletetty menemään pää kolmantena jalkana. On tullut tehtyä useat reissut Helsinkiin ihan muuten vaan, on tullut nähtyä kavereita, leivottu kakkuja, pidetty kämppää kunnossa ja etsittyä talvivaatteita ja pipoja pahvilaatikoista. Mä en tiedä miten mä tuun selviämään ne pahimmat talvipakkaset, sillä näillä nollakeleillä mulla on jo paksuimmat takit käytössä. Mä en tajua miten muutama vuosi sitten pystyttiin kulkemaan ohuissa converseissa nilkat paljaana ja nahkatakki päällä, vaikka kaduilla oli puoli metriä lunta. Ai että, ei ole ikävä niitä murrosiän kiukutteluja ja mielenosoituksia. Nyt on onneksi vähän enemmän järkeä päässä, ja kunnon talvitakkien ja pipojen lisäksi käytössä on myös paksummat kengät jalassa ja hanskat kädessä.

Ja hei tyypit! Mä sain kuulla, että ootte käyneet ahkerasti äänestämässä mun blogia inspiroivaksi blogiksi. Olen nimittäin top10 joukossa äänestyksessä, joka on musta aivan super siisti juttu! Äänestys päättyy huomenna, ja pieni loppukiri tähän vaiheeseen olisi sopiva! Mulla on mitä upeempia kilpakumppaneita tuolla äänestyksessä, mutta jos koette mun blogin inspiroivaksi, niin käy heittämässä äänesi mulle täällä. Mut löydätte Indiedays-kategorian alta, tai hakemalla mun nimellä. Kiitos jo etukäteen kaikille äänestäjille ja kaikille teille, jotka olette äänenne jo käyneet antamassa. Ihanaa lauantaita kaikille, mä lähden nyt juhlistamaan kaverin synttäreitä! <3img_2925 img_2935


Suunnitteluista huolimatta meidänkään ruokailut ei mene sen kaavan mukaan mitä alkuviikosta mietitään. Jotkut pidempään lukeneet varmaan muistaa postauksen, jossa haastoin itseni tekemään viikon ruokaostokset 50eurolla. Me ollaan täällä taloudessa yritetty jatkaa samaa vähän pidempäänkin, vaikkakin välillä saattaa tulla ylimääräisiä kauppareissuja keskellä viikkoa. Käytiin myös nyt alkuviikosta kaupassa hommaamassa tarvikkeet viikon ruokiin kerralla, mutta suurin osa lihoista ja kanoista on vieläkin jääkaapin hyllyllä. No ai miksikö? Tämä viikko on mennyt vähän laiskasti ruoan suhteen. Mulla on tullut todella paljon kouluhommia, jotka juuri tällä hetkellä on puskemassa kovaa vauhtia päälle. Vaikka tilanne on suoraan sanottuna kaoottinen koulutöiden kanssa, en mä silti malta hengähtää blogin suhteen ja ottaa paria ylimääräistä ”vapaapäivää” tänne joukkoon, vastahan mä pääsin kunnolla alkuun!

No tässä tilanteessa kunnon ruokailut kotona on jäänyt toisarvoiseksi, ja me ollaan neljässä päivässä saatu kulumaan vain 700g jauhelihapaketti. Miten tämä on mahdollista? Yhtenä päivänä lihapullia, kahtena seuraavana osutaan juuri-oikeaan-aikaan porukoiden luo valmiiseen ruokapöytään, ja eilen mä kirjaimellisesti juoksin kotiin samalla soittaen, että jauhelihan jämät pannulle ja uuni päälle NYT! Olin toissapäivänä ottanut tämänkin tytön torstain pelastaneet, Fazerin tehtaanmyymälästä haetut pakastetut pitsataikinat sulamaan. Niistä tuli kirjaimellisesti juuri sitä fastfoodia! Päivän ruoka oli siis nopeampi kuin naapuri Hesen autokaista. Hyvää oli, ja päivän pelastajia on vielä useampi kappale pakkasessa odottamassa oikeaa hetkeä!OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA


Mulla on ollut tapana tehdä vähän spessumpaa aamupalaa aina näin sunnuntai-aamuina. Yleensä mukana on erilaisia leipiä, paljon hedelmiä, smoothie, jogurttia ja mitä nyt ikinä kaapista on sattunut löytymään. Tänään meidän aamupalat venyi pitkien yöunien takia vähän myöhemmäksi, joten ajattelin hieman tuhdimman aamupalan sopivan tähän aamuun. Mä en aiemmin ole näitä kokeillut vaikka lehtitaikinan kanssa mä olen kunnolla pelleillytkin. Nämä oli itseasiassa aika helppoja ja nopeita, ja uunissa olon aikana sain kaiken muun tehtyä valmiiksi. Tuo aamupalaa syövä toinen osapuoli näytti näille molemmille peukkua ylös, eli jatkoon menee ja jatkossa vielä nähdään! Tämä sunnuntain aamupala kun on jäänyt jo tavaksi, niin jatkossa olisi ihana kokeilla myös jotain muuta kuin niitä leipiä. Olisiko teillä heittää jotain vinkkejä pikkusuolaiseen aamupalaan?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pikasuolaista lehtitaikinasta

Lehtitaikinalevyjä

Jauhelihaa

Pieniä tomaatteja

Ketsuppia

Villirucolaa

Lehtitaikinalevyt laitetaan sulamaan samalla kun jauheliha paistetaan pannulla. Mausta jauheliha mielesi mukaan, itse laitoin suolaa, pippuria ja chiliä. Leikkaa lehtitaikinalevyt puoliksi ja laita päälle vähän ketsuppia. Levitä ruokalusikallinen jauhelihaa taikinaneliön keskelle ja lisää päälle myös pilkotut tomaatit. Laita uuniin 225asteeseen noin 12-15minuutiksi. Kun otat pois uunista, lisää päälle rucolaa ja nauti lämpöisenä. Nam!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA