Mä kävin eilen Helsingissä keitolla. Mulla oli tosiaan viimeinen niin sanottu lomapäivä, eli pieni vapaa koulusta. Tekstailin kaverin mun seuraksi ja hyppäsin junaan. Atrian ja basson pop-up-lounasravintolassa oli kutsuvierastilaisuus, ja kävin maistelemassa uusia thaimaustettuja Red Curry- ja Green Curry-kanakeittoja. Nämä pop-upit on musta aina aivan ihania, ja oli ihana käydä tsekkaamassa tämäkin paikka läpi. Red Curry kookos-kanakeitto oli näistä kahdesta se miedompi vaihtoehto, ja ainakin mun lemppari. Tilaisuudessa oli myös Elias Gould vetämässä meille muutamat biisit keittojen ohella.

Vaikka eilinen tilaisuus oli vaan kutsuvieraille, niin tänään ovet on auki myös teille muillekkin! Pop-up-lounari sijaitsee Helsingissä Unioninkatu 25. Keittola on siis avoinna 10.-19.2 maanantaista perjantaihin klo 11-14 ja 16-19. Käykää tekin pistäytymässä pop-upissa keitoilla, ja tulkaa tänne kertomaan kumpi thaimaustetuista keitoista oli teidän lemppari!
P2090242
P2090227
P2090231
P2090252
P2090234
P2090246
P2090249
P2090257


P2090222
P2080131
P2080141
P2080176
Heippa tyypit! Mun tiistai-aamu on lähinnä mennyt tapellessa koneen kanssa, ei siis sen kummempia. Kovalevyä kun oon saanut kuvilla ja muilla ohjelmilla täytettyä tässä muutaman vuoden aikana ihan kiitettävästi, niin olihan tämä ”tarvitset lisää tallennustilaa jatkaaksesi” ilmoitus näytölle pompatessaan jo aika odotettu juttu. Kaivoin ulkoisen kovalevyn laatikosta ja aloin siirtämään kaikkea ylimäärästä ulkoiseen muistiin, mutta eikös se hidastanut koko koneen käytön ihan miniminopeuksiin. Tämä ei siis ole mikään ideaali lähtötilanne lyhyt pinnaiselle bloggaajalle jolla on kuvien muokkaukset vielä aivan vaiheessa ja postausta pitäisi saada piakkoin ulos jotta päästään päivän muiden hommien kimppuun.

Mun oli tarkoitus viettää tämä päivä kotona flunssaillessa ja vaatekaappia siivotessa. Tarkoitus oli sitä käydä läpi periaatteella jos mä en tätä ole jenkeistä palattuani käyttänyt, niin se joutaa pois. Mulla kuitenkin tuli illaksi pieni reissu Helsinkiin, joten vaatteiden siivoamiset saa nyt odottaa. Mä laitan nyt koneen sivuun latailemaan, ja itse pitäisi vielä vähän freesautua ennen kun lähden juoksemaan junaan!


Tiedättekö sen tunteen kun kyyneleet valuu poskilla, mutta silti yllätät itsesi hymyilemästä? Mä tiedän, nimittäin mulla oli just äsken se outo virne kasvoilla ja aamutakin kaulukset kyyneleistä märkänä. Äiti laittoi aamulla viestiä, kuinka hän oli tsekkaillu näitä mun viimevuotisia videoita, ja alkumainoksessa oli näkynyt jotkut tutut kasvot. No ne kasvot ei ollut kuin joku sivupointti tässä, mutta kun hän muistutteli näistä videoista niin olihan mun pakko käydä itsekkin katsomassa. Availin videot ihan vaan muistoja terästääkseni, ja tässä sitä nyt ollaan. Kuuntelen country musiikkia olohuoneen lattialla.

