Haaveileminen ei ole pahaksi, eihän? Jos mulla vaan olisi rajaton pankkikortti ja iso tontti hyvällä paikalla, niin kymmenen vuoden kuluttua siihen alkaisi luultavasti kohota jotain rakennelmaa kiviseinineen sekä ulkoa, että sisältä. Kynttilät, roikkalamput, valo, vaaleat lautalattiat ja ylipäätään sisustuksella haettu pehmoisuus tyynyjen, vilttien sekä mattojen avulla kummittelee mun päässä kun mä edes vähän heitän ajatuksia sinne päin. Ehkä tietynlainen tavarat tarkoituksella väärillä paikoillaan-sisustus on se joka mua houkuttelee kovasti. Mä olin jo yhdeksänvuotiaana kellarin koneella peiton sisällä selailemassa IKEAn sivuja ja pistämässä kivoja kalusteita muistiin. Okei siitä se varmaankin johtuu, että IKEAssa vuodesta toiseen samoina pysyvien perus kalusteiden nimilista on mulla aika hyvin mielessä muistissa.

Mä en näe mahdottomaksi, että tästä voisi tulla vielä joskus mun ammatti, sisustuksesta nimittäin. Jossain vaiheessa ennen ravintolakokkia mutta pilottihaaveen jälkeen unelma-ammatti oli sisustus-suunnittelija. Siinä vaiheessa mä remontoin nukkekotia kirjaimellisesti lattiasta kattoon, sillä nukkekoti sai uuden ilmeen lattialaatoista tapetteihin ja kalusteisiin. Voi vitsi kun vuokralla asuvana tätä pientä kerrostalokämppää on niin hankala saada just siihen kuntoon mihin haluaisi…no nyt ei auta muu kuin odottaa!
sisustus


P1090282
P1100326
P1100310
Mun viimeaikoihin on kuulunut hullu väsymys, into ruoanlaittoon ja leipomiseen (tein meille iltapalalle jopa ranskanleipää itse), järkyttäviltä pakkasilta piiloutuminen sänkyyn lempi lakanoihin, sisustusvimma kaikkine DIY-juttuineen ja paljon muuta. Mun tekisi mieli sisustella ja kalustaa tätä 51neliön kämppää, muttei se ole ihan niin helppoa miltä kuulostaa. Pohjaratkaisulta tämä asunto ei nimittäin ole kovin järkevästi suunniteltu, joten kalusteiden paikkoja ei niin helposti muutellakaan. No tästä koko kämppähommasta ja sisustuksesta tulee myöhemmin tammikuussa postausta, kunhan mun DIY tv-taso (to-be) saa maalia pintaan ja pyörät alleen.

Kuluneen viikon aikana ei tullut mieleenkään minkäänlainen ylimääräinen ulkoilu kilometrin koulumatkan lisäksi. Senkin matkan mä kirjaimellisesti juoksin nenä punaisena ja ripset jäässä vannoen viettäväni loppupäivän kotona sängyssä patterin vieressä. Noina päivinä mietin, että onnellisuutta on jääkaapissa olevat tulevan viikon ruoka-aineet valmiina. No nyt pakkanen on hellittänyt viidellätoista asteella, ja mulla itseasiassa teki jopa mieli lähteä ulos vähän reippailemaan! Tällaisena sää voisi mun puolesta ainakin jatkua vielä talven loppuun, jottei ulkoillessa koko vartalo olisi ihan syväjäässä muttei myöskään löhöpäiviä täällä neljän seinän sisällä tulisi yli kyllästymisen!


Vihaan kantaa laukkuja mukana, ja siitä syystä mulla useasti onkin mukana vain joku pieni pussi johon kaikki tarpeellinen on ängetty. On kuitenkin niitä harvoja päiviä kun laukku kulkee mukana. Silloin siellä on vaikka mitä, ja päivästä riippuen vielä kaikkea ylimärästäkin. Ajattelin esitellä teille mun laukun perus tarpeiston, eli siis kaiken roinan mitä mun laukku pitää sisällään päivästä toiseen.
P1050102
Aurinkolasit / Silmälasit / Avaimet omaan kotiin, kotikotiin sekä pyörään / Avaimenperässä roikkuva Balmi-huulirasva* / Ylimääräinen huulirasva (Normaalisti mulla löytyy näitä ylimääräisiä huulirasvoja ainakin yksi jokaiselle sormelle) / Nenäliinoja / Kalenteri / Meikkipussi sisältäen kameran ja muutaman ylimääräisen objektiivin / Purkkapussi / Ponnari sekä muutamat pinnit / Ripsiharja / Lompakko sisältäen kaiken tärkeän maksukorteista henkkareihin ja tärkeisiin lappusiin / Kännykkä (Yleensä mukana roikkuu vielä muutamat solmussa olevat kuulokkeet / Käsirasva – varsinkin talvisin se on ihan must! / Musta roinapussukka sisältäen esimerkiksi korut joita kannan aina mukana jos ne ei roiku ranteessa. Eli siis Nomination omilla sekä siskojen nimikirjaimilla varustettuna, Thomas Sabon Charm Club koru jota rakastan aivan älyttömästi, mutta välillä tuntuu että se on laukussa paremmassa tallessa, sekä siro Daniel Wellington* joka tosin koristaa kättä nykyään lähes aina.
P1050110
Joten niin kuin näkyy, mun kassin pohjalla on usein aikamoinen kaaos koulukirjojen ja muiden kanssa. Mä onnistuin onneksi vuosi tai kaksi sitten karistamaan ne turhat meikit sun muut laukusta pois, ja painoa hävisi sen mukana reilusti. Silmälasit mulla on aina mukana, vaikka aika harvoin ne päähän asti pääsee. Tällä hetkellä mulla itseasiassa tilanne on se, että pitäisi varata uutta aikaa silmälääkärille – olisi vaan pitänyt kuunnella ja uskoa kuinka silmälaseista oikeasti on jotain hyötyä päänsärkyjen ehkäisemisten lisäksi. No seuraavaksi kuvioihin astuu toivottavasti piilarit!