Mä olen iloinen että otin mun vuodesta kaiken irti, siis oikeesti ihan kaiken. Kun mä mietin mun viime lukukautta, on mulla heti mielessä vaan kaikki hyvät muistot. Muistan, että välillä soitin äitille itkuisia puheluita kuinka asiat ärsytti. Mulla ei kuitenkaan ole enää mitään muistikuvaa mitä ne asiat oli…hyvä niin! Mulla on tällä hetkellä ehkä enemmän ikävä takaisin jenkkeihin, mun perheen ja kavereiden luo, kuin mitä mulla jenkeissä ollessani oli ikävä takaisin Suomeen. Okei, jos mä olen rehellinen niin tunsin vain kerran siellä ollessani kunnon koti-ikävää, 23.12.14. Pitkin vuotta sain kysymyksiä mun koti-ikävästä sekä siitä, oliko mun hankala lähteä Suomesta perheen luota yksin maailmalle. Vastailin aina vaan kylmän rauhallisesti että ei. Helppohan täältä oli lähteä kun tiesi että se on enintään se 10 kuukautta kun poissa tulen olemaan. Hankalempi mun oli sieltä lähteä takaisin Suomeen sen kymmenen kuukauden jälkeen, sillä siinä vaiheessa ei ollut varmaa milloin mä pääsisin takaisin. Ei se vieläkään ole, mutta tiedän että kyllä mä vielä joskus.

Kaikki kokemukset mitä mä siellä sain tuntuu nyt aivan uskomattomilta. Muistan sen fiiliksen kun pakkasin kamat Hawaiia varten valmiiksi, ja lähdettiin ajamaan lentokentälle. Muistan kuinka mun host-äiti järjesti kavereiden kanssa 18-vuotis yllätys-synttärit. Muistan kuinka harjoitteleva opettaja sai tietää mun olevan vaihto-oppilas Suomesta, ja mun paikalla oli aina joku post-it lappunen jossa luki suomeksi ”Aurinkoista päivää, Sara” tai ”Hyvää viikonloppua”. Ne oli aina niin piristäviä. Muistan kuinka olin meidän koulun ainoa vaihtari, ja ensimmäisenä päivänä High Schoolissa olisin ollut aivan eksyksissä jos ennen koulun alkua saatu kaveri ei olisi ollut näyttämässä mulle paikkoja. Muistan kuinka kaveri pakotti mut ensimmäistä kertaa elämässäni ratsastamaan heidän hevosillaan, ja se oli itseasiassa aivan super siistiä! Muistan kaikki reissut joihin mun host-vanhemmat mut vei. Näin aivan uskomattomia paikkoja! Muistan kuinka näillä reissuilla monesti meillä oli RZR sekä crossipyörät mukana, ja ajeltiin niillä keskellä punaista hiekkaa ja kallioita johonkin määränpäähän. Muistan kuinka aivan perus huvittelu oli ottaa haulikko mukaan ja lähteä pellolle ampumaan värikiekkoja. Olin siinä kuulema luonnonlahjakkuus vaikken aiemmin ollut sellaista edes tehnyt.

Jos noiden muisteluiden jälkeen lähdetään miettimään asioita joita mulla on ikävä, niin pikaruoka tulee varmaan ensimmäisenä. Mä olen monesti himoinnut niitä kaikkia pikaruokaravintoloita joita oli siellä jokaisessa nurkassa. Panda Express, Costa Vida sekä Del Taco oli mun aivan lempparit! Ikävä mulla on myös sitä, kuinka vedettiin yökkärit päälle ja lähdettiin ulos syömään iltapalaa. Se oli aivan normaalia tuolla, ja joskus sitä iltapalaa saatettiin mennä syömään sairaalaankin. Sairaala oli itseasiassa mun lempi paikka käydä lounastamassa koulun ruokatunnilla! Mulla on ikävä niitä perheen ihania lapsia, mun host-sisaruksia siis, sekä perheen koiraa, joka oli vaan niin symppis. Ikävä Walmartia josta sai kaikkea mitä tarvitsi. Sieltä sai myös kaikkea mitä ei edes tarvinnutkaan. Ja sinne pystyi lähteä myös niissä yökkäreissä, nimittäin siellä oli porukkaa vielä oudommissa vermeissä.