Ennen joulua multa kyseltiin Daniel Wellingtonin alekoodin voimassaoloaikaa, ja muistuttelen vieläkin sen olevan voimassa! Koodilla SARA saa siis 15% alennuksen tilauksesta.
P1050125
Ja niin kuin aiemmin jo sanoin, mulla on huulirasvoja laukussa aina miljoona. Voisin tälläkin hetkellä käydä kaivelemassa mitä tahansa laukkua tai itseasiassa jopa takkien taskuja, ja sieltä löytyisi pelastusta kuiviin huuliin. Mulle lähetettiin näitä kuution muotoisia super söpöjä Balmi-huulirasvoja postissa joku aika sitten, ja sen jälkeen mä olen kerennyt kehua näitä siskoille, kavereille ja jopa mummeille pehmeämpien huulien toivossa. Mun avaimissa roikkuu aina yksi mintturasva pahan päivän varalle jos kauppareissulla unohtuu muut kotiin, pakko sanoa että pelastanut tämän huulirasva-addiktin monet kerrat! Tänää aamulla mä tsekkasin puhelimesta säätä, ja se näytti 27 pakkasastetta, siis mitä!! Luulin että tänä talvena noihin lukemiin päästäisi juuri ja juuri ehkä pohjoisessa, mutta talvi yllätti näköjään meidät muutkin. Jotta huulet pysyy näillä keleillä kunnossa, niin mä laitan lähipäivinä Instagramiin (@saraollila) pienen Balmi-paketin arvonnan käyntiin, ja vinkkailen että nyt kannattaa osallistua!


Viime kerralla mekoista kirjoitellessa mä taisin olla jenkeissä etsimässä mekkoa mun kevään graduationiin. Sillon mulla oli etsinnässä lyhyempi mekko valkoinen-sininen väriskaalalta. Nyt mulla on toisenlaista pulmaa, nimittäin wanhat on edessä jo puolentoista kuukauden päästä. Näin matti-myöhäisenä mulla ei vielä ole sitä mekkoa, enkä mä ole perillä edes siitä minkälaisen mekon mä haluaisin.

Jotenkin musta tuntuu, ettei mekko suurella vannehameella ole ollenkaan mun juttu. Tansseja harjoitellessa mulla on useampaankin otteeseen käynyt mielessä että olkaimethan olisi aivan super fiksua! Mä en kuitenkaan ole vielä perillä mitä mä haluan. Muistan kun nuorempana ihailin kaikkia niitä pastellin sävyisiä mekkoja suurilla helmoilla, jotka olivatkin sitten loppupeleissä kokoajan poikien jaloissa ja tallottavana. Nyt mä en näe sellaista edes vaihtoehtona. Kaikista parhaiten muhun iskee iltapukumalli, vaikkei sellainen peitäkkään jalkamokia jos sellaisia sattuu tulemaan. Kuitenkin varsinkin netistä selaillessa suurin osa näistä kaikista iltapukumallisista mekoista varsinkin on tosi mauttomia napaan asti ulottuvine kaula-aukkoineen tai koko jalan mittaisine helman halkioineen. Löysin muutaman mekon, mutta en mä silti tiedä onko mikään niistä just se-mekko. Mua pelottaa valkoisen mekon näyttävän liikaa häämekolta, mutta vaalean sävyisen mä silti haluaisin. Jo heti alussa heitin pois ideat pinkeistä timanttimekoista joiden helmoja koristaa järjetön määrä tylliä, se ei vaan ole mun juttu…mutta toisaalta en mä edes tiedä jos ei se, niin mikä sitten on?
mekot


Moikka tyypit! Mä oon kokonaan kaiken kouluhomman ja muun ohella unohtanut tulla teille kirjoittelemaan viimeviikon pienestä arjen irtiotosta. Mun päivät on muuten mennyt koti-koulu-kauppa-koti väliä aika pitkälti. Mummilta tuli viesti että hän varasi päiväreissun Tallinnaan, ja lopulta sinne lähti mummin lisäksi äiti ja siskotkin. Hullun merenkäynnin takia koko menomatka oli aivan hirveä jopa mulle, vaikka en koskaan aiemmin ole kärsinyt pahoinvoinnista minkäänlaisen matkustuksen tai huvipuistoheilumisten seurauksena. Päästiin perille maihin jossa meillä oli vaan muutama tunti aikaa kierrellä kauppoja ja mitä nyt ikinä haluttiinkaan. Löydettiin lopulta itsemme vanhasta kaupungista. Mun viimekertaisesta Tallinnan reissusta on aikaa jo varmaan lähemmäs 10 vuotta, joten kaikkea osasi katsoa ja ihailla vähän eri silmillä.

Kierreltiin vanhaa kaupunkia ja joulutoria läpi, jonka laidalta bongattiin aivan ihana hampurilaispaikka. Meillä oli lopulta vähän kiire syödä, mutta ylipäätään hinta-laatusuhde oli musta täysin kohdallaan ja täydellä vatsalla oli mukava jatkaa matkaa kotiin päin. Tais paikan nimi olla proper hamburgers jos en väärin muista, mutta kannattaa laittaa korvan taakse jos joskus Tallinnasta hyviä burgereita lähtee etsimää!
P1010273
P1010277
P1010262
P1010266
P1010257