Mä voisin jatkaa näitä listoja vaikka kuinka pitkään! Mä olen niin kiitollinen että sain kokea jo tässä vaiheessa elämää jotain niin suurta ja uskomatonta. Pakko päästä takaisin, mulla on koti-ikävä!


Untitled

♥ / Viikonlopun aamupalaa. Voi vitsi kun kouluaamuina olisi energiaa ja innostusta väsätä tälläset…jaksais koulussa sata kertaa paremmin! / Tän projektin aikana vierähti multa muutama kyynel ja hammasten kiristys kun olin sitä yksin tekemässä. Lopulta mä annoin muiden hoitaa ne sahaukset ja ruuvaukset, ja itse pidin huolta maalaamisista / Kasvokuvaa

Untitled

Aivan ihana auringonlasku! Tota (ei tietenkään, kaikki on omilla silmillä kauniimpaa) ei saanut ikuistettua kuitenkaan puhelimeen yhtä nätisti, mutta ihanalta näytti! / Ruokatreffeillä burritoilla. Ennen mun jenkkivuotta en syönyt papuja, en tykännyt niistä yhtään. Jenkeissä niitä tuli kyllä syötyä senkin edestä, ja varsinkin kaikkia pikaruokaburritopaikkoja on papujen takia ikävä…pääsisimpä takas! Käytiin kuitenkin lievittämässä sitä ikävää ihan raflaburritoilla, muttei ne vetänyt vertoja puolet halvemmille pikaruokaburritoille tuolla pallon toisella puolen / Instagramissa (@saraollila) on vielä tän illan Balmi-skaba pystyssä. Käykää osallistumassa / Tältä näytti meidän tiistai. Pelkkää rentoilua ja löhöilyä.

Untitled

Sain yks päivä tolta paremmalta puoliskolta ruusuja. Tällä hetkellä ne on kuihtunut – herranjumala kuinka paljon vettä ne imee! (Uudet kukat olis ihan jees, vink vink!) / Uudenvuoden laskettelut Himoksella / Aamut lempparilakanoissa on aivan parhaita / Vielä yksi kasvokuva uusilla räpsyillä ja punahuulilla.

P2020028
P2020055
P2020326
P2020037
P2020322
P2020082
P2020022
Heippa tyypit! Mun alkuviikko meni vähän erilailla miten normaalisti. Tällä hetkellä mulla on koulussa käynnissä koeviikko, tosin onneksi aika rento sellainen. Koko jakso on ollut muista poiketen aika höllimistä, ja viikon päästä onkin sit taas aika aloittaa ne täysien koodien jaksot monien lukuaineiden kera. Sisko lähti pikavisiitille Tukholmaan, ja mä hyppäsin eilisen kokeen jälkeen junaan kohti Helsinkiä. Vietin tän pienen paripäiväisen täällä koiranhoitajana, sekä kävin myös ruokatreffeillä kaverin kanssa, joka vietti vaihtovuotensa tunnin päässä mun jenkkikämpältä. Nähtiin muutaman kerran vuoden aikana erilaisten reissujen sun muiden tapahtumien parissa. Oli ihana nähdä pitkästä aikaa ja jutella.

No mutta kohta junan pitäisi lähteä takasin Lahteen, ja tällänen pieni yö poissa kotoa teki hyvää. Vaikka nämä pari päivää oli todella rentoja sekä lähinnä vaan täynnä lenkkeilyä ja makoilua ton pienen karvakamun kanssa, niin jäi todella hyvä ja pirteä fiilis! Jos vaan olisi ollut mahdollista, niin mä olisin voinu jäädä siskon luo lomailemaan vaikka muutamaksi päiväksi lisääkin!